Vaihtaisitko kumppanisi johonkin toiseen, jos se vain olisi mahdollista? Tekisikö kumppanisi näin?

En vaihtaisi. Olisi ollut tilaisuuksia tehdä niin mutta en tehnyt. Puolisoni vaihtaisi luultavasti mutta ei saa tilaisuutta siihen.

Vähänkös ap ihmettelen sinua. Mitä ihmettä saat tuosta suhteesta? :D Miksi roikut ukossa, joka ei sinusta välitä pätkääkään? Omapahan on elämäsi, mutta älä syytä ukkoa kun hän sinut elämästään pois heivaa. Etkö ap oikeasti saa parempaa?

Mun mies varmaan vaihtaisi, ollut suhdekin entiseen tässä meidän suhteen aikana. Joskus tuntuu, ettei ole koskaan päässyt yli tästä exästä.

Itse en välttämättä haluaisi vaihtaa, en usko, että tuolta sen kummempaa tilalle löytyisi. Mutta en kyllä halua olla korvikekaan, päässäni eroa työstän, mutta se ottaa niin lujille.

Vierailija kirjoitti:

Vähänkös ap ihmettelen sinua. Mitä ihmettä saat tuosta suhteesta? :D Miksi roikut ukossa, joka ei sinusta välitä pätkääkään? Omapahan on elämäsi, mutta älä syytä ukkoa kun hän sinut elämästään pois heivaa. Etkö ap oikeasti saa parempaa?

Meillä on mukavaa yhdessä, käymme retkeilemässä ja liikkumassa, tapaamme ystäviä ja syömme ravintoloissa. Jaamme elämämme toistemme kanssa ja nautimme siitä. Seksi on hyvää, huumorimme kohtaavat ja mies sanoo usein rakastavansa minua. Eli suhteemme on muuten hyvä, mutta tämä yksi asia kalvaa minua. 

Kun tapailimme ja aloitimme seurustelun, minusta tuntui, ettei kukaan muu voisi olla minulle sopivampi kumppani. Ja siis kyllä minusta tuntuu siltä vieläkin. Mutta en vain ole voinut unohtaa näitä kommentteja tästä miehen tuttavasta ja pelkään, että mies ei tunne minusta samoin kuin minä hänestä. Tasaisin väliajoin törmään naisen kuviin somessa, kun mieheni on tykännyt niistä. Silloin tulee mieleen nämä asiat, joita hän on naisesta sanonut, ja alan epäillä hänen tunteitaan minua kohtaan. 

Uskon, että mieheni rakastaa minua. Mutta silti tuntuu, että tuota toista naista hän rakastaisi ja arvostaisi kumppanina minua enemmän, jos vain saisi siihen mahdollisuuden. Se saa oloni surulliseksi, etenkin kun itse en tällä tavalla haikaile kenenkään perään. 

24 siis ap, jos ei käy ilmi tekstistä. 

Vierailija kirjoitti:

En vaihtaisi. Olisi ollut tilaisuuksia tehdä niin mutta en tehnyt. Puolisoni vaihtaisi luultavasti mutta ei saa tilaisuutta siihen.

Eikö sinua haittaa, että puolisosi vaihtaisi sinut toiseen jos vain saisi tilaisuuden? Kuinka elät tämän ajatuksen kanssa?? Kun kerta itse et vaihtaisi puolisoasi kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tähän mennessä vastanneille. Saa kommentoida myös, jos olen aivan idiootti kun tällaisia pohdin, tai mitä tahansa. Toivoisin vain jotain perusteluja reaktioille, enkä pelkkiä ylä- tai alapeukkuja, kun en osaa tulkita niistä mitään. 

Kasin viestiin viitaten: En itse haluaisi alkaa vääntää ja inttää, kun olen jo kysynyt asiasta suoraan ja saanut vastauksen. En vain keksi miten muutenkaan tunteesta pääsisi yli. 

Mies hermostuu, jos palaan taas samaan aiheeseen. En halua vaikuttaa mustasukkaiselta psyko bitchiltä. Vaikka saatan ollakin sellainen, jos miehellä ei oikeasti olekaan mitään ihastusta tai haaveita muista naisista... 

  

  

Ap

Miksi mietit sitä, miltä vaikutat? Asia kuitenkin vaivaa sinua. Onhan sinulla oikeus olla mustasukkainen. Rakastat miestä ja aihetta on.

