Lue keskustelun säännöt.
treffikumppani alkoi valitella, ettei ymmärrä tatuointitrendiä ja että on harmi kun minäkin olen mukaan lähtenyt...
04.09.2016 |
kun sanoin, että kuvani on otettu 1995 ja vahvistettu 2015 oli ihan hiljaa ja hörppi kahviaan.. alkoi sitten puhua säästä. kas kun ei politiikasta! join viinini ja sanoin suoraan että "kuule, tämä taisi olla tässä". että semmoinen lauantai! :/
ja hulluinta on, että profiilikuvassani olkapääni tatuointi näkyy kyllä. eli ei olisi pitänyt olla yllätys. muutenkin oli pettymys koko ukko, sai minut tuntemaan paheksuvalla katseella itseni ihan juopoksi kun halusin lauantai-iltana juoda viiniä enkä kahvia..
mistä hel"""tä näitä treffipalvelun "helmiä" oikein sikiää?
Kommentit (57)
Tässä taitaa olla kyseessä taas yksi näistä epävarmoista tatuoinnin ottaneista joille tatuointi on täysin oma asia joka ei muille kuulu mutta taas piti tulla tänne itkemään, kun ei se oma tatuointi ollutkaan jollekulle muulle se maailman hienoin jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sellaisen havainnon että naisissa tatuointeja hankkii ns. elämän koululaiset jotka on matalasti koulutettuja ja ei mitenkää kovin fiksuja.
Korkeasti koulutetuilla ei juuri tatuointeja näy.
Jee! Taas yksi korkeasti koulutettu yrittää päästä pätemään :-D
Vierailija kirjoitti:
korkeastikoulutetuilla on yleensä yksi, pieni tatuointi paikassa jossa se ei näy! sama juttu lävistysten kanssa ;) niitä on, mutta vain harvat saavat nähdä
Niin sellainen pieni näkymätön tatuointi piilossa jotta voidaan kertoa, että minulla on tatuointi mutta kuitenkaan ei ole uskallettu ottaa kunnollista ja näkyvää :-D hieman ristiriitaista ja kaksinaamaista ja varsinkin säälittävää ryhmäpaineelle alistumista mutta sehän on nykyään enemmänkin muotia.
Vierailija kirjoitti:
Munkaan mieheni ei pidä tatskoista, ihastui kuitenkin minuun eikä tatuoinnit haittaa.
Toivoo etten ottaisi lisää mutta tuskin tulisi avioero vaikka löytäisinkin vielä sopivan kuvan itselleni.
Tosi typerää muuten räksyttää ja paheksua jonkun tatuointeja, kyllä se arvosteleminen kertoo ihmisestä enemmän kuin tatuoinnut...
Testaa miehesi ihmeessä, tatskoja täyteen kaikki tyhjät paikat. Siinä sen näkisi onko kyse rakkaudesta vai ihan feikistä.
Kuulostaa kontrollinhaluiselta mustalta myrkylliseltä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut höpöt vieläkin luulevat, että jos ihmiset eivät kulje puolialasti kuviaan esitellen, niin heillä ei voi olla leimoja. Kuvitellaan että korkeasti koulutettuilla ei olisi koskaan tatuointeja, vaikka suurin ero on pukeutumistyylin suhteen. Pankkivirkkailija / lääkäri / opettaja / proviisori / juristi vaan ei voi olla töissä tissipaita päällä ja sitten höpöt vapaa-ajalla nähdessään leimaavat nämä samat tyypit pelkkien omien ennakkoluulojensa vuoksi wt:ksi vaihtamatta sanaakaan ennakkoluulojensa kohteen kanssa.
Jos taas pitää tatuointeja rumina, niin ihan rauhassa saa pitää. Sen sijaan on aika hölmöä mennä treffeille sitten tatuoidun tyypin kanssa ja osoittaa alkeellistenkin käytöstapojen puutetta ja arvostella toisen ulkonäköä päin naamaa, vaikka ei siitä pitäisikään.
Ihmisen sivistyksellisen ja taiteellisuuden tason voi helposti päätellä hänen tatuoinneistaan.
Jännää miten nuo päälle näkyvät merkit kertovat, ettei minun kannata alkaa keskustella juuri yhdenkään tatuoidun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
korkeastikoulutetuilla on yleensä yksi, pieni tatuointi paikassa jossa se ei näy! sama juttu lävistysten kanssa ;)
niitä on, mutta vain harvat saavat nähdä
Tätä en ymmärrä, näitä piilotatskoja. Onhan ne päässeet yllättämää ja ei todellakaan positiivisestä.
Pahin oli koko pyllyn kokoinen tribaali,joka paljastui hieman liian myöhään, että olisin voinut peruuttaa. Ja en kyllä ottanut takaa kuminkin muistin kumman hyvin.
