Miksi niin moni mies määräilee ja alistaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisluontoon kuuluu, että alistuvaa alistetaan. Jotta näin ei tulisi toimineeksi, pitäisi olla joko hyvin tietoinen omasta käytöksestään tai erittäin oikeudentuntoinen. Kumpikin vaatii itsereflektiota (=tietoisuutta itsestään) ja älyä, eli on lyhyesti sanottuna vaivalloista. Helpompaa on antautua vieteilleen, eli alistaa sitä joka alistettavaksi heittäytyy.

Siksi arvostankin älykkyyttä ja tietoisuutta omasta käytöksestään ;-)

Olen tiettyjen ihmisten kohdalla huomannut saman. Tosin itseni ja aivan lähipiirin kohdalla on oletuksena tasa-arvoinen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla just noin ja koen että syynä miehen dominoivempi luonne ja mun miellyttämisenhalu ja sopeutumiskyky.

Mä en kyllä ymmärrä, mikä selitys tää on? Tykkäät kun on ankeaa?

No en tykkää, mutta tää siihen on syynä, näin koen + vaatisi pinnistelyjä muuttaa perusluonnetta, kaiken arjen ja väsymyksen keskellä ei jaksa sitä puoliensa pitämistä, kun se on niin voimia vievää ja ei todellakaan tule multa mitenkään luonnostaan. Helpommalla henkisesti pääsee kun alistuu ja tekee itse kotityöt ja antaa miehen törsätä rahat mihin lystää. ;(

Alun perin tunsin vetoa miestäni kohtaan ja siksi suhde hänen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla just noin ja koen että syynä miehen dominoivempi luonne ja mun miellyttämisenhalu ja sopeutumiskyky.

Mä en kyllä ymmärrä, mikä selitys tää on? Tykkäät kun on ankeaa?

No en tykkää, mutta tää siihen on syynä, näin koen + vaatisi pinnistelyjä muuttaa perusluonnetta, kaiken arjen ja väsymyksen keskellä ei jaksa sitä puoliensa pitämistä, kun se on niin voimia vievää ja ei todellakaan tule multa mitenkään luonnostaan. Helpommalla henkisesti pääsee kun alistuu ja tekee itse kotityöt ja antaa miehen törsätä rahat mihin lystää. ;(

Alun perin tunsin vetoa miestäni kohtaan ja siksi suhde hänen kanssa.

Jos on lapsia, niin jos ei itse kärsi kohtuuttomasti, niin mikäs siinä sitten. Vaikka itse saisin raivarin itseäni kohtaan, jos olisin koskaan kenestäkään taloudellisesti niin riippuvainen, etten voisi erotakin, jos siltä tuntuu. Mutta tämä oli minulla jo ennen seurusteluja selvä, eikä onneksi kohdallani vaikea rasti, koska olen saanut vanhemmiltani aikoinaan oman asunnon. Minun on vaikea käsittää, että Suomessa joku on toisesta taloudellisesti riippuvainen. Onhan täällä kyllä sosiaaliturva... Siis niin riippuvainen, ettei voi erota koska mistään ei tulisi mitään, ei olisi varaa asuntoon, ei lastenhoitoon, lasten harrastuksiin ja sen sellaiset.

Mutta jos tuossa tilanteessa ei ole lapsia niin en käsitä. Miten niin helpommalla pääsee? Mä tykkään olla yksinkin, mua ei kukaan määräile tai näkee mun selän viimeisen kerran. Toki omakaan parisuhteeni ei ole täydellinen, ikävä kyllä, eli niin paljon en yksin tykkää olla, hyväksyn toisessa asioita, joissa osa palstalaisista eläisi kuulemma mielummin yksin, eli mies ei tunnu "siltä oikealta" tai ikinä kolahtanut niin että kuului "klik".. Mutta sellaista miestä en olisi löytänytkään, eikä sillä ole mtn tekemistä sen kanssa millaisia miehiä on olemassa, vaan se on mun virheellisyyttäni, etten viehätä miehiä, joista itse viehättyisin eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa voi kysyä toisinpäin: miksi niin moni nainen alistuu parisuhteessa miehen määräilyyn? Yleensä se menee niin, että vakka kantensa valitsee, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Koska puolensa pitäminen aiheuttaisi väkivaltaa tai sen vakavaa uhkaa. Siksi.

Huono selitys, määräilevän ihmisen kanssa ei ole pakko elää. Ja älä selitä, ettei niitä merkkejä ollut ennen kun perustitte perheen.

En elä enää kyseisen ihmisen kanssa. Merkkejä oli, mutta en osannut tulkita niitä oikein. Pitääkö syyttää nyt itseä?

