Läheisten reagointi haitallisen kiltteyden loppumiseen?

Sanotko vähän liian agressiivisesti ja jyrkästi vastaan? Ei voi sanoa niin monella tavalla.

Tuttu juttu. Katkaisin välit kaveriin, joka ei koskaan osoittanut vastavuoroisuutta huoliani kuuntelemalla. Ei ole kaduttanut. Moniin muihin olen ottanut etäisyyttä, mutta niiden muutaman oikeasti läheisen kanssa olen tullut entistäkin läheisemmäksi. Aina kannattaa toimia omia tunteitaan kunnioittaen. :)

Tsemppiä ❤

Mulla sama historia ja sama tilanne menossa.

Osa lähisuvusta on suuttunut ihan kunnolla, ihan vaan siksi kun en enää suostu kynnysmatokseen.

En enää toimi ilmaisena terapeuttinen ja suostu ottamaan vastaan henkistä oksennusta jonka ovat yleensä säännöllisesti kumonneet niskaani ja lopuksi vaatineet "älä vaan koskaan puhu tästä kenellekään". 😱

Minun asioihini ovat kommentoineet lähinnä "aha, vai niin" ja jatkaneet omien juttujensa puhumista. Kaiken ikävän ovat kipanneet päälleni, hyviä asioita heiltä en ole kuullut.

Kylään tulevat niin ottavat omat eväät mukaan "kun sulla on niin outoja ruokia". Nämä oudot ruoat ovat esim. pähkinöitä, marjoja, hedelmiä, jotain keksejä. Tai jos ihan ruokaa pitää tarjota niin voi olla riisiä ja kanaa. Eihän semmoisia normaalit ihmiset syö. Ei ole kyse ruokavaliosta vaan ihan vaan vittuilusta. Mukanaan tuovat munkkeja, kääretorttuja, viineistä. Ja vaikka lihakeittoa tai lihapullia ja perunamuusia. Kaikki kaupasta ostettua, ei suinkaan mitään itse tehtyä tai leipomotuotteita.

Viimeksi sanoin että omat eväät pitää viedä pois. Vuosikaudet olen asiasta sanonut ja kertonut sen eväiden tuomisen olevan loukkaavaa ja nyt sen on loputtava. Tästä seurasi huutoa "En kyllä tänne jää kun tämmöistä on, ei mun tämmöistä tarvitse sietää." Lähti ulos kävelemään ja tuli muutaman minuutin kuluttua takaisin niin mahdottoman loukkaantuneena että ei ole ihan heti uskoisi.

En jaksa uskoa että tämä tästä koskaan normaaliksi muuttuisi näiden sukulaisten kanssa mutta pidän rajani enkä pyydä anteeksi omaa elämääni.

Ole vain rehellinen ja kuuntele omia tunteitasi. Itsekin mietin erään ystävyyden pistämistä sivuun, koska henkilöä ei tunnu minun asiani kiinnostavan ollenkaan, kuuntelen vain hänen kuulumisiaan. Itse olen tehnyt monesti sen virheen, että jaksan liian kauan kuluttavaa suhdetta ja lopulta olen ihan loppu ja kärsin jopa fyysisistä oireista, kuten rytmihäiriöt.

Liiallinen kiltteys on ollut sulle ongelma, mutta ei suinkaan ihmisille sun ympärillä. Ei kannata olettaa että nämä ihmiset riemastuisivat sinun elämäsi paranemisesta jos he ovat itse huonosta itsetunnostasi hyötyneet.

Joskus voi olla parempi vaihtaa piirejä kuin odottaa että saisi parempaa kohtelua.

Ihmisten kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja tehdä siitä hyvää.  Ei tarvitse huolehtia muista ja muiden asioista.  Olen ollut koko aikuisen ikäni "kiltti" ja tehnyt asioita joista itselle tullut paha mieli.  Vapauttavaa kun olen oppinut sanomaan ei ja eikä siitä tule edes paha mieli.  Tämän kaiken oivalsin vasta vaikean sairauden ja elämän rajallisuuden tajuttuani.  Nyt jokainen päivä ja hetki ovat minulle ainutlaatuisia ja en aio hukata tuntiakaan toisten ihmisten miellyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sanotko vähän liian agressiivisesti ja jyrkästi vastaan? Ei voi sanoa niin monella tavalla.

