Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen yksinäisyys ahdistaa
03.09.2016 |
Olen itsekin ainoa lapsi niin kuin minunkin lapseni. Tiedän mitä paskaa on olla aina ulkopuolinen, kun kaikkia kiinnostaa vaan oma pikkuperse (perhe). Voisi sanoa, ettei minulla ole käytännössä yhtään sukulaista arjen tasolla. Ei sisaruksia ja äitiäkin nähnyt vain pari kertaa monen viime vuoden sisällä kun asutaan eri puolilla Suomea. Lapsellani ei ole ketään muuta kuin äiti, isä ja päiväkotikaverit, joista heistäkään ei ole kuin yksi ollut pari kertaa vapaa-ajallakin kaveri. Muutaman naapurin lapsen kanssa lapsi on tutustunut pihalla ja leikkinyt innoissaan niiden kanssa, mutta nekin menevät sitten taas menojaan päivä- ja viikkokausiksi. Vanhempien kanssa ei olla tekemisissä enempää kuin tervehditään kun nähdään. Lapsi roikkuu vähän väliä ikkunassa ja parvekkeella kyttäämässä onko pihalla ketään kavereita. Kyttää neuroottisesti ja huutelee ihmisille pihalle. Koen että varmasti ihmiset pitävät meitä säälittävinä ja lastani rasittavana kun ei olla omavaraisia. Millä saan lapseni ymmärtämään tämän karun tosiasian, että suurin osa ihmisistä on vaan satunnaisia tuttavuuksia ja sille ei voi mitään että jatkuva kanssakäyminen naapureiden ja muiden kanssa ei ole todellakaan suomalainen arvo. Sukulaistenkaan perään ei kannata itkeä, koska suurinta osaa heistäkin näkee kerran vuodessa tai vuosikymmenessä. Perheen ulkopuolisiin ihmisiin ei kannata kiintyä eikä odottaa heiltä paljoakaan huomiota tai rakkautta. Joillakin on onni omistaa sukulaisia ja kutsua heitä kahville viikoittain, mutta se ei ole meidän perheen onni. Lapseni on 5-vuotias ja pitää ihan miettiä kuka ja montako kertaa on käynyt meillä edes kylässä. Olen niin pahoillani, etten voi repiä lapselleni parempaa yhteisöä ympärilleen. Siihen on vaan totuttava, että kavereita tulee ja menee. Joskus kaverit muuttavat poiskin eikä sitä edes kerrota sinulle koska oikeasti et ole kellekään yhtään mitään.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta vaikutat ap todella katkeralta ihmiseltä. Ei se ole ihmekään, jos väki kaikkoaa ympäriltä. Toivottavasti et pura tuota pahaa oloasi lapseen, ei hän ole siihen syyllinen.
Ja mitä tuohon lapsen yksinäisyyteen tulee niin etsikää lapselle jotakin mieluisia harrastuksia. Kuvataidekerho, näytelmäkerho, kuoro, jalkapallo. Jotain tuollaista, missä on muitakin lapsia... Seurakunnillakin on tuon ikäisille erilaisia kerhoja ja toimintaa.
No mistähän johtuu lapsen kaipuu muiden seuraan? Kun kotona isä nukkuu koko ajan ja äiti riehuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. En keksi muuta, kuin että hommaat lapsellesi paikan jostain seurakunnan kerhosta, Voi niitä olla muitakin kerhoja, en tiedä. Avainjuttu on se, että lapsi jää sinne ilman sinua. Ainakin on seuraa niin kauan kuin kerho on. Sinun läsnäolosi ei lastasi auta. Päiväkotipaikka olisi nimenomaan tarpeen teidän tapauksessa, siis lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mutta taisivat juuri muuttaa niitä ehtoja saada lapsi päivähoitoon. Puolipäiväpaikka olisi ehkä mahdollinen. Ota selvää.
Sinulla itselläsi on kummallisen vihamielinen, kaunainen asenne muihin ihmisiin. Voi olla hyvinkin mahdollista, että se tarttuu lapseesi, ellet tee jotain asialle.
Oikeasti olen sitä mieltä, että olisit terapian tarpeessa.
"...ei näytä kelpaavan mikään ilman valitusta... monta tuntia vaan parkuu ilman mitään järkeä kun ei osaa sanoa mikä vituttaa..."
