Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Saara Aalto vetää Frozenin Let it go:n 15 eri kielellä yhden ja saman laulukerran aikana - oho

Vierailija
06.09.2016 |

Saara Aalto julkaisi Youtubessa videon, jossa hän esittää Let it gon 15 eri kielellä. Yhden ja saman laulukerran aikana.

Vaikuttavaa videota oli katsottu tiistai-aamuun mennessä liki 400 000 kertaa, ja luku kasvaa kovaa vauhtia.

Let it gon säkeistö lähtee pelkällä pianosäestyksellä ja vahvasti mollista.

”Aloituksen ja koko kappaleen tunnelma on vähän synkkä, ehkä poikkeuksellisenkin”, Puurtinen aloittaa.

Vähitellen säkeistön ”lauluteemaa kehitellään” eli melodia nousee. Kun ensimmäinen kertosäe tulee, se nostaa koko biisin siivilleen:

”Let it go / let it go / can’t hold it back anymore”

Nostattavan kertosäkeen jälkeen kuulija odottaa isoa iskua, mutta tuleekin yllätys: biisi putoaakin takaisin molliin! Ylipäätään säkeistöjen melodia on aika vaikeahko, samoin rytmi, arvioi Puurtinen.

”Se ei ole sellainen, mitä pystyisi heti lauleskelemaan mukana, koska siinä ei lauleta iskuja vaan iskujen taakse.”

Musiikin teoriassa tästä käytetään nimitystä ”rytmin synkopointi”. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että laulu on takapotkuilla.

Nerokasta Let it gon sävelmässä on Puurtisen mukaan se, miten suhteellisen monimutkaisesta säkeistöstä siirrytään kertosäkeeseen, jossa toistuu äärimmäisen yksinkertaisesti vain kolmen sävelen kulku, joka nousee vain ylemmäksi. Sitä on helppo laulaa mukana:

”Viimeistään kun ihminen kuulee ensi kerran Let it go, let it go -kohdan, biisi jää mieleen. Siitä tulee korvamato, jonka tunnistat aina”, Puurtinen sanoo.

”Kyseessä on mieletön yksinkertaistus, kuten popkappaleessa on tapana, mutta tässä se toimii erityisen tehokkaasti ja koukuttavasti kun se tulee heti tosi vaativan säkeistön jälkeen.”

http://nyt.fi/a1473125866795?ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=t…

Kommentit (72)

Vierailija
61/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin suomalainen artisti joka todella osaa. Lopuilla on vaan suuret luulot omasta osaamisesta.

Vaikka tekniikka olisi kuinka hyvässä kuosissa, ei sillä ole mitään merkitystä, jos sisältö ja ylipäätään selkeä linja puuttuu.

Ei viihde- ja kevyessämusiikissa huipulle päästä tekniikalla, vaan sinulla pitää olla selkeästi oma juttu ja sen jutun pitää kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi.

Jos tekniikalla huipulle haluaa, niin silloin pitää siirtyä klassiselle puolelle. Tässä tapauksessa ei eväät sille puolelle riitä. Jos riittäisi, niin kyseinen nainen olisi jo ajat sitten siirtynyt oopperalavoille.

Tällainen kikkailu on vain kuriositeetti, jonka varmaan moni käy vilkasemassa ja toteaa, että joo ihan kivasti vetää, mutta ei sitä kukaan puhelimensa kuuntelulistalle lataa. Siellä on musiikkia, joka kiinnostaa ja joka tuo hyvän fiiliksen, eikä mitään kielillä kikkailua.

No sinä et taida paljonkaan laulamisesta ymmärtää - siis poplaulamisesta ja siitä että siinä ei ole kyse wannabe-klasarista. Saaran laulamisesta kuulee heti että 100% varmuudella rahkeet riittäisivät klassiselle puolelle jos hän sitä haluaisi kehittää ja treenata. Mutta ei ilmeisesti halua sillä ei ole antanut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan koko uransa aikana, toki en nyt niin tarkkaan ole seurannut. Mutta nousi esiin Talentissa omalla musiikillaan. Ja on kokoajan käsittääkseni nimenomaan sitä, omaa musiikkia ja pop/viihdegenren laulamista vienyt mukanaan.

Suomessa ei ole Celine Dionin, Whitney Houstonin. Sarah Brightmanin, Krona Lewisin kaltaisia superstaroja edes kotimaisella mittapuulla. Ääniä ja vaatimukset täyttäviä artisteja on, mutta koska Suomessa ei tuotanto ym puolella ymmärretä lainkaan eurooppalaista viihdepoppia niin sitten tulee näitä tällaisia mielipiteitä. Ei se Waltteri Torikka niin kovin hyvin kevyempää ohjelmistoaan aina klaraa. Klasaritekniikalla ei poppisävyjä tavoiteta.