Ilmaise mustasukkaisuutesi ihan vapaasti. Miehen reaktio siihen kertoo sitten sen, kuinka paljon hän on valmis sinun ja suhteenne eteen tekemään.

Mulle seurustelukumppani pamautti suoraan että rakastaa exäänsä ja tämä on hänen unelmien nainen. Kuulemma jäisin kuin nalli kalliolle jos tämä exä huolisi hänet takaisin. Tuntui pirun pahalta kun itse olin aivan rakastunut kyseiseen mieheen. Jälkeenpäin mies vielä haukkui ulkonäköäni josta tuli todella paha mieli.

Rakkaus on sokea kirjoitti:

Mulle seurustelukumppani pamautti suoraan että rakastaa exäänsä ja tämä on hänen unelmien nainen. Kuulemma jäisin kuin nalli kalliolle jos tämä exä huolisi hänet takaisin. Tuntui pirun pahalta kun itse olin aivan rakastunut kyseiseen mieheen. Jälkeenpäin mies vielä haukkui ulkonäköäni josta tuli todella paha mieli.

No huh. Hyvä tietty siinä mielessä, että oli rehellinen tunteistaan. Mutta en näe mitään tilannetta, missä olisi ok alkaa haukkua toisen ulkonäköä... Idiootti mies, hyvä kun pääsit eroon. 

Jos lapsia ei olisi. Nyt en perhettä halua rikkoa. Pysyn siis vain ystävänä.

Luuletko että tuollaisessa suhteessa olisin, jossa tietäisin kumppanini vain tyytyvän minuun paremman puutteessa? En missään tapauksessa.

Rakkaus on sokea kirjoitti:

Mulle seurustelukumppani pamautti suoraan että rakastaa exäänsä ja tämä on hänen unelmien nainen. Kuulemma jäisin kuin nalli kalliolle jos tämä exä huolisi hänet takaisin. Tuntui pirun pahalta kun itse olin aivan rakastunut kyseiseen mieheen. Jälkeenpäin mies vielä haukkui ulkonäköäni josta tuli todella paha mieli.

Voi itku, ootko vieläkin tän kanssa sitten? Miksi annat kohdella itseäsi näin, mitä pahaa sä oot tehny? Eikö nyt tosiaan voi olla mieluummin vaikka yksin ja arvostaa itseään, ku olla kynnysmattona ylikäveltävänä aina sillon ku miehellä on "se fiilis"? 

Vähän eri tilanne, mutta koen olevani avopuolisolleni ja lasteni isälle kakkosvaihtoehto, koska hän ei halua kanssani naimisiin. Ajattelen, että jos ihminen on oikea, naimisiin mennään. Tämä voi kuitenkin olla vain päässäni. Oli miten oli, olen hyväksynyt asian ja elän onnellista elämää. Kaikkea ei voi saada ja olen saanut joka tapauksessa paljon. Paljon enemmän kuin joskus osasin odottaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän eri tilanne, mutta koen olevani avopuolisolleni ja lasteni isälle kakkosvaihtoehto, koska hän ei halua kanssani naimisiin. Ajattelen, että jos ihminen on oikea, naimisiin mennään. Tämä voi kuitenkin olla vain päässäni. Oli miten oli, olen hyväksynyt asian ja elän onnellista elämää. Kaikkea ei voi saada ja olen saanut joka tapauksessa paljon. Paljon enemmän kuin joskus osasin odottaakaan.

Ymmärrän sinua, minunkaan mies ei halua naimisiin, eikä ole edes sanonut rakastavansa. Ja ei halua lapsia. Toki on käytöksellään palvonut ja rakastanut, mutta ei vaan pysty sitä sanomaan. Lapsensaantia pelkää yleensä, ei se minusta ole kiinni. Hänellä on omat kasvukipunsa. nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, että riittääkö tämä minulle. haluan naimisiin, laspia, miehen, joka tahtoo, rakastaa ja tekee. Sitoutuva ja päätöskykyinen mies olisi minun makuun. Yllättävän vaikea vaan repäistä itsensä irti tilasta, jossa on ihan mukavaa, lukuunottamatta noita päätöksiä.

