Kellään kikkakolmosta millä saat taaperosi uhmahuutoitkuraivarikohtauksen loppumaan?!

siis en kiellä, toru, pyydä lopettamaan, en lohduta en kuuntele.



siis jos tää on alkanut asiasta että sukka on väärässä paikassa ja lapsi vetää siitä herneitä! huomionhakua. meillä ainakin, alkoi 2,5v kun pikkusisar syntyi. ensin yritin selittää ja silittää, pyytää hyvällä ja pahalla lopettamaan.. ei apua. sit yks päivä ajattelin että antaapa olla. kuikkus ja kiukkus mutta kun ei sillä mitään saanut niin, kun osasi sanoa suht nätisti asiansa niin kuuntelin, ja juteltiin ettei äiti saa edes mitään selvää kun itkee ja karjuu asiaansa. ja ettei sellainen auta. kiukuttelu lyheni tosi äkkiä, ja nyt riittää jo muistutus ettei se kiukku ainakaan varmasti auta kun on pommi tulossa.

Mulla ei ole varsinaista kikkaa, mutta jos 2-veellä näyttäisi olevan raivari alkamassa, niin otan heti syliin ja mennään vessaan, pidän siellä sylissä ja sanon, että pois mennään vasta kun ollaan rauhoituttu. Tää tepsii joskus nopeasti, mutta vain jos jätkä ei vielä ole saanut itseään ihan hysteeriseen raivoon.

aika ihana juttu :) ensiapu! mut en kyllä itse teksi noin, mut kiva keksintö :)

Katson silmiin ja juttelen rauhallisesti, silittelen jos pystyn. Joskus voi kestää tosi kauankin (puoli tuntia), lapsi huutaa ja sähisee, sylkee ja yrittää satuttaa. Kuitenkin kun tämän on pari kolme kertaa tehnyt, lapsen kiukkukohtaukset ovat aika lailla siinä. Tärkeää on, ettei lähde lapsen kiukkuun mukaan, vaan pysyy itse rauhallisena. Lapsi pääsee sylistä pois vasta kun on kunnolla rauhoittunut, usein siinä vaiheessa tulee helpotuksen itku lapselta. Ja tämän jälkeen lapsi onkin pitkän aikaa ihan enkeli.



Ja lapsia meillä kolme reilu vuosikkaasta 6v-een. Lähinnä esikoista on pitänyt taltutella, pienemmät ovatkin sitten näitä nähneet vierestä, eivätkä juuri tuollaista showta viitsi järjestää ;)



Ja tämän olen siis valmis tekemään vaikka kylässä, jos tarpeen. Ja lapsi tietää sen, eikä siksi ala temppuillakaan kylässä.

Johnnie Walker samaisessa kaapissa, ja äidille tupakat.

Niin, tarkoituksena on, että lapsella on turvallinen olo koko ajan. Juttelen ja kerron, että ymmärrän, että lasta nyt kiukuttaa, mutta siitä huolimatta, tälläkin hetkellä, hän on oma pikku aarteeni ja minä rakastan häntä suunnattomasti.



Tosin jos juuri sillä hetkellä itsellä on pinna tosi tiukalla, niin kannattanee vetää muutaman kerran henkeä ja yrittää rauhoittua ennen kuin alkaa juttelemaan lapselle :).



Tämä esikoinen sai pikkuisena mm. sellaisia raivokohtauksia, että huusi niin, että verisuonet katkeilivat naamasta... :). Ei kuitenkaan koskaan ole kiukunnut julkisella paikalla. Tietää varmaan, että jos heittäytyisi kiljumaan ja potkimaan karkkihyllyn viereen, niin äiti tekisi samoin, ja sitä häpeää lapsen olisi vaikea sulattaa :P



Joka paikassa kehutaan hyväkäytöksisiä lapsiamme. Uskon tämän osittain selittyvän lasten helpolla luonteella (no jokainen tehköön päätelmänsä ylläolevan perusteella ;)) ja osittain johdonmukaisella kasvatuksella.

Mä en ainakaan periksi anna. Suklaa juttu ei voi toimia pitkällä tähtäimellä. Tai toimii varmaan mut luulis et jotain kuuluu perästä, että annetaan palkkioksi uhmailusta suklaata?! Mä antaisin huutaa ja kun rauhoituu otan syliin. En ole vihainen tunteista, mutta ehkä syystä miksi huutaa. Toinen keino on vain ottaa syliin ja pitää siinä kunnes rauhoittuu. Se tuo turvaa. Ns. holding.



