Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yksinäisyys ahdistaa
03.09.2016 |
Olen itsekin ainoa lapsi niin kuin minunkin lapseni. Tiedän mitä paskaa on olla aina ulkopuolinen, kun kaikkia kiinnostaa vaan oma pikkuperse (perhe). Voisi sanoa, ettei minulla ole käytännössä yhtään sukulaista arjen tasolla. Ei sisaruksia ja äitiäkin nähnyt vain pari kertaa monen viime vuoden sisällä kun asutaan eri puolilla Suomea. Lapsellani ei ole ketään muuta kuin äiti, isä ja päiväkotikaverit, joista heistäkään ei ole kuin yksi ollut pari kertaa vapaa-ajallakin kaveri. Muutaman naapurin lapsen kanssa lapsi on tutustunut pihalla ja leikkinyt innoissaan niiden kanssa, mutta nekin menevät sitten taas menojaan päivä- ja viikkokausiksi. Vanhempien kanssa ei olla tekemisissä enempää kuin tervehditään kun nähdään. Lapsi roikkuu vähän väliä ikkunassa ja parvekkeella kyttäämässä onko pihalla ketään kavereita. Kyttää neuroottisesti ja huutelee ihmisille pihalle. Koen että varmasti ihmiset pitävät meitä säälittävinä ja lastani rasittavana kun ei olla omavaraisia. Millä saan lapseni ymmärtämään tämän karun tosiasian, että suurin osa ihmisistä on vaan satunnaisia tuttavuuksia ja sille ei voi mitään että jatkuva kanssakäyminen naapureiden ja muiden kanssa ei ole todellakaan suomalainen arvo. Sukulaistenkaan perään ei kannata itkeä, koska suurinta osaa heistäkin näkee kerran vuodessa tai vuosikymmenessä. Perheen ulkopuolisiin ihmisiin ei kannata kiintyä eikä odottaa heiltä paljoakaan huomiota tai rakkautta. Joillakin on onni omistaa sukulaisia ja kutsua heitä kahville viikoittain, mutta se ei ole meidän perheen onni. Lapseni on 5-vuotias ja pitää ihan miettiä kuka ja montako kertaa on käynyt meillä edes kylässä. Olen niin pahoillani, etten voi repiä lapselleni parempaa yhteisöä ympärilleen. Siihen on vaan totuttava, että kavereita tulee ja menee. Joskus kaverit muuttavat poiskin eikä sitä edes kerrota sinulle koska oikeasti et ole kellekään yhtään mitään.
Kommentit (55)
Ahdistutko siis lapsen puolesta vai omista kokemuksistasi? Kärsiikö lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on yksi lapsi, tyttö, eikä hän muita lapsia "kyttää". Hänellä on tosi hyvät sosiaaliset taidot, on rohkea ja uskoakseni älykäs. Kotons leikkii varsin onnellisen oloisena itsekseen ja vanhempien kanssa. Ei mitään ongelmaa, päinvastoin.
Menkää leikkipuistoon niin lapsi saa seuraa. Ei tuon ikäisellä välttämättä tarvitse ollakaan kaveria koko aikaa jos päiväkodissa kuitenkin on toisten kanssa. Kyllä koulussa sitten saa kavereita.
Oma asenteesi on kyllä vähän ankea. Et tunnu ainakaan kovasti haluavatkaan olla ihmisten parissa. Ei meilläkään sukulaiset käy mutta ystävät kyllä. Eikö teillä ole omia kavereita?
Omista kokemuksista ja lapsen selvästä ahdistuksesta, joka ilmenee usein levottomana huomion kerjäämisenä aamusta iltaan. Tietysti lapsi kärsii kun minulla on töiden jälkeen kotityötkin ja viikonloppunakin monen tunnin edestä aikuisten tylsiä velvoitteita. Joskus lapsella on niitä kavereita pihalla, mutta niistäkään ei tiedä ikinä milloin ne tulevat ja menevät. Lapsi innostuu aina uusista ihmisistä ja kitisee sitten koko ajan niiden perään ja todellakaan en tiedä mitkä niiden porukoiden suunnitelmat on milloinkin. Lapseni on jämäkaveri niin kuin minäkin lapsena. Joskus leikitään monta viikkoa putkeen monena päivänä ja sitten koko kaveri unohtuu kuukausiksi tai kokonaan. Näin se vaan menee. Vanhempiahan ei voi pakottaa kaveeraamaan keskenään vain lasten kaveruuden tukemiseksi. Jos ei kiinnosta seura niin minkäs teet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Menkää leikkipuistoon niin lapsi saa seuraa. Ei tuon ikäisellä välttämättä tarvitse ollakaan kaveria koko aikaa jos päiväkodissa kuitenkin on toisten kanssa. Kyllä koulussa sitten saa kavereita.
