Miesystävä ehdotti että ottaisin pikavipin lainatakseni rahaa hänen velkoihinsa

Heipat

Älä missään nimessä ota pikavippiä. Ja harkitse muutenkin tarkoin ennen minkään lainan ottamista, onko se kannattavaa. Pyydä miesystävältäsi nähdä velkakirjat/ lainapaperit yms. että mistä/ miten velka on tullut ja milloin on tullut. Jos ei suostu näyttamään, epäilisin motiiveja enkä suostuisi.

Kannattaa myös käydä vaikka miehen mukana/ tukena velkaneuvonnassa (kunnilla on), jos mies on tosissaan ja oikeasti parantanut tapansa, eikä yksin kehtaa/ uskalla mennä...

Ja jos tosiaan harkinnan jälkeen päädyt siihen että autat, koeta saada jotain muuta lainaa kuin pikavippejä. On olemassa paljon halvempiakin lainoja kuin pikavipit. Velkaneuvonta auttaa varmaan tuossakin selvityksessä. Ja jos lainaat, lainaa vain sen verran että kykenet yksin maksamaan lainan, sillä ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Sähän varsinaisen Auervaaran olet tavannut. Perinteinen romanssihuijaus.

Käske miestä ottamaan yhteyttä kaupungin velkaneuvojaan, sieltä hän voi saada hyviä neuvoja ja kenties sosiaalista luottoa.

Missään tapauksessa älä ota pikavippiä, todennäköisesti hän on jo ottanut niitä kaikista yrityksistä jotka myöntävät vipin ilman luottotietoja ja silloin hän on todellakin liemessä.

Älä missään tapauksessa suostu. Jos jostain syystä haluat hänen kanssaan olla niin sano, että periaatteesta et ota koskaan pikavippiä. Mutta tuollaisen kysyminen on osoitus niin suuresta itsekkyydestä, että en suosittele suhteen jatkamista.

Vierailija kirjoitti:

No, oma tarinani. Rakastuin nuorena opiskelijana 9 v vanhempaan mieheen. Pikku hiljaa selvisi, että mies on korviaan myöten veloissa (Suostunut aiemmin takaamaan muiden velkoja, no seuraukset samat mitä jollain tuolla ylempänä). Mies oli (tai on se edelleen) muuten aivan ihana, herkkä, hauska ja hyvin rakastettava. No suhde eteni ja muutettiin yhteen. Otin opintolainaa että saatiin pikku boksimme kalustettua jne. Sovittiin, että puoliksi menee kulut.

No, valmistuin, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, syntyi lapsi. Miehellä alkoi alamäki. Juopottelua, lisää velkaa yms. Opintolainan sain maksettua omalla työnteolla. No tuli kaikkea muuta. Auto piti hankkia yms. Miehellä oli "tili tapissaan" ja hirveät korkomenot. Maksettiin tilin saldo nollille, otettiin autolainan päälle vielä sen verran uutta lainaa -minun nimissäni toki. Kaikki nämä on toki tullut maksettua ja itsellä on raha-asiat olleet aina hallinnassa.

Ostettiin oma talo -minun nimissä toki ettei uo-setä vie. Tässä eloa ja perheenlisäystä ja arkea joitain vuosia. Pärjättiin ja oltiin onnellisia omalla tavallamme -mitä nyt miehen psyyke oli koko ajan heikompi ja heikompi, masennusta, alkoholia, työttömyyttä, itsemurhayrityksiä... Mutta rakkautta riitti ja se ihminen nyt vaan on sisimmässään edelleen hyvin mukava, ajatteleva, herkkä, hyväntahtoinen.

No tuli ero lopulta. Kaikki yhteinen velka on ollut minun nimissäni koko ajan. Ja niitä tässä edelleen makselen. No se onni oli, että kun sekä velka että talo että auto on minun nimissäni, niin osituksessa miehellä ei niihin ollut mitään mahdollisuuksia. Ei, vaikkei siis ollut edes avioehtoa.

Nyt elän tilanteessa, jossa eletään sekä minun että nykyisen puolisoni tuloilla. Ei olla suurituloisia, mutta on kahden ihmisen normaalit tulot käytössä. Velkojani makselen ja mies omiaan, mutta rahaa jää mukavasti käyttöön ja säästöönkin, ei tarvitse itkeä, että mistä rahat loppukuun ruokaan yms.

