Onko teillä muilla kotiäideillä järkyttävä kaaos kotona ja vaan vieraiden tullessa siistiä?

Lisään nyt vielä, että toki ihan pakollisia teen vaikka sitten lapsen kanssa yhdessä, kuten tyhjennän ja täytän tiskikonetta ja hoidan (lue: ulkoilutan ja ruokin) kolme koiraamme.

Ap

Siis sulla on yksi ainoa pieni lapsi ja koti on kaaoksessa ja sinä mässäät suklaata ahdistukseen? Okei.

Meillä oli, kunnes ostimme ison määrän muovilaatikoita, joihin kerätä erilaiset lelut. Aiemmat eivät riittäneet. Vaadin myös lapsia viemään tavarat paikoilleen ennen ruokailua yms. siivoamaan itse. Aluksi oli hankalaa, mutta yhdessä siivoamalla se lähti. Oli vaikeaa olla hermostumatta, mutta olen ihan tyytyväinen kun en kertaakaan huutanut lapsille. Positiivisen kautta!

Ei ole enää kaaosta.

Välillä on sotkua, välillä siistiä. Rehellisesti en jaksa ressata asiasta, kunhan ei ole paskaista. Periaatteessa voisin käyttää lapsen päiväuniajan johonkin järkevämpäänkin, kun mulla on omaa aikaa ennen lapsen heräämistä, laitan kellon soimaan niin aikaisin että juon kahvit kuumana ja ehdin lukea uutiset ilman pikku apulaista.

Ei ole siistiä, ei nyt ehkä ihan järkyttävä kaaoskaan (paitsi joskus). Jos koet, että saat itse enemmän irti siitä, että et käytä päiväuniaikaa siivoamiseen ja ylipäätään panet muut asiat kodin siisteyden edelle, ei ole syytä tuntea huonoa omaatuntoa. Koti, joka on aina edustuskunnossa, ei ole mikään itseisarvo, jos sitä ei sellaiseksi itselleen tee. Kannattaa miettiä, mistä se syyllisyys tulee ja kuka asettaa ne rajat sille, millaista kotona on. Toisille on hirveän tärkeää, että koti on aina siisti ja järjestyksessä, mutta tällaiset ihmiset usein ovat sellaisia touhuajia, jotka eivät kaipaa samalla tavalla lepohetkiä. Ei kannata kuitenkaan asettaa omia tavoitteita toisten ihmisten mielihalujen mukaan.

Ei ole. Inhoan sotkua. Siivoan aamulla ennen kuin mies lähtee töihin ja lapset herää. Illalla teen sitten töitä ja hän on lasten kanssa.

En oo kotiäiti, vaikka lapset 1,5v., 3v. ja 4,5v. Kun oon ollut äitiyslomalla ja lasten kanssa kotona, oon kyllä ehtinyt pitämään kodin siistinä, ainakin suht koht.

Olen myös viettänyt aikaa lasten kanssa, mutta myös opettanut siihen, että kotitöitä tehdään ja silloin lapsilla tilaisuus kehittää omia juttujaan. Välillä on keskeytettävä omat jutut, kun meno on yltynyt, mutta pointti on, että anna lapselle tilaa touhuta omiaan. Siinä hänkin oppii ja sitä taitoa elämässään tarvitsee. :)

Mä en kyllä myöskään ymmärrä, miten yhden lapsen taloudessa voi olla kaaos?

Toki se kaaos voi olla yhden aikuisenkin taloudessa, mutta jos ei halua, että on kaaos, niin ei se kovin vaikeasti ole ehkäistävissäkään.

Mielestäni kaaos kotona kertoo kyllä jotain yleisestä elämänhallinnasta.  Ja tavaraa aivan liikaa.

Kyllä meillä on suht siistiä aina. Yleensä suursiivoukset hoidetaan yhdessä viikonloppuna ja arkena minä pidän kodin siistinä. Myös iltaisin katson aina että kämppä on suht siisti. Näin ei sotkua pahemmin kerry ja päivän siivoukseen menee maks. Puoli tuntia.

Ei meillä järkyttävää kaaosta ole, mutta sotkua on lähes aina. Siivoan pari tuntia päivässä kyllä vähintään, mutta ei se tässä perheessä riitä. Imuroin 4-6 kertaa viikossa, lattiakin pesen 2-5 kertaa (koiria, taaperoita ym..). lapset kuitenkin tuntuvat sotkevan nopeammin kuin ehdin siivota, samoin tiskiä ja pyykkiä tulee nopeampaa tahtia kuin koneet ehtivät pestä. Jos saa muuten siivottua, niin johan on jollain matolla mustikkamehut tmv. Aina on jotain. PLÄÄH!

