Yksipuolinen ystävyyssuhde?

Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa tuntuu, että ystävyys on jotenkin epätasapainossa? Olen tuntenut ystäväni n. vuoden ja tapasimme yhteisten työkuvioiden kautta. Pidämme yhteyttä kirjoittelemalla ja välillä tapaamme. Mutta, aloitteentekijä olen lähes aina minä. Ystävä toki ilahtuu ja vastaa aina viesteihin (joskus viiveellä), mutta jotenkin minua rassaa tämä asetelma. Joskus hän jättää soittamatta takaisin, unohtaa, mitä olemme puhuneet tai sopineet. Jos tapaamme, niin hän aina ehdottaa tapaamista arkipäiväksi ja lähtee sen jälkeen harrastuksiin.

Ajattelin, että otan nyt vähän paussia tässä ja katson, ottaako hän minuun yhteyttä. En ole mitenkään suuttunut, mutta en halua olla mikään yli-innokas hölmöläinen. Vai hyväksynkö vain tämän asetelman?