Vähän eri suuntainen ajatus. Rakastan miestäni, arvostan yhteistä elämäämme enkä vaihtaisi häntä toiseen. Silti viehätyn välillä muistakin miehistä (joskus kovinkin), joistakin tiedän että olisin yrittänyt jotakin, jos olisin sinkkuna tavannut, ja saumaakin varmasti olisi. Vaan en ole sinkku. Mutkien kautta summaukseen: ehkä miehesi pitää tuota naista hyvin viehättävänä. So what? Pitääkö hän naista itselleen sopivimpana? Minä ymmärtäisin tuon todellisuuden niin, että on helppo ihastua ihmiseen, mutta vaikeaa ja harvinaista löytää joku, josta on kiinnostunut yhä vain, vuodesta toiseen, ja jonka kanssa pystyy sietämään arkisia ärsytyksiä. Huuma ja pinnallinen kiihko ei ole todellista. Sinuna puhuisin miehellesi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että tuollaisessa suhteessa olisin, jossa tietäisin kumppanini vain tyytyvän minuun paremman puutteessa? En missään tapauksessa.

Mutta entä jos kuvittelen koko jutun? Nuo miehen aiemmat sanomiset ja eleet ovat antaneet ymmärtää, että hän about palvoo tätä naista. Tai ainakin ihailee kovasti ja on varmasti ollut myös ihastunut joskus. Mutta toisaalta hän sanoo rakastavansa minua, ja elämme hyvää elämää yhdessä. Ylireagoinko ja pilaan suhteemme turhilla epäilyksillä..?

Pelkään miehen turhautuvan jos alan kysellä asiasta, kun olen aiemminkin kysellyt. Ja turhautumisen pelkään johtavan siihen, ettei hänen tunteensa minua kohtaan kylmenevät, koska olen niin epävarma. Tiedän hänen pitävän itsevarmoista naisista, enkä juuri nyt todellakaan ole sellainen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies hermostuu, jos palaan taas samaan aiheeseen. En halua vaikuttaa mustasukkaiselta psyko bitchiltä. Vaikka saatan ollakin sellainen, jos miehellä ei oikeasti olekaan mitään ihastusta tai haaveita muista naisista... 

Mielestäni ongelma on sinun päässäsi. Se nyt vain on tosiasia, että hyvin harva on puolisonsa ensimmäinen ja ainoa valinta. Miehet kilpailevat samoista naisista eivätkä kaikki saa haluamaansa. Miehillä on aiempia suhteita ja ihastuksia, ja joskus ne palaavat mieleen. Moni on myös eronnut ilman omaa tahtoaan ja suree sitä lopun ikänsä. Ainoa varma asia on, että miehesi on tänään sinun kanssasi omasta valinnastaan. Jos haluat pitää miehen, niin hyväksy hänen menneisyytensä, osoita oma rakkautesi, äläkä rupea ajatuspoliisiksi.

Etkö voisi ajatella niin, että voitit miehen, koska kilpailija putosi pelistä? Olisitko mieluummin nähnyt miehen tekevän valinnan teidän välillä?

Eiköhän monikin pitkässä, pystyynkuolleessa suhteessa haaveile nuoremmasta, kauniimmasta ja hauskemmasta puolisosta. Runkataan teinityttöjen kuville tai haaveillaan toyboysta ja vähän flirttaillaan työpaikan pikkujouluissa työkaverille. Ihastutaan baarissa jokaiseen, jonka kanssa katseet kohtaa jne. Tuoreessa suhteessa tällainen olisi mielestäni sen sijaan vähän outoa, ei kai kumppaniin parissa vuodessa ehdi kyllästyä?

Jotkut varatut haaveilevat suhteesta uuden ihmisen kanssa tajuamatta, ettei se seurustelu tämän uuden kanssa välttämättä oikeasti olisi niin upeaa kuin omissa kuvitelmissa. Joskus toki ero voi olla oikea ratkaisu, jos ei saa ajatuksiaan pois muista ihmisistä ja oma kumppani ei vain kiinnosta enää. Mutta ei se silti tarkoita, että uusi suhde olisi juuri sellainen kuin ne mielikuvituksessa rakennellut pilvilinnat. On eri asia jutella ihmisen kanssa silloin tällöin tai tavata satunnaisesti, kuin oikeasti elää ja asua yhdessä arkea jakaen. 

Vähän sama ilmiö voi olla miehelläsi. Hän on joskus ollut ihastunut tuohon naiseen, mutta ei ole päässyt kokeilemaan oikeaa suhdetta hänen kanssaan. Jonkinlainen fantasia ihanasta suhteesta tuon unelmanaisen kanssa on siis ehkä jäänyt elämään hänen päässään? 