Oma asenteesi on kyllä vähän ankea. Et tunnu ainakaan kovasti haluavatkaan olla ihmisten parissa. Ei meilläkään sukulaiset käy mutta ystävät kyllä. Eikö teillä ole omia kavereita?
Mitä leikkipuistoa suosittelisit? On me meidän lähipuistoissa pyöritty kaikkina näinä vuosina enemmän tai vähemmän. Varmasti ollaan kaikille ainakin ulkoisesti tuttuja. Mutta kuka notkuu puistoissa viikonloppuisin ja mihin aikaan? Kaikki (mekin) nukutaan pitkään ja on kaikki kotihommat ja kun me mennään sinne, niin ei ole ketään tai on pari muuta ja kaikki omissa oloissaan ja omassa seurassaan. Lapseni on kyllä sosiaalinen ja tervehtii kaikkia iloisesti. Ehkä se johtuu vain minusta että minusta ei pidetä? Siksi annan lapseni aina tilaisuuden tullen leikkiä lapsikavereidensa kanssa keskenään. Mutta aina nämä vanhemmat ovat siinä kyyläämässä ja kohta taas repimässä omaa lastaan kotiin 15 minuutin jälkeen. Lapseni haluaisi selvästi leikkiä yhden naapurin lapsen kanssa mutta ne on just tuommoisia että tuovat lapsen ulos ja kohta taas sisälle... ei niinku mitään puhetta yhteistyöstä naapureiden välillä mutta kai se on kaupunkiasumisen henki että jokainen elää omassa kopissaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, on yleensä tapana että vanhemmat ulkoilevat yhdessä lapsensa kanssa. Ei se ole kyttäämistä, ja siinähän sinulla olisi mahdollisuus tutustua. Jos lapsi kerran on sosiaalinen niin voisit kai sinäkin vähän yrittää. Nyt vähän haiskahtaa siltä että sinulla ei ole mitään halua tutustua ihmisiin, ja sinua ahdistaa koska lapsesi haluaisi.
Vanhemman aktiviisuus pienen lapsen kaverisuhteissa on kaikkein tärkeintä.
Ole iloinen ja puhu mukavia tutuille. Sovi lapselle kaveritreffit, kutsu siis joku lapsen naapuri tai päiväkotikaveri kylään.
Ei kannata itse tuntemattomilra aikuisilta odottaa ystävyyttä, enemmänkin että ollaan tuttuja. Joskus ystävyys syntyy joskus ei. Voit itse kokeilla kepillä jäätä jos toinen ei tartu onkeen anna olla siltä osin.
Lapsilla on hyvin normaalia että kaverit vaihtuvat, varsinkin tytöillä.
Onko päiväkodissa joku vakikaveri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää leikkipuistoon niin lapsi saa seuraa. Ei tuon ikäisellä välttämättä tarvitse ollakaan kaveria koko aikaa jos päiväkodissa kuitenkin on toisten kanssa. Kyllä koulussa sitten saa kavereita.
Oma asenteesi on kyllä vähän ankea. Et tunnu ainakaan kovasti haluavatkaan olla ihmisten parissa. Ei meilläkään sukulaiset käy mutta ystävät kyllä. Eikö teillä ole omia kavereita?
Mitä leikkipuistoa suosittelisit? On me meidän lähipuistoissa pyöritty kaikkina näinä vuosina enemmän tai vähemmän. Varmasti ollaan kaikille ainakin ulkoisesti tuttuja. Mutta kuka notkuu puistoissa viikonloppuisin ja mihin aikaan? Kaikki (mekin) nukutaan pitkään ja on kaikki kotihommat ja kun me mennään sinne, niin ei ole ketään tai on pari muuta ja kaikki omissa oloissaan ja omassa seurassaan. Lapseni on kyllä sosiaalinen ja tervehtii kaikkia iloisesti. Ehkä se johtuu vain minusta että minusta ei pidetä? Siksi annan lapseni aina tilaisuuden tullen leikkiä lapsikavereidensa kanssa keskenään. Mutta aina nämä vanhemmat ovat siinä kyyläämässä ja kohta taas repimässä omaa lastaan kotiin 15 minuutin jälkeen. Lapseni haluaisi selvästi leikkiä yhden naapurin lapsen kanssa mutta ne on just tuommoisia että tuovat lapsen ulos ja kohta taas sisälle... ei niinku mitään puhetta yhteistyöstä naapureiden välillä mutta kai se on kaupunkiasumisen henki että jokainen elää omassa kopissaan. Ap
Siis hei ja haloo!
