**MAALISKUISTEN mahtimahojen viikonloppu**

[color=orange]Mulla ollut nyt parina päivänä sellasta menkkamaista kipua ja just äsken muistin, että täällä ollut siitä puhetta... mutta en sitten muistanutkaan, että enteilikö kenties synnytystä vai jatkuuko tätä nyt vaikka vielä melkein kuukausi? Valaiskaa mua! Ja mun kun piti olla niin varautunut ylimenoon ja tässä sitä taas ollaan odottamassa, että joko, joko... Eilen muuten tuli meillekin ensimmäinen JOKO-PUHELU miehen siskolta. Hieman rupes ärsyttää, kun jo tässä vaiheessa rupee kyselee.



Neiti lähti kyläilemään miehen siskon luokse. Siellä puoli vuotta nuorempi serkkutyttö. Ihan kiva, niin saan olla ihan rauhassa, kun mieskin on nyt salilla ja sen jälkeen on lähdössä sinne messuille. Aattelin jatkaa siivousta, kun kerran innostus on päällä.



Omaan mahaan siis menkkamaista jomotusta ja maatessa tuntuu, että mosse oikein tosissaan punkee itseään tuonne alemmas, oikein vihloo välillä. Ylhäällä tää mun maha silti edelleen on. Ikävästi painaa edelleen tuohon rintalastaan, on ihan kipee jo. Jalkojen turvotus aika ok, ainakin vielä näin aamusella.



[b]Fionalle[/b] tsemppiä ja onnea huomiseen! Ajatella, huomenna sulla on jo nyytti kainalossa... tuu sitten kertoo miten meni ja kuvia odotellaan sähköpostiringissä.



Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

-Monkey ja mosse rv. 37+4-

Mulla oli paljonkin tuota menkkamaista kipua ja vauva puski selvästi alaspäin reilu viikko sitten. Supistelujakin oli paljon. Nyt onkin noin viikon olo ollut mitä loistavin eikä mitään oikeen synnytykseen viittaavaa ole olossa. Eli ainakaan mulla se ei viitannut synnytyksen käynnistymiseen, kai vaan siihen että lähestyy pikkuhiljaa.



-M- rv 38+2

Viimein pääsin kirjoittamaan, toissapäivänä naputin piiitkän viestin, joka ei sitten päätynytkään palstalle asti...Kyllä otti päähän! :/ Uusi yritys nyt.



Torstaina saatiin viimein poika kotiin. Tiistaina olisi jo päässyt syönnin yms. puolesta, mutta sitten joutuikin sinivaloon keltaisuuden vuoksi ja sitä tietysti seurattiin jonkin aikaa. Mutta nyt ollaan kaikki kotona ja hyvin sujuu. :) Isosisko tykkää kovasti hoitaa ja koko ajan haluaisi sylissä pitää. Tietystikään ei ihan omin voimin 2-vuotiaalta onnistu...

Yöt menee rauhallisesti, kolme kertaa poitstu herää syömään, joten suht hyvin saan itsekin nukuttua.

Kestovaippailukin lähteny hyvin käyntiin, ei ole vaatteita tarvinnu vaipan takia vaihtaa (ainakaan vielä). Esikoisen kans aloitin kestoilun vasta parikuisena, joten oli kiva ylläri, että nyt alkoi näin hyvin. :)



Nyt pitää mennä itsekin syömään, tahtoo unohtua välillä...

Onnea kaikille jakaantuneille ja jaksamista muille loppusuoralla!!



pixi ja poika 10pv

ja omia rintoja pakottaa jo. Kyselin tulla siitä synntyskertomuspinosta että mitä mieltä olette?

Meillä on mennyt hienosti nää pari päivää kotona. Poika on edelleen itse rauhallisuus ja vähän joskus hermostuu kun tissistä pitää enemmän imeä kuin pullosta. Silti sinnikkäästi harjotellaan imetystä. Pullosta pakko vielä antaa lisämaitoa ennenkuin tuon imemisen oppii kunnolla ja kun tiedän varmaksi pojan saavan siitä kyllikseen. Öisin heräilty jopa 2 tunnin välein mutta silti vielä jaksan hyvin. Se on tätä alun euforiaa ; )

Mieheni on isyyslomalla ja hoitaa lähes käytännössä yksin nyt meidän vanhimmat lapset jotta minä saan keskittyä vauvaa ja imetyksen onnistumiseen. Ihana mies mulla.

Sisarukset on ottaneet vauvan hyvin vastaan. Esikoinen 5,5v innokas hoito apulainen ja passuutankin häntä sitten vielä nyt kun intoa on ; ) Toki muistan myös kiittää ja kehua häntä.

Keskimmäinen poika pian 3 v on vähemmän innokas. Lelunsa on esitellyt vauvalle ja välillä hellii ja suukottaa vauvaa mutta ei niin kiinnostunut ole vauvasta kuin isosiskonsa. Mutta nyt täytyy rientää taas.

HEI ANNA 22 jos let tän niin millä osastolla olit tayssissa? Ite olin 2a. Onnea myös sinulle! Miten teillä arki sujuu?

...ja mitään ei tunnu. Ai, että mä alan olla kypsä. Tiesihän sen, että aika suurella todennäköisyydellä menee lasketun ajan yli, mutta silti olisin halunnut jo synnyttää. Ja kun ei edes supistele ei mitään!! Kaikki ässät eilen kokeiltu, turhaan. Ja puheluita on tullut, eikö vieläkään. No, ehkä ilmoitettais jos jotain ois tapahtunut!! Onneksi huomenna lääkäri heti aamulla klo 9. Palailen huomenna kertomaan toivottavasti paremmalla mielellä kuulumisia.