Vaihtelee. Välillä on itsellään spurtti päällä ja jaksaa jatkuvasti touhuta, toisinaan taas ei. Itse pyrin ottamaan "oman ajan" tytön ollessa aamutorkuilla ja syödessäni aamupalaa. Juon kahvin rauhassa ja luen av-palstaa. Muuten teen koko päivän hommia (ts. Siivoan, maksan laskuja, hoidan asioita, hoidan tytön juttuja). Kyllä jaksaa paremmin, kun on edes pieni hetki päivästä itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä myöskään ymmärrä, miten yhden lapsen taloudessa voi olla kaaos?

Toki se kaaos voi olla yhden aikuisenkin taloudessa, mutta jos ei halua, että on kaaos, niin ei se kovin vaikeasti ole ehkäistävissäkään.

Mielestäni kaaos kotona kertoo kyllä jotain yleisestä elämänhallinnasta.  Ja tavaraa aivan liikaa.

Ei se kyllä välttämättä kerro yleisestä elämänhallinnasta mitään, vaan siitä, että ei ole tottunut laittamaan tavaroita paikoilleen eikä siivoaminen kiinnosta.

#5

Ei ole.

Meillä on sen verran väljästi tilaa että pieni sekaisuus ei häiritse kun viikon mittaan muutama kirja ja lehti jää lojumaan pöydälle, samoin omat työpaperit kun teen kotosalla töitä. Näin kerran viikossa laitetaan kaikki paikoilleen, imuroidaan ja pestään lattiat, siivotaan kylpyhuoneet ja vessat, laitetaan pyykit khh ja pesuun - tuli vieraita tai ei. Keittiön siivoan pari kertaa päivässä ihan omaksi ilokseni. Ei ole mitään "vierassiivousta" erikseen.

Ap vastaa:

Meillä ei edes ole mitenkään hirveästi tavaraa, monilla on paljon enemmän kotinsa kokoon suhteutettuna. Ja kaikki muu elämässäni on ihan hallinnassa, esim. raha-asiat.

Tälläkin hetkellä istuessani tässä sohvannurkassa näen kuitenkin ympärilläni mm. kirjoja, vaatteita (puhtaita ja likaisia), koirankarvoja(!!), talouspaperirullia ja muuta lapsen kaapeista levittelemää roinaa, kaikki levällään. Keittiöntaso on sotkuinen, lautaset jäivät lounaan jälkeen pöytään, kun lapsi oli nukahtaa ruokapöytään. Sitten, kun lapsi on nukahtanut, teen ihan pakolliset ja lysähdän tähän jännittäen, nukkuuko lapsi hyvin, että ehdin varmasti hetken olla itsekseni...

En mitenkään siis syytä tästä lastani, olen ollut aina aika epäsiisti ihminen. Siis sillä tavalla epäsiisti, että tavarat ovat aina olleet vähän levällään kotonani. Nyt tämä on vaan jotenkin riistäytynyt käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:

Meillä ei edes ole mitenkään hirveästi tavaraa, monilla on paljon enemmän kotinsa kokoon suhteutettuna. Ja kaikki muu elämässäni on ihan hallinnassa, esim. raha-asiat.

Tälläkin hetkellä istuessani tässä sohvannurkassa näen kuitenkin ympärilläni mm. kirjoja, vaatteita (puhtaita ja likaisia), koirankarvoja(!!), talouspaperirullia ja muuta lapsen kaapeista levittelemää roinaa, kaikki levällään. Keittiöntaso on sotkuinen, lautaset jäivät lounaan jälkeen pöytään, kun lapsi oli nukahtaa ruokapöytään. Sitten, kun lapsi on nukahtanut, teen ihan pakolliset ja lysähdän tähän jännittäen, nukkuuko lapsi hyvin, että ehdin varmasti hetken olla itsekseni...

En mitenkään siis syytä tästä lastani, olen ollut aina aika epäsiisti ihminen. Siis sillä tavalla epäsiisti, että tavarat ovat aina olleet vähän levällään kotonani. Nyt tämä on vaan jotenkin riistäytynyt käsistä.

Haittaako asia sua? Jos haittaa, mutta haluat kuitenkin pitää sen oman lepotaukosi, niin hoida kaaosta tekemällä vähän aina ohimennen. Kun kävelet sotkun ohi, nosta se ylös ja omalle paikalleen. Jos jollekin asialle ei ole omaa paikkaa - vaikkapa nyt puolipitoisille vaatteille - tee oma paikka. 

