Lue keskustelun säännöt.
Äiti soittaa mulle melkein joka päivä, en jaksais...
10.09.2016 |
Oon arkisin töissä ja iltaisin haluaisin vain rentoutua ja olla rauhassa, ja sitten se soittaa lähes joka päivä... Viikonloppuna myös soittaa. Viikonloppuna yleensä käyn äidin luona. Mutta oikeestaan joka päivä juttelen sen kanssa siis jotain. Ei sillä mitään asiaa ole yleensä, ihan vaan luettelee mitä on tehnyt ja mitä on syönyt päivän aikana ja mitä ohjelmia on katsonut telkkarista.
Kommentit (33)
Noi kuolemaan ja viimeiseen puheluun viittaavat kommentit on kamalia, syyllistäviä. Jokainen me joskus soitetaan se viimeinen puhelu.
Aloitus on vanha, mutta sama ongelma lienee monella. Itsekään en yhtään välitä puhua puhelimessa kaikkea turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Whattodoo.. kirjoitti:
num.14:
Paitsi että ei se soita sen takia että se kaipaa minun kuulumisia vaan koska haluaa puhua omasta elämästä ja ongelmista sen 45min -90min ajan. Se aloittaa puhelut että "halusin vain kuulla mitä teille kuuluu kun minulla on....".
Ja sitten alkaatunnin monologi. Ei se meistä ole kiinnostunut vaan käyttää minua psykologina jolle kaataa omat ongelmat. Tosi kätsyy kun on aikuinen tytär joka voi toimis tunteiden kaatopaikkana. Jos sanoo vastaan hän loukkaantuu eikä millään ymmärrä että tämä on liikaa. Ja äiti on minulle rakas enkä halua että välit menee poikki...
Ap ymmärrän sinua ja ymmärrän nr2 ehdotuksen. Minustakin se joskus kuulosti järkevältä. ’Soitan ti ja to kotimatkalla’ mutta mun äiti merkkas ne aika nopeasti kalenteriin ja sitten ne puhelut rupes hänen puoleltaan venymään ja venymään - sitten rupes tulemaan niitä ’kello on jo seitsemän etkä sä ole soittanut ja mä en uskaltanut mennä edes vessaan ja puoli kahdeksalta alkaa ohjelma x ja mun päivä on nyt ihan sekaisin’ - ’et sitten soittanutkaan eilen - mä luulin että sä olit kuollut’
Mun neuvo on, ettei aina tarvi vastata ja aika usein voi sanoa, ”hei nuo on muuten akku ihan loppu et jos tämä katkeaa niin soitellaan sitten huomenna. Oliko sulla joku erityisen tärkeä asia mikä pitäis saada juteltua”...ja sitten siihen alun loppumiseen vedoten lopettaa aika ripeästi (mä myönnän, meidän äiti on maratonpuhuja joten ihan joskus kolmannen ’tä piippaa nyt et akku on jo ihan loppu’ jälkeen mä myöskin saatan hipaista sitä punaista)
Miksi nämä puhelut eivät koskaan voi olla järkeviä vaan niissä käyd
än aina toisen kimppuun, syyllistetään, kaadetaan aina oma paha olo toisen niskaan.
Olisi ihan toista jos äiti ottaisi itseään niskasta eikä alottaisi joka ikistä puhelua jollain haukunnalla vaan ilahtuisi esim. jos sanoo että käydäänkö kahvilla eikä narise ettei halua maksaa kahvista tai muuten teilaa kahvittelun vaan sanoisi että joo mennään vaan, tiedätkös mitään hyvää kahvilaa.
Tai jos toinen kertoo matkasta niin sanoisi voi kun kivan kuuloista eikä että hän ei mihinkään pääse.
Tai jos kertoo aloittaneensa vanhan harrastuksen uudestaan niin kannustaisi että hyvä hyvä eikä että mitä sinä nyt sinne enää ranuat.
Tai jos kertoo ollensa tyttöjen reissula niin ei ensimmäisenä kysy että no mikä on kun et siipan kanssa, vaan että hyvä että näet kavereitakin.
Moni äiti voisi muuttaa ihan käyttäytymistään toiseen suuntaan ja varmasti vieriailut lisääntyisivät kun olisi mieluista tekemistä eikä aina kanitettsiin vastaan joka asiassa vaan sanottaisiin kerrankin, että hyvä ehdotus , tehdään niin!!
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ei ole pakko mennä negatiivisuuden maailmaan vaan voi ihastella vaikka luontoa yhdessä jos parin euron kahvi on liikaa kahvilassa...
Oispa meilläkin niin. Mun äiti on soittanut varmaan kerran 10 vuoden aikana.. Ei soittanut edes esikoisen syntymän jälkeen ja kun itse sitten soitin, niin sanoi ettei halunnut häiritä. Kuopuksen kohdalla en enää soittoa odottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko vastata joka kerta. Sano että olit tekemässä jotain "tuikitärkeetä"
Äitisi on varmasti yksinäinen. Olisko jotain kerhotoimintaa tai vastaavaa missä vois käydä.