Säännöllinen harrastus lapselle on tosi hyvä juttu!
Lapsen sanavarasto kehittyy yhdessä muiden kanssa ja hän oppii ilmaisemaan itseään ryhmässä vuorovaikutuksessa, muutoin se voi olla sitä pahimmillaan sitä jatkuvaa kitinää ja itkua kun riittäviä virikkeitä ei ole kotona tarjolla ja itseilmaisu ei pienellä ole vielä kehittynyt, niin lapsi oppii kertomaan/sanoittamaan tunteensa että mitä tarkoittaa kun ryhmässä toimitaan muiden lasten kanssa.
Lapsi tarvitsee ikäisiään kaveriaan, vertaistukea ja leikkikavereita.
Aikuisten maailma on lapselle aikuisten maailma.
Lapselle harrastus että maailma laajenee ja uutta juteltavaa ja kerrottavaa ja jaettavaa riittää äidillekin.
Samalla äitikin saa hieman hengähtää ja puuhailla rauhassa omia asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
No mistähän johtuu lapsen kaipuu muiden seuraan? Kun kotona isä nukkuu koko ajan ja äiti riehuu?
Kaipaisi varmaan muidenkin seuraa, vaikkei riehuttaisi ja nukuttaisi. Käyn muuten fyysisesti raskaassa työssä viikolla ja olen iltaisin aika loppu, mutta väliäkös silläkään? Ajattelen silti, että olen leponi ansainnut edes viikonloppuna. Jännityksellä odotan että meneekö ne vaatteet takaisin kaappiin vai ei? Minähän en siivoa lapsen sotkuja vaan hän siivoaa itse tai jää ilman jotain mitä haluaisi mieluummin. Joku harrastus olisi kyllä kiva jos siihen olisi aikaa ja rahaa. Oman kuntosaliharrastuksen lopetin ajan ja rahan puutteen takia ja olen lihonut jo 10 kiloa ja selkä paskana töiden takia. Ap
Esimerkiksi tällaista vapaa-ajan ohjelmaa on lapsille tarjolla:
"Seurakuntien tarjoamat avoimet varhaiskasvatuspalvelut sisältävät monipuolista toimintaa, mm. päiväkerhot, perhekerhot ja muskarit. Päiväkerhossa lapsella on oma ryhmänsä, joka kokoontuu säännöllisesti ammattitaitoisten ohjaajien johdolla. Perhekerhot puolestaan kokoavat kotona olevat lapset ja aikuiset yhdessä mukaan.
PÄIVÄKERHO – leikin lumoa ja yhdessäolon iloa
Päiväkerholaiset kokoontuvat arkisin 2–4 kertaa viikossa leikkimään ja toimimaan.
Päiväkerhoja ohjaavat ammattitaitoiset lastenohjaajat, joilla on lapsi- ja perhetyön perustutkinto. Päiväkerhoarkea värittää monipuolinen ja pedagogisesti suunniteltu toiminta, jonka sisältöä lapset luovat yhdessä aikuisten kanssa. Ryhmässä syntyvät kaverisuhteet ovat lapselle tärkeitä, samoin lämmin suhde lastenohjaajiin. Päiväkerholaiset ovat 3-5 -vuotiaita. Osassa seurakuntia kerhotoimintaa järjestetään jo 2-vuotiaille."
Lähde http://www.evl-slk.fi/seurakunnan_varhaiskasvatus/paivakerhot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksia on ihan edullisiakin, ne ovat juuri iltaisin ja vkl. Pari kertaa viikossakin olisi hyvä. Jos ei harrastusta vielä, niin uimakoulutkin käyvät harrastuksesta, niitä voi käydä useampia aina taitojensa mukaan. Ota nyt pää sieltä pyllystä pois ap:)) Lapsen kanssa ei kannata ruveta kisaamaan...
Pelastakaa Lapset ry:ltä voi hakea tukea harrastuskustannuksiin:
Harrastustuki on tarkoitettu alle 18-vuotiaille lapsille, joiden harrastuksen aloittaminen tai sen jatkaminen on uhattuna perheen tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi.