Et kai tosissasi luule että liian kiltti edes osaisi sanoa aggressiivisesti vaikka yrittäisi.

Kyllä minälin veisin omat pullat jos kahvin kanssa tarjottaisiin pähkinöitä ja marjoja.

Oikeasti näen nämä omasta mielestään liian kiltit marttyyreina.

Kuka käskee vastamaan puhelimeen keskellä yötä? Millaisia elämää suurempia neuvoja olette osannet antaa ystävän hädässä, kyllä minä ainakin useimmiten olen sanaton noissa tilanteissa.

Luepa jotain kirjoja aiheesta, ymmärrät paremmin itseäsi. Esim. tunnelukkoja käsittelevät, siellä on niitä uhrautuvaisuus/alistuvuus lukkoja jotka varmaan tunnistat omiksesi.

JOku tuossa heitti ettei kiltti osaa edes olla aggressiivinen. Osaa kyllä, toisilla kun asiaan havahtuvat nousee vastaliike jossa siitä omasta pidetään todella tiukasti kiinni, tavallaan puskee päälle se vuosien paine, siksi voi ylireagoida. Monestikaan sitä ei ole kaikkia ihmisiä kohtaan liian kiltti, ainakin minä osaan pitää puoleni monissa tilanteissa, mutta ne läheisimmät on hankalimpia. Tuossakin kannattaa harjoitella. Toisten syyttäminen (käyttävät minua hyväksi) ei minusta ole avain parempaan, se on oman käyttäytymisen tajuaminen ja sen muuttaminen. Esim. mulla on hyvä työkaveri vuosikymmenien ajan ollaan välillä tehty töitä yhdessä vaikka työpaikat ovat muuttuneet. Hän oppi pomottamaan ja käyttämään minua ongelmiensa jäteastiana kun oli pomoni. Nyt myöhemmin kun olemme tasavertaisessa asemassa töissä - ja kun itse olen kehittänyt itseäni, olen kyennyt lopettamaan esim. mulle turhasta kiukuttelun yhdellä asiallisella huomautuksella, hämmästyi ja lopetti, tajusi oman hölmön käyttäytymisensä.

Eli kyllä ne sun hyvät kaverit voi olla hyviä jatkossakin jos he tajuavat kaveruuden vastavuoroisuuden. Vaikutat aika nuorelta, ja silloin useimmat ovat vielä hyvin itsekeskeisiä, tuo voi olla kehittymättömyyttäkin. Keskity itseesi, etsiydy ihmisten pariin jotka hyväksyvät sinut itsenäsi eikä heidän palvelijoinaan. Jos hyvä kaveri hyväksikäyttää sinua likaa, voit itsekin muuttaa puheenaihetta, sanoa että nyt sinun pitää tehdä sitä tai tätä - jos loukkaantuu voit kysyä mitä hän itse tekisi vastaavassa tilanteessa, ei ne muutkaan omaa elämänsä kavereiden eteen uhraa. Mutta mitä nuorempana tajuat nuo omat koukkusi sitä parempi, siihen omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa. Monesti kun tuntuu, että on PAKKO tehdä jotain vaikka se olisi itselle huonoa kannattaa pysähtyä. Mistä tuo pakko tulee, onko kaikilla muillakin ihmisillä samanlainen pakko siinö tilanteessa vai onko se minun pääni joka on oppinut, että minun aina täytyy olla kiltti jotta selviä. Kun hoksaa nuo koukut, käytöstään voi muuttaa ja vaikka aluksi tuntuisi tuskaiselta toimia vastoin sitä sisäistä pakkoa, niin myöhemmin alkaa voimaan koko ajan paremmin. t. entinen kiltti, nykyään ihan kiltti mutta myös itselle kiltti täti :)

Ehkä olet mennyt siihen toiseen ääripäähän? Toisia ei tarvi koko ajan miellyttää ja omat mielipiteet saa olla mutta ei niin että ei sitten kuuntele muita enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minälin veisin omat pullat jos kahvin kanssa tarjottaisiin pähkinöitä ja marjoja.

Oikeasti näen nämä omasta mielestään liian kiltit marttyyreina.

Kuka käskee vastamaan puhelimeen keskellä yötä? Millaisia elämää suurempia neuvoja olette osannet antaa ystävän hädässä, kyllä minä ainakin useimmiten olen sanaton noissa tilanteissa.

Sulla onkin ruokavalio kunnossa jos et paria tuntia pärjää ilman kääretorttua ja munkkia.

