Lue keskustelun säännöt.
Exällä kasvain, ei hae apua. On lisäksi itsetuhoinen
03.09.2016 |
Mitä voin enää tehdä? Jos tänään ei lähde kanssani päivystykseen, mitä oikeasti voin tehdä? Ilmoitan asiasta hänen äidilleen tänään. Äiti todennäköisesti ei aikuista lastaan auta. Onko mulla siihen velvollisuus? Miten pystyn elämään sen syyllisyyden kanssa, jos en auta?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että sillä on oikeasti joku kasvain? Ettei vaan hae sinulta huomiota keksityllä sairaudella?
On ihan oikeasti, olen sen omin silmin nähnyt. Toki kaikki kasvaimet eivät ole syöpää, mutta pitäisihän se tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että pistätte viestiä.
Onko teistä liikaa jos menen sen kanssa tänään päivystykseen ja soitan hänen äidille asian tiimoilta? Ja sitten yritän jatkaa elämää. Tiistaina psyk. shlle aika, yritän pärjätä sinne vaikka tuntuu et tarttis keskusteluapua just nyt.
Googlaa kriisipuhelimen numero ja soita. Exän elämä ei kuulu sulle, se on ihan tarpeeks tehnyt sulle jo pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että pistätte viestiä.
Onko teistä liikaa jos menen sen kanssa tänään päivystykseen ja soitan hänen äidille asian tiimoilta? Ja sitten yritän jatkaa elämää. Tiistaina psyk. shlle aika, yritän pärjätä sinne vaikka tuntuu et tarttis keskusteluapua just nyt.
Ei ole liikaa jos hän suostuu lähtemään. Jos hän ei lähde vaan alkaa pompottamaan sinua ja siirtämään käyntiä tuonnemmaksi, soitat vain äidille, et muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että pistätte viestiä.
Onko teistä liikaa jos menen sen kanssa tänään päivystykseen ja soitan hänen äidille asian tiimoilta? Ja sitten yritän jatkaa elämää. Tiistaina psyk. shlle aika, yritän pärjätä sinne vaikka tuntuu et tarttis keskusteluapua just nyt.
On liikaa. Et mene sen kanssa minnekään etkö soita sen äidille vaan vedät syvään henkeä ja irtaudut moisesta manipuloivasta loisesta. NYT HETI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis päivystykseen pitäisi mennä kasvaimen takia? Mitä ne sille kasvaimelle tekevät viikonloppuna? Kuulostaa nyt tosi oudolta..ei mitkään syöpähoidotkaan ala heti just samalla sekuntilla, vaan aikoja varaillaan, hoitoja suunnitellaan. Ja ilmeisesti on vasta löytynyt jokin kasvain. Mä en edes lähde tuohon retkuun sen enempää.
Sinä tässä olet se sairas. Mene itse mielenterveyspäivystykseen jos tosi paljon ahdistaa, tunnista omat vastatunteesi, jos kykenet. Soita omalla äidillesi, omalle ystävällesi. Peilaa omat tunteesi. Tee suunnitelma oman tukiverkkosi kanssa ja sitten sysää eksä oman sukunsa ongelmaksi. Ei kuulu sulle. Olette nuoria penskoja, joilla ole mitään yhteisiä lapsia edes. Kulje eteenpäin, älä takerru verkkoon, joka ei ole sinun elämäsi, vaan toisen ihmisen ja sinun patologiasi yhteinen kudelma. Sinä olet eri ihminen kuin sairautesi.
Ihan aluksi hyväksy se, että ihmisellä on vapaa tahto ja oikeus valintaansa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta hoidattaa itseään jos ei elämä tunnu sen arvoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis päivystykseen pitäisi mennä kasvaimen takia? Mitä ne sille kasvaimelle tekevät viikonloppuna? Kuulostaa nyt tosi oudolta..ei mitkään syöpähoidotkaan ala heti just samalla sekuntilla, vaan aikoja varaillaan, hoitoja suunnitellaan. Ja ilmeisesti on vasta löytynyt jokin kasvain. Mä en edes lähde tuohon retkuun sen enempää.
