Äitini uhkasi lapsena aina jättää minut tienposkeen tms kun kiukuttelin
En ole koskaan luottanut häneen tai ihan puhtaasti kehenkään muuhunkaan ihmiseen. Voikohan näillä olla jotain tekemistä toistensa kanssa? Uhkailun lisäksi minut on siis myös monesti jätetty esim kauppaan tai bussipysäkille ja myöhemmin haettu pois.
Nyt aikuisena ajattelen, etten koskaan halua enää joutua sillä tavalla toisen ihmisen armoille, kuin silloin lapsena. Tietenkään lapsella ei ole mitään mahdollisuutta kuin käyttäytyä vanhemman toivomalla tavalla ja tuntea kiitollisuutta että haettiin takaisin vaikka olin niin huono. Jälkeenpäin tuo ajatus tuntuu ihan kamalalta ja en tiedä miten äitini on perustellut tuon itselleen vai onko hän ollut nimenomaan tälläinen "karaisija".
No, nyt olen niin karaistunut että henkinen varautumistasoni about jokaiseen tilanteeseen on sellainen että odotan hylkäystä tai nolausta ihan kaikilta ja olen varautunut siihen. Tämä ei tietenkään toimi erityisen hyvin esim parisuhteen muodostuksessa.
Kommentit (23)
Nykyisin on tavallista, että mihin tahansa juhliin, kekkereihin tai vaikka torille tulee 30+ äippä matkasta uupuneen lapsen kanssa. Lapsi on vähän väsynyt ja ilmaisee mielipidettään, niin äippä tiuskii että "jos et ole kunnolla, mennään HETI takaisin kotiin."
Miehen siskolla on tuo kasvatustyyli. Kerrankin jätti 7-vuotiaan maantiellä levähdyspaikalle, ajoi muutaman minuutin pois ja tuli takaisin. Lapsi olikin lähtenyt metsään ja sitten sitä etsittiin puoli tuntia, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.
Meillä uhattiin lastenkotiin hylkäämisellä. Ja äiti ilmaisi joka käänteessä kuinka hän uhrautuu ja kuinka kamalaa on olla äiti.
Uskalsin hankkia lapsia vasta nelikymppisenä...
Minut uhkailtiin viedä mustalaisille ja sen verran pelotti ettei uskaltanut kiukutella
Vierailija kirjoitti:
Meillä uhattiin lastenkotiin hylkäämisellä. Ja äiti ilmaisi joka käänteessä kuinka hän uhrautuu ja kuinka kamalaa on olla äiti.
Uskalsin hankkia lapsia vasta nelikymppisenä...
Sama meillä tämä marttyyriys. Ai että nousee karvat pystyyn vieläkin. En ole pyytänyt syntyä ja kaikesta oikeastaan uhrauduttiin ja syytettiin meitä lapsia. En halua omia lapsia ja nyt on alkanut uhriutuminen siitä että KAI SITTEN MUMMOUS JÄÄ KOKEMATTA.
Minut uhattiin antaa naapurin sioille syötäväksi. Myös mustalaisille myymiseni oli yksi äitini kestosuosikki. Suurimman osan jutuista olen halunnut unohtaa. Omien lasteni ei ole tarvinnut pelätä hylkäämisellä.
Nyt kun mulla on lapsia, äitini jaksaa paasata kuinka loistava äiti hän oli ja listaa ruutuvihkoon mitä kaikkea minä tern väärin.
4
Mut peloteltiin hiljaiseksi ihan tappouhkauksilla. Nykyään hieman huvittaa kuunnella äitini kehuja siitä miten kiltti ja hiljainen olin lapsena 😒
Meillä oli kanssa toi lastenkotiin lähettäminen. Pisti jopa pakkaamaan kamani.
Vierailija kirjoitti:
Mut peloteltiin hiljaiseksi ihan tappouhkauksilla. Nykyään hieman huvittaa kuunnella äitini kehuja siitä miten kiltti ja hiljainen olin lapsena 😒
Kamalaa! Oon tosi pahoillani että olet joutunut kokemaan tuollaista :( toivottavasti olet saanut keskustella asiasta jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on tavallista, että mihin tahansa juhliin, kekkereihin tai vaikka torille tulee 30+ äippä matkasta uupuneen lapsen kanssa. Lapsi on vähän väsynyt ja ilmaisee mielipidettään, niin äippä tiuskii että "jos et ole kunnolla, mennään HETI takaisin kotiin."
Tuossa on järkeäkin. Jos lapsi on uupunut, ei hän ainakaan virkisty siellä puistossa, kekkereillä, torilla, vaan alkaa riehua entistä enemmän, joten kotiin lähteminen on joka tapauksessa järkevin vaihtoehto. ELLEi lapsi sitten osoita, että kiukuttelu ei johdukaan väsymyksestä, vaan vaikkapa siitä, että huvitti kiukutella.