Klassisella puolella ei pärjää ilman että sitä on alusta asti treenananut ja jo nuorena lapsena aloittanut.

Ei sinne vain mennä niin kuin viihde musiikkiin.

Totta. Paitsi että klasarilaulajat eivtä ala treenaamaan lapsena, koska sen on katsottu vahingoittavan äänen luonnollista kehitystä, vaan vasta aikuisuuden kynnyksellä kun kasvuprosessi on valmis. Mutta ei klasarilaulaja niinvain mene "kevyeen"musiikkiinkaan, vaikka sitä illuusiota viljelläänkin. Hyvä esimerkki tosiaan on se Waltteri Torikka, joka ei selvinnyt Tähdet-ohjelmassa kuin niistä kevyenmusiikin lajeista, joissa oli mahdollista käyttää oopperatekniikkaa. Erityisesti teknisesti vaativa hevijakso meni aivan reisille ja nimenomaan teknisesti. Poplaulussa on omat kuoppansa, mitä niitä nyt on, nopeat siirtymät pää/rintaäänten välillä, terävät rytmitykset ym. Torikan Still of the night hajosi ja oli levällään, eikä mikään oikein kuulostanut siltä miltä sen olisi pitänyt kuulostaa, jos vertaa siihen tekniseen virtuositeettiin, jolla se kuuluisi laulaa ja Coverdale alkuperäisesti sen laulaa. Virekin heitteli. Sen sijaan edellisenä vuonna Diandra loisti Black Dogilaan ja Saaran Barracuda Voicessa oli myös täyttä hallintaa, puhumattakaan tietty varsinaisista hevilaulajista. Ja sama pätee tietty rnb:n, souliin ym joissa ei perinteisellä klasarilaulutekniikalla ilamista sitä mitä biiseihin kirjoitettu.

Ajattele kouluratsua, joka on pitkällä työllä klasarilaulajan tapaan huippuunsa bodattu hevosuuden eräs huipentuma ja kykenee siksi sellaisiin liikkeisiin käskystä ja hallitusti, joihin normihevonen ei pysty. Mutta ei kouluhevonen menesty esteradalla eikä kenttäkisassa. Ne vaativat erilaista treeniä ja tekniikkaa.

Vierailija
62/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin suomalainen artisti joka todella osaa. Lopuilla on vaan suuret luulot omasta osaamisesta.

Vaikka tekniikka olisi kuinka hyvässä kuosissa, ei sillä ole mitään merkitystä, jos sisältö ja ylipäätään selkeä linja puuttuu.

Ei viihde- ja kevyessämusiikissa huipulle päästä tekniikalla, vaan sinulla pitää olla selkeästi oma juttu ja sen jutun pitää kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi.

Jos tekniikalla huipulle haluaa, niin silloin pitää siirtyä klassiselle puolelle. Tässä tapauksessa ei eväät sille puolelle riitä. Jos riittäisi, niin kyseinen nainen olisi jo ajat sitten siirtynyt oopperalavoille.

Tällainen kikkailu on vain kuriositeetti, jonka varmaan moni käy vilkasemassa ja toteaa, että joo ihan kivasti vetää, mutta ei sitä kukaan puhelimensa kuuntelulistalle lataa. Siellä on musiikkia, joka kiinnostaa ja joka tuo hyvän fiiliksen, eikä mitään kielillä kikkailua.

No sinä et taida paljonkaan laulamisesta ymmärtää - siis poplaulamisesta ja siitä että siinä ei ole kyse wannabe-klasarista. Saaran laulamisesta kuulee heti että 100% varmuudella rahkeet riittäisivät klassiselle puolelle jos hän sitä haluaisi kehittää ja treenata. Mutta ei ilmeisesti halua sillä ei ole antanut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan koko uransa aikana, toki en nyt niin tarkkaan ole seurannut. Mutta nousi esiin Talentissa omalla musiikillaan. Ja on kokoajan käsittääkseni nimenomaan sitä, omaa musiikkia ja pop/viihdegenren laulamista vienyt mukanaan.

Suomessa ei ole Celine Dionin, Whitney Houstonin. Sarah Brightmanin, Krona Lewisin kaltaisia superstaroja edes kotimaisella mittapuulla. Ääniä ja vaatimukset täyttäviä artisteja on, mutta koska Suomessa ei tuotanto ym puolella ymmärretä lainkaan eurooppalaista viihdepoppia niin sitten tulee näitä tällaisia mielipiteitä. Ei se Waltteri Torikka niin kovin hyvin kevyempää ohjelmistoaan aina klaraa. Klasaritekniikalla ei poppisävyjä tavoiteta.