Onko koti minua varten vai vieraita varten? Itse tykkään, että on siistiä mahdollisimman aina. Yllätysvieraatkin voi tulla.

Meillä oli kaksi lasta alle 3 vuotta kotona, kaksi koiraa ja lisäksi hoisin puutarhan ja kotieläimiä (lampaita, vuohia ja kanoja). Asumme vanhassa talossa maalla ja käyttöneliöitä on noin 180 rakennuksen toisessa kerroksessa. Siivooja kävi tekemässä suursiivouksen kerran kuussa. Aika riitti hyvin kaikkeen. Tosin en leikkinyt ja maalannut lasten kanssa kuin silloin tällöin. Meillä oli käytössä kantoreppu ja leikkikehä. Talleillekin otin lapset mukaan, nukkuivat vaunuissa tai kun pysyivät omilla jaloillaan, leikkivät hevosta :)

Ihan hyvin sujui, illat oltiin koko perhe yhdessä kun mies tuli töistä.

Yhden lapsen kanssa on joskus tosi vaikeaa, jos on useampi ne touhuaa keskenään ja niillä on seuraa toisistaan. En ole koskaan leikkipuistossa penkillä istuskellut, olen laskenut liukumäkeä, kiipeillyt, keinunut, heittänyt palloa jne... Heti, kun lapsi vain kykenee kannattaa opettaa askartelun pariin, ostaa ja kerätä tarvikkeita, siihen jos innostuu, niin ehtii sillä välin tekemään siivous yms. töitä.

No ei kodin tarvitse olla tiptop, mutta kyllä minustakin on elämänhallinnan puutetta, jos koti on kaaoksessa. Kuten useimmat elämänmuutokset, perussiisti eläminen ei vaadi kuin riittävästi halua ja itsekuria.

Meillä laitetaan illalla tiskikone louskuttamaan, ja aamulla samaan aikaan kun aamukahvi tippasee se kone tyhjätään. Kun se kahvipannu pitää kuitenkin ottaa sieltä koneesta, ihan samalla vaivalla ja ajalla tyhjentää sen koneenkin. Jos tenava istuu syöttötuolissa, hän istuu siinä niin kauan kunnes olet laittanut astiat pöydältä tiskikoneeseen. Puolitoistavuotias osaa kyllä laittaa omat astiansa koneeseen (valvottuna tietenkin).

Lapsista on kivaa osallistua kodin töihin. Parivuotiaalle voi hyvin antaa kostean luutun käteen ja antaa hänen pyyhkiä tuoleja samalla kun vanhempi pyyhkii ruokapöydän ja keittiön pinnat. Eihän se parivuotiaan tekemä siivoustulos tietysti siivousta vastaa, mutta on ihan oivallista asennekasvatusta ja motoriikan treenausta, ja samalla tenava viihtyy sen pari minuuttia mukavasti.

Sama muidenkin kotitöiden kanssa. Jos on edestätäytettävä pesukone, voi toisella vuodella oleva tenava olla mukana lataamassa pyykkikonetta jne. Nimenomaan tämä kaikki on sitä, että nimenomaan vietetään aikaa oman lapsen kanssa. Ei sen ajan viettämisen tarvitse olla ainoastaan pelaamista, leikkimistä ja sirkushuveja vaan ihan sitä arkista elämää. Lapselle on myös tärkeä ja tarpeellinen kokemus olla kotona avuksi ja hyödyksi.

Ei ole kaaosta.Lapset 10,2 ja 2kk. Mies tekee 24/7 töitä ja kaikki niin talon sisällä kuin ulkona teen minä. Ei lasta tarvitse viihdyttää ja aktivoida aamusta iltaan,tulee vääristynyt kuva elämästä jos ei näe normaaleita arkiaskareita. Tavaroilla omat paikkansa ja lapset osallistuu kotitöihin ikänsä/taitojensa mukaan. Siivous ei käy ylitsepääsemättömäksi,kun ei päästä kaaosta kasvamaan. Kotona ollessa on kaikki päivät aikaa. Kyllä niille kotitöille jää aikaa vaikka lasten kanssa ulkoilee,askartelee jne. Toisaalta lähipiirissä juuri ne yhden lapsen äidit ovat niitä,jotka valittavat aina kuinka ei ole aikaa mihinkään. Ehkä se sietokyky kasvaa useampien lasten kanssa.