Entäs kun koulu pakotti syömään lautasen tyhjäksi?

Niin, ja vaihdoin koulua tokan keväällä. Laihduin rutkasti kolmosella, kun uudessa koulussa sai annostella ruokansa itse. Ja olen siis aina syönyt kouluruuan, määrät eivät vaan ole olleet luokkaa mättöä, silloin kun sain itse valita. Olin myös ennen koulua paljon hoikempi kuin ekalla ja tokalla luokalla. Valokuvat todistaa.

Ap

Kasvatusperiaatteet muuttuu, eikä vanhoista virheistä voi valittaa  yhtään minnekään. Käsittääkseni tämä pakkosyöttäminen on vähentynyt nyt kun ravitsemustietous on parantunut. 

Samat kokemukset.

Ja valitettavasti edelleen törmään tähän. Muutama vuosi kuopuksen eskarissa joutui syömään pakolla ja jos temppuili ruoan kanssa, joutui naulakkoon jäähylle.

Hirveät muistot ala-asteelta, kun lautanen oli syötävä tyhjäksi eikä ruokaa saanut heittää roskiin. Keittiön väki annosteli ruuan, itse ei saanut ottaa, sai vain pyytää "vähän kiitos", mutta se ei todellakaan toteutunut aina. Piiloteltiin ruokaa serviettien sisään ja kahden lautasen väliin open katsoessa muualle. Tämä vielä -90-luvulla. Ikinä ei tulisi mieleenkään pakottaa lasta syömään kaikkea, jos maha on täynnä tai ruoka ei vaan maistu.

Väkivaltaa on pakottaa ihminen syömään. Kertoo sadistisesta luonteesta, jos niin tekee.

On se vaan kamalaa, kun sulla on elämä mennyt pilalle, kun opettaja käski syödä lautasen tyhjäksi.

Meilläkin oli vanha ja vanhanaikainen opettaja, mutta saimme itse määritellä, minkä verran ruokaa halusimme. Vähän = puoli kauhallista; ei saanut santsata. Tavallinen annos oli kauhallinen ja santsatakin sai. Jotkut ottivat jo heti aluksi kaksi kauhallista ja osa vielä santsasikin. Ei se ruoka kovin kaksista ollut, vellejä ja puuroja, erilaisia keittoja, harvoin esim. perunaa ja kastiketta. Leivät ja juomat piti viedä kotoa. 

Olin koko varhaislapsuuteni ollut huono syömään, mutta kouluruokailussa ei silti tullut ongelmia, ihme ja kumma. Joskus harmitti, kun oli varmuuden vuoksi ottanut vain puoli kauhallista, kun ei oikein tiennyt, mitä tarjolla oleva keitos oli. Vain opettajan lellikit saivat santsata, jos olivat ottaneet aluksi vähän, me muut saimme kuunnella lopun päivää kurnivaa mahaa. Kyllä minäkin muistan, miten jotkut istuivat kylmenneen kaalisopan ääressä itkua vääntäen. Lopuksi joutuivat vielä syömään keittolaan, kun muille jo alkoi oppitunti.

Noin ei missään tapauksessa saa tehdä, mutta aika turha alkaa ruikuttamaan enää vuosia tapauksen jälkeen, että ne ovat pilanneet elämän. On ollut aikaa vaikka kuinka paljon tehdä itse muutos. Se on täysin oma päätöstä, että tekeekö muutoksen vai ruikuttaako.

Minut pakotettiin lapsena juomaan vasta lypsettyä lehmän maitoa hoitopaikassa. Eipä ole maito sen jälkeen maistunut, mutta en ole nähnyt mitään syytä myöskään opetella juomaan sitä uudestaan.

Minä patistan tyttöjämme syömään. Eivät söisi mitään ruokaa, jos vapaat kädet sen suhteen. Enkä meinaa tätä tapaa muuttaa, vaikka kuka suosittelisi mitä. Aina näitä juttuja tulee ja menee.

Paljon ei tarvitse ottaa, mutta sen mitä ottaa, pitää sitten syödä. Ja tässä tavassa ei ole mitään pahaa. Älyttömämpää on minusta se, että lapsi närppii vähän ruokaa ja loput heivataan roskiin.

Eikös edelleen joissain päiväkodeissa ole pakko syödä? Tai ainakin maitoa on jokaisen joissain pakko juoda yksi lasillinen? Eikö tuollaisen pitäisi olla kiellettyä?

