Mielialalääkkeen (Seroxat) lopettaminen ja niin perseinen olo että hulluksi tulee!

mitään oireita. Oletko nyt lopettamassa sitä lääkärin ohjeiden mukaisesti? Ota yhteys lääkäriisi jos oireet noin voimakkaita.

Kuinka kauan olet syönyt mielialalääkkeitä. Jos on kyseessä toistuva tai pitkäaikainen masennus lääkkeitä voi joutua syömään loppuelämän.

Mene maanantaina lääkäriin.

Niitä kesti viikon enneku helpottivat. Sitten loppuivat pikkuhiljaa kokonaan. Nyt taas kuuri menossa kun toisen lapsen jälkeen tuli paha masennus. Pelottaa ku pitää jossain vaiheessa lopettaa mutta kun lapsia haluan vielä joskus lisää...

Yritä kestää, menevät pikkuhiljaa ohi. Kuvottavin vieroitusoire oli mielestäni just se, että kun käänsi päätään, niin näkökentässä jotenkin kummasti pätki ja kuva tuli viiveellä. Niin ja sitten juuri se ihme sähkölataus päässä (sain itse epileptisen kohtauksen ja löin naamani niin, että se oli kuukauden verran ruvella).



Tsemppiä sulle, se mikä ei tapa, vahvistaa!!!!

Kun aloitus tuntui auht helpolta, eikä käytön aikana mitään ongelmia, mutta nyt, voi Jeesus varjele! Mutta kiitos teille, jotka valaisitte minua jopa vielä surkeammista kokemuksista. Ehkäpä uskallan kuitenkin jatkaa tätä " alasajoa" . Muuten, siis henkisesti, on hyvä olo. Energinen, iloinen olo ja vaihteeksi mukava tuntea kaikenlaisia tunteita!

En myöskään tuntenut enää mitään. Kun en enää saanut edes orgasmia, päätin, että nyt saa riittää. Nuppi oli niin turtana Xanoreista ja Seroxateista, että tunsin itseni kuolleeksi (sinänsä koomista, että juuri sen estämiseksi söin lääkkeitä). Päätin, että tulkoon vastaan vaikka mitä paskaa, minä aion parantua tästä perkeleen taudista (7:n vuoden vaikea masennus). Ja minä paranin.

Sen takia en tosin lopeta pillerien nauttimista, mutta kunhan nyt totesin.

Vuosi sitten, kun aloitin lääkkeitä syömään, en usko, että olisin selvinnyt siinä tilanteessa ilman. Mutta nyt tuntuu ihanalta, kun tuntee taas kaikenlaista! Eiköhän tämän persolotilan kestä.



ap (kutonenkin oli minä itse itseäni toistaen)

Mulla ei siis ollut Seroxat vaan Cipralex ja joskus aikoinaan oli Seromex, josta puolestaan ei tullut mitään oireita lopettamisen jälkeen.

Yritin tossa pari viikkoo sitte lopetella pikkuhiljaa seroxatia. Arvaa vain, miltä tuntui olla töissä noitten näköhäiriöiden kaa. Aina ku käänsin pään, tuntu tää sähkäri päässä. Totaalinen hulluksitulemisen kokemus. Rupesin suosiolla syömään troppeja uudelleen enkä uskalla alasajaa lääkitystä ennen kesälomaa. Kaipa sitä lomalla noi sähkärit kestää.

kuin aloin Seroxatia syömään, mutta pidin niitä ihan liioitteluna. Tai jotain. Lääkäri sanoi minulle, että tästä ei pitäisi juurikaan tulla sivuoireita. No ei tosiaan käytön aikana, mutta yritäpä eroon lääkkeestä.



Voin kuvitella, miltä tuntuis olla töissä ja yrittää lopettaa! Minä olen lasten kanssa kotona ja viime viikkoina aivan mökkiytynyt, kun niin vaikea mennä minnekään tämän lopettamisen takia.



ap

Älä ihmettele, jos perusfiiliksesi ei pysykään ihan noissa lukemissa. Itselläni tuli ainakin muutamia rankkojakin pudotuksia. Se ei tarkoita, että lääkitys tarvisi välttämättä aloittaa uudestaan.



Koen masennuksen sellaisena pirulaisena, jonka kanssa on opittava elämään. Pitää olla munaa latistaa se ja sanoa, että sinä et pilaa mun elämää.



Lääkkeet auttoivat mua kestämään hengissä rankimmat ajat, mutta parantaneet ne ei. Itse päätin, että nyt tää saa loppua. Kamalaa taistelua se oli ensimmäisen vuoden verran, seuraava vuosi oli jo helpompi.

ties mihin kärsimyksiin ja sehän ei ketää auta eikä paranna.

Mutta senkin takia on nyt hyvä olo, kun on jotenkin juuri sellainen sisuuntunut olo, että nyt prkele teen jotain! Aloin konkreettisesti tehdä asioita, joita en aiemmin uskaltanut huonon itsetunnon, ja paskan mielialan vuoksi. Ja samaan sisuuntumisprosessiin kuuluu kai tämä lääkkeen lopetuskin.



Sitä voi kaatua taistellen tai luovuttaa jo alkuunsa. Mä olen päättänyt taistella!



ap

Mut silloin aion tosiaankin lopetella pikkuhiljaa, neljäsosatabu kerrallaan. Mutta tietty voi olla niinkin, et näitä saakelin pillereitä joutuu syömään loppuikänsä.



T: se kohtalotoveri, joka yritti alasajoa pari vkoa sitte

Olen aina pystynyt vaihtamaan lääkkeitä lennosta ilman mitään oireita. Toisilla taas kehon kemiat on sellaiset että ne reagoi agressiivisesti, mutta jos pitää valita kuoleman tai päänsäryn välillä niin meluiten kai valitsee päänsäryn?

Itsellä käytössä Sepram, ja unohdin ottaa lääkkeen kahtena päivänä. En tiedä johtuiko siitä, mutta olin toooodella kiukkuinen, se oli jotain aivan järkyttävää! Samoin oli oksettava olo. Voiko johtua tuosta unohtamisesta?

Uskon, että tolla asenteella paranet! You go girl!!

Ilman lääkettä ei ole hyvä ja lääkkeen kanssakaan ei ole hyvä! Aina on kaikki asiat niin vitun huonosti... Yrittäkää edes parantua ja muuttakaa asenteenne!! Vaikkei se sitä yksinään parannakaan, niin on se kuitenkin avainasemassa!



Ällöttää tuollaiset laahustajat!

Olosuhteet ovat olleet mitä ovat ja esimerkiksi lapsuuteen ei voi vaikuttaa. Ei voinut silloin, eikä tietenkään nytkään. Kaikkia vastoinkäymisiä ja omaa herkkää perusluonnetta ei voi väistellä, mutta

alistua kohtaloon ei helvetti tarvitse. Tai ei tarvitse ajatella, että " näin on aina ollut ja tulee aina olemaan" .



No päivä ja yksi pieni teko kerrallaan.



ap

Masennuslääke ei ole se sun ongelmasi vaan joku muu.