Kannattaisi ehkä kokeilla joskus niitä marjoja ja hedelmiä. Vai onko ne sulle liian terveellisiä?

Vierailija kirjoitti:

Liiallinen kiltteys on ollut sulle ongelma, mutta ei suinkaan ihmisille sun ympärillä. Ei kannata olettaa että nämä ihmiset riemastuisivat sinun elämäsi paranemisesta jos he ovat itse huonosta itsetunnostasi hyötyneet.

Joskus voi olla parempi vaihtaa piirejä kuin odottaa että saisi parempaa kohtelua.

Näin on. Hyväksikäyttävät ihmiset eivät tietenkään pidä siitä, että eivät enää voi hyväksikäyttaa jotakuta! Eiväthän he aiemminkaan ole miettineet mikä sille kiltille on hyväksi,vaan mitä he ITSE saavat kiltista hyödynnettyä.

Kiltti on ollut heille väline ja esine, ei persoona. Jos eivät enää saa sitä hyötyä, tottakai tällaiset ihmiset suuttuvat. Esine on rikki, mitä sillä enää tekee. Suututtaahan se kun pitää löytää uusi esine josta saisi saman hyödyn - se vanha joutaa roskiin, kehtaakin mennä rikki ja aiheuttaa heille lisävaivaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liiallinen kiltteys on ollut sulle ongelma, mutta ei suinkaan ihmisille sun ympärillä. Ei kannata olettaa että nämä ihmiset riemastuisivat sinun elämäsi paranemisesta jos he ovat itse huonosta itsetunnostasi hyötyneet.

Joskus voi olla parempi vaihtaa piirejä kuin odottaa että saisi parempaa kohtelua.

Näin on. Hyväksikäyttävät ihmiset eivät tietenkään pidä siitä, että eivät enää voi hyväksikäyttaa jotakuta! Eiväthän he aiemminkaan ole miettineet mikä sille kiltille on hyväksi,vaan mitä he ITSE saavat kiltista hyödynnettyä.

Kiltti on ollut heille väline ja esine, ei persoona. Jos eivät enää saa sitä hyötyä, tottakai tällaiset ihmiset suuttuvat. Esine on rikki, mitä sillä enää tekee. Suututtaahan se kun pitää löytää uusi esine josta saisi saman hyödyn - se vanha joutaa roskiin, kehtaakin mennä rikki ja aiheuttaa heille lisävaivaa!

Kiitos vastaajille!

Yllä oleva kiteytti täysin tilanteeni. Juurikin tuollaisia "esineellistäjiä" on pari tuttavaa, heihin otan pitkän tauon nyt. Muiden kanssa koitan pärjätä - nyt uusien ajatusten kanssa.

Ellei toimi, niin sitten välit poikki. Haluan elää nyt viimein itsellenikin :)

En jaksa aina olla se kiltti joka ajattelee muita, oman hyvinvoinnin jäädessä taka-alalle.

Meitä ihmisä on moneen junaan. Se on ihan hyvä. Mutta rajansa kaikella. Ei kaikkea tarvitse sietää - siinä minulla on vielä paljon opittavaa!

Kuvitelkaa, jopa nyt aloin hieman potea huonoa omaatuntoa(?). Koska joidenkin kohdalla "ymmärrän" sen, miksi henkilö käyttäytyy kuten käyttäytyy - hänelläkin traumoja takana, mutta hän ei kai työstä niitä mitenkään :(

Vaikka ymmärrän tuon, niin silti en ymmärrä, kuinka hän voi sitten itse käyttäytyä törkeästi muita kohtaan...?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minälin veisin omat pullat jos kahvin kanssa tarjottaisiin pähkinöitä ja marjoja.

Oikeasti näen nämä omasta mielestään liian kiltit marttyyreina.

Kuka käskee vastamaan puhelimeen keskellä yötä? Millaisia elämää suurempia neuvoja olette osannet antaa ystävän hädässä, kyllä minä ainakin useimmiten olen sanaton noissa tilanteissa.

Sulla onkin ruokavalio kunnossa jos et paria tuntia pärjää ilman kääretorttua ja munkkia.

Kannattaisi ehkä kokeilla joskus niitä marjoja ja hedelmiä. Vai onko ne sulle liian terveellisiä?

