Lue keskustelun säännöt.
Eskarilaisella tarkkaavaisuushäiriö? Apua!
10.09.2016 |
Kotihoidossa ollut lapsi aloitti syksyllä eskarin (päivähoidon). Aiemmin hän on käynyt säännöllisesti kerhoissa ja erilaisissa harrastuksissa. Kyläilimme paljon tutuilla. Eskarin alku on mennyt todella hyvin, lapsi on viihtynyt ja saanut kavereita. Myös hoitajilta on tullut positiivista palautetta. Alkuviikosta eskarista kuitenkin kerrottiin, että aikovat konsultoida asiantuntijoita, koska lapsi ei tunnu kuuntelevan tai ymmärtävän ohjeita. Hoitaja sanoi, että epäilevät lapsella tarkkaavaisuushäiriötä. Olen järkyttynyt tästä tiedosta! Lapsi on taitava käsistään, hän on oikeudenmukainen ja toiset huomioon ottava. Hänellä on paljon kavereita. Hän myös osaa keskittyä eikä häiriköi toisia. Myönnän, että joskus hän saattaa olla omissa ajatuksissaan, mutta en ole tajunnut lainkaan sen olevan ongelma! Olen aina halunnut toimia lasteni parhaaksi, mutta ilmeisesti en ole kuitenkaan osannut. Neuvolassa kaikki on ollut hyvin.
Googlettelin tietoa tarkkaavaisuushäiriöstä, mutta en tunnistanut lainkaan lastani niistä kuvauksista. Hän ei ole aggressiivinen. Hän tottelee kieltoja. Hän on pitkäjänteinen. Kuvailisin lastani ennemmin rauhalliseksi kuin vilkkaaksi. Tämän olen kuullut muiltakin. Ainoa piirre mikä täsmää on juuri tuo toisinaan esiintyvä hajamielisyys.
Auttakaa! Mitä tästä voi vielä seurata?
Kommentit (29)
Parempi että tutkitaan eikä hutkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tyyli oli vähän sellainen, että olisi pitänyt jo aiemmin huomata. Eskariakin on vasta muutama viikko takana ja jo nyt kerrotaan tällaisista havainnoista. Lapsi oli aiemmin kerhossa, jossa oli myös pätevä lastentarhanopettaja, eikä siellä koskaan ollut tällaisesta puhetta. Kyllä sielläkin tehtiin tehtäviä ja toimittiin ohjeiden mukaan. Siis samanlaisia asioita mitä tuolla eskarissakin. Siksi olen niin hämmentynyt tästä.
ap
Eskaria on takana melko lailla kuukausi, siinä ajassa kyllä tulee huomattua jos joku ei alkujännityksestä selvittyäänkään osaa vastaanottaa ohjeita ja toimia niiden mukaan. Kerho on eri asia koska siellä ei katsota lapsia kouluvalmiuden valossa eikä yritetä opetella tarvittavia koulutaitoja.
Ymmärrän että olet järkyttynyt kun odottamatta tulee tällainen epäilys lapsesta mutta sehän on vasta epäilys ja eskarissa ovat toimimassa todella hienosti eli hommaamassa sinne asiantuntevampia silmiä seuraamaan tilannetta ja lasta. Lapset ovat toki jokainen oma persoonansa ja toisilla hajamielisyyskin kuuluu persoonaan mutta on hajamielisyyttä ja sitten on tarkkaavaisuudenhäiriötä.
Kiitos ymmärtäväisestä viestistäsi! Tottakai otamme vastaan mitä konsultoinnin myötä katsotaan aiheelliseksi. En vain olisi osannut kuvitellakaan, että lapsemme satunnainen hajamielisyys olisi oire jostain.
ap
Tuttavani sukulaispojalla oli ylivilkkautta ja muuta häippää pienenä. Oli syntynyt keskosena. Äitinsä sattui olemaan ko. alan asiantuntija ja osasi tai pystyi järjestämään lapselleen erityisopetusta yms. tukea ihan pienestä pitäen. Kaveri on nyt lääkärinä eräässä suuressa sairaalassa.