Vierailija kirjoitti:

Vähän eri suuntainen ajatus. Rakastan miestäni, arvostan yhteistä elämäämme enkä vaihtaisi häntä toiseen. Silti viehätyn välillä muistakin miehistä (joskus kovinkin), joistakin tiedän että olisin yrittänyt jotakin, jos olisin sinkkuna tavannut, ja saumaakin varmasti olisi. Vaan en ole sinkku. Mutkien kautta summaukseen: ehkä miehesi pitää tuota naista hyvin viehättävänä. So what? Pitääkö hän naista itselleen sopivimpana? Minä ymmärtäisin tuon todellisuuden niin, että on helppo ihastua ihmiseen, mutta vaikeaa ja harvinaista löytää joku, josta on kiinnostunut yhä vain, vuodesta toiseen, ja jonka kanssa pystyy sietämään arkisia ärsytyksiä. Huuma ja pinnallinen kiihko ei ole todellista. Sinuna puhuisin miehellesi vielä.

Juu kyllä minun täytyy kysyä, mitä tarkoitti tuolla että nainen /ajatus hänen kanssaan seurustelusta ei ole mielestään oikein todellinen edes. Voihan olla, että tosiaan tulkitsen väärin ja suurentelen asioita mielessäni. 

Pitää nyt vain rauhoittua hieman ja miettiä, miten asian muotoilisin. En halua mitään hysteeristä kohtausta, vaan rehellisen keskustelun aiheesta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies hermostuu, jos palaan taas samaan aiheeseen. En halua vaikuttaa mustasukkaiselta psyko bitchiltä. Vaikka saatan ollakin sellainen, jos miehellä ei oikeasti olekaan mitään ihastusta tai haaveita muista naisista... 

Mielestäni ongelma on sinun päässäsi. Se nyt vain on tosiasia, että hyvin harva on puolisonsa ensimmäinen ja ainoa valinta. Miehet kilpailevat samoista naisista eivätkä kaikki saa haluamaansa. Miehillä on aiempia suhteita ja ihastuksia, ja joskus ne palaavat mieleen. Moni on myös eronnut ilman omaa tahtoaan ja suree sitä lopun ikänsä. Ainoa varma asia on, että miehesi on tänään sinun kanssasi omasta valinnastaan. Jos haluat pitää miehen, niin hyväksy hänen menneisyytensä, osoita oma rakkautesi, äläkä rupea ajatuspoliisiksi.

Etkö voisi ajatella niin, että voitit miehen, koska kilpailija putosi pelistä? Olisitko mieluummin nähnyt miehen tekevän valinnan teidän välillä?

Puhut järkeä kyllä. Elän varmaan jossain romanttisessa kuplassa... En nimittäin oikeasti itse haluaisi olla kenenkään muun kanssa, vaan koen, että mieheni kanssa olemme juuri ne oikeat toisillemme eikä kukaan muu voisi olla minulle parempi. En haikaile kenenkään perään tai unelmoi kenestäkään paremmasta. Siksi tuntuu pahalta, jos mies ei koekaan tätä meidän juttuamme yhtä vahvana, vaan näkee minut jonain varavaihtoehtona. Kun hän taas on minulle uniikki ja spesiaali, se oikea. 

En osaa ajatella, että olisin voittanut miehen, koska kilpailija on pudonnut pelistä... Ennemmin minusta tuntuu, että mieheni olisi tehnyt valintansa toisin, mutta hän itse putosi siitä pelistä (jossa tämä toinen nainen on se tavoiteltava kohde) ja minä olen vain lohdutuspalkinto. Tyylillä "otan nyt tämän ihan ok naisen, kun en saanut sitä täydellistä jonka oikeasti olisin halunnut". Ja rehellisesti sanottuna kyllä, olisin mieluummin nähnyt mieheni tekevän valinnan minun ja toisen naisen välillä. Se ainakin olisi osoittanut, kenet hän oikeasti haluaa. Nyt en voi olla varma, kun hänen ei ole annettu valita meidän välillämme, vaan joku muu on tehnyt valinnan hänen puolestaan. 

Minulla ei ole aavistustakaan, miten tästä huonommuuden tunteesta pääsisi eroon. 

Ap