Puhut jämäkaverista, ihmisten kyyläämisestä yms. Ei ole normaalia, ei todellakaan.
teitä on kaksi aikuista. Mihin teillä molemmilla menee tunteja viikonloppuisin? Lähetä mies lapsen kanssa ulos aiemmin, jos kamuja ei ole enää siihen aikaan kun te olette. Itse olen yh, ja jätän vaikka niitä kotitöitä tekemättä, kunhan saadaan ulkoiltua, olla muiden seurassa yms.
Miksi muuten muuta vanhemman kyyläävät, mutta sinä samassa tilanteessa olet lapsen kanssa siellä ulkona? Pitäisikö niiden muiden päästää lapsensa ilman aikuisia puistoon?
Itse olen myös ainoa lapsi. samoin oma lapseni on ja tulee olemaan ainoa ( ainakin minulle, todennäköisesti myös isälleen.) Sinulla ei ole sukulaisia joihin pitää yhteyttä ( onko sinulla serkkuja?),, mutta onko miehelläsi? Kutsu sitä äitiäsi teille kylään. ehkä hänkin miettii kotonaan, että on ihan jämä-äiti, kun ei edes oma lapsi pidä yhteyttä.
Oletteko käyneet perhekerhoissa ( niitäkin on viikonloppuisin ja iltaisin), tapahtumissa, oletko laittanut neuvolan ilmoitustaululle lappua, että halutaan leikkitreffikaveria yms. yms. Menetttekö kesäisin esim. seurakunnan perheleireille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää leikkipuistoon niin lapsi saa seuraa. Ei tuon ikäisellä välttämättä tarvitse ollakaan kaveria koko aikaa jos päiväkodissa kuitenkin on toisten kanssa. Kyllä koulussa sitten saa kavereita.
Oma asenteesi on kyllä vähän ankea. Et tunnu ainakaan kovasti haluavatkaan olla ihmisten parissa. Ei meilläkään sukulaiset käy mutta ystävät kyllä. Eikö teillä ole omia kavereita?
Mitä leikkipuistoa suosittelisit? On me meidän lähipuistoissa pyöritty kaikkina näinä vuosina enemmän tai vähemmän. Varmasti ollaan kaikille ainakin ulkoisesti tuttuja. Mutta kuka notkuu puistoissa viikonloppuisin ja mihin aikaan? Kaikki (mekin) nukutaan pitkään ja on kaikki kotihommat ja kun me mennään sinne, niin ei ole ketään tai on pari muuta ja kaikki omissa oloissaan ja omassa seurassaan. Lapseni on kyllä sosiaalinen ja tervehtii kaikkia iloisesti. Ehkä se johtuu vain minusta että minusta ei pidetä? Siksi annan lapseni aina tilaisuuden tullen leikkiä lapsikavereidensa kanssa keskenään. Mutta aina nämä vanhemmat ovat siinä kyyläämässä ja kohta taas repimässä omaa lastaan kotiin 15 minuutin jälkeen. Lapseni haluaisi selvästi leikkiä yhden naapurin lapsen kanssa mutta ne on just tuommoisia että tuovat lapsen ulos ja kohta taas sisälle... ei niinku mitään puhetta yhteistyöstä naapureiden välillä mutta kai se on kaupunkiasumisen henki että jokainen elää omassa kopissaan. Ap
Oletko ehdottanut tuolle naapurille esim. sateisena harmaana päivänä, että tuo lapsi voisi tulla teille leikkimään esim. vaikka tunniksi alkuun? Pyydä samalla naapuri kahville, sillä verukkeella, että jos sitten lapsi uskaltaisi paremmin.
puhut yhteistyön puutteesta, mutta miten olet itse yrittänyt saada sitä yhteistyötä aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun vain omasta kokemusta. Eli:
oman yksinäisen lapsuuteni pelasti se, kun äiti ilmoitti minut jo alle kouluikäisenä teatteri/näytelmäkerhoon, tämä harrastus jatkui koko ala-asteen. Se pelasti lapsuuteni ihan kirjaimellisesti, tehden siitä hauskan ja osallistuvan sisällä ujona ja arkana kyhnöttämisen asemesta.
