Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitakin ihmisiä ei hävetä!?
06.09.2016 |
Esim katsoa pitkään toisen kodin ikkunasta sisään?
Kommentit (42)
Mä katson kyllä takaisin kuin huuhkaja orreltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat sillä tavalla mielenvikaisia, että kuvittelevat muiden ihmisten olevan vain statisteja heidän elämässään.
Entä miksi jotkut tuijottavat kadulla?
Vierailija kirjoitti:
Ovat sillä tavalla mielenvikaisia, että kuvittelevat muiden ihmisten olevan vain statisteja heidän elämässään.
Niinhän te olettekin.
Häpeä on vain tunne. Se on ihmisen kummallinen keksintö. Eläimet eivät tunne häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa verhot kiinni, jos ette halua, että kotiinne katsotaan.
Jos ikkuna on niin että on vapaa näkyvyys, miksi en katsoisi? On ihan luonnollista olla kiinnostunut ja jopa utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on vain tunne. Se on ihmisen kummallinen keksintö. Eläimet eivät tunne häpeää.
Sivistys erottaa ihmisen eläimestä.
On olemassa soveliaan pitinen katse.
En tiedä, mut oon vähän kateellinen kun itseä hävettää ihan liikaakin. Kai sitä nyt ilman häpeän tunnettakin voi elää, kunhan tiedostaa mikä on oikein ja väärin, mikä on hyväksyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häpeäisi moista. Häpeän jos olen saattanut itseni tai jonkun toisen ihmisen tilanteeseen johon liittyy hankaluuksia tai ikäviä asioita. Jos tuijotan ikkunasta sisään en luutavasti vahingoita tai tuo hankaluuksia. Jos ette halua ,että teidät huomataan kotonanne. Ikkunat peittoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos ikkuna on niin että on vapaa näkyvyys, miksi en katsoisi? On ihan luonnollista olla kiinnostunut ja jopa utelias.
Mutta ei hyväksyttävää. Jotain häveliäisyyttä!
Mä asun kuitenkin sen verran syrjässä että oleta saavani kävellä omassa kodissani vaikka munasillani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut oon vähän kateellinen kun itseä hävettää ihan liikaakin. Kai sitä nyt ilman häpeän tunnettakin voi elää, kunhan tiedostaa mikä on oikein ja väärin, mikä on hyväksyttyä.
Kuka määrittelee mikä on milloinkin hyväksyttyä? Jos ihmiset ei joskus tee jotain ei-hyväksyttyä, ei ihminen kehity eikä maailma muutu koskaan, vai kuinka? Mikä saa ihmisen hakemaan tuota jatkuvaa hyväksyntää, vaikkei edes tekisi kenellekään mitään pahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ikkuna on niin että on vapaa näkyvyys, miksi en katsoisi? On ihan luonnollista olla kiinnostunut ja jopa utelias.
Mutta ei hyväksyttävää. Jotain häveliäisyyttä!
Mä asun kuitenkin sen verran syrjässä että oleta saavani kävellä omassa kodissani vaikka munasillani!
Saathan sä kävellä. Se pitää kuitenkin hyväksyä, että jos kävelet, etkä laita verhoja kiinni, joku voi sut nähdä. Mua taas ei erityisesti haittaa, jos joku katsoo meille, vaikka olisinkin alasti. Jos haluan, että kukaan ei näe, laitan verhon kiinni. Ja asun syrjässä minäkin. Kaupungissa asuessa oli sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ikkuna on niin että täysin vapaa näkyvyys, ei ole verhoja eikä muutaakaan estettä, niin katon jos kiinnostaa. Häpeä on tunne joka tulee usein kasvatuksen tuloksena, onko se hyvä vai huono juttu niin..... noh, kuitenkin, katson jos kiinnostaa katsoa. Jos ei halua että katsotaan, verhot on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa verhot kiinni, jos ette halua, että kotiinne katsotaan.
En laita!
Tämä ei ole näyteikkuna ja valon täytyy päästä sisään.
Olen maksanut itseni kipeäksi omasta rauhasta, joten painukaa muualle tuijottamaan kuin lehmät navettaa.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on vain tunne. Se on ihmisen kummallinen keksintö. Eläimet eivät tunne häpeää.
Samalla periaatteella: vain ihmisellä on uskonto. Uskonnottomat ovat siis eläimen tasolla.
ööh.... no laita verhot eteen, ja ole itse häveliäs. =) Et voi vaatia sitä muilta kuin itseltäsi.
Kuulin joskus ulkomaalaiselta tutulta, että hän tykkää Suomesta muuten mutta ihmisten tuijotus häiritsee. Sen jälkeen aloin itsekin kiinnittää tuohon huomiota, suomalaiset todellakin tykkäävät tuijottaa muita ihmisiä. Onhan se kummallista.
Luontainen uteliaisuuteni voittaa tuossa tapauksessa velvollisuudentunnon, jota koen ihmisten yksityisyyttä kohtaan. (Mutta ei esimerkiksi, kun käyn jonkun vieraan luona vessassa.)
Yleisesti ottaen häpeästä on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista päästä eroon, mutta sitä voi kyllä oppia sietämään ja toimimaan siitä huolimatta.
Oikeastan kyky toimia arvojensa mukaisesti epämiellyttävisä tunteista huolimatta on tärkein kyky, joka useimmilta puuttuu.
Mua ei myöskään hävetä se, jos joku katsoo mun kotiin sisälle. Mä en ole se tyyppi, joka vetää verhoja eteen, kun vähänkin hämärtää.