Jos kaupassa tulee, niin yks keino on lähteä lapsen kanssa ulos hetkeksi.

Jos lapsi kiukuttlee esim. vaatteiden laitosta, sanon, että no ei laiteta vaatteita, ei mennä ulos jne. Yllättävän usein mieli muuttuu saman tien ja sitten kiukutaan siitä, että ne vaatteet pitää laittaa ja ulos mennään :)

Muillako toimii sylissä pito?



Meillä huudetaan ja kovaa jos jumittaa syliin. Esim. jos satuttaa itseänsä ja otan syliin ja lohdutan, niin itkee niin kauan kun pääsee sylistä pois.



Kirjoja tulee lukeen syliin ja joskus muutenkin, mutta huuto alkaa jos otan syliin enkä päästä pois.

Jos siihen meni jotain sönköttämään, huuto vain koveni

Vierailija:

Jos lapsi kiukuttlee esim. vaatteiden laitosta, sanon, että no ei laiteta vaatteita, ei mennä ulos jne. Yllättävän usein mieli muuttuu saman tien ja sitten kiukutaan siitä, että ne vaatteet pitää laittaa ja ulos mennään :)

jos vaan huutaa, niin annan huutaa enkä yleensä reagoi siihen mitenkään. Joskus jos huuto oikein ärsyttää alan itse leikisti myös huutamaan samantyyppisesti, siis en oikeasti huuda ja räyhää vaan vähän heitän leikiksi. Silloin lapsi on, että mitäs nyt ja menee hiljaiseksi, joskus nauraa.

Se idea on siinä kiinnipitämisestä että lapsi on siinä vaikka tunnin kunnes rauhoittuu. tätä käytetään luonnehäiriöisillä lapsilla paljonkin. Mutta voi myös omaan vahva temperamenttiseen lapseen kokeilla, jos sillä rauhoittuu. Se luo lapselle tunteen, että vanhempi ei hylkää ja ottaa vataan tunteen purkauksen. Äitini teki näin veljelleni(joka oli vain hieman vilkas ja sai joskus mukavia raivareita) Siihen ajan kanssa sit rauhottui tosi hyvin. Sitten olikin hyvä mieli vähän päästä.

Kiukku ja raivo lisääntyy ja alkaa kiljumaan täyttä kurkkua ja huutamaan, että sattuu, vaikka yrittää vain halata.

nälkäinen/janoinen, ja suklaa on tilanteeseen ensi-apu, sen jälkeen otetaan konsultti syliin ja mennään tekemään mitä alun perin piti tehdäkin, tai tankataan ko henkilö, tai pannaan sänkyyn kirjojen kanssa. Isommille kelpaa maitolasi ja voileipä. Eli suklaalla rauhoitetaan lapsi, kun aika on kortilla, ja korvat ei kestä.

vanhanaikaiset (vitsa, tukkapölly, aresti) keinot parempia kuin sata uutta!

ja siitä on tosi paha oppia pois. Ylipainon kanssa on sitten kiva taistella. Ruoka ei saisi olla palkitsemis- tai lohdutuskeino.

Vierailija:

Sairas ihminen varmaan...

Mutta liekö sit sattumaa että kaikki kolme lastani on hyvinkasvatettuja enkä ole kuullutkaan mistään uhmasta....?

omat raivarit kuriiin , jos itkettää ÄLÄ ITKE se on meidän kasvatus motto













TV : hihiiiiiiiiiiiiiiiiii hihhii

meillä ainakin kolme lasta ja viimeiset kiukkukohtaukset olen nähnyt 2-vuotiaana nuorimmalla, vanhemmilla tuollaisia ei enää ole. Minä en vaan välitä jos lapsi kiukkuaa, jos ollaan kaupassa, niin lapsi kainaloon ja autoon istumaan. Jos lapsi alkaa jo satuttaa itseään, niin sitten varmaan pitäisin vaan kiinni ja puhuisin rauhallisesti.

Mutta jos terve lapsi kiukuttelee vielä 4-vuotiaanakin kohtauksia saamalla, niin silloin on kyllä mennyt joku asia pieleen ja kannattaa muuttaa toimintatapoja.