Niin nyt mietin, että mitä jos en olisi alun perinkään lähtenyt eksäni matkaan ja tuohon elämään mitä elin? No okei rakastin. Rakastan edelleen jollain tapaa, en sillein niin kuin miestä ja puolisoa, ei värähdä enää mikään sillä tavalla kun häntä ajattelen, mutta hän on lasteni isä ja edelleen silmissäni sellainen minkä hänessä silloin näin. Tai jos olisin ollut vähemmän sinisilmäinen? Sanonut, että hoida omat raha-asiasi?

No jaa. Olisn ehkä nyt rahallisesti varakkaampi. Tai sitten en. Vaikea sanoa. Mutta ne monet tonnit joita hänen takiaan olen ottanut velkoja, olisi niille ollut muutakin käyttöä.

Mutta olisin muutamaa ihanaa lasta "köyhempi" ja muutenkin, yhtä sinänsä kaunista, vaikkakin vaikeaa, rakkautta jäänyt kokematta.

Mieti tarkkaan ap ja pohdi asioita monelta kannalta. Rakkaus on tärkeää, mutta joskus järki on hyvä olla vahvempi.

Mulle kävi lopulta ihan hyvin, mutta...

Pakko kysyä, että onkos nykyinen miehesi henkisesti kunnossa? NImittäin tuollainen määrä psyyken ongelmia, rahaongelmia, vastuuttomuutta... Itseään arvostava nainen ei kyllä ihan äkkiä lähtisi tuollaiseen sotkuun. Tekis lapsia velkaantuneelle itsemurhakandidaatille.  Ainahan ei kyseessä ole rakaus vaan riippuvuussuhde Halu auttaa ja parantaa toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä. Ei ei ei. Ikinä. Piste.

Paitsi jos taloudellista apua tarvitseekin nainen. Silloin pikavipin ottaminen on herrasmiesmäinen teko mieheltä, eikö niin?

Ohjaa se mies hevonkuuseen. Taidat olla itse yhtä hölmö kun edes kyselet että maksaisinko toisen ihmisen velat ottamalla itse velkaa ja vieläpä pikavipin. Sä ja sun rakastamises, ykspuolista on toistaiseksi ja parin kuukauden jälkeen ei edes sitä. Aivan ala-arvoinen mies.

Vierailija kirjoitti:

No, oma tarinani. Rakastuin nuorena opiskelijana 9 v vanhempaan mieheen. Pikku hiljaa selvisi, että mies on korviaan myöten veloissa (Suostunut aiemmin takaamaan muiden velkoja, no seuraukset samat mitä jollain tuolla ylempänä). Mies oli (tai on se edelleen) muuten aivan ihana, herkkä, hauska ja hyvin rakastettava. No suhde eteni ja muutettiin yhteen. Otin opintolainaa että saatiin pikku boksimme kalustettua jne. Sovittiin, että puoliksi menee kulut.

No, valmistuin, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, syntyi lapsi. Miehellä alkoi alamäki. Juopottelua, lisää velkaa yms. Opintolainan sain maksettua omalla työnteolla. No tuli kaikkea muuta. Auto piti hankkia yms. Miehellä oli "tili tapissaan" ja hirveät korkomenot. Maksettiin tilin saldo nollille, otettiin autolainan päälle vielä sen verran uutta lainaa -minun nimissäni toki. Kaikki nämä on toki tullut maksettua ja itsellä on raha-asiat olleet aina hallinnassa.

Ostettiin oma talo -minun nimissä toki ettei uo-setä vie. Tässä eloa ja perheenlisäystä ja arkea joitain vuosia. Pärjättiin ja oltiin onnellisia omalla tavallamme -mitä nyt miehen psyyke oli koko ajan heikompi ja heikompi, masennusta, alkoholia, työttömyyttä, itsemurhayrityksiä... Mutta rakkautta riitti ja se ihminen nyt vaan on sisimmässään edelleen hyvin mukava, ajatteleva, herkkä, hyväntahtoinen.

No tuli ero lopulta. Kaikki yhteinen velka on ollut minun nimissäni koko ajan. Ja niitä tässä edelleen makselen. No se onni oli, että kun sekä velka että talo että auto on minun nimissäni, niin osituksessa miehellä ei niihin ollut mitään mahdollisuuksia. Ei, vaikkei siis ollut edes avioehtoa.