Lapsi kehittyy koko ajan. Ei mikään ole kiveen hakattu. Lähisukulaiseni oppi lukemaan toisella tai kolmannella luokalla. Sen jälkeen ei ole laskenut kirjaa kädestään. Hyvä ettei laitettu jo erityisopetukseen. Valmistui sitten aikanaan arvostettuun ammattiin hyvästä yliopistosta ja on älykköseuran jäsen.
Jos kuukauden eskarissa käynnin jälkeen tulee tuollaista viestiä, uskoisin, että oikeasti on jotain aihetta. On ne siellä kuitenkin ammattilaisia arvioimaan lapsia. Onko ainoa kotihoidettu, jos ei vaan sen takia ole valmiuksia vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun maikka kiittää kaikkia eskariopeja ja luokanopeja, teidän valppautenne ja suurenmoinen omistautuminen huomataan kyllä yläasteella. Kuten myös vanhempien kannustava ja kiinnostunut asenne lapsen oppimista kohtaan.
Joidenkin vanhempien on vaikea hyväksyä lapsissaan mitään vikaa saati sitten kirjaindiagnoosia ja koittavat teeskennellä ettei ongelmaa olekaan. Lapsen parhaaksi suosittelen kuitenkin hyväksymään sen faktan, että kohdustasi putkahtanut kakara ei olekaan se täydellinen älypää vaan tuleva pikku kusipäähäirikkö, joka saa suoritettua kouluaan loppuun - ellei jotakin tehdä. Nyt tekeminen on saatu alkuun ja sinä vaan kitiset. Pitäiskö katsoa ap peiliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin vanhempien on vaikea hyväksyä lapsissaan mitään vikaa saati sitten kirjaindiagnoosia ja koittavat teeskennellä ettei ongelmaa olekaan. Lapsen parhaaksi suosittelen kuitenkin hyväksymään sen faktan, että kohdustasi putkahtanut kakara ei olekaan se täydellinen älypää vaan tuleva pikku kusipäähäirikkö, joka saa suoritettua kouluaan loppuun - ellei jotakin tehdä. Nyt tekeminen on saatu alkuun ja sinä vaan kitiset. Pitäiskö katsoa ap peiliin?
Kyllä, olen katsonut peiliin. Mietin, mitä muuta en ole huomannut. Mietin myös olisiko lapsi koulukypsempi, jos olisi ollut päiväkodissa. En myöskään pidä lastani täydellisenä.
Lapsella on myös pienempiä sisaruksia, joten ei ole ollut ainoana lapsena kotona. Lisäksi on käynyt kerhoa useita kertoja viikossa ja muuten olemme kyläilleet kavereilla, käyneet puistossa ja milloin mitäkin. Vietimme varsin aktiivista kotiarkea enkä koskaan huomannut mitään erikoista.
ap
Eskaria on takana melko lailla kuukausi, siinä ajassa kyllä tulee huomattua jos joku ei alkujännityksestä selvittyäänkään osaa vastaanottaa ohjeita ja toimia niiden mukaan. Kerho on eri asia koska siellä ei katsota lapsia kouluvalmiuden valossa eikä yritetä opetella tarvittavia koulutaitoja.
Ymmärrän että olet järkyttynyt kun odottamatta tulee tällainen epäilys lapsesta mutta sehän on vasta epäilys ja eskarissa ovat toimimassa todella hienosti eli hommaamassa sinne asiantuntevampia silmiä seuraamaan tilannetta ja lasta. Lapset ovat toki jokainen oma persoonansa ja toisilla hajamielisyyskin kuuluu persoonaan mutta on hajamielisyyttä ja sitten on tarkkaavaisuudenhäiriötä.