Aviomiehellä enemmän kusta päässä kuin laki sallii!
Erehdyin eilen mainitsemaan, että rakastan häntä. Ei kommentoinut asiaa mitenkään, enkä viitsinyt alkaa jankkaamaan, että miksi ei kommentoinut. Tänään sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta hän pamautti, että " kun mä en kuitenkaan ikinä tule rakastamaan sinua, niin miksi sun pitää sitä hokea?" Ei siis ollut mitään riitaa tai mitään. Mun mielestä on mennyt jo pidemmän aikaa ihan kivasti. Mä olen niin kypsä ja niin surullinen tästä tilanteesta. Mistä saisin voimia jättää ton sian?
Kommentit (24)
Yllättäen onkin otettava huomioon myös perheen muut, isot sekä pienet, kun omia menojaan suunnittelee. Perheenisäksi kasvamisen vaikeus voi pukeutua väkivallan asuun ja tämä toki on tuomittavaa. Pariterapiassa perheenne dynamiikka tulisi keskustelun kautta selväksi kaikille osapuolille. Keskustelukanavan aukeaminen voisi myös vähentää tarvetta purkaa aggressioita fyysisesti. Ulkopuolinen apu lienee tarpeen perheenne tilanteessa.
Mutta: mielestäni, jos tommoiseen alistuu, niin ei saa valittaa. Eli lähde heti äläkä leiki terveydelläsi! Turha leikkiä marttyyria.
Oikeasti, LAHDE. Mene ensiksi vaikka siskolle tai kaverille pariksi yoksi ja mietitte yhdessa miten parjaat rahallisesti. Ota selville mihin tukiin olet oikeutettu ja sitten vaan reippaasti liikkeelle.
Onko siis ollut väkivaltainen aiemminkin? Onko se halukas kuitenkin elämään yhdessä ja saamaan homman pelaamaan. Kirjoitit, että on mennyt taas paremmin, onko miehesi myös sitä mieltä???