Äiti soittaa mulle melkein joka päivä, en jaksais...

Äitisi on varmaankin yksinäinen. Onko hänellä ystäviä, onko eläkkeellä?

Ota tavaksi soittaa vaikka kotimatkalla hänelle. Kun tulet perille, sanot että nyt pitää mennä. Näin tulee hoidettua päivittäinen juttutuokio. 

hanki sille joku koira tai kissa tai vaikka marsu jolle puhua

Äitisi voi olla yksinäinen ja tuo juttu tuokio saattaa hyvin olla hänen päivän kohokohtia. Käytkö usein kylässä hänen luonaan? Minusta sinun kannattaisi jutella asiasta äitisi kanssa ja selvittää miten hänellä menee.

Äh joo, muistan kun olin nuorempi ja tykkäsin mennä aikaisin töihin, että olisi hiljaista duunissa, niin eikös äiti aina tasan puoli 8 soittanut sitten. Jossain vaiheessa jouduin vaan olemaan tyly, että nyt riittää, kerran-pari viikossa riittää, ellei oikeasti ole tärkeää asiaa.

Tuo nro 2 puhui järkeä. 

Niin soitti mun sekakäyttäjä äitikin. Yleensä vielä monesti päivässä, kun ei muistanut soittaneensa jo. Sillon se oli todella raskasta, mutta nyt kun äiti on kuollut huomaan jopa kaipaavani näitä puheluita.

Onko pakko vastata joka kerta. Sano että olit tekemässä jotain "tuikitärkeetä"

Äitisi on varmasti yksinäinen. Olisko jotain kerhotoimintaa tai vastaavaa missä vois käydä.

Mun tädit soittelee ehkä kerran kk niillä hirveesti tekemistä aina. Äitikin soitteli aikoinaan melkein päivittäin, mut en kokenu sitä raskaaksi. Kuitenkin kun kyseessä oma äiti. Pystyi välillä sanomaan et nyt en pysty puhuu tekemämässä/menossa jonkin. Tai sanoin suoraan et nyt tosi väsynyt.

Nähtiin kans joka viikonloppu. Ikävä vieläkin, kuolemasta jo 10-v.

Tuo oli hyvä ehdotus että soitat itse silloin kun sinnulle sopii ja voit sitten lopettaa nopeastikkin.

Toinen on että rupeat aina kyselemään jotain asioista joista äitisi ei niin hirveästi ole kiinnostunut/halukas puhumaan. Tai tarjoat aina äidille jotain tekemistä esim. no kun soitit niin voinko tuoda viikonloppuna sinulle takin ja vaihtaisit siihen vetoketjun, leipoisitko minulle pullaa ottaisin viikonloppuna mukaan.

Tai sitten koetat kannustaa äitiäsi uusien harrastusten pariin esim. kansalaisopiston piireihin, naapurin kanssa kävelylle ym jollin äitisi saa muutakin sisältöä elämäänsä.

Kuulostaa siltä että äitisi kaipaa juttuseuraa ja mielellään kuulee sinun ääntäsi. Mutta tiedän kyllä tunteen! Oma äitini ei soita, koska "pelkää että häiritsee jotain kesken olevaa asiaa" (aaargh!), mutta minun on soitettava hänelle parin-kolmen päivän välein etteivät välit mene. Eikä ikinä ole asiaa, kummallakaan, ja puhelu kestää sen puoli tuntia. Kiehun raivosta usein sen jälkeen ilman sen kummumpaa syytä. Olen oppinut sietämään sitä, kun aloin ajatella miten tärkeää äidilleni on tuo juttelu. Onneksi nykyään on pieni lapsi ja suuri osa puheluista on sitä kun mummo lällättää hänen kanssaan :D

Ihan normaalia kanssakäymistä äidin ja tyttären välillä. Ei omalla äidillä tarvitse olla asiaa soittaakseen lapselleen.

Hyvät nuoret.  Ette ole vanhemmille mitään velkaa. Teidän ei tarvitse "hoitaa" aikuisia vanhempianne.  Sanoin äidilleni ett sulla on sun oma elämä.  Silläkin uhalla että suuttuu. Mitä siitä sitten.  Jonkun on se joskus pakko sanoa ääneen.  Äiti alkoi soittelemaan veljelleni :)

Sama juttu oli oman äitini kanssa kunnes hän kuoli 2,5v sitten. Nykyään tuntuu oudolta ja ikävältä ettei niitä puheluita enää tule.