Mut kanssa jätettiin vanhemman oikkujen tai stressin tms. vuoksi vieraisiin paikkoihin kaukana kotoa. Kas kumma kun mulle tuli nuoruudessa pahoja pelkotiloja, en uskaltanut lähteä kodistani ellei ollut selvää suunnitelmaa minne olen menossa ja miten pääsen sieltä takaisin kotiin. Kesti kauan päästä pelosta, vaati paljon harjoittelua ja itsensä pakottamista vaikka olin kauhusta kankea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on tavallista, että mihin tahansa juhliin, kekkereihin tai vaikka torille tulee 30+ äippä matkasta uupuneen lapsen kanssa. Lapsi on vähän väsynyt ja ilmaisee mielipidettään, niin äippä tiuskii että "jos et ole kunnolla, mennään HETI takaisin kotiin."
Tuossa on järkeäkin. Jos lapsi on uupunut, ei hän ainakaan virkisty siellä puistossa, kekkereillä, torilla, vaan alkaa riehua entistä enemmän, joten kotiin lähteminen on joka tapauksessa järkevin vaihtoehto. ELLEi lapsi sitten osoita, että kiukuttelu ei johdukaan väsymyksestä, vaan vaikkapa siitä, että huvitti kiukutella.
Ja lastahan ei lähetetä sinne kotiin yksin. Ei siis hylätä. Hylkääminen on pahinta mitä lapselle voi tehdä.
Itsella lapsuudessa myös paljon hylkäämisen kokemuksia, jotka johtivat nuorena aikuisena luottamattomuuteen. Olen päässyt siitä yli ja olen nykyään hyvinkin luottavainen ihminen. Koita ajatella asioita erillisinä tapauksina. Se, että henkilö A ei ole luotettava, ei kerro mitään henkilön B luotettavuudesta. eli henkilö B voi hyvinkin ola luotettava. Minua tällainen ajattelumalli on auttanut suuresti. Nykyään luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan. En toki sokeasti, aluksi tarkkailen käytöstä, mutta nimenomaan annan sen ihmisen käytöksen kertoa onko hän luotettava ei. Useimmiten on, ja useammat ihmiset tässä maailmassa haluavat hyvää itselleen ja toisille.
Japanissahan oli se juttu kun vanhemmat halusivat antaa pojalle opetuksen ja jättivät vähäksi aikaa metsään. Viikkoa myöhemmin poika sitten löydettiin.
Vierailija kirjoitti:
Itsella lapsuudessa myös paljon hylkäämisen kokemuksia, jotka johtivat nuorena aikuisena luottamattomuuteen. Olen päässyt siitä yli ja olen nykyään hyvinkin luottavainen ihminen. Koita ajatella asioita erillisinä tapauksina. Se, että henkilö A ei ole luotettava, ei kerro mitään henkilön B luotettavuudesta. eli henkilö B voi hyvinkin ola luotettava. Minua tällainen ajattelumalli on auttanut suuresti. Nykyään luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan. En toki sokeasti, aluksi tarkkailen käytöstä, mutta nimenomaan annan sen ihmisen käytöksen kertoa onko hän luotettava ei. Useimmiten on, ja useammat ihmiset tässä maailmassa haluavat hyvää itselleen ja toisille.
Millaiset asiat kertovat luotettavuudesta/epäluotettavuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsella lapsuudessa myös paljon hylkäämisen kokemuksia, jotka johtivat nuorena aikuisena luottamattomuuteen. Olen päässyt siitä yli ja olen nykyään hyvinkin luottavainen ihminen. Koita ajatella asioita erillisinä tapauksina. Se, että henkilö A ei ole luotettava, ei kerro mitään henkilön B luotettavuudesta. eli henkilö B voi hyvinkin ola luotettava. Minua tällainen ajattelumalli on auttanut suuresti. Nykyään luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan. En toki sokeasti, aluksi tarkkailen käytöstä, mutta nimenomaan annan sen ihmisen käytöksen kertoa onko hän luotettava ei. Useimmiten on, ja useammat ihmiset tässä maailmassa haluavat hyvää itselleen ja toisille.
Millaiset asiat kertovat luotettavuudesta/epäluotettavuudesta?
Pitääkö lupauksensa, puhuuko avoimesti vai tuleeko olo että salailee jotain, jääkö usein kiinni "pienistä" valheista, onko jatkuvasti rikkomassa sääntöjä, puhuuko toisten selän takana pahaa jne.
Oletteko puhuneet näistä asioista aikuisina vanhempienne kanssa? Jos olette, mitä ovat sanoneet/selittäneet?
Kamalalta kuulostaa, olen tosi pahoillani mitä olette joutuneet kokemaan..
UP