Järkyttävän itsekkäät lapsettomat? Luin just kirjan "ei kenenkään äiti", jossa

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua lapsia, eikä ole edes suunnitelmissa, ihan terveydellisistä syistä. Mutta en kuitenkaan ole sellainen, katkera ämmä joka haluaisi potkia raskaanaolevia naisia vatsaan keskenmeno mielessä, tuo menee yli ymmärryksen.. o_O'.

Ihan vapaasti kaikki saa lisääntyä niin paljon kun vain jaksaa, ei se minusta mitenkään pois ole, hyvä vain jos tykkää lapsista niin paljon. 

Niin hyvä ihminen kun ei niitä mahoja halua potkia velat vaan mahot. Siis mahaan haluavat potkia mahot.

Minua on ihmetyttäneet lähinnä ne, jotka perutelee lapsettomuuttaan sillä, että pitää voida rauhassa keskustella miehen kanssa työpäivästä viinilasin ääressä ja harrastaa slow cookingia, lapsen kanssa ei voi tehdä burgundinpataa eikä golffata.

Voi ap, tämä ei nyt auta sinua yhtään järkytyksessäsi mutta sanon silti:

Se kirja on tehty sitä varten, että monet lapsettomat ihmiset kokevat, etteivät muut - varsinkaan lapsia saaneet - pysty ymmärtämään heidän tuskaansa.

Se, miten sinä regoit, vahvistaa sen, että et ymmärrä heitä.

Se on ihan ok. Sinulla on lapsi, sinä et ymmärrä niitä, jotka eivät saa lapsia. Ole sitten ymmärtämätön. Mutta se, miten rumasti puhut näistä ihmisistä ja miten mitätöit heidän kokemustaan, on julmaa, epäkypsää ja itsekästä.

Toivon tietenkin, että sinun lapsesi saa aikanaan omia lapsia, jos niitä toivoo. Mutta jos ei saa, se voi myös sattua. Ja se saa sattua.

Se on aika jännä, että tahattomasti lapsettomat ovat itsekkäitä kun heidän elämä pyörii "pillun ympärillä" (millä tarkoittanet oikeasti kohtua, eli lisääntymistä), mutta vapaaehtoisesti lapsettomat ovat itsekkäitä kun heidän elämä EI pyöri pillun ympärillä. Molempi paha.

Joidenkin ihmisten ei tulisi lisääntyä ollenkaan, vain koska se on mahdollista ei tarkoita sitä että niin kannattaisi tehdä. Puhun nimenomaan aloittajan kaltaisista tyypeistä.

Järkyttävän törkeää tekstiä on tässä ketjussa lapsettomista. Onneksi törkytekstien kirjoittajat ovat todennäköisesti itse päässeet elämässään helpommalla ja saaneet tehtyä haluamansa lapset. Kenellekään en tätä lapsettomuushelvettiä toivoisi.

En ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta voin hyvin ymmärtää mistä syntyy se katkeruus, joka aiheuttaa noita kamalia ajatuksia. Selkeästi Suomessa ei saa olla riipaisevan rehellinen, kun heti joku on suu vaahdossa tuomitsemassa tunteesi. On niin helppo tuomita, kun ei elä sen toisen elämää.

On täysin normaalia katkeroitua, kun joku asia jota kehosi huutaa kipeästi ei toteudukaan. Lapsettomuus tuntuu fyysiseltä kivulta. Tyhjyydeltä. Elämän tarkoituksettomuudelta. Siltä kuin joku olisi koko ajan hukassa. Lapsettomuuden tuomat ajatukset on verrattavissa esimerkiksi masennuksen nostattamiin tunteisiin. Katkeruus on mielen luonnollinen keho selviytyä synkimillä hetkillä. On täysin luonnollista ja hyväksyttävää tuntea kipua ja vihaa niitä kohtaa, joilla on se mitä itsellään ei ole. Se on selviytymiskeino.

Pieleen mennään sitten siinä kun vihasta ja katkeruudesta tulee pysyvä olotila ja ajatuksia aletaan toteuttamaan. Niin kauan kuin ajatukset ovat vain ajatuksia ei kenellekään ole oikeutta tuomita niitä.

Tämä ärsyttää niin paljon ihmisissä. Tuomitaan toisen negatiiviset tunteet vain siksi että itse ei ole koskaan elänyt niitä. Kun oma elämä on mennyt putkeen ilman kipeitä hetkiä, ei ole oikeutta olla piiskaamassa niitä joilla ei ole. Missä on se armollisuus?

Ja ap. Mistä sinä olet niin katkera, että puhut kirjan henkilöistä noin katkeraan sävyyn? Minusta on rohkeaa, että joku uskaltaa puhua rehellisesti tunteistaan. Se on ihan liian harvinaista, koska tässä maassa rehellisuus tuomitaan aina. 

Itselläni ei ole vielä lapsia. Hirveä halua kuitenkin jo vuosia, mutta aika ei ole ollut vielä otollista edes yrittää.  En tiedä kirjasta tätä keskusteluketjua enempää. Olin vain pakko masennusta sairastaneena tarttua näihin tuomitseviin kommentteihin. 

Ja iso halaus hänelle, joka avasi hienosti taustaa katkerille ajatuksille. Olen niin pahoillani kohtalostasi ja kaikesta sydämestäni toivon vielä lasta syliisi. Iso ja lämmin halaus ja paljon lämpimiä ajatuksia suuntaasi!