Miksi et osannut tulkita? Aivan yhtä hyvin se alistava ihminen voi sanoa ja ehkä moni sanookin, että myötäilysi ja valmis alistuvuutesi vain kertakaikkiaan herättää sellaisen tympeän fiiliksen, että siihen on vain vähän pakko karjahtaa. Ja katsoa itketkö vai karjutko takaisin. Ja jos itket niin omapa oli valintasi. Että pitääkö nyt syyttää itseä, kun sulla ei kantti kestä samaa kuin hänellä? Näitä ihmisiä on varmaankin poikkeuksetta prässätty lapsuudessa tuollaisiksi, aivan kuin sinua ei ollut opetettu hoksaamaan miten pidät puoliasi.

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas naiset haloo, kuinka monen mies saa kuulla, miten väärin tekee kotitöitä, miten väärin pukee lapset, miten väärin tekee kaiken mitä kotona yrittääkin? Liittyyks tämä mitenkään aiheeseen, mutta tuli tämäkin mieleen. Ap

Jostain kumman syystä tämä viesti ei saanutkaan huomiota ;)

Näitä ihmisiä on kummassakin sukupuolessa. Mulla on nykyisin nollatoleranssi. Olen itse sopuisa ja haluan kaikkien kannalta mahdollisimman hyvän ratkaisun. Omia asioitaan ajavilla idiooteilla ei ole enää elämässäni sijaa. En jaksa sitä vääntöä, en naisen, enkä miehen kanssa. Mulla on jo muutenkin korkea verenpaine ja haluan viettää mukavaa kotielämää. Itsekkyys ja liiallinen itseluottamus näyttävät johtavan päsmäröintiin. Päsmäröijä ajaa vain omia asioitaan. Aikuisen pitäisi hyväksyä oma rajallisuutensa ja se, että hän on useinkin todennäköisesti väärässä. Myös myötäilevämmän hyväksikäyttäminen on niin kusipäätouhua, etten sellaista katsele. Olen yleensä äärimmäisen rauhallinen ihminen, mutta tämän asian kanssa kamelin selkä katkesi jo kauan sitten. Kiihdyn hetkessä nollasta sataan, jos huomaan jonkun ylikasvaneella egolla varustetun idiootin koittavan mun yli jyräämistä.

Minä olen kiltti nainen, ja olin 20 vuotta naimisissa dominoivan miehen kanssa. Syynä tietysti oman kodin malli: kiltti äiti ja hallitseva isä.

En ole alistuva ihminen, vaan pidän itseäni vahvana. Miksi sitten annoin periksi? Koska en halua riidellä. Elämä dominoivan ihmisen kanssa on jatkuvaa riitelyä, ellei toinen anna periksi.

Jos mies olisi ollut dominoiva jo nuorena, niin olisin lopettanut suhteen. Mutta ei, se hallitsevuus kasvoi ajan myötä, pikkuhiljaa, vuosi vuodelta. Sammakko ei huomannut, että vesi kuumeni. Huomasin kuitenkin avioliiton lopussa, että en enää tee mitään päätöksiä. Koska miksi olisin tehnyt - mies kuitenkin päätti asian uudestaan.

Avioliitto kaatui siihen, että mies rakastui työkaveriinsa. Hän sanoi, että siitä naisesta ei luovu, mutta ei nyt minuakaan heivaa pois. Minä tulen mukana, jos haluan. Mies sanoi, ettei ole päättänyt mitä tehdä. Tähän minä sanoin, että ei haittaa, minä päätän. Siitä mies suuttui...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa voi kysyä toisinpäin: miksi niin moni nainen alistuu parisuhteessa miehen määräilyyn? Yleensä se menee niin, että vakka kantensa valitsee, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Koska puolensa pitäminen aiheuttaisi väkivaltaa tai sen vakavaa uhkaa. Siksi.

Huono selitys, määräilevän ihmisen kanssa ei ole pakko elää. Ja älä selitä, ettei niitä merkkejä ollut ennen kun perustitte perheen.

En elä enää kyseisen ihmisen kanssa. Merkkejä oli, mutta en osannut tulkita niitä oikein. Pitääkö syyttää nyt itseä?

Miksi et osannut tulkita? Aivan yhtä hyvin se alistava ihminen voi sanoa ja ehkä moni sanookin, että myötäilysi ja valmis alistuvuutesi vain kertakaikkiaan herättää sellaisen tympeän fiiliksen, että siihen on vain vähän pakko karjahtaa. Ja katsoa itketkö vai karjutko takaisin. Ja jos itket niin omapa oli valintasi. Että pitääkö nyt syyttää itseä, kun sulla ei kantti kestä samaa kuin hänellä? Näitä ihmisiä on varmaankin poikkeuksetta prässätty lapsuudessa tuollaisiksi, aivan kuin sinua ei ollut opetettu hoksaamaan miten pidät puoliasi.

