Mieheni tukisti alle 2-vuotiasta lastamme. :-(
1v 9kk vanha tyttömme heitti miehen kännykän pöydältä lattialle. Mies raivostui ja nappasi tyttöä hiuksista kiinni. :-(( Mieheni on aina vastustanut lasten fyysistä kuritusta samoin kuin minä, silti kävi näin... Mikä nyt eteen? Mies oli asiasta pahoillaan ja vannoo, ettei ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa. Pitäisikö vain antaa anteeksi ja unohtaa koko juttu? Pelottaa lapseni puolesta. En halua, että hän oppii pelkäämään isäänsä ja kasvaa uskomaan, että aikuiset saavat satuttaa häntä.
Kommentit (43)
Niin ja tältä palstalsta löytyvät myös Suomen nyyhkyimmät-kouluttamattomimmat-läskit-yhden lapsen kotiäidit, jotka hysterioivat ja suurentelevat joka asialla.
Hei haloo, johan siitä lapsi menee sekaisin, jos jostain noin PIENESTÄ JUTUSTA tehdään taas maailman isoin asia.
Juup, miehesi teki väärin, ei niitä lapsia tartte tukistellakaan. Lapsesi säikähti, on varmaan joskus ennenkin säikähtänyt jotain? Antakaa asian olla, ja sopikaa vielä vaikka miehesi kanssa tarkemmat pelisäännöt, jotta ensi kerralla toimisi fiksummin.
Eläkä sinäkään jää asiaa vatvomaan. JOs miehellesi on myös selvää, että noin ei ole tarkoitus toimia, niin älä jää jankkaamaan. Meillä minä olen se, joka olen joskus läppässyt lasta, ja itselleni tullut siitä tosi paha mieli. Ei se mitään kynnystä alenna tehdä uudelleen, jos on periaate selvänä. Mutta olisi ollut tosi kurjaa, jos mies olisi jäänyt asiaa luuppaamaan sen jälkeen kun se on kerran selvitetty.
Niin ja itselläni tuo toimintamalli tuli ainakin suoraan lapsuudesta, mutta aion toimia fiksummin kuin omat vanhempani.
saanko mä varastaa sulta vähän rahaa? Sehän on ihan eri asia kuin ryövätä koko omaisuutesi. Molemmat tosin ovat laissa kiellettyjä.
AP
Ole hyvä vaan. Minulla sitä riittää. ;-)
-10-
Vierailija:
saanko mä varastaa sulta vähän rahaa? Sehän on ihan eri asia kuin ryövätä koko omaisuutesi. Molemmat tosin ovat laissa kiellettyjä.AP
En ole todellakaan eroamassa miehestäni. Tietääkseni en ole missään vaiheessa niin väittänyt? En myöskään ole omasta mielestäni neuroottinen, tuosta jutusta jäi vain paha mieli ja halusin kuulla toisten mielipiteitä asiasta. Ihan kiva, että aihe herätti keskustelua.
AP
Eivät siis tarkoituksella tukista, mutta pinnan palaessa se käy äkkiä.
Mutta lohdutukseksi: harvassa ovat nämä kerrat ja katumus on suuri. Ja päinvastoin: kynnys tehdä se uudestaan ei alene vaan kasvaa.
Seurasin tätä keskustelua ja yhtä kirjoittajaa lukuunottamatta kukaan muu ei ole maininnut mitään lapsen lyömisestä. Eli mistä moinen yleistys?
" Jotenkin epäilen, että nämä lapsenhakkaajat ovat niitä kouluttamattomia yhäreitä. :-)"
ettei sun mies tukistanutkaan vaan halusit vaan herättää täällä keskustelua ja tuntea itsesi paremmaksi kuin muut, ohjeistaa muita etteivät tukistele lapsiaan
Aiotko vielä puhua asiasta miehesi kanssa? Mitä jos hän tekee sen uudestaan?
Tää ei nyt varmastikaan kuulu ollenkaan aiheeseen, mutta mun isä käytti fyysistä kuritusta, ja sen takia mä en ole koskaan kestänyt itseeni kohdistuvaa väkivaltaa pätkääkään. Kun taas ap. on elänyt väkivaltaisessa suhteessa, koska ei osannut pitää puoliaan...Mä siis olen jo teini-iässä ollut sellainen, että jos mun kimppuun on joku käynyt, niin takaisin on saanut ja tuplasti pahemmin. Mutta itse en hyökkäile kenenkään kimppuun. SItä vain välillä miettii, että miten sitä saisi lapset kasvatettua niin, että eivät olisi väkivaltaisia, mutta toisaalta etteivät myöskään pelkäisi kipua, vaan osaisivat myös tarpeen tullen pitää puolensa. Koska jos tuosta kurituksesta jotain pahaa on seurannut, niin todellakin jotain hyvääkin.