Nyt elän tilanteessa, jossa eletään sekä minun että nykyisen puolisoni tuloilla. Ei olla suurituloisia, mutta on kahden ihmisen normaalit tulot käytössä. Velkojani makselen ja mies omiaan, mutta rahaa jää mukavasti käyttöön ja säästöönkin, ei tarvitse itkeä, että mistä rahat loppukuun ruokaan yms.

Niin nyt mietin, että mitä jos en olisi alun perinkään lähtenyt eksäni matkaan ja tuohon elämään mitä elin? No okei rakastin. Rakastan edelleen jollain tapaa, en sillein niin kuin miestä ja puolisoa, ei värähdä enää mikään sillä tavalla kun häntä ajattelen, mutta hän on lasteni isä ja edelleen silmissäni sellainen minkä hänessä silloin näin. Tai jos olisin ollut vähemmän sinisilmäinen? Sanonut, että hoida omat raha-asiasi?

No jaa. Olisn ehkä nyt rahallisesti varakkaampi. Tai sitten en. Vaikea sanoa. Mutta ne monet tonnit joita hänen takiaan olen ottanut velkoja, olisi niille ollut muutakin käyttöä.

Mutta olisin muutamaa ihanaa lasta "köyhempi" ja muutenkin, yhtä sinänsä kaunista, vaikkakin vaikeaa, rakkautta jäänyt kokematta.

Mieti tarkkaan ap ja pohdi asioita monelta kannalta. Rakkaus on tärkeää, mutta joskus järki on hyvä olla vahvempi.

Mulle kävi lopulta ihan hyvin, mutta...

Mihin se exäsi muka rahansa käytti, jos sinä kerran maksoit kaikesta kaiken? Sinä maksoit opintolainat ja sinulle jäi niin talo kuin autokin. Ettet nyt hieman kaunistelisi tarinaa eduksesi?

Hmm..miksi sinun pitäisi ottaa pikavippi? Miksei vain pyydä lainaa sinulta, ilman korkoa? Vai oletteko molemmat persaukisia?

Miehelläsi on selvästi taloudenhoidon perusasiat hukassa kun on aikeissa maksaa velkaa velalla. Haluaisit tietysti auttaa rakastasi, mutta uskon että vipit pitkällä tähtäimellä vain pahentavat tilannetta. Monet vastaajat haukkuvat miestäsi vähän turhankin paljon tässä ketjussa, itse velkaongelmista selvinneenä ymmärrän, miten epätoivoista ja sekavaa velkakierteessä eläminen on. Nyt olisi, ap, tärkeää, että et itse päädy samoihin ongelmiin. JOS miehesi on sinulle oikeasti muuten hyvä puoliso ja teillä on edessä pitkä yhteinen tulevaisuu, opetelkaa hyvän taloudenhoidon perusteet yhdessä! Hankkikaa neuvontaa, netistä tietoa, jotain millä pääsette alkuun. Taloudenhoidon periaatteet, kuukausibudjetti, tulot ja menot tasapainoon. Kymmenen vuoden kuluttua olette niin tyytyväisiä, jos aloitatte heti. Alussa se on kamalaa kun pitää kartoittaa kaikki velat ja kohdata tilanne sellaisena kuin se on. Kituutteluakin on tiedossa, kun velkaa lyhentää ja samalla pitää elääkin. Mutta se kannattaa!

T:Entinen pikavippien käyttäjä, luottotiedot menettänyt, ulosoton kautta paremmaksi taloudenpitäjäksi oppinut, nyt raha-asiat kunnossa!

Mistä te löydätte näitä???

Kaveri löysi moisen ihanuuden elämäänsä ja kahden kuukauden jälkeen otti pankkilainan, että saa uuden kultansa pikavipit yms. maksettua ja vähän extraa, että mies pääsi jaloilleen. Esim 1500 euron pyörä piti saada. Kuusi kuukautta tapaamisesta mies löi, petti ja tekee kaikkensa, että kaveri jättää. Ei jätä, kun mies on komee.

Pilaa lastensakin elämän, ovat jo sossun asiakkaita tämän miehen tulon myötä.

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ehdotti että ottaisin pikavipin lainatakseni rahaa hänen velkoihinsa Hänellä on luottotiedot menneet eli hän ei saa itse otettua vippiä. Hän on aina maksanut lainaamansa rahat takaisin mutta minua kauhistuttaa nuo pikavippien korot. Onko mielestänne ihan ok kieltäytyä?