Klassisella puolella ei pärjää ilman että sitä on alusta asti treenananut ja jo nuorena lapsena aloittanut.

Ei sinne vain mennä niin kuin viihde musiikkiin.

Totta. Paitsi että klasarilaulajat eivtä ala treenaamaan lapsena, koska sen on katsottu vahingoittavan äänen luonnollista kehitystä, vaan vasta aikuisuuden kynnyksellä kun kasvuprosessi on valmis. Mutta ei klasarilaulaja niinvain mene "kevyeen"musiikkiinkaan, vaikka sitä illuusiota viljelläänkin. Hyvä esimerkki tosiaan on se Waltteri Torikka, joka ei selvinnyt Tähdet-ohjelmassa kuin niistä kevyenmusiikin lajeista, joissa oli mahdollista käyttää oopperatekniikkaa. Erityisesti teknisesti vaativa hevijakso meni aivan reisille ja nimenomaan teknisesti. Poplaulussa on omat kuoppansa, mitä niitä nyt on, nopeat siirtymät pää/rintaäänten välillä, terävät rytmitykset ym. Torikan Still of the night hajosi ja oli levällään, eikä mikään oikein kuulostanut siltä miltä sen olisi pitänyt kuulostaa, jos vertaa siihen tekniseen virtuositeettiin, jolla se kuuluisi laulaa ja Coverdale alkuperäisesti sen laulaa. Virekin heitteli. Sen sijaan edellisenä vuonna Diandra loisti Black Dogilaan ja Saaran Barracuda Voicessa oli myös täyttä hallintaa, puhumattakaan tietty varsinaisista hevilaulajista. Ja sama pätee tietty rnb:n, souliin ym joissa ei perinteisellä klasarilaulutekniikalla ilamista sitä mitä biiseihin kirjoitettu.

Ajattele kouluratsua, joka on pitkällä työllä klasarilaulajan tapaan huippuunsa bodattu hevosuuden eräs huipentuma ja kykenee siksi sellaisiin liikkeisiin käskystä ja hallitusti, joihin normihevonen ei pysty. Mutta ei kouluhevonen menesty esteradalla eikä kenttäkisassa. Ne vaativat erilaista treeniä ja tekniikkaa.

Kyllä viihde musiikissa on pärjännytkin monet joilla ei ole mitään teknistä osaamista eikä edes hyvä ääni.

Noissa kisoissa pärjänneet taas harvoin ikinä menestyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin suomalainen artisti joka todella osaa. Lopuilla on vaan suuret luulot omasta osaamisesta.

Vaikka tekniikka olisi kuinka hyvässä kuosissa, ei sillä ole mitään merkitystä, jos sisältö ja ylipäätään selkeä linja puuttuu.

Ei viihde- ja kevyessämusiikissa huipulle päästä tekniikalla, vaan sinulla pitää olla selkeästi oma juttu ja sen jutun pitää kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi.

Jos tekniikalla huipulle haluaa, niin silloin pitää siirtyä klassiselle puolelle. Tässä tapauksessa ei eväät sille puolelle riitä. Jos riittäisi, niin kyseinen nainen olisi jo ajat sitten siirtynyt oopperalavoille.

Tällainen kikkailu on vain kuriositeetti, jonka varmaan moni käy vilkasemassa ja toteaa, että joo ihan kivasti vetää, mutta ei sitä kukaan puhelimensa kuuntelulistalle lataa. Siellä on musiikkia, joka kiinnostaa ja joka tuo hyvän fiiliksen, eikä mitään kielillä kikkailua.

No sinä et taida paljonkaan laulamisesta ymmärtää - siis poplaulamisesta ja siitä että siinä ei ole kyse wannabe-klasarista. Saaran laulamisesta kuulee heti että 100% varmuudella rahkeet riittäisivät klassiselle puolelle jos hän sitä haluaisi kehittää ja treenata. Mutta ei ilmeisesti halua sillä ei ole antanut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan koko uransa aikana, toki en nyt niin tarkkaan ole seurannut. Mutta nousi esiin Talentissa omalla musiikillaan. Ja on kokoajan käsittääkseni nimenomaan sitä, omaa musiikkia ja pop/viihdegenren laulamista vienyt mukanaan.