En minäkään haluaisi tatuoitua kumppania. Tatuointi ei ketään kaunista ja tekee likaisen mielikuvan ihmisestä. Ja myös hiukan yksinkertaisen noin yleensä. En varmaan pystyisi olemaan esim. käsivarsiin näkyvästi tauoidun miehen kanssa vaikka olisi miten ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä, näitä piilotatskoja.
Olen joskus suunnitellut, että hankkisin milli parin kokoisen piste tai pilkku tatuoinnin varpaiden väliin.
- Näin voisin olla rohkea (Ainakin näiden "ette vain uskalla ottaa tautointia").
- Näin voisin ottaa osaa näihin keskusteluihin (Ainakin näiden "jos sulla ei ole tatuointia niin et tiedä mistä puhut" pellejen mielestä.
No itse siedän muutamia tatuointeja ihmisellä, toki myös riippuu tatuoinneista. Jos ne on nättejä, kestää kattella, eikä ole hetken mielijohteesta pistetty eikä joka vartalon osaan laitettu. Kyllä minä yhdelle nätille nuorelle kerran rehellisesti sanoin että ei kannata peitellä itteä tatuointien peittoon. En minä tietenkään julkisesti tatuointeja hauku, mutta jos mielipidettäni kysytään niin voi olla varma että sanon jos ei minun silmää miellytä. Tuosta huolimatta minä yritän unohtaa ne pintamaalaukset ja keskittyä siihen ihmisen sisimpään. Seurustelemaan en kuiten välttis lähtisi, ellei tyyppi olisi harvinaisen hyvää pataa minun kanssani että voisin ne maalaukset unohtaa ja elää sen kanssa onnellisesti loppuelämän, mikä taas vaatii paljon enemmän kuin viikon/kuukauden tai edes puolenvuoden tapailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse siedän muutamia tatuointeja ihmisellä, toki myös riippuu tatuoinneista.
Ei tatuointeja tarvitse sietää sen enempää, kuin rumia vaatteita tai rumaa naamaa tms.
Ihmiset ovat erilaisia ja niin pitääkin olla.
Tatuoitujen tulisi tosin kasvaa sen verran, että ymmärtäisivät etteivät muut välttämättä pidä niistä heidän tahroistaan niin paljoa, kuin he itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse siedän muutamia tatuointeja ihmisellä, toki myös riippuu tatuoinneista.
Ei tatuointeja tarvitse sietää sen enempää, kuin rumia vaatteita tai rumaa naamaa tms.
Ihmiset ovat erilaisia ja niin pitääkin olla.
Tatuoitujen tulisi tosin kasvaa sen verran, että ymmärtäisivät etteivät muut välttämättä pidä niistä heidän tahroistaan niin paljoa, kuin he itse.
Voi hyvä päivä ja pyhä yksinkertaisuus.
Tiedän erinomaisesti että kaikki eivät pidä tatuointeja hienoina. Sehän ei ole ollut tässäkään keskustelussa pääpointti. Vaan
1) Miksi mennä treffeille ihmisen kanssa, jolla on niitä "kamalia tatuointeja", jos niitä ei kerran voi edes sietää?
2) On todella huonoa käytöstä haukkua toisen ulkonäköä. Miksi tatuoidun pitäisi sellaista sietää? Ei minulla kävisi mielessäkään haukkua treffikumppanille tai kellekään muullakaan vaikka hänen hiustyyliään tai hauiksen paksuutta.
Missä ihmeessä on näiden tatuointivihaajien omat käytöstavat ja järjenjuoksu seuraa etsiessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse siedän muutamia tatuointeja ihmisellä, toki myös riippuu tatuoinneista. Jos ne on nättejä, kestää kattella, eikä ole hetken mielijohteesta pistetty eikä joka vartalon osaan laitettu. Kyllä minä yhdelle nätille nuorelle kerran rehellisesti sanoin että ei kannata peitellä itteä tatuointien peittoon. En minä tietenkään julkisesti tatuointeja hauku, mutta jos mielipidettäni kysytään niin voi olla varma että sanon jos ei minun silmää miellytä. Tuosta huolimatta minä yritän unohtaa ne pintamaalaukset ja keskittyä siihen ihmisen sisimpään. Seurustelemaan en kuiten välttis lähtisi, ellei tyyppi olisi harvinaisen hyvää pataa minun kanssani että voisin ne maalaukset unohtaa ja elää sen kanssa onnellisesti loppuelämän, mikä taas vaatii paljon enemmän kuin viikon/kuukauden tai edes puolenvuoden tapailuja.
Harvemmin kai sitä aletaan seurustelemaan ihmisten kanssa, jotka eivät ole harvinaisen hyvää pataa - ihan tatuoinneista riippumatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse siedän muutamia tatuointeja ihmisellä, toki myös riippuu tatuoinneista. Jos ne on nättejä, kestää kattella, eikä ole hetken mielijohteesta pistetty eikä joka vartalon osaan laitettu. Kyllä minä yhdelle nätille nuorelle kerran rehellisesti sanoin että ei kannata peitellä itteä tatuointien peittoon. En minä tietenkään julkisesti tatuointeja hauku, mutta jos mielipidettäni kysytään niin voi olla varma että sanon jos ei minun silmää miellytä. Tuosta huolimatta minä yritän unohtaa ne pintamaalaukset ja keskittyä siihen ihmisen sisimpään. Seurustelemaan en kuiten välttis lähtisi, ellei tyyppi olisi harvinaisen hyvää pataa minun kanssani että voisin ne maalaukset unohtaa ja elää sen kanssa onnellisesti loppuelämän, mikä taas vaatii paljon enemmän kuin viikon/kuukauden tai edes puolenvuoden tapailuja.