Aloittajan pointti oli nimenomaan se, että joku muu määrittää kuinka paljon syödään. Kaikki eivät syö samankokoisia annoksia. Syömättömyyttä (eikä syömishäiriöitä) IL:n artikkeli ei käsitellyt, eikä aloittaja. Ja IL:n pointti oli se että pakkosyöttö tuhoaa kylläisyydentunteen. Lukekaa tuo juttu ennen kuin kommentoitte.

Vierailija kirjoitti:

Minä patistan tyttöjämme syömään. Eivät söisi mitään ruokaa, jos vapaat kädet sen suhteen. Enkä meinaa tätä tapaa muuttaa, vaikka kuka suosittelisi mitä. Aina näitä juttuja tulee ja menee.

Paljon ei tarvitse ottaa, mutta sen mitä ottaa, pitää sitten syödä. Ja tässä tavassa ei ole mitään pahaa. Älyttömämpää on minusta se, että lapsi närppii vähän ruokaa ja loput heivataan roskiin.

Tuo että sinä määräät milloin lapsi on kylläinen on juurikin väärin. Lapsi menettää kyvyn tuntea se itse kun joku tuputtaa.

Lapsi voi itse valita, minkä verran ottaa ja saa ottaa oman näläntunteen verran. Kuitenkin aina pitää ruoka-aikana syödä, koska jos syönti jää väliin, niin eipä mene kauan ja ollaan sitten kaapilla kaivamassa keksejä tai muuta herkkua, jolla saadaan äkkiä elimistö tasapainoon.

Minä en siis määrää lapsen nälkää, vaan huolehdin että lapset syövät tasaisesti ja riittävästi päivän mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä patistan tyttöjämme syömään. Eivät söisi mitään ruokaa, jos vapaat kädet sen suhteen. Enkä meinaa tätä tapaa muuttaa, vaikka kuka suosittelisi mitä. Aina näitä juttuja tulee ja menee.

Paljon ei tarvitse ottaa, mutta sen mitä ottaa, pitää sitten syödä. Ja tässä tavassa ei ole mitään pahaa. Älyttömämpää on minusta se, että lapsi närppii vähän ruokaa ja loput heivataan roskiin.

Tuo että sinä määräät milloin lapsi on kylläinen on juurikin väärin. Lapsi menettää kyvyn tuntea se itse kun joku tuputtaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi itse valita, minkä verran ottaa ja saa ottaa oman näläntunteen verran. Kuitenkin aina pitää ruoka-aikana syödä, koska jos syönti jää väliin, niin eipä mene kauan ja ollaan sitten kaapilla kaivamassa keksejä tai muuta herkkua, jolla saadaan äkkiä elimistö tasapainoon.

Minä en siis määrää lapsen nälkää, vaan huolehdin että lapset syövät tasaisesti ja riittävästi päivän mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä patistan tyttöjämme syömään. Eivät söisi mitään ruokaa, jos vapaat kädet sen suhteen. Enkä meinaa tätä tapaa muuttaa, vaikka kuka suosittelisi mitä. Aina näitä juttuja tulee ja menee.

Paljon ei tarvitse ottaa, mutta sen mitä ottaa, pitää sitten syödä. Ja tässä tavassa ei ole mitään pahaa. Älyttömämpää on minusta se, että lapsi närppii vähän ruokaa ja loput heivataan roskiin.

Tuo että sinä määräät milloin lapsi on kylläinen on juurikin väärin. Lapsi menettää kyvyn tuntea se itse kun joku tuputtaa.

Äsken nimenomaan kirjoitit patistavasi...

Houkuttelu/pieni patistelu on eri asia, kuin pakottaminen/kiristäminen/uhkailu/ nöyryyttäminen. Kyllä minäkin houkuttelen ja patistelen vilkasta leikki-ikäistä syömään vähän joka ruokailuaikaan, koska tuon ikäiset helposti keskittyisivät leikkeihin ja ei malttaisi istua syömässä, mutta kuitenkin nälkäkin on. Märällisesti en kuitenkaan pakota missään nimessä, riittää kun maistaa ja syö edes hitusen, seuraavalla ruualla maistuu monesti paremmin, jos edellisellä on vaan maistanut.

Mulla tuli ruuasta fyysisesti paha olo. Sehän ei tietenkään ollut mikään oikeutus kieltäytyä syömästä toisen annostelemaa annosta. Oksennusta vastaan sai taistella syömishetkellä ja pääkivusta/ huonovointisuudesta/ ihottumasta kärsi sitten jälkikäteen. 

Vasta aikuisena selvisi, että olen allerginen maidolle, kananmunalle, rukiille ja gluteenille eli lähes kaikelle koulussa tarjottavalle.