Suomessa ei ole Celine Dionin, Whitney Houstonin. Sarah Brightmanin, Krona Lewisin kaltaisia superstaroja edes kotimaisella mittapuulla. Ääniä ja vaatimukset täyttäviä artisteja on, mutta koska Suomessa ei tuotanto ym puolella ymmärretä lainkaan eurooppalaista viihdepoppia niin sitten tulee näitä tällaisia mielipiteitä. Ei se Waltteri Torikka niin kovin hyvin kevyempää ohjelmistoaan aina klaraa. Klasaritekniikalla ei poppisävyjä tavoiteta.

Klassisella puolella ei pärjää ilman että sitä on alusta asti treenananut ja jo nuorena lapsena aloittanut.

Ei sinne vain mennä niin kuin viihde musiikkiin.

Totta. Paitsi että klasarilaulajat eivtä ala treenaamaan lapsena, koska sen on katsottu vahingoittavan äänen luonnollista kehitystä, vaan vasta aikuisuuden kynnyksellä kun kasvuprosessi on valmis. Mutta ei klasarilaulaja niinvain mene "kevyeen"musiikkiinkaan, vaikka sitä illuusiota viljelläänkin. Hyvä esimerkki tosiaan on se Waltteri Torikka, joka ei selvinnyt Tähdet-ohjelmassa kuin niistä kevyenmusiikin lajeista, joissa oli mahdollista käyttää oopperatekniikkaa. Erityisesti teknisesti vaativa hevijakso meni aivan reisille ja nimenomaan teknisesti. Poplaulussa on omat kuoppansa, mitä niitä nyt on, nopeat siirtymät pää/rintaäänten välillä, terävät rytmitykset ym. Torikan Still of the night hajosi ja oli levällään, eikä mikään oikein kuulostanut siltä miltä sen olisi pitänyt kuulostaa, jos vertaa siihen tekniseen virtuositeettiin, jolla se kuuluisi laulaa ja Coverdale alkuperäisesti sen laulaa. Virekin heitteli. Sen sijaan edellisenä vuonna Diandra loisti Black Dogilaan ja Saaran Barracuda Voicessa oli myös täyttä hallintaa, puhumattakaan tietty varsinaisista hevilaulajista. Ja sama pätee tietty rnb:n, souliin ym joissa ei perinteisellä klasarilaulutekniikalla ilamista sitä mitä biiseihin kirjoitettu.

Ajattele kouluratsua, joka on pitkällä työllä klasarilaulajan tapaan huippuunsa bodattu hevosuuden eräs huipentuma ja kykenee siksi sellaisiin liikkeisiin käskystä ja hallitusti, joihin normihevonen ei pysty. Mutta ei kouluhevonen menesty esteradalla eikä kenttäkisassa. Ne vaativat erilaista treeniä ja tekniikkaa.

Kyllä viihde musiikissa on pärjännytkin monet joilla ei ole mitään teknistä osaamista eikä edes hyvä ääni.

Noissa kisoissa pärjänneet taas harvoin ikinä menestyy.

Jaa. Eli et nyt ymmärrä, eikä sinulla ole tietoa siitä mistä puhut. Ei pop/viihdemusiikki ole yksi yhtenäinen juttu, jossa samoilla osaamisilla tai osaamattomuuksilla pärjää kaikkialla. Indie/punk/singer&sonwriter/folk jne on ihan eri asia kuin soul, rnb tai sitten musikaaliin nojaava estradiviihde. Kaikissa näissä on maailman eniten tienaavia artisteja. Bob Dylan voi raakkua biisinsä läpi, hänen biisiensä juttu on tekstissä ja tekstin ja melodian yhteydessä yhdistettynä artistin tulkintaan, joka ei nojaa virtuositeettiin. Mutta Celine Dionin uraa ei olisi tehty ilman huippuunsa viritettyä teknistä osaamista. Eikä Leona Lewisin. Molemmat nousseet kuuluisuuteen kisoista, Dion euroviisuista, Leona x factorista. Ilman huipputekniikkaa eivät myöskään Etta James, Mahalia Jackson ... Whitney Houston, Mariah Carey jne olisi yhtään mitään.

Vierailija
64/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
65/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt katsottu 640 000 kertaa.

Vierailija
66/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laulu kuulostaa musikaalilta tai siltä, että joku esittää laulajaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun kuuntelin tuota videota silmät kiinni, se kuulosti hyvältä. Mutta kun yhdistän äänen ja kasvot, niin joku asia tökkii ja pahasti, enkä pysty pitämään kuulemastani/näkemästäni! Liekö joku henkilökemia juttu, mutta en tästä artistista pidä.