Mulla on ruokavalio kunnossa kiitos vaan, mutta pointti on siinä että mitä kilttiä on tarjota ihmiselle pähkinöitä, jos tietää tämän pitävän pullasta? Ja kyllä on ihan marttyyriyttä valittaa että pähkinät ei kelvanneet.

Varsinkin jos pitää itseään kilttinä, minä ilkeänä ja itsekkäänä voisinkin tarjota lihavalle ihmiselle pelkkiä marjoja.

Yksi niksi on myös hankkiutua kemialtaa, huumoriltaan ja luonteeltaan kanssaan yhteensopivaan seuraan tai ainakin sellaiseen, joka osaa esim. huomioida sinun herkkyystasosi.

Itse olen huomannut vältteleväni kaveeraamasta liikaa liian herkkien ihmisten kanssa, koska on tosi rasittavaa joutua koko ajan varomaan mitä sanoo ilman, että toinen vetää herneen nenäänsä.

Esim. henkilöt, jotka eivät juo alkoholia, ovat kavereina ihan ok, vaikka itse tykkäänkin joskus käydä viihteellä kavereiden kanssa. Myös henkilöt, joiden seurassa ei sovi juoda itseään humalaan, ovat ihan jees, koska ei minun tarvitse aina juoda, pystyn pitämään hauskaa selvinkin päin. Siinä kohtaa menee kuitenkin vähän ongelmalliseksi, jos henkilö tyyliin häiriintyy, jos otan ystäväporukan ravintolaillallisella ruokajuomaksi lasin viiniä. Minulla on ollut jopa opiskelukavereita, joiden kuullen ei saanut sanoa sanaa alkoholi ilman, että vetivät herneen nenäänsä. (Suunnittelimme kaverini kanssa hänen synttäreitään heittäen läppää kännien vedosta. Kaksi läsnäolijaa, jotka eivät edes koko synttäreille olleet tulossa, pahastuivat kännienvetoläpästä. Olimme siis koko porukka siinä tilanteessa selvin päin, minä auton ratissa ja hyvää hyvyyttäni näitä marisijoita kyysäsin koulusta kotiin.)

Vierailija kirjoitti:

Yksi niksi on myös hankkiutua kemialtaa, huumoriltaan ja luonteeltaan kanssaan yhteensopivaan seuraan tai ainakin sellaiseen, joka osaa esim. huomioida sinun herkkyystasosi.

Itse olen huomannut vältteleväni kaveeraamasta liikaa liian herkkien ihmisten kanssa, koska on tosi rasittavaa joutua koko ajan varomaan mitä sanoo ilman, että toinen vetää herneen nenäänsä.

Esim. henkilöt, jotka eivät juo alkoholia, ovat kavereina ihan ok, vaikka itse tykkäänkin joskus käydä viihteellä kavereiden kanssa. Myös henkilöt, joiden seurassa ei sovi juoda itseään humalaan, ovat ihan jees, koska ei minun tarvitse aina juoda, pystyn pitämään hauskaa selvinkin päin. Siinä kohtaa menee kuitenkin vähän ongelmalliseksi, jos henkilö tyyliin häiriintyy, jos otan ystäväporukan ravintolaillallisella ruokajuomaksi lasin viiniä. Minulla on ollut jopa opiskelukavereita, joiden kuullen ei saanut sanoa sanaa alkoholi ilman, että vetivät herneen nenäänsä. (Suunnittelimme kaverini kanssa hänen synttäreitään heittäen läppää kännien vedosta. Kaksi läsnäolijaa, jotka eivät edes koko synttäreille olleet tulossa, pahastuivat kännienvetoläpästä. Olimme siis koko porukka siinä tilanteessa selvin päin, minä auton ratissa ja hyvää hyvyyttäni näitä marisijoita kyysäsin koulusta kotiin.)

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Ehkäpä joudun jatkossa olemaankin tekemisissä vain niiden kanssa, ketkä näkevät minut minuna.

Ei minun seurassa kuitenkaan tarvitse olla ylivarovainen. Päinvastoin, minua kohdellaan "kovakouraisesti" kun eivät näe, että tosiasiassa olen sisältä herkkä ja koska eivät näe (ei kiinnosta?) kuka olen, koska olen vain heidän tarpeitaan varten.