Mun tädit soittelee ehkä kerran kk niillä hirveesti tekemistä aina. Äitikin soitteli aikoinaan melkein päivittäin, mut en kokenu sitä raskaaksi. Kuitenkin kun kyseessä oma äiti. Pystyi välillä sanomaan et nyt en pysty puhuu tekemämässä/menossa jonkin. Tai sanoin suoraan et nyt tosi väsynyt.
Nähtiin kans joka viikonloppu. Ikävä vieläkin, kuolemasta jo 10-v.
Joka vkl ? Sinulla ei sitten ollut muuta elämää ?
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on kuollut, eikä soita mulle enää ikinä. Mielelläni kyllä vielä juttelisin, edes kerran.
Alapeukuttajille tiedoksi: Tulette vielä karvaasti katumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin itse mietit ne ajat, jolloin olet tavoitettavissa ja ilmoitat ne sitten äidillesi, esimerkiksi puhelinaika tiistaisin klo 17 - 18 tai mikä nyt sinulle parhaiten passaa.
Yritä ottaa selvää, onko äitisi paikkakunnalla ystäväpalvelua, josta saisi juttu - ja lenkkeilyseuraa parina kolmena päivänä viikossa. Lisäksi kerho samanikäisten kanssa virkistää. Ja sieltä voi löytyä myös luotettavaa kyläilyseuraa.
Jos äitisi pitää käsitöistä, voit varmistaa että hänellä on aina paljon tekemistä eli materiaalia riittävästi, lankoja, kankaita, kaavoja, mallilehtiä tai mistä hän nyt pitääkään. Jos hän tykkää piirtää tai maalata, välineitä tarvitaan riittävästi kokoajan. Jos tykkää lukea, lainatkaa yhdessä kirjastosta ja opeta lukusalin käyttö, jos se ei ole tuttua. Myös kaikki äänikirjat, netti - elokuvat, - sarjat jne. ovat hyvin viihdyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin itse mietit ne ajat, jolloin olet tavoitettavissa ja ilmoitat ne sitten äidillesi, esimerkiksi puhelinaika tiistaisin klo 17 - 18 tai mikä nyt sinulle parhaiten passaa.
Yritä ottaa selvää, onko äitisi paikkakunnalla ystäväpalvelua, josta saisi juttu - ja lenkkeilyseuraa parina kolmena päivänä viikossa. Lisäksi kerho samanikäisten kanssa virkistää. Ja sieltä voi löytyä myös luotettavaa kyläilyseuraa.
Jos äitisi pitää käsitöistä, voit varmistaa että hänellä on aina paljon tekemistä eli materiaalia riittävästi, lankoja, kankaita, kaavoja, mallilehtiä tai mistä hän nyt pitääkään. Jos hän tykkää piirtää tai maalata, välineitä tarvitaan riittävästi kokoajan. Jos tykkää lukea, lainatkaa yhdessä kirjastosta ja opeta lukusalin käyttö, jos se ei ole tuttua. Myös kaikki äänikirjat, netti - elokuvat, - sarjat jne. ovat hyvin viihdyttäviä.
Aloitus on 8 vuotta vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin itse mietit ne ajat, jolloin olet tavoitettavissa ja ilmoitat ne sitten äidillesi, esimerkiksi puhelinaika tiistaisin klo 17 - 18 tai mikä nyt sinulle parhaiten passaa.
Yritä ottaa selvää, onko äitisi paikkakunnalla ystäväpalvelua, josta saisi juttu - ja lenkkeilyseuraa parina kolmena päivänä viikossa. Lisäksi kerho samanikäisten kanssa virkistää. Ja sieltä voi löytyä myös luotettavaa kyläilyseuraa.
Jos äitisi pitää käsitöistä, voit varmistaa että hänellä on aina paljon tekemistä eli materiaalia riittävästi, lankoja, kankaita, kaavoja, mallilehtiä tai mistä hän nyt pitääkään. Jos hän tykkää piirtää tai maalata, välineitä tarvitaan riittävästi kokoajan. Jos tykkää lukea, lainatkaa yhdessä kirjastosta ja opeta lukusalin käyttö, jos se ei ole tuttua. Myös kaikki äänikirjat, netti - elokuvat, - sarjat jne. ovat hyvin viihdyttäviä.
Aihe on valitettavan akuutti edelleen. Vanhukset erakoitunut koteihinsa ja aloittavat puhelinterrorin lapsilleen. Kun ehdottaa johonkin eläkeläiskerhoon liittymistä, suututaan 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin minäkin aika väsynyt päivittäisiin puheluihin välillä, joskus meni hermot totaalisesti. Nyt kuitenkin olen hyvilläni että jaksoin vastailla ja soitella loppuun asti.
Mun äiti on kuollut, eikä soita mulle enää ikinä. Mielelläni kyllä vielä juttelisin, edes kerran.