Voisitteko tokaista jonkun läheisen ihmisen kamppaillessaan elämän puolella pysyäkseen vakavan sairastumisensa vuoksi, että...

WTF?

Minusta ihminen, joka sanoo noin, ei arvosta omaa elämäänsä tarpeeksi, ja on hölmöä edes noin sanoa, koska jokaisen elämä on omalaisensa ja jokaisen kuoleminen on ainutkertainen kuten on syntyminenkin ja koko elämänkaari tapahtumineen ja kokemuksineen.

Onneksi toisen puolesta ei voi kuolla kuin sodassa, jossa puolustetaan suurempaa ihmismassaa vihollisen vallan alaisuuteen joutumasta.

Siis X on vakavasti sairas ja Y sanoo, että "joutaisin kuolla puolestaSI"? En itse sanoisi asiaa ihan noin, mutta ilmaiseehan Y tuossa, että on valmis jakamaan X:n taakkaa. 

Jari Tervo puhuu tp Hesarissa aika hyvin suomalaisten "autistisesta kansanluonteesta": olemme kovin huonoja ilmaisemaan itseämme, jäyhiä ja varovaisia. Ja mitä isompi asia (tässä: vakava sairaus, ehkä edessä oleva kuolema), sitä kömpelömpää se puhe on. Varsinkin, kun joutuu tuohon tilanteeseen ensimmäistä kertaa. Tiedän kokemuksesta, että seuraavilla kerroilla paremmat sanat löytyvät helpommin. 

Aloituksen tekijänä ihmettelen kahta alapeukuttajaa, miksi?

Noh, näköjään kaksi alapeukuttajaa on valmiita kuolemaan toisen puolesta, mutta jos tosipaikka tulisi, niin tuskinpa kukaan tervepäinen ihminen haluaa kuolla toisen sijaan.

En tiedä tervepäisyydestäni mutta olisin valmis kuolemaan muutaman ihmisen puolesta.

Voisin ja olen tehnytkin niin.

Olen ollut vakavasti sairas ja kuullut aika tavalla kaikkea typerää. Eräs ystävä sanoi "kyllä minä olisin tuon puolestasi ottanut". Uskoin ja otin hyvällä.