Harrastustukea myönnetään
lapsen harrastamisen edellyttämiin yksilöityihin hankintoihin tai kuluihin: harrastusvälineiden hankintaan, tunti- ja kausimaksuihin tai muihin osallistumisen edellyttämiin kohtuullisiin kustannuksiin
https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme-kotimaassa/evaita-elamalle-ohjel…
Kansalaisopistoissa on edullisia kursseja myös lapsille. Seurakunnilla on ilmaista kerhotoimintaa. Muita vaihtoehtoja voisi olla esim. partio.
Sinuna kyllä alkaisin vakavasti tarkastelemaan tuota asennettasi. Miksi olet niin katkera? Kirjoituksistasi huokuu melkein jopa inho lastasi kohtaan. Muista että sinun arkesi on lapsesi lapsuus. Eikö hän ansaitse parhaan mahdollisen sellaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistähän johtuu lapsen kaipuu muiden seuraan? Kun kotona isä nukkuu koko ajan ja äiti riehuu?
Kaipaisi varmaan muidenkin seuraa, vaikkei riehuttaisi ja nukuttaisi. Käyn muuten fyysisesti raskaassa työssä viikolla ja olen iltaisin aika loppu, mutta väliäkös silläkään? Ajattelen silti, että olen leponi ansainnut edes viikonloppuna. Jännityksellä odotan että meneekö ne vaatteet takaisin kaappiin vai ei? Minähän en siivoa lapsen sotkuja vaan hän siivoaa itse tai jää ilman jotain mitä haluaisi mieluummin. Joku harrastus olisi kyllä kiva jos siihen olisi aikaa ja rahaa. Oman kuntosaliharrastuksen lopetin ajan ja rahan puutteen takia ja olen lihonut jo 10 kiloa ja selkä paskana töiden takia. Ap
Luulisi lapsen ilmiselvän pahan olon huolestuttavan enemmän kuin oma leposi. Jos puhut kotona samaan sävyyn kuin täällä, niin huh...
Raskasta työtä tässä tekee yksi jos toinenkin, selkä on kipeä melkein kaikilla fyysistä työtä tekevillä ja kotityöt siihen päälle. Itse teen 10 tunnin päiviä, töitä viikonloputkin enkä silti ole noin aggressiivinen. Vaikka yksinäinen lapsuus oli minullakin.
Samaa mieltä kuin joku aikaisempi kirjoittaja: terapiaan ja kiireesti.
Lasta ahdistaa sun valitus, negatiivisuus ja synkkyys. Lakkaa vinkumast! Ota huumori mukaan ja suhtaudu positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. En keksi muuta, kuin että hommaat lapsellesi paikan jostain seurakunnan kerhosta, Voi niitä olla muitakin kerhoja, en tiedä. Avainjuttu on se, että lapsi jää sinne ilman sinua. Ainakin on seuraa niin kauan kuin kerho on. Sinun läsnäolosi ei lastasi auta. Päiväkotipaikka olisi nimenomaan tarpeen teidän tapauksessa, siis lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mutta taisivat juuri muuttaa niitä ehtoja saada lapsi päivähoitoon. Puolipäiväpaikka olisi ehkä mahdollinen. Ota selvää.
Sinulla itselläsi on kummallisen vihamielinen, kaunainen asenne muihin ihmisiin. Voi olla hyvinkin mahdollista, että se tarttuu lapseesi, ellet tee jotain asialle.
Oikeasti olen sitä mieltä, että olisit terapian tarpeessa.
Sorry, AP, enpä muistanut enää, että lapsesi on päiväkodissa. Teillä sitten nämä ongelmat kasautuu iltaan, vai kuinka se on?
Vaikutat ap vähä ilottomalta.Masentuneelta? Eikä sinulla ole omia ystäviä? Ja onko heillä lapsia? Itse haastan aina jotain kaveria lapsineen kylään.Lapset leikkivät ja aikuiset juo kahvia.Itsekkin teen raskasta fyysistä työtä,ja olen iltaisin väsynyt+kotihommat/remppa kaatuu niskaan.Mies on viikokausia poissa yhteen putkeen työnsä puolesta.Kuitenkin aina virkistää kun lähdetään lasten kanssa kävelylle ja höpötellään ohimennen naapureiden kanssa,ja ulkoillaan ja retkeillään.Eikä edes tule niin paljoa sotkua,kun viettää paljon aikaa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin tulee kenestäkään näin synkät vibat, kuin tästä ap:sta. Olet tainnut valita "pimeän puolen" ja oikein hyysäät kaikkea katkeraa. EI ihme että lapsella on paha olo kun sinusta lapsi vaan tuhlaa aikaasi, johon sinulla on "oikeus". Kun ihan selkäkin kipeä. Ja tuntikausia viikonloppuisin kuluu martyyriakan aikuisten puuhiin, johin tervepäisiltä ihmisiltä menee puoli tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin tulee kenestäkään näin synkät vibat, kuin tästä ap:sta. Olet tainnut valita "pimeän puolen" ja oikein hyysäät kaikkea katkeraa. EI ihme että lapsella on paha olo kun sinusta lapsi vaan tuhlaa aikaasi, johon sinulla on "oikeus". Kun ihan selkäkin kipeä. Ja tuntikausia viikonloppuisin kuluu martyyriakan aikuisten puuhiin, johin tervepäisiltä ihmisiltä menee puoli tuntia.
