Miksi ihmisellä on oltava muutakin elämää kuin työ?
Kun suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja työ on elämäntapa, niin tarvitseeko ihminen silti elämälleen muutakin sisältöä kuin se työ. Kyseessä on nuori perheetön mies, joka nauttii elämästä eniten, kun on oikein paljon töitä. Kuitenkin itsekin sanoo, että siinä on hyvää se, että kun työ vie kaikki ajatukset, niin ei ehdi murehtimaan muuta. Onko tuo suomalaismiehen tyyli hukuttaa murheet työn alle ookoo, vai olisiko parempi, että elämässä olisi kuitenkin muutakin kuin työ?
Kommentit (18)
Huomaat sitten kun et pysty tekemään työtä että olisi aikanaan kannattanut hankkia muutakin kun työ. Itsellä työ on menettänyt merkityksensä . Olin samanlainen nuorempana
ihminen tarvitsee silti elämälleen muutakin sisältöä kuin se työ. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää muutenkin kuin mediassa.
Se on tätä uhrautumis -juttua, että kun on elätettävä perhettä. Kumminkin on ajateltava ensin omaa jaksamistaan, että muutkin hyötyisivät.
Kun on opittu tuo tyyli se voi jatkua sittenkin kun sinkkuus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos identiteetti rakentuu työn varaan, tulee aika kova paikka jos yt osuu omalle kohdalle.
Jos on uhraa koko elämänsä työlle, niin ehkä tulosta syntyy ja työnantajakin arvostaa. Uhka on suurempi, jos on yrittäjä riskialttiilla alalla, jossa sattuma ja suhdanteet voivat kaataa vaikka antaisi työlle kaiken valveillaoloaikansa.
Koska työ voidaan koska tahansa ottaa pois itsestä riippumattomista syistä, ja otetaan joka tapauksessa ennen vanhuuden päiviä. Harva intohimoinen yrittäjä kuolee saappaat jalassa sorvin ääreen.
Ei välttämättä tarvi olla muuta jos sen työn on osannut rakentaa mielenkiinnon tai harrastuksen pohjalta. Tällöin kyseessä on yleensä yksityisyrittäjä, mutta on niitä muillakin töissä jotka tekevät unelmaduuniaan eivätkä kaipaa muuta elämäänsä.
Vaikka siksi että monen ihmisen työ on oikeasti sisällöltään kuraa. Ei niistä ole elämänsisällöksi. Lisäksi juuri tuo että työt loppuvat ja sitten jää tyhjän päälle jos minuus oli siinä. Esim perhe ei yleensä katoa tuosta vain.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos identiteetti rakentuu työn varaan, tulee aika kova paikka jos yt osuu omalle kohdalle.
Jos on uhraa koko elämänsä työlle, niin ehkä tulosta syntyy ja työnantajakin arvostaa. Uhka on suurempi, jos on yrittäjä riskialttiilla alalla, jossa sattuma ja suhdanteet voivat kaataa vaikka antaisi työlle kaiken valveillaoloaikansa.
No kuule kun YT päätöksiä tehdään niin se on aika se ja sama kuinka omistautunut on työlleen ollut.
Onnistuuko murheiden hukuttaminen koskaan? Minä yritin, mutta ne saivat kiinni, kun en pitänyt itseäni koko ajan kiireisenä. Pakoilu ei onnistunut, käsiteltävä ne oli kuitenkin.
In my dream I was drowning my sorrows
But my sorrows, they learned to swim
Surrounding me, going down on me
Spilling over the brim
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos identiteetti rakentuu työn varaan, tulee aika kova paikka jos yt osuu omalle kohdalle.
Jos on uhraa koko elämänsä työlle, niin ehkä tulosta syntyy ja työnantajakin arvostaa. Uhka on suurempi, jos on yrittäjä riskialttiilla alalla, jossa sattuma ja suhdanteet voivat kaataa vaikka antaisi työlle kaiken valveillaoloaikansa.
No kuule kun YT päätöksiä tehdään niin se on aika se ja sama kuinka omistautunut on työlleen ollut.
Ihan samaa olin tulossa kirjoittamaan. Minullekin kävi niin, että kehityskeskustelussa esimies kehui osaamistani, oma-aloitteisuuttani ja sitoutumistani taivaisiin asti, mutta pari viikkoa myöhemmin löytiin irtisanomislappu kouraan. Päätökset irtisanotuista tehtiin ylemmillä tahoilla eikä ne henkilöt olleet koskaan tavanneet meitä rivityöntekijöitä.
Elämästä pitää nauttia. Jos ei nauti niin mitä järkeä elää? Mikäli nautit työstäsi, niin mikäs siinä. Kullakin on omat mielenkiinnonkohteensa.
Laskepa montako tuntia kuukaudessa olet töissä ja montako vapaalla. Sen jälkeen voi miettiä uudestaan miten pitäisi arvottaa elämäänsä ja ajankäyttöään.
Hyviä näkökulmia teillä! Tällä ihmisellä työ todellakin on niin mielekästä, innostavaa ja vaihtelevaa, että siitä on elämän sisällöksi. Mutta ei se silti ihan kaikkia odotuksia elämältä täytä. Siksi kysyin asiaa, että saisin jotain perusteluja miksi elämässä olisi hyvä olla vähän jotain muutakin.
Ap
Aika paljon on irtisanottuja, jotka ihmettelevät, kuinka heidät irtisanottiin, vaikka ovat olleet joustavia ja työlleen omistautuneita. Aika moni luulee itseään korvaamattomaksi. Vähän ikävä sanoa, mutta sukulaismies oli tällainen, jonka mielestä suunnilleen koko firma oli hänen varassaan. No kävi niin ikävästi, että hän kuoli sairauskohtaukseen. Seuraavana vuonna firma teki historiansa parhaan tuloksen.
Mulla ei ole elämässä oikein muuta kuin työ. Työ on se mitä rakastan ja missä haluan kehittyä, kaikki muu on pelkkää ajankulua. Oikeastaan haluaisin perheen, mutta en kelpaa naisille
Jos identiteetti rakentuu työn varaan, tulee aika kova paikka jos yt osuu omalle kohdalle.