Vierailija
68/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin suomalainen artisti joka todella osaa. Lopuilla on vaan suuret luulot omasta osaamisesta.

Vaikka tekniikka olisi kuinka hyvässä kuosissa, ei sillä ole mitään merkitystä, jos sisältö ja ylipäätään selkeä linja puuttuu.

Ei viihde- ja kevyessämusiikissa huipulle päästä tekniikalla, vaan sinulla pitää olla selkeästi oma juttu ja sen jutun pitää kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi.

Jos tekniikalla huipulle haluaa, niin silloin pitää siirtyä klassiselle puolelle. Tässä tapauksessa ei eväät sille puolelle riitä. Jos riittäisi, niin kyseinen nainen olisi jo ajat sitten siirtynyt oopperalavoille.

Tällainen kikkailu on vain kuriositeetti, jonka varmaan moni käy vilkasemassa ja toteaa, että joo ihan kivasti vetää, mutta ei sitä kukaan puhelimensa kuuntelulistalle lataa. Siellä on musiikkia, joka kiinnostaa ja joka tuo hyvän fiiliksen, eikä mitään kielillä kikkailua.

No sinä et taida paljonkaan laulamisesta ymmärtää - siis poplaulamisesta ja siitä että siinä ei ole kyse wannabe-klasarista. Saaran laulamisesta kuulee heti että 100% varmuudella rahkeet riittäisivät klassiselle puolelle jos hän sitä haluaisi kehittää ja treenata. Mutta ei ilmeisesti halua sillä ei ole antanut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan koko uransa aikana, toki en nyt niin tarkkaan ole seurannut. Mutta nousi esiin Talentissa omalla musiikillaan. Ja on kokoajan käsittääkseni nimenomaan sitä, omaa musiikkia ja pop/viihdegenren laulamista vienyt mukanaan.

Suomessa ei ole Celine Dionin, Whitney Houstonin. Sarah Brightmanin, Krona Lewisin kaltaisia superstaroja edes kotimaisella mittapuulla. Ääniä ja vaatimukset täyttäviä artisteja on, mutta koska Suomessa ei tuotanto ym puolella ymmärretä lainkaan eurooppalaista viihdepoppia niin sitten tulee näitä tällaisia mielipiteitä. Ei se Waltteri Torikka niin kovin hyvin kevyempää ohjelmistoaan aina klaraa. Klasaritekniikalla ei poppisävyjä tavoiteta.

Jaahans, Saara-fani älähti, lieneekö itse "manageri" asialla. Harmi vaan että luetun ymmärtäminen on ö-luokkaa.

Ensinnäkään minä en missään kohtaa väittänyt, että viihdelaulussa olisi kyse mistään wannabee-klasarista. Kerroin vain sen faktan, että Aalto olisi varmasti suuntautunut klassiselle puolelle, jos kyvyt olisivat siihen suuntaan viitanneet. Hänhän on sibiksen käynyt, joten kyllä siellä olisi jo superlahjakkuus huomattu, jos sille puolelle olisi erityistä lahjakkuutta ollut ja ohjattu hänet sille puolelle.

Mitä muuten se oma musiikki on, jolla hän nousi Talentissa esiin? Hänhän on käsittääkseni jo lapsesta saakka rustaillut omia biisejä, mutta niillä hän ei kyllä ole noussut yhtään mihinkään, vaan on ihan toisten musiikkia on esittänyt.

Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Saara osaa laulaa. Se vaan ei pop-musiikissa kanna vielä yhtään mihinkään. Pitää olla oma juttu ja pitää saada omia hittejä, vasta niillä noustaan tähdeksi, jos noustaan.

Klassisen musiikin laulajista ei koskaan tule kunnon pop laulajia, se on täysin selvä. Waltteri Torikka on varmaan ihan ok oopperalaulaja, mutta hänen kevyen musiikin laulamisensa kuulostaa juuri siltä, miltä se yleensäkin oopperalaulajilla kuulostaa, eli melko kornilta.

Harmi, että et nähnyt metsää puilta, vaan tartuit tunnekuohuissasi yksittäisiin kohtiin kirjoituksessani, ymmärtämättä lainkaan kokonaisuutta. Minä en todellakaan ole mikään klassisenmusiikin puolesta puhuja, en todellakaan. Minä olen liki 20 vuotta toiminut musiikkialalla ja nimenomaan kevyessä musiikissa, joten se on minun alueeni ja siitä väitän tietäväni vähintäänkin kohtuullisesti.