Kai nauroit päin naamaa ja sanoit että ei tule tapahtumaan? Ehdottaisin että jätät tuollaisen "lainailijan". Pikavippiä velkoihin ei kuulosta kovin lupaavalta. On ok kieltäytyä ja ehdottoman suositeltavaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Heh heh... Oot tainu ottaa mun ex ukon.. Petrin ? Siltä lähti audi pihasta, luottotiedot.. KAIKKI!! Pikavippejä otti mun nimellä, jopa salaa..

Älä herranjumala suostu ikinä moiseen, jos itse on kussu omille nilkoille niin älä sinä samaan suohon lähde!!

Varsinais-suomesta?

Taitaa olla tuo kaverin uusi namu. Nimi täsmää. Korttikin kuivumassa?

Toivottavasti AP olet saanut tämän ketjun kautta vahvistusta päätöksellesi.

Mun mielestä on erittäin ajattelematonta edes pyytää tuollaista sinulta. Se, että joku hyppää kaivoon ei tarkoita että pitäisi hypätä perässä. Kaivoon pudonnut pitää saada sieltä ylös, ei auta yhtään että hankkiutuu samaan pulaan autettavan kanssa.

Lisäksi mua kylmäisi se ajatus, että mies näkee minussa mahdollisuuden rahoitukseen. Ei lisätienesteihin, vaan velkojensa maksajaksi.

Mulla on lähipiirissä yksi ihminen, joka ensin vippasi pari kymppiä, viis kymppiä, hyvät oli selitykset. Pyysi sitten isompaa lainaa, mistä vähän neuvoteltiinkin ja päästiin summaan, jonka olin valmis häviämään. Niinhän siinä kävi. Se ystävyys ja rahat katosivat, hän sai minusta sen minkä halusi. Vähän lisäaikaa pelaamiseen, juomiseen, mihin ne eurot nyt sitten menikään.

Aina on poikkeuksia, jotka ovat luottotiedottomia ihan ilman omaa syytään. Mutta suurin osa on kämmännyt ihan itse. Ja se, että hän pyytää sinua samaan suohon kanssaan on merkki vain siitä, ettei hän ole ottanut opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä! Itse ollut tuossa jamassa joskus ja parikin pikavippiä tuli otettua kun jouduin miehen laskuja makselemaan opiskeluaikana. Ne sain onneksi hoidettua ajallaan pois, mutta opintolainaa ja käyttöluottoa onkin nyt sitten yli 10K kiitos miehen saamattomuuden vaikka äijästä olen eroon päässytkin. Velkakirja allekirjoitettiin erotessa, mutta arvaappa makseleeko.

Sun pitää hei muistuttaa sitä todisteellisesti ja vaatia maksua esim. sähköpostilla tai kirjeitse. Muuten velka vanhenee kolmessa vuodessa. Jos ei maksa, hae tuomio käräjäoikeudesta ja pistä sekin ulosottoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, oma tarinani. Rakastuin nuorena opiskelijana 9 v vanhempaan mieheen. Pikku hiljaa selvisi, että mies on korviaan myöten veloissa (Suostunut aiemmin takaamaan muiden velkoja, no seuraukset samat mitä jollain tuolla ylempänä). Mies oli (tai on se edelleen) muuten aivan ihana, herkkä, hauska ja hyvin rakastettava. No suhde eteni ja muutettiin yhteen. Otin opintolainaa että saatiin pikku boksimme kalustettua jne. Sovittiin, että puoliksi menee kulut.

No, valmistuin, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, syntyi lapsi. Miehellä alkoi alamäki. Juopottelua, lisää velkaa yms. Opintolainan sain maksettua omalla työnteolla. No tuli kaikkea muuta. Auto piti hankkia yms. Miehellä oli "tili tapissaan" ja hirveät korkomenot. Maksettiin tilin saldo nollille, otettiin autolainan päälle vielä sen verran uutta lainaa -minun nimissäni toki. Kaikki nämä on toki tullut maksettua ja itsellä on raha-asiat olleet aina hallinnassa.

