Lääkikseen 35-vuotiaana?

Tosi vaikea päästä. Eräs tuttavani on nyt neljättä vuotta lukemassa pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että olet suorastaan parhaassa iässä vaihtamaan alaa. Nyt kun ensikertalaiskiintiö on voimassa, niin sisään pääsy voi olla haasteellista kyllä.

Ovatko nämä kiintiöt oikeasti vaikuttaneet mitään?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako? Takana on jo muu korkeakoulututkinto, ja hyvät työvuodet siitä mutta kun ajattelee loppuaikaa, mikä vielä pitäisi töissä viettää ennen eläkettä niin muutoksia on tehtävä..

Onko täällä lääkiksen vielä myöhemmin aloittaneita? Onnistuuko kurssien tekeminen ja valmistuminen mitenkään nopeammin, jos missä ajassa? Oletteko voineet olla alan töissä jo opiskellessa, minkälaisissa ja millä palkalla?

Aloitin 28-vuotiaana kun tehtynä oli diplomi-insinöörin tutkinto ja takana tutkimustyötä useita vuosia. Jatko-opintojen ohessa sain lääkiksen käytyä ja valmistuin samana vuonna kuin muu kurssi. Valmistuminen nopeammassa aikataulussa ei kyllä onnistu kun opiskelut on aikataulutettua ja pakollista läsnäoloa on melko paljon. Alan vaihtaminen oli hyvä ratkaisu kaiken kaikkiaan.

Meidän vanhin lapsi opiskelee kolmatta vuotta lääkiksessä ja sen kanssa samaan aikaan aloitti kuulemma neljäkymppisiä useampikin kappale ja lisäks vanhin opiskelijakaverinsa on 52-vuotias. Eli hyvin voit aloittaa.

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Mistäs tiedät ettei jaksa? Kyllä ne nelikymppisetkin pitkää päivää jaksavat tehdä ja toisaalta nuoretkin ovat kovia valittamaan, että voi kun väsyttää, no mutta eivät tietenkään nuoret lääkärit.

No jos asian ajattelee kylmän matemaattisesti, niin olisit valmistuessasi noin 42 -vuotias. - Voi olla, että vähän nuorempi tai vähän vanhempi. Mutta jos siis käyttäisit opintoihin tuon noin seitsemän seuraavaa vuotta, niin sinulla olisi 42-vuotiaana eläkeikään hyvinkin reilu 20 -vuotta. Lääkäreillä on uskoakseni tulevaisuudesssakin töitä tarjolla ja vieläpä ihan omalta alalta; tai tuskin ainakaan, mitenkään erityisen paljon huonommin kuin millään muulla alalla.

Kysymys kuuluukin, mitä muita vaihtoehtoja on. noin seitsemän vuotta opintoja on toisaalta lyhyt aika, mutta se voi myös tuntua pitkältä kun on ehkä saattanut tottua jo tiettyyn elintasoon. Ja vaikkei haluaisikaan saattaa verrata itseään myös muihin. Mutta mitä sitten; miksi elämän täytyisi olla yhtä tasaista putkea?  Jos kutsumuksesi ja halusia on opiskella lääkiksen puolella, niin lujasti tsemppiä. Mutta et valitse huonosti, jos päätät yrittää jotain muuta. Vain sinä itse voit tietää, mitkä ovat niitä haaveita ja unelmia, joita kohti sinä olet valmis tekemään "hieman" töitä, vaikka joku toinen saattaisi pitää niitä pöhköinä. Mutta arvostelijoita ja kriitikoita on aina teki sitten mitä  tahansa. Ja usein tyhjät tynnyrit kolisevat kaikkein ääneikkiämmin. 

Lujasti tsemppiä!       

Tuttavani sukulainen aloitti pari vuotta sitten 40-vuotiaana. Anna palaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Mistäs tiedät ettei jaksa? Kyllä ne nelikymppisetkin pitkää päivää jaksavat tehdä ja toisaalta nuoretkin ovat kovia valittamaan, että voi kun väsyttää, no mutta eivät tietenkään nuoret lääkärit.