Saara Aallon ongelma on se, että hän on jumittunut kaikenmaailman kilpailuihin ja tekniikkansa esiin tuomiseen, vaikka se ei ole lainkaan oleellista kevyessä musiikissa. Toki pitää osata riittävän hyvin laulaa, mutta tietyn tason saavuttamisen jälkeen pitäisi keskittyä sisältöön ja oman persoonallisen jutun luomiseen. Tämä on Saaralta unohtunut kokonaan hänen keskittyessään kisailun ja kaikenmaailman kielikikkailun kautta hankkimaan hyväksyntää ja peukutuksia teknisellä osaamisellaan, joka tottakai on ihan hyvää tasoa. Se vain ei itsessään riitä vielä mihinkään, sillä maailma on pullollaan tuon tasoisia laulajia. Siitä joukosta pitää erottua omalla jutullaan ja särmällä, joka valitettavasti Saaralta puuttuu kokonaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta se oli hieno. Laulu oli hieno, esiintyminen toimi, ja Saaran innostus näkyi.

Toivottavasti Saaraa vihdoin viimein onnistaa, ja hän löytää oman foorumin musikaaleista tms., hän on juuri sellainen laulaja.

Vierailija
70/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te vähättelijät teette itsestänne naurettavia. Uskomatonta pelleilyä. Tehkääpä itse jotain vastaavaa niin katsotaan miten menee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/72 |
07.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin suomalainen artisti joka todella osaa. Lopuilla on vaan suuret luulot omasta osaamisesta.

Vaikka tekniikka olisi kuinka hyvässä kuosissa, ei sillä ole mitään merkitystä, jos sisältö ja ylipäätään selkeä linja puuttuu.

Ei viihde- ja kevyessämusiikissa huipulle päästä tekniikalla, vaan sinulla pitää olla selkeästi oma juttu ja sen jutun pitää kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi.

Jos tekniikalla huipulle haluaa, niin silloin pitää siirtyä klassiselle puolelle. Tässä tapauksessa ei eväät sille puolelle riitä. Jos riittäisi, niin kyseinen nainen olisi jo ajat sitten siirtynyt oopperalavoille.

Tällainen kikkailu on vain kuriositeetti, jonka varmaan moni käy vilkasemassa ja toteaa, että joo ihan kivasti vetää, mutta ei sitä kukaan puhelimensa kuuntelulistalle lataa. Siellä on musiikkia, joka kiinnostaa ja joka tuo hyvän fiiliksen, eikä mitään kielillä kikkailua.

No sinä et taida paljonkaan laulamisesta ymmärtää - siis poplaulamisesta ja siitä että siinä ei ole kyse wannabe-klasarista. Saaran laulamisesta kuulee heti että 100% varmuudella rahkeet riittäisivät klassiselle puolelle jos hän sitä haluaisi kehittää ja treenata. Mutta ei ilmeisesti halua sillä ei ole antanut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan koko uransa aikana, toki en nyt niin tarkkaan ole seurannut. Mutta nousi esiin Talentissa omalla musiikillaan. Ja on kokoajan käsittääkseni nimenomaan sitä, omaa musiikkia ja pop/viihdegenren laulamista vienyt mukanaan.

Suomessa ei ole Celine Dionin, Whitney Houstonin. Sarah Brightmanin, Krona Lewisin kaltaisia superstaroja edes kotimaisella mittapuulla. Ääniä ja vaatimukset täyttäviä artisteja on, mutta koska Suomessa ei tuotanto ym puolella ymmärretä lainkaan eurooppalaista viihdepoppia niin sitten tulee näitä tällaisia mielipiteitä. Ei se Waltteri Torikka niin kovin hyvin kevyempää ohjelmistoaan aina klaraa. Klasaritekniikalla ei poppisävyjä tavoiteta.

Klassisella puolella ei pärjää ilman että sitä on alusta asti treenananut ja jo nuorena lapsena aloittanut.

Ei sinne vain mennä niin kuin viihde musiikkiin.

Tuo nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa, siis tuo ensimmäinen lause. Sen nyt totta kai tietää jokainen, ettei klassiselle puolelle voi mennä ilman klassista koulutusta, mutta se on aivan puppua, että jo lapsena pitäisi klassinen aloittaa pärjätäkseen klasisessa musiikissa.

Esimerkiksi sellaiset tunnetut oopperalaulajat kuin Tamara Lund, Mika Pohjonen ja Marko Putkonen ovat tulleet klassiselle puolelle kevyen musiikin kautta.  Marko Putkonen meni Sibelius-Akatemiaan ooperakoulutukseen vasta 35 vuotiaana. Lauloi siis sitä aiemmin mustalaismusiikkia Hortto Kaalo yhtyeessä.

