Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tän vuoden puolella alkanu odottaa kuolemaa
08.09.2016 |
Ennen ajattelin aina, että tulevaisuudessa varmaan tapahtuu jotain mukavaa. Saisin rahaa, ystäviä tai edes jatkuvasti töitä. Tai löytäisin elämänkumppanin. Sit tajusin et oon kohta 50, asunut useassa paikassa eikä kukaan ole ikinä halunnut olla mun ystävä. Sukua ei ole. Jos voittaisin lotossa niin ehkä saisin kavereita, mutta voihan sitä miettiä olisko ne oikeita kavereita. Eli tuskinpa asiat tulee muuttumaan, olen aina yhtä ulkopuolinen ja yksin. En aio tappaa itseäni, mutta kaiholla odotan jo sitä hetkeä kun pääsen pois täältä.
Kommentit (21)
Sama juttu täällä. Ei tämä enää vaan huvita. Töitä, harrastuksia vuodesta toiseen hohhoijaa!!! Yhtä hemmetin pakkopullaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täälläkin, ikää tosin on vasta 30v mutta olen ehtinyt asua monessa paikassa ja matkustella tarpeeksi. Elämänkumppania ei ole löytynyt ja vaikka löytyisikin niin perhettä ei uskalla enää perustaa.
Ajattelin myös tuolla tavalla ennen kun hommasin lääkityksen masennukseen.. Johan
muuttu asenne ja mieli. Suosittelen!
Täällä myös 53-v.nainen, työtön, joka on menettänyt kiinnostuksensa elämään. Voi kun joku meistä yksinäisistä perustaisi ryhmän, jossa voisimme jutella, kenties tavatakin. Itse en osaa, en kuulu edes facebookiin. I
Tavataan porukalla ja juodaan yhtä aikaa myrkkyä ja riisutaan itsemme ihan alasti ja mennään junamuodostelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös 53-v.nainen, työtön, joka on menettänyt kiinnostuksensa elämään. Voi kun joku meistä yksinäisistä perustaisi ryhmän, jossa voisimme jutella, kenties tavatakin. Itse en osaa, en kuulu edes facebookiin. I
Kannattaisi liittyä sinne Facebookiin, koska siellä niitä yksinäisten ryhmiä on.
Vierailija kirjoitti:
Tavataan porukalla ja juodaan yhtä aikaa myrkkyä ja riisutaan itsemme ihan alasti ja mennään junamuodostelmaan.
Tehkää hurmaava joukkoitsemurha. Tai ostakaa lannotteita ja kemikaaleja ja valmistakaa niistä sopiva mix ja sitten vaan Arkadianmäelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lottovoitolla saisi kavereita??
Heh, minä olin tämmöisessä työkykytutkimuksessa, ja joku siellä minulle totesi että voi kun saisit lottovoiton, niin voisit saada miehenkin. Kysyinkin kyllä että enkös sitten muuten saisi, hymyili vain että en.
No joo.
Minulla on lapset, eivät asu kanssani. Ja se varmaan onkin yksi syistä miksei kukaan varmaan haluaisi olla kanssani tekemisissä. Olenhan ö-luokan kansalainen. Mutta olen ollut hylkiö ennen sitäkin.
Minä olen aina ollut ulkopuolinen kaikkialla. Ja oikeasti odotan kuolemaa, toisaalta pelkään etten tällöin ole vahtimassa lasteni puolesta, sieltä kaukaa missä nytkin olen voimatta oikeasti auttaa tai vaikuttaa.
Mutta todellakin oli miten oli, jos minulla sairauksistani huolimatta olisi voimia pitää johonkin yhteyttä, ei kannattaisi edes yrittää koska minulla on tämä häpeä. Eikä ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miten lottovoitolla saisi kavereita??
No rahalla saa kavereita tai "kavereita", ei kai se ole mikään yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin myös tuolla tavalla ennen kun hommasin lääkityksen masennukseen.. Johan
muuttu asenne ja mieli. Suosittelen!
Tämä on muuten ihan totta ja oikea ratkaisu! Omat itsesyytökset ja masentunut mielihän siellä vain kuiskuttelee, että elämässä ei ole muka enää mitään tarkoitusta.