- Oma asenteesi on kyllä vähän ankea. Et tunnu ainakaan kovasti haluavatkaan olla ihmisten parissa. Ei meilläkään sukulaiset käy mutta ystävät kyllä. Eikö teillä ole omia kavereita?
Ei minulla ole kuin tuttavia joiden kanssa lähinnä sometetaan. Kukaan ei ikinä ehdi/jaksa/halua tavata missään. On vissiin liikaa lapsia ja muuta seuraa...
- teitä on kaksi aikuista.
Niin, mies tekee vuorotyötä ja nukkuu paljon. Se ei tule muuttumaan.
- Mihin teillä molemmilla menee tunteja viikonloppuisin?
Lasken kitisevän lapsen seurana olemisen kotityöksi. Muuten pyykki/ruoka/tiskaus/tavaroiden keräykseen menee aikaa tunteja. Kun siivoan yhdestä päästä lapsi sotkee toisesta päästä. Ei syö ruoka-aikoina ja sitten kiukuttelee. Koko ajan tuhlaa aikaamme.
- Lähetä mies lapsen kanssa ulos aiemmin, jos kamuja ei ole enää siihen aikaan kun te olette.
Mies vie lasta ulos kun viitsii. Vuorotyö. Nukkuu pitkälle iltapäivään.
- Miksi muuten muuta vanhemman kyyläävät, mutta sinä samassa tilanteessa olet lapsen kanssa siellä ulkona? Pitäisikö niiden muiden päästää lapsensa ilman aikuisia puistoon?
Miksi ei, jos on rauhallinen piha tai ehkä voisi pitää pientä hajurakoa siellä puistossakin edes lapseen ja antaa lasten leikkiä rauhassa. Minä jättäydyn mielelläni vähän kauemmas niin lapsi saa hoitaa kaverisuhteensa rauhassa. Ei tarvitse minun takia kenenkään syrjiä lastani, jos minusta ei niin väliä.
- Sinulla ei ole sukulaisia joihin pitää yhteyttä ( onko sinulla serkkuja?)
Olen välillä pitänyt yhteyttä ja kysellyt kuulumisia mutta eivät he vastaa. Möllöttävät vain fleguina.
- mutta onko miehelläsi?
Ei ole lähistöllä.
- Kutsu sitä äitiäsi teille kylään. ehkä hänkin miettii kotonaan, että on ihan jämä-äiti, kun ei edes oma lapsi pidä yhteyttä.
Äiti asuu kauempana. Olen kutsunut useamman vuoden ajan. Ei ole tullut. Ei ehdi tai mitä milloinkin. Olen kysynyt jos me mentäis sinne. Ei kuulemma halua. Ei perustelua. No väkisinkö tupataan sitten?
- Oletteko käyneet perhekerhoissa ( niitäkin on viikonloppuisin ja iltaisin), tapahtumissa, oletko laittanut neuvolan ilmoitustaululle lappua, että halutaan leikkitreffikaveria yms. yms. Menetttekö kesäisin esim. seurakunnan perheleireille?
Jossain olen huhuillut leikkiseuraa. Joskus tärpännyt muutaman kerran mutta ei ihmiset jaksa sitoutua. Meillä on omat "aatteet". Tuo neuvolan ilmoitustaulu on varmaan vitsi? Onko tuo yleinenkin tapa laittaa treffi-ilmoituksia terveyskeskuksen seinälle? Joku raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo ettei siitä kasva samanlaista sekopäästalkkeria kuten Henna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää leikkipuistoon niin lapsi saa seuraa. Ei tuon ikäisellä välttämättä tarvitse ollakaan kaveria koko aikaa jos päiväkodissa kuitenkin on toisten kanssa. Kyllä koulussa sitten saa kavereita.
Oma asenteesi on kyllä vähän ankea. Et tunnu ainakaan kovasti haluavatkaan olla ihmisten parissa. Ei meilläkään sukulaiset käy mutta ystävät kyllä. Eikö teillä ole omia kavereita?