Itsekkin veikkaan että alistuvuus johtuu kotikasvatuksesta. Minua ei ole opetettu pitämään puolia ja jos suutun ( syystäkin ) korotan ääntä, niin olen kiittämätön, töykeä enkä arvosta sitä mitä olen saanut. Kun toista sukupuolta oleva sisarukseni alkaa tappelemaan aletaankin aina jossain välissä nauramaan kuina se osaa pitää puoliaan ja se on hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa voi kysyä toisinpäin: miksi niin moni nainen alistuu parisuhteessa miehen määräilyyn? Yleensä se menee niin, että vakka kantensa valitsee, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Koska puolensa pitäminen aiheuttaisi väkivaltaa tai sen vakavaa uhkaa. Siksi.

Huono selitys, määräilevän ihmisen kanssa ei ole pakko elää. Ja älä selitä, ettei niitä merkkejä ollut ennen kun perustitte perheen.

En elä enää kyseisen ihmisen kanssa. Merkkejä oli, mutta en osannut tulkita niitä oikein. Pitääkö syyttää nyt itseä?

Miksi et osannut tulkita? Aivan yhtä hyvin se alistava ihminen voi sanoa ja ehkä moni sanookin, että myötäilysi ja valmis alistuvuutesi vain kertakaikkiaan herättää sellaisen tympeän fiiliksen, että siihen on vain vähän pakko karjahtaa. Ja katsoa itketkö vai karjutko takaisin. Ja jos itket niin omapa oli valintasi. Että pitääkö nyt syyttää itseä, kun sulla ei kantti kestä samaa kuin hänellä? Näitä ihmisiä on varmaankin poikkeuksetta prässätty lapsuudessa tuollaisiksi, aivan kuin sinua ei ollut opetettu hoksaamaan miten pidät puoliasi.

Itsekkin veikkaan että alistuvuus johtuu kotikasvatuksesta. Minua ei ole opetettu pitämään puolia ja jos suutun ( syystäkin ) korotan ääntä, niin olen kiittämätön, töykeä enkä arvosta sitä mitä olen saanut. Kun toista sukupuolta oleva sisarukseni alkaa tappelemaan aletaankin aina jossain välissä nauramaan kuina se osaa pitää puoliaan ja se on hyvä asia.

49 jatkaa.

Juuri näin. Eksäni hallitsi minua herättämällä syyllisyyden. Jos suutuin, kuulin olevani skitso. Jos pidin oman pääni, kuulin olevani joustamaton. Lopulta kaikki kulminoitui siihen, että olen huono ihminen. Enkä halunnut olla...

En kyllä muista, että lapsuudn kodissani minua olisi näin kasvatettu. Mutta 20 vuotta tekee tehtävänsä.

50-lukulainen perhemalli tuottaa onnettomimpia ihmisiä. Alustavia naisia ja tökeröitä miehiä, näistä miehet kuolevat sukupuuttoon.

Naulankantaan

Jos ei määräile niin on tylsä joo joo mies ! Ei naiset halua tehdä kaikkia päätöksiä niin miehen pitää ottaa ohjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa voi kysyä toisinpäin: miksi niin moni nainen alistuu parisuhteessa miehen määräilyyn? Yleensä se menee niin, että vakka kantensa valitsee, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Koska puolensa pitäminen aiheuttaisi väkivaltaa tai sen vakavaa uhkaa. Siksi.

Huono selitys, määräilevän ihmisen kanssa ei ole pakko elää. Ja älä selitä, ettei niitä merkkejä ollut ennen kun perustitte perheen.

En elä enää kyseisen ihmisen kanssa. Merkkejä oli, mutta en osannut tulkita niitä oikein. Pitääkö syyttää nyt itseä?

Ei. Toimit sen hetkisten tietojen perusteella niin hyvin kuin osasit. Turha syyttää itseään jälkikäteen. Varsinkaan toisen käytöksestä.

Yrittävät ne monet naisetkin alistaa ja määräillä. Nainen päättää mitä tehdään yhteisellä ajalla ja kuvittelee, että mieskin haluaa samaa.q

Käyneet armeijan ja oppineet komentamaa. Tai ainakaan eivät tykkää olla komennettavina.

Kokeilkaa miehelle siveysvyötä, johan alkaa käytös muuttua. Nuorilla pariskunnilla tämä on jo valtavirtaa.

Joskus tuo alistaminen on vastareaktio sille, jos nuorena on otettu tahto pois tiukalla kasvatuksella. Aikuisena halutaan osoittaa, että pystytään päättämään omat ja toistenkin asiat. Vältetään siis kaikin keinoin päätymässä samalla tavalla alistetuksi kuin nuorena, alkamalla jopa itse alistaa toisia.

Kysehän ei ole miehistä, vaan määräilevästä ihmistyypistä. Itse olin parisuhteessa jossa nainen määräili kokoajan, käski tehdä sitä sun tätä. Piti tehdä asioita, joita olisi itse voinut tehdä. Lopulta ilmoitin erosta ja lähdin kävelemään. Älkää antako toisen määräillä parisuhteessa, oli sitten kyseessä mies tai nainen.

Koska se on luonnollista ja oikein. Se on luonnonmukainen järjestys maailmassa. Mies on N:o 1 ja naiset miehille alisteisia. Siksi.