Tunnetko ketään jolta olisi jäänyt yliopisto kesken?

Kaverini ei päässyt sinne, minne olisi oikeasti halunnut, eikä motivaatio riittänyt vähemmän kiinnostavan alan opiskeluun. Nyt hän opiskelee haluamaansa alaa AMK:ssa. Kyseessä aika laiska tyyppi.

Toinen tuttu opiskeli pitkään huonosti työllistävää alaa ja sairasti jonkinlaista masennusta. Hän vaihtoi myös lopulta AMK:hon.

Miksi kyselet? Opiskelisit mielummin. Ensin sinne yliopistoon pitää päästä, ennenkuin voi jättää kesken.

Mä opiskelen AMK:ssa ja luokallani on kaksi joilla yliopisto on jäänyt kesken. Toinen teki kandiin asti, maisterivaiheeseen ei riittänyt enää motivaatio, eli meni liian vaativaksi. Toinen taas tajusi vuoden jälkeen opiskelleensa täysin väärää alaa. Vaikuttavat tyytyväisiltä nykytilanteeseen :)

Tunsin, isäni. Koska hän on kuollut, niin en arvostele.

...ai niin, oli meillä tekuAMKissa joku nainen, joka oli pari vuotta yrittänyt opiskella kemiaa (Jyväskylän yliksessä?) mutta ei se ollutkaan hänen juttunsa ja tuli meille tekuun sähkölle. Ei hänestä kyllä koskaan mitään sähköinssiäkään tullut kuulemma...

Pakollinen ruotsin kielen kurssi.

Itse lopetin, kun motivaatio loppui. Tuttava lopetti, kun elämä lähti viemään alamäkeä. Toinen on lopettanut parikin koulutusta, kun ala ei ollutkaan oikea. Luulenpa, että äitiyskin on vienyt muutaman opiskelijan.

Ensi vuonna alkaa todennäköisesti näkyä tuo opintoaikojen rajaus lisääntyneinä keskeyttämisinä.

Minä itse. Tein kaiken muun paitsi gradun. En jaksanut.

Pääsin oman alani (pätkä)töihin vastoin opon pelottelua. Yhä niissä hommissa.

Graduvaihe on ehkä liian haastava monelle. Yliopistossa kun ei kovin patistella eli vaatii itsekuria. Joillain ala ei innostanut riittävästi, vaikeita kursseja rästissä ja ehkä sekin voi vaikuttaa, että kurssikaverit valmistuu ja häipyy kukin taholleen eli kaveritkaan eivät ole enää kannustamassa.

Moni tuttu jätti silloin 90-luvun lopun it-kuplan aikaan opinnot ja meni ohjelmointitöihin, kun pienestäkin osaamisesta maksettiin opiskelijan kukkarossa suuren tuntuista palkkaa. Suurin osa on pärjännyt ihan hyvin. Viimeisimmät Nokian ym. irtisanomiset ovat muutamaan iskeneet pahemmin.

Onhan noita kymmenittäin.

Kesken opintojen työllistyneet, esim. tekniikan ja kauppatieteen puolelta näitä tunnen ja heitä on varmaan 20-30 kaikkiaan tuttavissa.

Sitten on mieleisemmän paikan saaneet. Vakiokaava on näissä se, että alunperinkin on haluttu lääkikseen, oikikseen, kauppatieteelliseen, opettajaksi tai psykaa lukemaan. Ei ole päästy ja on luettu pääaineena matematiikkaa, fysiikkaa.... Sitten avautuu portit sinne unelma-alalle ja se eka jää. Matikka ja fysiikka menettävät todella paljon opiskelija-ainesta näin. Näitä on mulla tutuissa jonkin verran, mutta tiedän että kuviona yleinen varsinkin ennen.

Elämänhallinnan menettäneet / psyykkisesti sairastuneet / sairaisiin parisuhteisiin joutuneet. Näitäkin on jokunen. 

Lasten tulokin on monelle ollut (teko)syy jättää opinnot puolitiehen.

Osalla ei ole ollut varaa opiskella. On ollut pakko etsiä duunia ja sitten ei ole ollut enää voimavaroja opiskella. Pääkaupunkiseudulla tavallista.

Sitten ohi aiheen, mutta samalla tavalla resurssien tuhlaamista: moni on opiskellut, mutta ei koskaan oikeasti työllisty opintojen avulla. On se sairasta, että tohtorit menevät hierojakoulutukseen tai valmistuvat lähihoitajiksi. Ei kerrassaan mitään vikaa hierojan tai lh:n ammateissa, mutta kyllä se panostus tyhjään tohtoriuteen on järjetöntä yhteiskunnan kannalta.

En katsoisi sitä yliopiston keskenjättämiseksi jos on kandi suoritettu sillä sehän on jo tutkinto. Jotkut vaan eivät katso tarvitsevansa maisterin papereita jos ovat jo löytäneet mielekkään työn ja kandi riittää. Suomessa kandia ei edes oikeen noteerata sillä maisterivaihe jatkuu suoraan ja kandin opetit saapuu postissa. Ulkomailla maisteriin pitää erikseen hakea ja jo pelkkä kandin tutkinto riittää hyvin moneen työhön eli maisteri ei ole edellytyksenä hyvän työn saantiin.

Minä. Graduohjaaja muistutti jossain seminaarissa, että yliopistoon on helpompi päästä sisään kuin sieltä valmistuneena ulos.

On mulla jo yksi tutkinto ja se on vähän vienyt motivaatiota toisen suorittamiseen. Sitä on jotenkin pudonnut jo opiskelukuvioista, kun on ollut sairautta, työtä ja  ... no, rehellisesti sanoen toinen toistaan turhempia tekosyitä.