No itse olen ollut tällä viikolla töissä 94 tuntia, mistä lähes kaikki nonstoppina juoksemista paikasta toiseen juoksulounastaukoja. Olen 30, ja pakko myöntää, että väsyttää. Ihan jokainen tuntemani about viisikymppinen erikoislääkäri on kommentoinut, ettei enää jaksaisi samaa tahtia, mutta nuorena sitä jaksoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Mistäs tiedät ettei jaksa? Kyllä ne nelikymppisetkin pitkää päivää jaksavat tehdä ja toisaalta nuoretkin ovat kovia valittamaan, että voi kun väsyttää, no mutta eivät tietenkään nuoret lääkärit.

No itse olen ollut tällä viikolla töissä 94 tuntia, mistä lähes kaikki nonstoppina juoksemista paikasta toiseen juoksulounastaukoja. Olen 30, ja pakko myöntää, että väsyttää. Ihan jokainen tuntemani about viisikymppinen erikoislääkäri on kommentoinut, ettei enää jaksaisi samaa tahtia, mutta nuorena sitä jaksoi.

Siis juoksulounastaukoja pitäen, piti kirjoittaa...

"No itse olen ollut tällä viikolla töissä 94 tuntia, mistä lähes kaikki nonstoppina juoksemista paikasta toiseen juoksulounastaukoja. Olen 30, ja pakko myöntää, että väsyttää. Ihan jokainen tuntemani about viisikymppinen erikoislääkäri on kommentoinut, ettei enää jaksaisi samaa tahtia, mutta nuorena sitä jaksoi."

. Enpä haluaisi olla potilaasi ja toivotan heille parasta vointia, jotka ovat ja sinulle jaksamista kaikesta huolimatta. Mutta On käsittämätöntä, miten tuollainen sallitaan, tai on mahdollista. - Syyttävä sormeni kyllä osoittaa nyt kyllä "hieman" lääkäriliiton suuntaan. Mutta myös heidän suuntaansa, jotka jakavat  ja päättävät kuinka julkisen sekstorin varoja kohdennetaan. - Jos ihminen on ollut töissä yli toista kymmentä tuntia, niin hän on altis useille vaaroille. Ja jos tuo työntekijä on vielä lääkäri, niin vaarassa loukkaantua on myös aika moni muu. 

Vierailija kirjoitti:

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Monelle erikoistumisalalle on pitkät jonot eli tuosta vain ei omalle suosikkialle mennä ellei kyseessä ole oikeuslääketiede tai psykiatria. Aiempi työkokemus, tutkimuksen teko ja muut näytöt voivat ratkaista pääseekö jonossa etenemään toisten ohi.

-"]No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa."

- - "Monelle erikoistumisalalle on pitkät jonot eli tuosta vain ei omalle suosikkialle mennä ellei kyseessä ole oikeuslääketiede tai psykiatria. Aiempi työkokemus, tutkimuksen teko ja muut näytöt voivat ratkaista pääseekö jonossa etenemään toisten ohi."

Niin, - no, ehkä kannattaisi aloittaa siitä, että pyrkii ja saa sen perstutkinto opiskelupaikan ensin ja aloittaa sitä akutta opinnot. - Erikoistumista ehtii sitten miettiä sen jälkeen. - Koska ei, sitä omaa erikoistumisalaa vielä fuksi syksynä (1. lopintoukukautena) tarvitse tietää ja tai päättää.      

Vierailija kirjoitti:

"No itse olen ollut tällä viikolla töissä 94 tuntia, mistä lähes kaikki nonstoppina juoksemista paikasta toiseen juoksulounastaukoja. Olen 30, ja pakko myöntää, että väsyttää. Ihan jokainen tuntemani about viisikymppinen erikoislääkäri on kommentoinut, ettei enää jaksaisi samaa tahtia, mutta nuorena sitä jaksoi."

. Enpä haluaisi olla potilaasi ja toivotan heille parasta vointia, jotka ovat ja sinulle jaksamista kaikesta huolimatta. Mutta On käsittämätöntä, miten tuollainen sallitaan, tai on mahdollista. - Syyttävä sormeni kyllä osoittaa nyt kyllä "hieman" lääkäriliiton suuntaan. Mutta myös heidän suuntaansa, jotka jakavat  ja päättävät kuinka julkisen sekstorin varoja kohdennetaan. - Jos ihminen on ollut töissä yli toista kymmentä tuntia, niin hän on altis useille vaaroille. Ja jos tuo työntekijä on vielä lääkäri, niin vaarassa loukkaantua on myös aika moni muu. 