Siis jos puhutana normaalista tukistuksesta tai esim luunapista. Mun mielestäni se on typerää niitä kohtaan, joiden vanhemmat ihan oikeasti tekevät lapsilleen väkivaltaa, siis ovat oikeasti pahoja lapsiaan kohtaan ja haluavat satuttaa lasta. Sellaiset, jotka oikeasti lyövät lapsiaan, polttavat tupakalla, ravistelevat vauvoja. Mun mielestä on myös täysin eri asia johdonmukaisesti käyttää fyysisiä rangaistuksia (esim. kolme kertaa kielto, etukäteen kerrotaan, että nyt jos ei sana mene perille, niin napsahtaa), kuin karkailla lapsen kimppuun raivopäissään vain tarkoituksena satuttaa.
Mun mielestä sanan väkivalta käyttö jonkun kevyen tukistuksen yhteydessä on sama kuin sanoisi peffasta nipistämistä raiskaukseksi. EI sen piuoleen, ei mikään peffasta nipistelykään mitään kivaa ole... : )
Jos lapsi rempoo ja rempoo, niin varmasti sattuu kun väkisin pidetään sylissä tms. Kohta varmaan kielletään anteeksi pyydättäminen, kun se on niin nöyräättävää ja saattaa jättää traumat.
En olisi voinut paremmin itse sanoa!
Ei se tukistaminen nytniin kamalaa voi olla, jos se ei ole jatkuvaa.
Ehkä äskeisessä ei ollut syytä tukistaa,mutta itse olen joutunut tukistamaan lastani (1v8kk) Lapsi kun on innokas tukistamaan minua suuttuessaan, tukistinsitten tyttöäni näyttääkseenettäse käy kipeää. Ei ole sen jälkeen paljon tukistellut.
Muutenhan kaikki ennen 90lukua syntyneet ois ihan traumatisoituneita. Etkö oo ite saanu koskaan tukkapöllyä? Jos mies katuu, ni tietenkin annat anteeksi...
Mutta, jos lapsen päänahka menee kirkkaan punaiseksi ja jää hiustuppo käteen, mennään yli rajan.
Minä olen joutunut tukistamaan pahassa uhmaiässä olevia kaksosiani. Kun mikään järkipuhe, kieltäminen, pois siirtäminen, ynnä muut sallitummat keinot eivät tepsi, niin olen lopulta tukistanut. En repinyt, vaan nippaissut hiuksista. Johan on pahanteko ja sisaruksen rääkkääminen loppunut. En ole ylpeä itsestäni, mutta jossakin se raja kulkee meidänkin perheessä.
ei pidetä kuitenkaan kuin muutama sekuntti. mut sit ollaankin tehty jo tosi pahoja..
Olen itse sitä mieltä, ettei tukkapöllyt yms ole hyväksyttävää " kasvatusta" , mutta silti olen väsyneenä sortunut pari kertaa kaksivuotiastamme nippaisemaan. Olen aika temperamenttinen ihminen, mikä ei aina sovi yhteen hyvän lapsenkasvatuksen kanssa... Paha on ollut mieli pitkään sen jälkeen ja olen pyytänyt anteeksi lapselta.
Okei.. En epäilekään, että lapsi olisi pysyvästi traumatisoitunut tuosta tapauksesta, mutta kyse on periaatteesta. Vastustan syvästi lasten fyysistä kurittamista ja olen luullut, että mies jakaa tämän periaatteen kanssani. Uskon, että jos kerran tukistaa niin kynnys satuttaa uudelleen madaltuu huomattavasti. Minua ei ole hakattu, tukistettu tai muutenkaan kaltoin kohdeltu pienenä. Sen sijaan olen aikuisiällä elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa, josta johtuen inhoan kaikenlaista toisten satuttamista ja alistamista yli kaiken.
AP
Vierailija:
Mitä jos se rakas ukko tarttuisi teitä hiuksista jostain yhtä " hyvästä" syystä? Noin pieni kun ei ilkeyttään tee pahaa, kokeilee vaan eli käyttäytyy ihan luonnollisella tavalla.
No kai se on vaan pakko ajatella, että oma käyttäytyminen on ihan normaalia ja vedota lapsen käytökseen ja kehitysvaiheisiin.