Äh kun en saa harrastetuksi liikuntaa
Liikunta kuuluu mun elämään, vaikken mikään himoliikkuja olekaan, mutta nyt ei vain yhtään kiinnosta. Oon vähän ilottomasti yrittänyt joogailla aina tilaisuuden tullen, mutta se ei nyt houkuta ollenkaan, enkä saa patistetuksi itseäni lenkillekään. Voimaton ja energiaton olo ja pääkin jumittaa, kun ei veri kierrä kunnolla.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen/mp-soittimeen joku kiva äänikirja tai pod-lähetys ja lenkille. Noin minä sain aikoinaan itseni liikkeelle. Ja plussana vielä rajoitin kuuntelun vain niihin tilanteisiin kun olin lenkillä tai siivosin, joten sitä useimmiten odotti, että pääsee lenkille/siivoamaan, että saa taas kuunnella. Etenkin jos kirja oli jäänyt jännään kohtaan.
Joo, oonkin aina joskus kuunnellut jotain podcasteja tai radio-ohjelmia lenkillä, kiitos muistutuksesta! Nyt kun sais vielä otettua itseään niskasta kiinni ja lähdettyä :) Ohi kulkevaa tietä just uudistetaan, pelkään, että saan kiven kallooni, kun jengi kaahaa tuossa ihan hulluna tien kunnosta huolimatta.
Ap
Kiinnostavatko ryhmäliikuntatunnit? Tai tanssilliset tunnit?
Tekosyitä. Nappikuulokkeet korville, volat kaakkoon ja ulos.
Vierailija kirjoitti:
Pane itsesi kuntoon.
Ööh... okei?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavatko ryhmäliikuntatunnit? Tai tanssilliset tunnit?
Mulla on vähän hintsusti mahdollisuuksia/aikaa ryhmäliikuntaan, eikä nuo tanssilliset jutut sovi mulle. Olis siinä ryhmäliikunnassa kyllä oma juttunsa, siitä saa omanlaistaan tsemppiä, mutta ei tällä hetkellä oikein onnistu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tekosyitä. Nappikuulokkeet korville, volat kaakkoon ja ulos.
Niin mikä oli tekosyy?
Ap
Testaa rohkeasti jotain hauskaa joukkuelajia tai yritä muuten löytää ryhmä, jonka kanssa liikut! Monissa lajeissa tai joukkueissa se aloituskynnys ei välttämättä ole aikuisenakaan niin iso, ja alkeiskurssrja löytyy.
Yhdessä treenaaminen ja pelaaminen on superpaljon motivoivampaa, ja treeneihin tulee aina lähdettyä vaikkei huvittaisikaan, koska ne on yhdessä sovittu. Joka kerta harmitus ja väsymys lähtemisestä on treenin jälkeen kääntynyt iloksi :). Itselleni kävi niin, että oman lajin löytäminen motivoi lähtemään myös itsenäisesti sinne lenkille tai tekemään voimaharjoittelua, sillä tiesi että sitä paremmaksi sitä lajissa voi kehittyä.
Suosittelen oman treeniporukan löytämistä kaikille!
T: entinen sohvaperuna, nykyinen liikuntaintoilija.
Vierailija kirjoitti:
Testaa rohkeasti jotain hauskaa joukkuelajia tai yritä muuten löytää ryhmä, jonka kanssa liikut! Monissa lajeissa tai joukkueissa se aloituskynnys ei välttämättä ole aikuisenakaan niin iso, ja alkeiskurssrja löytyy.
Yhdessä treenaaminen ja pelaaminen on superpaljon motivoivampaa, ja treeneihin tulee aina lähdettyä vaikkei huvittaisikaan, koska ne on yhdessä sovittu. Joka kerta harmitus ja väsymys lähtemisestä on treenin jälkeen kääntynyt iloksi :). Itselleni kävi niin, että oman lajin löytäminen motivoi lähtemään myös itsenäisesti sinne lenkille tai tekemään voimaharjoittelua, sillä tiesi että sitä paremmaksi sitä lajissa voi kehittyä.
Suosittelen oman treeniporukan löytämistä kaikille!
T: entinen sohvaperuna, nykyinen liikuntaintoilija.
Et ehkä lukenut aloitustani, koska mä kyllä harrastan liikuntaa, mutta jostain syystä en saa tehtyä nyt mitään, ei huvita, ei nappaa jne. Ja siitä tulee entistä enemmän sellainen olo, ettei huvita.
Ap
Puhelimeen/mp-soittimeen joku kiva äänikirja tai pod-lähetys ja lenkille. Noin minä sain aikoinaan itseni liikkeelle. Ja plussana vielä rajoitin kuuntelun vain niihin tilanteisiin kun olin lenkillä tai siivosin, joten sitä useimmiten odotti, että pääsee lenkille/siivoamaan, että saa taas kuunnella. Etenkin jos kirja oli jäänyt jännään kohtaan.