Useimmat ja erityisesti vakavasti sairastuneet nimenomaan "joutuvat" kaltaisteni käsiin. Ei tässä ole mitään poikkeuksellista, maailmalla työrupeamat ovat vielä hullumpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Mistäs tiedät ettei jaksa? Kyllä ne nelikymppisetkin pitkää päivää jaksavat tehdä ja toisaalta nuoretkin ovat kovia valittamaan, että voi kun väsyttää, no mutta eivät tietenkään nuoret lääkärit.

Jokaiselle löytyy varmasti se määrä mitä jaksaa ja kannattaa tehdä päivystystyötä. Erikoistumisaika on enintään kuusi vuotta ja sen jälkeen suurin osa erikoislääkäreitä on takapäivystäjiä eli työtä ei tehdä vuorokauden ympäri. Muutaman vuoden jaksaa lähes kuka tahansa aktiivipäivystää pari kertaa kuukaudessa.

Palautuminen hidastuu väistämättä kun ikää karttuu mutta hyvä yleiskunto auttaa todella paljon. Omalla kohdalla otan rauhallisesti päivytyksen jälkeisen päivän eli enimmäkseen nukun rästejä pois. Monesti osa ajasta menee kuitenkin arkiasioitten hoitamiseen. Kymmenen vuotta meni mukavasti neljä yöpäivystystä kuukaudessa mutta nykyinen kolme yöpäivystystä kuukaudessa on parempi jaksamisen kannalta. Jos tekee aktiivipäivystystä kiireisessä pisteessä niin kaksi päivystystä on mielestäni minimi jotta rutiini pysyy yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välttämättä (todennäköisesti) et pääse sisään ekalla yrittämällä -> aloitat opiskelun 37-38 -vuotiaana. Valmistut 43-44 -vuotiaana ja erikoislääkäri olet sitten viisikymppisenä. On siinä tietysti edelleen 20 vuotta työuraa jäljellä, mutta hyvin monet erikoisalat todennäköisesti ainakin rajautuvat pois, koska sitä erikoistumisajan tappotahtista päivystämistä ei todennäköisesti noin vanhana enää jaksa.

Monelle erikoistumisalalle on pitkät jonot eli tuosta vain ei omalle suosikkialle mennä ellei kyseessä ole oikeuslääketiede tai psykiatria. Aiempi työkokemus, tutkimuksen teko ja muut näytöt voivat ratkaista pääseekö jonossa etenemään toisten ohi.

Tuokin on totta. Lisäksi Suomeen iskee lääkärityöttömyys muutaman vuoden kuluessa, joten työpaikka ylipäänsä ei ole mitenkään varma, mieleisestä erikoistumispaikasta puhumattakaan...

Miksi lääkäreitä ei uhkailla karenssilla tai pakoteta vastaanottamaan jotain muuta työtä kuin oman alansa töitä jos ei ole töitä tarjolla?

Miksi meidän muiden pitää mennä siivoilemaan tai työkokeiluihin 9e päiväpalkalla?

Onko lääkärit jotenkin erityisasemassa koska äänestävät kokoomusta?

"Tuokin on totta. Lisäksi Suomeen iskee lääkärityöttömyys muutaman vuoden kuluessa, joten työpaikka ylipäänsä ei ole mitenkään varma, mieleisestä erikoistumispaikasta puhumattakaan..."

- Saankos lainata aikakonettasi niin käyn katsomassa lottonumerot, tai no oman alankin työllisyys kiinnostaisi myös. Tarkoitan, että mikään ei ole varmaan, muu kuin se, että on epävarmaa, mitä tulemman pitää. Se joka tietää tulevaiuuden vaikenee. Ja jos muutaman vuoden kuluttua on lääkärityöttömyys niin se onkin Suomessa varmaan ensimmäinen kerta historiassa.   

Lääkäreistä on pula joten työttömyys on epätodennäköistä. Lääkärin ei ole pakko päivystää. Tuntemani erikoislääkärit nostavat yksityisellä isoa palkkaa ja tekevät töitä sen verran kun huvittaa.

Lääkäriliitto on onnistunut edunvalvonnassa. 90-luvulla peloteltiin työttömyydellä ja seurauksena karmea lääkäripula. Nyt yritetään samaa, vaikka lääkäreillä täystyöllisyys ja palkkataso noussut koko ajan huimasti. Lääkärin virkoja jatkuvasti täyttämättä.