Vierailija
72/72 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin suomalainen artisti joka todella osaa. Lopuilla on vaan suuret luulot omasta osaamisesta.

Vaikka tekniikka olisi kuinka hyvässä kuosissa, ei sillä ole mitään merkitystä, jos sisältö ja ylipäätään selkeä linja puuttuu.

Ei viihde- ja kevyessämusiikissa huipulle päästä tekniikalla, vaan sinulla pitää olla selkeästi oma juttu ja sen jutun pitää kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi.

Jos tekniikalla huipulle haluaa, niin silloin pitää siirtyä klassiselle puolelle. Tässä tapauksessa ei eväät sille puolelle riitä. Jos riittäisi, niin kyseinen nainen olisi jo ajat sitten siirtynyt oopperalavoille.

Tällainen kikkailu on vain kuriositeetti, jonka varmaan moni käy vilkasemassa ja toteaa, että joo ihan kivasti vetää, mutta ei sitä kukaan puhelimensa kuuntelulistalle lataa. Siellä on musiikkia, joka kiinnostaa ja joka tuo hyvän fiiliksen, eikä mitään kielillä kikkailua.

No sinä et taida paljonkaan laulamisesta ymmärtää - siis poplaulamisesta ja siitä että siinä ei ole kyse wannabe-klasarista. Saaran laulamisesta kuulee heti että 100% varmuudella rahkeet riittäisivät klassiselle puolelle jos hän sitä haluaisi kehittää ja treenata. Mutta ei ilmeisesti halua sillä ei ole antanut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan koko uransa aikana, toki en nyt niin tarkkaan ole seurannut. Mutta nousi esiin Talentissa omalla musiikillaan. Ja on kokoajan käsittääkseni nimenomaan sitä, omaa musiikkia ja pop/viihdegenren laulamista vienyt mukanaan.

Suomessa ei ole Celine Dionin, Whitney Houstonin. Sarah Brightmanin, Krona Lewisin kaltaisia superstaroja edes kotimaisella mittapuulla. Ääniä ja vaatimukset täyttäviä artisteja on, mutta koska Suomessa ei tuotanto ym puolella ymmärretä lainkaan eurooppalaista viihdepoppia niin sitten tulee näitä tällaisia mielipiteitä. Ei se Waltteri Torikka niin kovin hyvin kevyempää ohjelmistoaan aina klaraa. Klasaritekniikalla ei poppisävyjä tavoiteta.

Jaahans, Saara-fani älähti, lieneekö itse "manageri" asialla. Harmi vaan että luetun ymmärtäminen on ö-luokkaa.

Ensinnäkään minä en missään kohtaa väittänyt, että viihdelaulussa olisi kyse mistään wannabee-klasarista. Kerroin vain sen faktan, että Aalto olisi varmasti suuntautunut klassiselle puolelle, jos kyvyt olisivat siihen suuntaan viitanneet. Hänhän on sibiksen käynyt, joten kyllä siellä olisi jo superlahjakkuus huomattu, jos sille puolelle olisi erityistä lahjakkuutta ollut ja ohjattu hänet sille puolelle.

Mitä muuten se oma musiikki on, jolla hän nousi Talentissa esiin? Hänhän on käsittääkseni jo lapsesta saakka rustaillut omia biisejä, mutta niillä hän ei kyllä ole noussut yhtään mihinkään, vaan on ihan toisten musiikkia on esittänyt.

Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Saara osaa laulaa. Se vaan ei pop-musiikissa kanna vielä yhtään mihinkään. Pitää olla oma juttu ja pitää saada omia hittejä, vasta niillä noustaan tähdeksi, jos noustaan.

Klassisen musiikin laulajista ei koskaan tule kunnon pop laulajia, se on täysin selvä. Waltteri Torikka on varmaan ihan ok oopperalaulaja, mutta hänen kevyen musiikin laulamisensa kuulostaa juuri siltä, miltä se yleensäkin oopperalaulajilla kuulostaa, eli melko kornilta.

Harmi, että et nähnyt metsää puilta, vaan tartuit tunnekuohuissasi yksittäisiin kohtiin kirjoituksessani, ymmärtämättä lainkaan kokonaisuutta. Minä en todellakaan ole mikään klassisenmusiikin puolesta puhuja, en todellakaan. Minä olen liki 20 vuotta toiminut musiikkialalla ja nimenomaan kevyessä musiikissa, joten se on minun alueeni ja siitä väitän tietäväni vähintäänkin kohtuullisesti.