Ostettiin oma talo -minun nimissä toki ettei uo-setä vie. Tässä eloa ja perheenlisäystä ja arkea joitain vuosia. Pärjättiin ja oltiin onnellisia omalla tavallamme -mitä nyt miehen psyyke oli koko ajan heikompi ja heikompi, masennusta, alkoholia, työttömyyttä, itsemurhayrityksiä... Mutta rakkautta riitti ja se ihminen nyt vaan on sisimmässään edelleen hyvin mukava, ajatteleva, herkkä, hyväntahtoinen.

No tuli ero lopulta. Kaikki yhteinen velka on ollut minun nimissäni koko ajan. Ja niitä tässä edelleen makselen. No se onni oli, että kun sekä velka että talo että auto on minun nimissäni, niin osituksessa miehellä ei niihin ollut mitään mahdollisuuksia. Ei, vaikkei siis ollut edes avioehtoa.

Nyt elän tilanteessa, jossa eletään sekä minun että nykyisen puolisoni tuloilla. Ei olla suurituloisia, mutta on kahden ihmisen normaalit tulot käytössä. Velkojani makselen ja mies omiaan, mutta rahaa jää mukavasti käyttöön ja säästöönkin, ei tarvitse itkeä, että mistä rahat loppukuun ruokaan yms.

Niin nyt mietin, että mitä jos en olisi alun perinkään lähtenyt eksäni matkaan ja tuohon elämään mitä elin? No okei rakastin. Rakastan edelleen jollain tapaa, en sillein niin kuin miestä ja puolisoa, ei värähdä enää mikään sillä tavalla kun häntä ajattelen, mutta hän on lasteni isä ja edelleen silmissäni sellainen minkä hänessä silloin näin. Tai jos olisin ollut vähemmän sinisilmäinen? Sanonut, että hoida omat raha-asiasi?

No jaa. Olisn ehkä nyt rahallisesti varakkaampi. Tai sitten en. Vaikea sanoa. Mutta ne monet tonnit joita hänen takiaan olen ottanut velkoja, olisi niille ollut muutakin käyttöä.

Mutta olisin muutamaa ihanaa lasta "köyhempi" ja muutenkin, yhtä sinänsä kaunista, vaikkakin vaikeaa, rakkautta jäänyt kokematta.

Mieti tarkkaan ap ja pohdi asioita monelta kannalta. Rakkaus on tärkeää, mutta joskus järki on hyvä olla vahvempi.

Mulle kävi lopulta ihan hyvin, mutta...

Mihin se exäsi muka rahansa käytti, jos sinä kerran maksoit kaikesta kaiken? Sinä maksoit opintolainat ja sinulle jäi niin talo kuin autokin. Ettet nyt hieman kaunistelisi tarinaa eduksesi?

Se mitä ulosoton suojaosuudesta jäi, ei ollut iso summa. Käytti mihin käytti. Osti kyllä perheelle ruokaa, vähemmän kuin minä, juu, ja törsäsi hienompaan, mihin ei oikeastaan olisi ollut varaa. Mutta meni alkoholiin, harrastuksiiin (joitain pakkomielteisiä asioita veneestä, kalastuksesta, jne.).

Kyllä, olin nuori ja viaton ja sinisilmäinen ja tyhmä. Kyllä minä sen myönnän.

Olen vieläkin. Minulla on loputon halu uskoa ihmisiin ja muutokseen, siihen että kaikki järjestyy kyllä, mikään tilanne ei ole mahdoton. Ja vaikka se on naiivia, niin tässä maailmassa missä valloillaan on lähinnä katkeruus, tylyys, vihamielisyys, toivon etten koskaan kadota tätä itsestäni. Vaikka välillä takkiin tulisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, oma tarinani. Rakastuin nuorena opiskelijana 9 v vanhempaan mieheen. Pikku hiljaa selvisi, että mies on korviaan myöten veloissa (Suostunut aiemmin takaamaan muiden velkoja, no seuraukset samat mitä jollain tuolla ylempänä). Mies oli (tai on se edelleen) muuten aivan ihana, herkkä, hauska ja hyvin rakastettava. No suhde eteni ja muutettiin yhteen. Otin opintolainaa että saatiin pikku boksimme kalustettua jne. Sovittiin, että puoliksi menee kulut.