Komppaan. Ja vanhemmiltahan se käytösmalli opitaan. Ei ihme, että lapsi on tyytymätön marisija. Mistäköhän lienee oppinut...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on. Äitini on ainoa, minä olen ainoa ja lapseni on ainoa
Minä tarrasin aina kavereihini ja yritin estellä, etteivät lähtisi meiltä koteihinsa. Myös lapseni haluaisi olla aina kavereiden kanssa, mutta sisarukselliset viihtyvät kotonaankin ja eivät pööse koko ajan. Lapsellani oli eskari-iässä ja ekaluokalla todella hyvä kaveri, joka oli ainoa lapsi. Liimautuivat todella toisiinsa, kunnes tuon toisen vanhemmat eros ja muuttuvat kauas eri kaupunkiin.
Ihan siis pienenä ajattelin yksin kotona, miten ihanaa toisilla on sisarustensa kanssa. Itsekin onnistuin vainvyhdensaamaan. Enempää ei tule. (5 keskenmenoa ja nyt olen jo liian vanha)
Aika lapsellinen tää ap - provo? Kirjoittelee itseään pussiin toistuvasti. 😕
Meilläkin ainokainen 11v, jolla serkkuja ei ole, täti on. Pidän kavereota siis todella tärkeänä. Mun isän ( asutaan samassa koska on huonossa kunnossa) asenne on aivan perseestä koulussa olevan lapsen kavereita kohtaan. Kuulemma taas tuo ja tuo on täällä ja miksi tuo ei mene jo kotiin jne. Valitusvirsi alkaa jo ennen kuin kaveri kerkeää kunnolla sisään.
Mä en enää jaksa tollaista typerää asennetta vaan sanon että ei kuulu sulle ja täällä saa lapsen kaverit olla. Itse ei kehdannut siskon kanssa ketään käskeä lapsena kotiin juurikin isäni paskan asenteen takia. Mun lasta ei samaan muottiin pakota.
Kiitos vaan, mutta minulla on omat "aatteet" eikä ev.lut. seurakunta ole henkinen kotini. Harrastan kyllä ronskimpaa ja synkempää huumoria toisinaan. Tyylilajia en kerro. Tuskin ymmärtäisitte. Kaikkea ei kannata ottaa niin tosissaan. En minäkään ota. Lapsi muuten siivosi huoneensa tiptop ja esitteli sitä ylpeänä. Pointsit siitä ja palkinto. Ap
Menkää lapsen kanssa uimaan, siitä lapsi tykkää. Pääkaupunkiseudulla on huvipaikkoja hoplop yms.
Sinun velvollisuutesi on tehdä lapsen elämä kivaksi. Vie häntä harrastuksiin esiim tanssikouluun, joka on myös lauantaisin. Kun hän kasvaa voit viedä kuoroon yms. kuvataidekouluun......
Ole myönteinen ja iloinen niin olet lapsesi paras kumppani.
Entä jos lapsi kokeilisi jotain kerhoa tai harrastusta? Kyllä viisivuotias tarvitsee jo sosiaalisia suhteita. Esimerkiksi jumppakerho tai säbäkerho tai kokkikerho. Sieltä voisi löytyä seuraa ja kavereita. Jos lapsi on rohkea puhumaan eikä ole arka, niin sitä vahvuutta kannattaa edistää.
Alue: Aihe vapaa
Miksi siis et ole pelastamassa ihmishenkiä vaan jauhat paskaa täällä?