Saara Aallon ongelma on se, että hän on jumittunut kaikenmaailman kilpailuihin ja tekniikkansa esiin tuomiseen, vaikka se ei ole lainkaan oleellista kevyessä musiikissa. Toki pitää osata riittävän hyvin laulaa, mutta tietyn tason saavuttamisen jälkeen pitäisi keskittyä sisältöön ja oman persoonallisen jutun luomiseen. Tämä on Saaralta unohtunut kokonaan hänen keskittyessään kisailun ja kaikenmaailman kielikikkailun kautta hankkimaan hyväksyntää ja peukutuksia teknisellä osaamisellaan, joka tottakai on ihan hyvää tasoa. Se vain ei itsessään riitä vielä mihinkään, sillä maailma on pullollaan tuon tasoisia laulajia. Siitä joukosta pitää erottua omalla jutullaan ja särmällä, joka valitettavasti Saaralta puuttuu kokonaan.

Mistä kohdasta päättelit, että olen Saara-fani, tai todennäköisesti "manageri"? Siitäkö, kun sanoin, että Saarasta kuulee heti, että paukkuja *halutessaan* klasaripuolelle olisi ollut?  - Minusta sinä paljastat jatkuvasti yhä syvemmin, ettet tajua laulamaisesta paljon mitään. Saaran potentiaalin tunnustaminen ei vaadi faniutta YHTÄÄN. En ole pätkääkään Saara-fani. Olen musiikkifani, jota kiinnostaa miksi metallimiehiä ja klasaristaroja lukuunottamatta suomalaiset eivät menesty maailmalla.

Kun tuohon laulutietämättömyyteesi lisää  väitteesi siitä, että olet toiminut popalalla parikymmentä vuotta käy ilmeiseksi, että olet osa sitä mittavaa ongelmaa, joka vaivaa suomalaista popmaailmaa ja eristää ja estää pääsymme ja menestyksemme maailman popmusiikkimarkkinoilla. Sanon suoraan: sinulla on aukkoja ammattitaidossa ja ne ovat fataaleja. Se ei ole sinun vikasi, sillä sama amatööriys tuntuu vaivaavan kaikkia muitakin suomalaisia popmaailman ammattilaisia. Se aukko koskee pop/viihdeartistien ammattitaidon vaatimuksia, riman mataluutta ja etenkin se koskee poplaulajan tekniseen osaamiseen kohdistuvia vaatimuksia. Näkyvin oire tästä on, että meiltä puuttuu kokonaan omaa uutta musiikkiaan levyttävät viihdelaulustarat. Se näkyy siinä, että meillä tehdän matalan vaatimustason popmusiikkia, jota esittämään kelpaa kuka hyvänsä inisijä, piipittäjä ja väärinlaulja. Hyvätkin biisiaihiot tapetaan sinnepäin-tuotannolla - aitoo taidetta hei, uskottavuuspisteistä kotikutoisesta indiestä - ja laittama ne kenen tahasna laulettaviksi. Lisäksi se näkyy siinä, että esimerkiksi euroviisuissa paljastamme ammattitaidottomuutemme lähettämällä kerta toisensa jälkeen "originellin" luonnonlapsen, jonka aitous, epäeuroviisumaisuus, on silkkaa amatööriutta, osaamisen puutetta.

Persoonallisuus, särmä, näkemys, sanominen ovat keskeisiä kaikessa taiteessa. Popissa niillä voi joissain tapauksissa korvata teknisen osaamisen puutetta. Meillä tuohon "aitouden", "oman" keskeisyyteen ja siitä seuraavaan taidon korvaavuuteen uskotaan aivan sokeasti. Mutta tosiasia on, että vain hyvin harvoin kellään taidealan ihmiselle syntyy näkemystä ja omaa sanottavaa, joka olisi oikeasti uutta, eikä vain joillekin Suomen kaltaisille täysin suljetuille marginaalisille sisämarkkinoille kelpaavaa, ilman läpikotaista alansa tuntemista ja osaamista. Lisäksi hyvästä ideasta ei ole paljon hyötyä, jos sitä ei osata toteuttaa, jos se sössitään taidottomalla ulosannilla. Sanottavat jäävät silloin sanomatta.

Saaralla on kyllä oma juttunsa. Mutta hänen lajinsa on sellainen, ettei sitä yksin tehdä. Ja Suomessa ei selvästikään ole tuottajia ... ketään, jolla olisi kykyä tuottaa ja jalostaa siitä menestystuote. Sinä olet siitä puheinesi hyvä esimerkki. Sinun tehtäväsi olisi tunnistaa lahjakkuus ja ohjata se maaliin. Tällaisia henkilöitä meillä ei ole.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän neljä