No, valmistuin, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, syntyi lapsi. Miehellä alkoi alamäki. Juopottelua, lisää velkaa yms. Opintolainan sain maksettua omalla työnteolla. No tuli kaikkea muuta. Auto piti hankkia yms. Miehellä oli "tili tapissaan" ja hirveät korkomenot. Maksettiin tilin saldo nollille, otettiin autolainan päälle vielä sen verran uutta lainaa -minun nimissäni toki. Kaikki nämä on toki tullut maksettua ja itsellä on raha-asiat olleet aina hallinnassa.

Ostettiin oma talo -minun nimissä toki ettei uo-setä vie. Tässä eloa ja perheenlisäystä ja arkea joitain vuosia. Pärjättiin ja oltiin onnellisia omalla tavallamme -mitä nyt miehen psyyke oli koko ajan heikompi ja heikompi, masennusta, alkoholia, työttömyyttä, itsemurhayrityksiä... Mutta rakkautta riitti ja se ihminen nyt vaan on sisimmässään edelleen hyvin mukava, ajatteleva, herkkä, hyväntahtoinen.

No tuli ero lopulta. Kaikki yhteinen velka on ollut minun nimissäni koko ajan. Ja niitä tässä edelleen makselen. No se onni oli, että kun sekä velka että talo että auto on minun nimissäni, niin osituksessa miehellä ei niihin ollut mitään mahdollisuuksia. Ei, vaikkei siis ollut edes avioehtoa.

Nyt elän tilanteessa, jossa eletään sekä minun että nykyisen puolisoni tuloilla. Ei olla suurituloisia, mutta on kahden ihmisen normaalit tulot käytössä. Velkojani makselen ja mies omiaan, mutta rahaa jää mukavasti käyttöön ja säästöönkin, ei tarvitse itkeä, että mistä rahat loppukuun ruokaan yms.

Niin nyt mietin, että mitä jos en olisi alun perinkään lähtenyt eksäni matkaan ja tuohon elämään mitä elin? No okei rakastin. Rakastan edelleen jollain tapaa, en sillein niin kuin miestä ja puolisoa, ei värähdä enää mikään sillä tavalla kun häntä ajattelen, mutta hän on lasteni isä ja edelleen silmissäni sellainen minkä hänessä silloin näin. Tai jos olisin ollut vähemmän sinisilmäinen? Sanonut, että hoida omat raha-asiasi?

No jaa. Olisn ehkä nyt rahallisesti varakkaampi. Tai sitten en. Vaikea sanoa. Mutta ne monet tonnit joita hänen takiaan olen ottanut velkoja, olisi niille ollut muutakin käyttöä.

Mutta olisin muutamaa ihanaa lasta "köyhempi" ja muutenkin, yhtä sinänsä kaunista, vaikkakin vaikeaa, rakkautta jäänyt kokematta.

Mieti tarkkaan ap ja pohdi asioita monelta kannalta. Rakkaus on tärkeää, mutta joskus järki on hyvä olla vahvempi.

Mulle kävi lopulta ihan hyvin, mutta...

Pakko kysyä, että onkos nykyinen miehesi henkisesti kunnossa? NImittäin tuollainen määrä psyyken ongelmia, rahaongelmia, vastuuttomuutta... Itseään arvostava nainen ei kyllä ihan äkkiä lähtisi tuollaiseen sotkuun. Tekis lapsia velkaantuneelle itsemurhakandidaatille.  Ainahan ei kyseessä ole rakaus vaan riippuvuussuhde Halu auttaa ja parantaa toinen. 

No, se on eksä. ;) Ehkä olen jotain elämästä kuitenkin tajunnut...

Ota ero kun vielä voit.   Älä jää roikkumaan ihmiseen joka on niin huono raha-asioissaan tai työtää rahansa viinaan ja  muuhiun joutavaan ja kehtaa pyytää sinulta rahaa velkojensa maksuun.  Eroa, älä tuhlaa elämääsi ja rahojasi mokomaan.  Et tule niitä rahoja näkemään milloinkaan enää.   Ajattele, että rupeaisit maksamaan toisen pikavippiä ja antaisit rahat toiselle.  Voi olla että hän ei niitä rahoja niihin velkoihin käytä vaan johonkin joutavaan ja mistä tiedät miten paljon niitä velkoja loppujen lopuksi on, voi olla vain joku ripaus mistä hän on kertonut sinulle.

Älä usko joutavia.

Seuraatko ap tätä keskustelua? Mihin tulokseen tulit vipin suhteen?