Lääkitys kohdilleen, vaikka kuulostaakin tyhmältä, niin elämästä löytyy taas sävyjä, värejä, ja vaikka mitä. Mene lääkärille, niillä on kokemusta tällaisesta. Saat reseptin ja lähetteen psykologille, ja siitä se lähtee taas elämä voittamaan. Jokainen elämä on hieno ja ainutlaatuinen, vaikket just nyt ehkä jaksaisi uskoakaan.
Mä voin ruveta jonkun yksinäisen kaveriksi. Asun Vantaalla, mutta on mulla kavereita muualtakin Suomesta (pisimmällä asuvat tällä hetkellä Rovaniemellä ja Kemijärvellä). Kokenut myös tuon elämänhaluttomuuden ja jopa harkinnut itsemurhaa, mutta hoitanut sitten tuota masennustani terapialla ja lääkkeillä ja nykyisin porskutan ilman niitä eteenpäin. Tulen hyvin toimeen eri ikäisten ihmisten kanssa vauvasta vaariin ja minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa ja kuulla erilaisia ajatuksia ja olla tukena.
Kiinnostuneita, anyone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lottovoitolla saisi kavereita??
No rahalla saa kavereita tai "kavereita", ei kai se ole mikään yllätys.
Niin, kavereita lainausmerkeissä. Eli seuraa, joka on kanssasi hyötyäkseen sinusta. Sellaista saa vaikka lähiöpubista tänä iltana, jos haluaa. En usko, että oikeasti haluat.
Jos joku haluaa alkaa vaikka sähköpostinvaihtoon, viestiä voi laitella haina(at)luukku.com - ei ole pakko sanoa nimeään tms. alkuun (tai vaikka pelkän etunimen), voidaan jutella niitä näitä yleisellä tasolla, sun muuta. Kai sekin on mukavampaa kuin ei yhteyttä ollenkaan kehenkään.
t. 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyl ymmärrä miten masennuslääkitys muuttaisi tilannetta. Suurinpiirtein kaikkea on yritetty ja kaikessa epäonnistuttu. Suhtautuisinko sitten jotenkin eri tavalla vai mitä se muuttaa, kun ei lääkkeet yksinäisyyteen auta.
Melko pitkäksi tulee odotus, jos ei millään tavoin aio kuolemaansa avittaa.
Vierailija kirjoitti:
En kyl ymmärrä miten masennuslääkitys muuttaisi tilannetta. Suurinpiirtein kaikkea on yritetty ja kaikessa epäonnistuttu. Suhtautuisinko sitten jotenkin eri tavalla vai mitä se muuttaa, kun ei lääkkeet yksinäisyyteen auta.
Masennus on ihan aivokemiallinen häiriötila ja lääke tasaa aivojen välittäjäaineita niin, että menevät takaisin sellaiseen tilaan, missä ne ovat psyykkisesti terveellä ihmisellä. Lääkkeiden kanssa pystyy miettimään asioita rationaalisemmin ilman toivottomuuden tunnetta ja on voimia tehdä ja yrittää.
Mulla ei ole toivottomuuden tunnetta. Tunnen itseni ainoastaan lannistuneeksi, kun olen yrittänyt saada niitä ystäviä, miehiä ja töitä, mutta olen pettynyt monta kertaa kun esim. Hyväksi ystäväksi luulemani ihminen on kääntänyt selkänsä tai mies, jota olen tapaillut, on yhtäkkiä häipynyt sanaakaan sanomatta. Mä tulen toimeen omillani, mutta kaikki kokemukset on opettaneet, ettei tässä maailmassa ole yhtään ihmistä mua varten. Todettuna asiallisesti, ilman liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyl ymmärrä miten masennuslääkitys muuttaisi tilannetta. Suurinpiirtein kaikkea on yritetty ja kaikessa epäonnistuttu. Suhtautuisinko sitten jotenkin eri tavalla vai mitä se muuttaa, kun ei lääkkeet yksinäisyyteen auta.
Masennus on ihan aivokemiallinen häiriötila ja lääke tasaa aivojen välittäjäaineita niin, että menevät takaisin sellaiseen tilaan, missä ne ovat psyykkisesti terveellä ihmisellä. Lääkkeiden kanssa pystyy miettimään asioita rationaalisemmin ilman toivottomuuden tunnetta ja on voimia tehdä ja yrittää.
Lisäisin vielä, että lääke antaa paremmat puitteet käsitellä terapiassa masennukseen johtaneita syitä elämän varrelta.
Miten lottovoitolla saisi kavereita??