Mitä leikkipuistoa suosittelisit? On me meidän lähipuistoissa pyöritty kaikkina näinä vuosina enemmän tai vähemmän. Varmasti ollaan kaikille ainakin ulkoisesti tuttuja. Mutta kuka notkuu puistoissa viikonloppuisin ja mihin aikaan? Kaikki (mekin) nukutaan pitkään ja on kaikki kotihommat ja kun me mennään sinne, niin ei ole ketään tai on pari muuta ja kaikki omissa oloissaan ja omassa seurassaan. Lapseni on kyllä sosiaalinen ja tervehtii kaikkia iloisesti. Ehkä se johtuu vain minusta että minusta ei pidetä? Siksi annan lapseni aina tilaisuuden tullen leikkiä lapsikavereidensa kanssa keskenään. Mutta aina nämä vanhemmat ovat siinä kyyläämässä ja kohta taas repimässä omaa lastaan kotiin 15 minuutin jälkeen. Lapseni haluaisi selvästi leikkiä yhden naapurin lapsen kanssa mutta ne on just tuommoisia että tuovat lapsen ulos ja kohta taas sisälle... ei niinku mitään puhetta yhteistyöstä naapureiden välillä mutta kai se on kaupunkiasumisen henki että jokainen elää omassa kopissaan. Ap
Mitä teit sen 15 minuutin aikana kun naapuri "kyyläsi" teitä? Juttelit naapurille, hymyilit, kyselit kuulumisia? Vai mulkoilit jostain syrjästä ja teit naapurin olon vaivaantuneeksi?
Nytkin selvisi että lapsi on siirtänyt kaikki siististi viikkaamani vaatteet myttyyn vaatekoriin. Siinäpä lapselle taas mukavaa tekemistä siivota oma huoneensa. Itkee ja vonkuu vaan eikä jaksa ja osaa muka? Sotkea osaa ja tuhlata aikaa... taidan kohta lähteä yksin kaupoille ja jättää lapsen yksin siivoamaan sotkunsa vai heitänkö yksin pihalle vesisateeseen? Tai olla möllötetään koko päivä sisällä ilman ruokaa. En taida tehdä edes ruokaa kun ei näytä kelpaavan mikään ilman valitusta... monta tuntia vaan parkuu ilman mitään järkeä kun ei osaa sanoa mikä vituttaa. Jos tuolla ulkona olisi nätimpi sää ja muita lapsia niin heittäisin lapsen ulos vähäksi aikaa, mutta taitaa kaikilla muilla olla se pyhä perheaika viikonlopun kunniaksi. Saunat ja pillut lämpiämässä... Minun mies lähti iltatöihin niin tässä on taas yksinäinen ilta edessä. Ap
Viisivuotiaan sosiaalisen lapsen voi hyvin viedä vaikka mihin harrastukseen, joukkuelajit aloitetaan usein tuossa iässä, on taidekerhoja, musiikkia ym ym. Harrastuksen puolesta liputan, siellä lapsi tutustuu uusiin kavereihin itse!
Lapselle joku joukkuelaji harrastukseksi! Hänellä on tylsää, koska on liikaa energiaa, eikä saa purettua sitä mihinkään järkevään.
Ei tänne paskaan maailmaan kannata lapsia tehdä. Lopulta täytyy vaan kuolla pois, eikä sadan vuoden päästä kukaan muista kkuitenkaan. Ei yhden yksilön olemassaololla ole mitään merkitystä..eikä koko ihmislajilla ole väliä universumin kannalta. Maapallo sen sijaan olis paljon parempi paikka ilman ihmisiä. Ihmiset ei osaa muuta kuin tappaa ja tuhota, eivätkä välitä toisistaan. Tänäänkin kuolee 17000 lasta Afrikassa eikä ketään kiinnosta..teillä on vaan täällä turhanpäiväset paskapuheenne..tälläkin hetkellä joku kituu siellä viimeisillä voimillaan ja kohta kuolee. Eikä sillä ole mitään merkitystä
Ei millään pahalla, mutta vaikutat ap todella katkeralta ihmiseltä. Ei se ole ihmekään, jos väki kaikkoaa ympäriltä. Toivottavasti et pura tuota pahaa oloasi lapseen, ei hän ole siihen syyllinen.
Ja mitä tuohon lapsen yksinäisyyteen tulee niin etsikää lapselle jotakin mieluisia harrastuksia. Kuvataidekerho, näytelmäkerho, kuoro, jalkapallo. Jotain tuollaista, missä on muitakin lapsia... Seurakunnillakin on tuon ikäisille erilaisia kerhoja ja toimintaa.
Asutko Porvoossa?