Hyvä vinkki oli tuo nro 2. Itsekin tein noin niinä huonoina päivinä kun väsytti ja otti hermoon kaikki asiat.

Pitäsköhän olla ilonen että rakastaa ja välittää susta?? Omani soittaa ehkä kerran viikossa ja sillonkaan ei jaksa tukea mua just lainkaan vaik olis huolia....

num.14:

Paitsi että ei se soita sen takia että se kaipaa minun kuulumisia vaan koska haluaa puhua omasta elämästä ja ongelmista sen 45min -90min ajan. Se aloittaa puhelut että "halusin vain kuulla mitä teille kuuluu kun minulla on....".

Ja sitten alkaatunnin monologi. Ei se meistä ole kiinnostunut vaan käyttää minua psykologina jolle kaataa omat ongelmat. Tosi kätsyy kun on aikuinen tytär joka voi toimis tunteiden kaatopaikkana. Jos sanoo vastaan hän loukkaantuu eikä millään ymmärrä että tämä on liikaa. Ja äiti on minulle rakas enkä halua että välit menee poikki...

Ymmärrän kyllä, ettei kenenkään kanssa välttämättä jaksa ihan joka päivä puhua, en minä ainakaan jaksaisi. Ap, mitä jos et ihan aina vastaisi, sinulla on oikeus pistää puhelin äänettömälle tai vaikka kiinni. Totutat näin äitisi vähän harvempaan soittotahtiin.

Ai, no mulle äiti soittaa tai laittaa viestin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Ja sekin puhelu saattaa päättyä huutoon, solvaukseen ja luurin iskemiseen korvaan.

Noinhan se menee - kunnes tulee se viimeinen puhelu - minkä jälkeen ei enää voi itsekään soitella, vaikka ois asiaa/kysyttävääkin.

Me kaikki olemme yksilöitä myös sosiaalisen elämän tarpeittemme ja itsenäisyytemme suhteen. Itse olen ollut lapsesta saakka hyvin itsenäinen ja kaivannut paljon aikaa olla omissa ajatuksissani. Niinpä muutettuani kotoa koin rasittavaksi vanhempien päivittäiset soittelut, koetin aina kuitenkin kuunnella ja olla ystävällinen. Kun taas omat lapseni lensivät pesästä, olen nauttinut siitä että heillä on touhukas oma elämä perheineen ja he soittelevat harvoin, riittää ihan hyvin kun näemme kasvotusten kuukauden parin välein. En oikein edes osaa keskustella puhelimessa, jos ei ole varsinaisesti mitään asiaa ja kasvotusten seurustelu tuntuu mukavammalta. Rakastamme silti lapsiamme kovasti ja toisinpäin, mutta olemme antaneet heidän nousta siivilleen ja ymmärrämme, että he elävät omaa uutta elämäänsä harrastuksineen ja menoineen, kuten mekin "vanhukset" uutta elämänvaihetta. Syvä rakkaus ei vaadi jatkuvaa todistelua ja väkinäistä kanssakäymistä, ne hetkeet kun kohtaamme ovat vailla sanojakin täynnä lämpöä ja yhteyden tunnetta. 

Onko päivittäin soittelu ns. ainoa ongelma välillänne ja selvä oire yksinäisyydestä? Jos, niin edellä on paljon hyviä kommentteja. Sanoisin vielä, että voit hyvin vähentää puheluita lempeästi esim. joka toiseen päivään vaikka uuteen harrastukseen vedoten? Ehkä voisit myös kannustaa äitiäsi harrastamaan jotain?

Joskus ongelma voi olla myös siinä, että äiti ei anna lapsen kasvaa aikuiseksi tai alkaa pitämään häntä puolison korvikkeena. Tällöin hän saattaa esim. kertoa liian henkilökohtaisia asioita sinulle, udella liian henkilökohtaisia asioita sinulta, kommentoida ja neuvoa liikaa asioita joihin et ole mielipidettä pyytänyt, udella raha-asioitasi tai parisuhteestasi, syyllistää sinua jos et esim. vastaa puhelimeen tai viestiin, uhriutua ja vastuuttaa sinua hänen hyvinvoinnista, käyttäytyä kuin olisitte erityisessä suhteessa verrattuna muihin sisaruksiisi jne. Tällöin sinun pitää vetää selvät rajat teidän väliselle kommunikoinnille ja ensimmäinen askel siihen on kommunikoinnin vähentäminen. Mikään kirjoituksessasi ei viitannut tällaiseen, joten tuskin näin on. Kunhan kirjoitin tällaisenkin näkökulman.