Sinä tässä olet se sairas. Mene itse mielenterveyspäivystykseen jos tosi paljon ahdistaa, tunnista omat vastatunteesi, jos kykenet. Soita omalla äidillesi, omalle ystävällesi. Peilaa omat tunteesi. Tee suunnitelma oman tukiverkkosi kanssa ja sitten sysää eksä oman sukunsa ongelmaksi. Ei kuulu sulle. Olette nuoria penskoja, joilla ole mitään yhteisiä lapsia edes. Kulje eteenpäin, älä takerru verkkoon, joka ei ole sinun elämäsi, vaan toisen ihmisen ja sinun patologiasi yhteinen kudelma. Sinä olet eri ihminen kuin sairautesi.
Minä käsitin että tuon exän itsetuhoisuuden vuoksi olisivat menossa päivystykseen. Jos ottavat osastolle, pääsee sitä kautta myös paremmin tutkimuksiin tuon kasvaimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että sillä on oikeasti joku kasvain? Ettei vaan hae sinulta huomiota keksityllä sairaudella?
On ihan oikeasti, olen sen omin silmin nähnyt. Toki kaikki kasvaimet eivät ole syöpää, mutta pitäisihän se tutkia.
Siis iholla joko mötikkä? Ihosyöpää kun ei nyt niin hirveän montaa lajia ole... Varsinkaan nuorella ei ole kovin todennäköisiä muut kuin melanooma... Ja melanooma on suht helppo tunnistaa tai ainakin poissulkea. Huijaakohan sua nyt jollain varsiluomella tai lipoomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että sillä on oikeasti joku kasvain? Ettei vaan hae sinulta huomiota keksityllä sairaudella?
On ihan oikeasti, olen sen omin silmin nähnyt. Toki kaikki kasvaimet eivät ole syöpää, mutta pitäisihän se tutkia.
Siis iholla joko mötikkä? Ihosyöpää kun ei nyt niin hirveän montaa lajia ole... Varsinkaan nuorella ei ole kovin todennäköisiä muut kuin melanooma... Ja melanooma on suht helppo tunnistaa tai ainakin poissulkea. Huijaakohan sua nyt jollain varsiluomella tai lipoomalla?
Sillä kasvaa otsassa porvoontatti.
Vierailija kirjoitti:
Siis päivystykseen pitäisi mennä kasvaimen takia? Mitä ne sille kasvaimelle tekevät viikonloppuna? Kuulostaa nyt tosi oudolta..ei mitkään syöpähoidotkaan ala heti just samalla sekuntilla, vaan aikoja varaillaan, hoitoja suunnitellaan. Ja ilmeisesti on vasta löytynyt jokin kasvain. Mä en edes lähde tuohon retkuun sen enempää.
Sinä tässä olet se sairas. Mene itse mielenterveyspäivystykseen jos tosi paljon ahdistaa, tunnista omat vastatunteesi, jos kykenet. Soita omalla äidillesi, omalle ystävällesi. Peilaa omat tunteesi. Tee suunnitelma oman tukiverkkosi kanssa ja sitten sysää eksä oman sukunsa ongelmaksi. Ei kuulu sulle. Olette nuoria penskoja, joilla ole mitään yhteisiä lapsia edes. Kulje eteenpäin, älä takerru verkkoon, joka ei ole sinun elämäsi, vaan toisen ihmisen ja sinun patologiasi yhteinen kudelma. Sinä olet eri ihminen kuin sairautesi.
Lähinnä tuon itsetuhoisuuden vuoksi kuskaisin päivystykseen. Olen minäkin sairas, en sitä kiistä. Ei ex koskaan edes uhkaile itsemurhalla tai mitään, mutta juo, kädet viillelty auki jne. Voi oikeasti todella pahoin henkisesti.
Tuo kasvain on enempi tkn heiniä, ei niinkään päivystyksen.
Mulla ei ole tukiverkkoa. Ei ole elossa sukulaisia, eikä läheisiä ystäviä.
Mulla on tiistaina seuraava aika jolloin otan tämän asian puheeksi, katsotaan mihin johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa potilaan pitää itse nähdä paljon vaivaa saadakseen hoitoa, joten mitä se auttaa vaikka sä veisit sen sinne päivystykseen? Ei se sitä hoitoa toteuta jatkossa jos ei itse halua.
Miten se itsetuhoisuus ilmenee?
Meinaan että seuraavaksi kun tulee jotain uhkailua, niin soitat paikalle vaan poliisit ja ambulanssin, silloin saa kyllä hoitoa kaikkiin vaivoihin jos vaan suostuu sitä vastaanottamaan.
Jos ei, niin Suomessa saa kyllä kärsiä ja kiusata itseään ihan rauhassa.