Nyt kun yritän pitää puoliani ja kertoa, että sanomisesi tuntui pahalta, niin tätä ei hyväksytä, vaan väännetään että "olet yliherkkä" tai vähätellään, että "mistä sinä nyt muka loukkaannuit, enhän minä mitään tehnyt"!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minälin veisin omat pullat jos kahvin kanssa tarjottaisiin pähkinöitä ja marjoja.

Oikeasti näen nämä omasta mielestään liian kiltit marttyyreina.

Kuka käskee vastamaan puhelimeen keskellä yötä? Millaisia elämää suurempia neuvoja olette osannet antaa ystävän hädässä, kyllä minä ainakin useimmiten olen sanaton noissa tilanteissa.

Sulla onkin ruokavalio kunnossa jos et paria tuntia pärjää ilman kääretorttua ja munkkia.

Kannattaisi ehkä kokeilla joskus niitä marjoja ja hedelmiä. Vai onko ne sulle liian terveellisiä?

Mulla on ruokavalio kunnossa kiitos vaan, mutta pointti on siinä että mitä kilttiä on tarjota ihmiselle pähkinöitä, jos tietää tämän pitävän pullasta? Ja kyllä on ihan marttyyriyttä valittaa että pähkinät ei kelvanneet.

Varsinkin jos pitää itseään kilttinä, minä ilkeänä ja itsekkäänä voisinkin tarjota lihavalle ihmiselle pelkkiä marjoja.

Eli ihmiselle joka tykkää munkista kääretortusta ei saa tarjota muuta kuin munkkeja ja kääretorttua? Muuten on ilkeä? Ihan oikeasti?

Tällä palstalla sitä oppii aina jotakin uutta. Palsta ei koskaan petä.

En ymmärrä mitä kamalaa siinä on jos tarjoaa pähkinöitä, vadelmia, viinimarjoja, hedelmäsalaattia ja keksejä ihmiselle joka tulee pariksi tunniksi kylään ja purkamaan huoliaan.

Nykyään on ihan normaalia sekin että juodaan vaan kahvit tai teet tai vaikka mehua.

En itsekään oleta kylässä käydessäni että siellä tarjoillaan juuri minun herkkujani. Minusta se olisi outoa. En myöskään kehtaisi mennä kylään omien eväiden kanssa ellei kyseessä olisi nyyttärit. Ja nyyttäreissäkin tarjoan kyllä viemisiäni kaikille enkä syö vaan itsekseni omia eväitä.

Miksi muuten luulet että minua haittaa se että ei kelpaa? Ei se minua haittaa. Se haittaa että tulee omien eväiden kanssa.

Kaikista naurettavinta on se että tämä tyyppi tulee joskus oman omenan tai banaanin kanssa jos sattuu tarvitsemaan välipalaa. Tietää kyllä että meillä on aina ko. hedelmiä tarjolla.

Ei kuulemma voi syödä meidän ruokia.

Onko sillä väliä vaikka joku olisikin yliherkkä? Jos jokin loukkaa toista, se pitää lopettaa oli loukkaantuja miten herkkä tahansa. (pl tietysti kaikki typerät "hiusmallisi loukkaa minua" jne kärjistykset)

Itselläni on täysin sama tilanne tällä hetkellä. Olen ajatellut, että mua on ollut tavallaan helppo hyväksikäyttää, koska en ole asettanut rajoja ja olen ollut ns. 24/7 tavoitettavissa. Lähipiirissäni oli näitä "erityisherkkiä", jotka aina jaksoivat muistuttaa että miten he kokevat asiat vahvempina kuin minä ja kuinka minun on vaikea tajuta heidän herkkyyttään, koska en itse ole niin herkkä. Nyt kun olen ottanut näistä henkilöistä etäisyyttä ja viettänyt paljon aikaa yksin niin tajunnut etteivät nämä henkilöt todellakaan mitään erityisherkkiä olleet, vaan itse olen oikeasti paljon herkempi.

Olen ajatellut sen tavallaan niinkin, että ihmissuhteissa henkilöillä on aina tietyt roolit ja kun nämä roolit muuttuvat niin kyllä se jollakin tavalla aina vaikuttaa siihen suhteeseenkin. :/

Mielestäni kaikkein sairainta on juurikin tuo suhtautuminen. Sitten kun ei enää aio olla ympärivuorokautinen roakasäkki tai vastaavasti alkaa sanoa takaisin näihin loukkauksiin, kun ennen on pitänyt kaiken sisällä niin sitten yhtäkkiä minä olenkin se paha ihminen.