Harvemmin kai sitä aletaan seurustelemaan ihmisten kanssa, jotka eivät ole harvinaisen hyvää pataa - ihan tatuoinneista riippumatta
Mjoo, mutta miten se nykyään tuntuu siltä, että monella on kova kiire parisuhteeseen nykyään. Pitää äkkiä saada selville tullaanko toimeen vai ei. Ei olla valmis tutustumaan ihmiseen kunnolla. Voin tietysti olla täysin väärässäkin, tai sitten on ollut huonoa tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse siedän muutamia tatuointeja ihmisellä, toki myös riippuu tatuoinneista.
Ei tatuointeja tarvitse sietää sen enempää, kuin rumia vaatteita tai rumaa naamaa tms.
Ihmiset ovat erilaisia ja niin pitääkin olla.
Tatuoitujen tulisi tosin kasvaa sen verran, että ymmärtäisivät etteivät muut välttämättä pidä niistä heidän tahroistaan niin paljoa, kuin he itse.
Voi hyvä päivä ja pyhä yksinkertaisuus.
Tiedän erinomaisesti että kaikki eivät pidä tatuointeja hienoina. Sehän ei ole ollut tässäkään keskustelussa pääpointti. Vaan
1) Miksi mennä treffeille ihmisen kanssa, jolla on niitä "kamalia tatuointeja", jos niitä ei kerran voi edes sietää?
2) On todella huonoa käytöstä haukkua toisen ulkonäköä. Miksi tatuoidun pitäisi sellaista sietää? Ei minulla kävisi mielessäkään haukkua treffikumppanille tai kellekään muullakaan vaikka hänen hiustyyliään tai hauiksen paksuutta.Missä ihmeessä on näiden tatuointivihaajien omat käytöstavat ja järjenjuoksu seuraa etsiessä?
Minusta nykyään ihmisten pitäisi oppia ymmärtämään, ettei kaikki voi kaikista tykätä. Se miten asian ilmaisee on sitten totaalisen eri asia. Jos minä tulevaisuudessa pistäisin tatuoinnin ihooni ja joku sanoisi, ettei se tatuointi ole hänen mieleen niin miksi melipiteestä suuttuisin? Jos joku sanoo paidastani ettei ole hänen mieleen niin miksi minä siitä mieleni pahottaisin? Kysyisin todennäköisesti että miksi et siitä tykkä tai mikä mättää? Itse pidän tällaisista. Voi olla ihan hyvä ja ymmärrettävä vastaus toisella jos osaa asiallisesti sen sanoa. Ei tarvitse haukkua. Minusta on jotenkin huvittavaa että ihmiset yrittää kerjätä huomiota "pakottamalla" muut mielistelemään ja olemaan samaa mieltä toisen kanssa kaikesta mistä itse tykkää.
Syyhän on se, että naiset usein antavat arvostella itseään. Arvostelusta suuttumisen sijaan alkavat puolustella itseään ja selitellä. Luulisin että tuolla aloituksen miehellä oli tarkoituskin katsoa miten nainen reagoi lyttäämiseen. Jos nainen olisi selitellyt ja puolustellut, nainen olisi ollut oikeaa lajia eli helposti alistettava. Seurauksena olisi ollut seurustelu ja avioliitto, missä nainen pyytelee anteeksi 30 vuotta.
Palstalla on surkeita esimerkkejä tästä naisten selittelytaipumuksesta. Pahin taitaa olla tämä elämäntapatyötön, joka solvaa palstalla naisia maksullisiksi, kun naiset haluavat hänen menevän töihin ja tienaavan. Elämäntapatyötön. Hän elää työssä käyvien naisten verorahoilla. Ja mitä tekevät palstan typerimmät naiset kun tämä mies syytää haukkumasanoja heidän niskaansa? Naputtelevat mielisteleviä, sovittelevia, hymiöillä varustettuja viestejä, joissa vakuuttelevat että maksavat oman osansa eikä heitä ainakaan miehen työttömyys haittaa. Oksettaa lukea. He elättävät tuon miehen, mies solvaa heitä ja nuo naiset alkavat pyydellä anteeksi.
Ja tuollaisella toiminnalla mies siis etsii tietynlaista naista. Hän solvaa ja yrittää halventaa naista heti ensitreffeillä. Jos nainen suuttuu, se ei haittaa koska silloin nainen on väärää lajia. Mutta jos ei suutu: jackpot!