Jos sillä on kasvain todettu, niin on saanut kyllä tietoa jatkohoidostakin, paitsi jos kasvain on harmiton. Lukuisat kasvaimet on harmittomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että sillä on oikeasti joku kasvain? Ettei vaan hae sinulta huomiota keksityllä sairaudella?
On ihan oikeasti, olen sen omin silmin nähnyt. Toki kaikki kasvaimet eivät ole syöpää, mutta pitäisihän se tutkia.
Siis iholla joko mötikkä? Ihosyöpää kun ei nyt niin hirveän montaa lajia ole... Varsinkaan nuorella ei ole kovin todennäköisiä muut kuin melanooma... Ja melanooma on suht helppo tunnistaa tai ainakin poissulkea. Huijaakohan sua nyt jollain varsiluomella tai lipoomalla?
Ei ole luomi. Minusta muistuttaa eniten jotain syylää tai vastaavaa, mutta iho on myös paikoitellen rikki ja märkii. Myöskään mitään mustia pisteitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ex on selkeästi itsetuhoinen ja vaaraksi itselleen, tilaa hänelle ambulanssi. He vievät päivystykseen ja lääkäri voi määrätä pakkohoitoon jos hän ei itse siihen suostu. Ja kun ex saadaan hoitoon mt yksikköön, hänen terveyttä voidaan hoitaa muutoinkin.
Älä anna hänen kiusata itseäsi enää, vaan hoida asia ed mainitulla tavalla ha näin siirrät vastuun itseltäsi virallisille tahoille.
Minä olen tilannut lanssin pari kertaa silloiselle miehelleni, nykyisin jo ex. Hän kärsi mt ongelmista ja oli huonossa kunnossa, itsetuhoisia ajatuksia. Sai apua ja lähti ihan suosiolla kun ambulanssimiehet hetken jututti. Suostui jopa hoitoon ilman pakkohoitomääräystä kun se pyyntö tuli ammattilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa potilaan pitää itse nähdä paljon vaivaa saadakseen hoitoa, joten mitä se auttaa vaikka sä veisit sen sinne päivystykseen? Ei se sitä hoitoa toteuta jatkossa jos ei itse halua.
Miten se itsetuhoisuus ilmenee?
Meinaan että seuraavaksi kun tulee jotain uhkailua, niin soitat paikalle vaan poliisit ja ambulanssin, silloin saa kyllä hoitoa kaikkiin vaivoihin jos vaan suostuu sitä vastaanottamaan.
Jos ei, niin Suomessa saa kyllä kärsiä ja kiusata itseään ihan rauhassa.
Jos sillä on kasvain todettu, niin on saanut kyllä tietoa jatkohoidostakin, paitsi jos kasvain on harmiton. Lukuisat kasvaimet on harmittomia.
Joo sen tiedän ihan omastakin takaa että hoitoa ei todellakaan saa helposti, siksipä ajattelinkin mennä mukaan josko pääsisi osastolle kun on ihan oikeasti sen tarpeessa. On viillellyt ihan älyttömästi itseään, juo, satuttaa itseään, hyppäsi parvekkeelta ja jätti siitä tulleet vammat hoitamatta. Tekee siis hidasta itsemurhaa. On sanonut että haluaisi apua muttei ilmiselvästi ole sitä yksin lähdössä hakemaan. Aloitti työt muttei ole päässyt menemään, on varmaan päihdeongelma, ahdistusta. Hänellä on ollut myös todella rankka lapsuus, ei läheisiä ihmisiä, moniongelmainen. Voisin antaa olla jos pääsisi edes jonkun avun piiriin, saisi hoitosuhteen tai jotain. Nyt vain joudun odottamaan soittoa että on kuollut.
En voi pelastaa, tiedän. Jos vaan saisin edes avun piiriin. Vittu, tekö vain jättäisitte sairaan läheisen yksin? mulla ei ainakaan kestä omatunto jos jotain sattuu. Nyt on pakko tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jos ex on selkeästi itsetuhoinen ja vaaraksi itselleen, tilaa hänelle ambulanssi. He vievät päivystykseen ja lääkäri voi määrätä pakkohoitoon jos hän ei itse siihen suostu. Ja kun ex saadaan hoitoon mt yksikköön, hänen terveyttä voidaan hoitaa muutoinkin.
Älä anna hänen kiusata itseäsi enää, vaan hoida asia ed mainitulla tavalla ha näin siirrät vastuun itseltäsi virallisille tahoille.
Minä olen tilannut lanssin pari kertaa silloiselle miehelleni, nykyisin jo ex. Hän kärsi mt ongelmista ja oli huonossa kunnossa, itsetuhoisia ajatuksia. Sai apua ja lähti ihan suosiolla kun ambulanssimiehet hetken jututti. Suostui jopa hoitoon ilman pakkohoitomääräystä kun se pyyntö tuli ammattilaiselta.
Kiitos viestistäsi. Mä luulen, et jos en lähde mukaan odottamaan sinne päivystykseen niin se lompsii sieltä ulos tai sitä ei oteta vakavasti kunei o,e puhujatyyppiä. Ei se ole mulle kertonut mitään noista vikltelyistä ym, olen kuullut muuta kautta. Mä luulen kans et suosisi hoitoon jos vaan pääsisi edes lääkäriin asti. Mutta kun pinna on mitä on, ja aiempia huonoja kokemuksia.
Tosta syövästä sen verran, että tiedän aika moniakin, jotka eivät diagnoosin saatuaan lähde hoitoihin, vaan ovat päättäneet elää sen syövän kanssa, kunnes kuolo korjaa. Esimerkiksi oma isäni teki kyseisen päätöksen. Ja mun mielestä se oli hyvä päätös, sillä olisi ollut kauheaa katsoa, auttaako hoidot vai ei.
Mun mielestä sairaan ihmisen päätöstä pitää kunnioittaa, vaikka se tarkottaisi aikaisempaa kuolemaa. Koen, että silloin ihminen haluaa käyttää aikansa itselleen tärkeämpiin asioihin ja pyrkii saamaan laadukkaamman, vaikkakin lyhyemmän loppuajan. Ja kunnioitan myös niitä, jotka haluaa mennä hoitoihin ja pyrkiä pidempään elämään. He ovat niitä ihmisiä, jotka edesauttavat tieteen kehitystä eteenpäin.
Ja jos ihminen haluaa elää ns. Itsetuhoisesti loppuelämänsä (mitä se ikinä tarkoittaakaan), niin on siihenkin oikeus. Aikuiset ihmiset tekevät itsenäisiä päätöksiä, eikä ympärillä olevien ihmisten todellakaan tarvitse kokea syyllisyyttä sairaan omasta päätöksestä.
Oma isäni kuoli vuoden päästä diagnoosistaan. Ryyppäsi lähes joka päivä ja söi vain jäätelöä ja muita lempiherkkujaan. Otin isäni kanssa joskus kuppia, keskusteltiin, huudettiin ja itkettiin. Se oli itsetuhoista käytöstä, mutta hän halusi niin, joten olin vain tukena ja kuuntelemassa. Saimme avattua paljon asioita ja jälkeenpäin olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ryyppääminen ja rällääminen olisi todennäköisesti vain jatkunut, vaikka hän olisi selvinnyt syövästään. Ja se oli todella rankkaa minulle henkisesti ennen sairauden diagnosointia. Stressi loppui, kun tiesi sen lopunkin tulevan.
Suurimmalle osalle isäni loppuaika ei varmaan ollut laadukasta ja mielekästä. Mutta se oli sitä isälleni, ja se riitti minulle.
Muuta toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Pilaat näissä ympyröissä oman elämäsi ja samalla pitkität toisen ongelmakierrettä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voin enää tehdä? Jos tänään ei lähde kanssani päivystykseen, mitä oikeasti voin tehdä? Ilmoitan asiasta hänen äidilleen tänään. Äiti todennäköisesti ei aikuista lastaan auta. Onko mulla siihen velvollisuus? Miten pystyn elämään sen syyllisyyden kanssa, jos en auta?
Mitä exän asiat sinulle kuuluu. Anna kuolla pois
Kiitos viestistäsi. Valitettavasti minulla ei ole varaa maksaa nettiterapiaa, ja kelan tuen säästäisin mielelläni ihan face-to-face terapiaan. Ihan asiaa puhut, ja järjellä sen tiedostankin. En tietysti halua elää syyllisyydessä, välillä tunnen niin kovaa syyllisyyttä että koen etten ansaitse itsekään elää. Välillä voin ok.
Minun on ihan pakko kokeilla tämän viimeisen kerran hankkia hänet avun piiriin. Jos se ei nyt onnistu, se ei onnistu koskaan.