Sport75 rv40+0

eikä mitäääään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Alan kyllä olla ihan kypsä tähän odottamiseen. Kaukana takanapäin on ne ajat jolloin saattoi sanoa että " raskaus on ihanaa aikaa" , nyt vaan olen ihan kypsä. Mies saa kyllä osansa tästä mun pahantuulisuudesta. Torstaina vasta on seuraava lääkäriaika, silloin kyllä kyselen että aiotaanko tämä kaveri joskus täältä häätää vai kökinkö minä täällä vielä pääsiäisenäkin.



Kamukaverit rv 40+2

Ja ei merkkiäkään mistään.. Mulla on tullu kyljet ihan hirmu kipeiks ja vatsanahka on jo kosketusarka kun nestorilla ei todella oo enää tilaa venytellä kunnolla ja todella koskee kun vauvan kantapää painaa tuonne oikeaan kylkeen ja peppu pingottaa tosta navan yläpuolelta..



Ja kun tää raskaus todella taitaa mennä oikein näyttävästi yli niin voitte arvata miten kauniita raskausarpia mulla on koko vatsa täynnä. Ehdin jo muutama viikko sitte iloita kun oon päässy niin vähillä arvilla, mutta samaa ei voi kyllä sanoa enää..

Mies yritti lohduttaa, mutta jotenki sekään ei nyt tunnu auttavan ja se raukka saa muutenki kärsiä tästä mun " viulunkieli" -olotilasta...

Toivottavasti PIAN HELPOTTAA!



Mutta nyt nukkumaan ja toivomaan niitä supistuksia.. (en olis uskonu että joskus ootan että alkaa koskemaan johonkin :) )



Kati ja Nestori -rv40+4

AliisaS kyseli viikonloppupinossa nuista näkemyseroista lapsenkasvatukseen akselilla miniä/anoppi. Meillä ensimmäinen vasta tulossa, että suoranaisesti ei ole kokemusta kyseisestä asiasta mutta vuodatampa jotain tähän kuitenkin. Minä en siis ole ihan anopin paras kaveri... joskus aikoinaan oli erimielisyyksiä... tai no minä en sanonut mitään, mutta anoppi ei nähtävästi pitänyt minusta ja ns. haukkui minut. Sit kesti jonkun aikaa kun ei oltu tekemisis, silloin oli rauhallista, mutta nyt taas... hoh hoijaa... Alku raskaudesta tuli vähän väliä ohjetta mitä pitää syödä ja plaap plaap plaap... muuten ihan o.k. juttu, mutta kun tietoa ei ollut. Siis silloin reilu 30wee sitten kun hän odotti ni ei kaikista näistä pastorointi jutuista esim. vissiin tiedetty. No sit hän on koko mun raskauden ajan hehkuttanut sitä omaa raskauttaan. Miten hän oksenti kokoajan ja miten laiha hän oli vaikka odotti. VOI ITKU!!! Kerta toisensa jälkeen samat jutut. Sitten hän on tarjoutunut tietysti lapsenvahdiksi... no eipä me tätä lasta siksi tehty että saisi anopille hoitoon... toivottavasti muita innokkaita lapsenvahteja on saatavilla. Hyvää hyvyyttään hän tulokkaalle on kutonut vaatteitakin, empä vaan tiedä minkä mollamaijan päälle ne käy... toisaalta surullista, toisaalta tosi ärsyttävää. Onneksi minun äitini aivan toista maata. Ompa niitä muitakin juttuja vielä, mutta ehkä käännän ajtukseni nyt pois ikävistä asioista....

Vaikkapa omaan napaan. Masu on hulahtanut aika lailla alemmas. Tuleva isä oikein eilen päivitteli sitä. Sit viimeaikoina mä olen tuuppinut napaani urakalla kaikkiin ovenpieliin, liekö kasvanutkin tämä maha vaan entisestään.

Eilen illalla innoissani menin nukkumaan, että josko taas toivoa herättäviä suppareita tulis... PÖH! Pari pientä ja siihen se jäi... mutta me on sovittu miehen kans että keskiviikkona synnyttäsin :-) koetan nyt pinnistää sitten...

Eilen sain ommeltua viimeiset vauvajutut... siis yhden pussilakanan ja löysin sopivankokoisen lakanakankaan siinä hötäkässä, niin yhden sellaisen vielä pyöräytin. Niin ja tutit ja tuttipullot keitin. Että kaikki on valmista... IIK! jos niin voi sanoa... :-D

Hyvin nukuttu yö takana. Tosin viideltä olin miehen kanssa aamukahveella kun se oli lähdös töihin. Jonkin näköistä painajaistakin näin... en saanut pankkiautomaatista rahaa kun salasana ei käynyt sinne. Painelin oikeat numerot, mutta näytölle tuli ihan muita numeroita. Rahahuoliako??? Sit näin edesmenneen koulukaverini. Elävänä. Mitähän sekin tarkoittanee...

Ja maalismasut poksahtelee ainakin jossain päin... Onnea Nyytikäs77!

Meille ei ole tullut joko soittoja... mutta kysymyksiä kavereilta milloin se la. on kylläkin. Tässä yhtenä päivänä oikein mietin että mun kavereista ei taida olla kun yhdellä lapsia. Hassua, ikääkin jo jonkin verran kertynyt ja ain olen aatellu niin että moni kaverini lapsirakkaana ihmisenä tekasoo jälkikasvua hyvissä ajoin. Ja hokkus pokkus tässä sitä meikäläinen mahapystyssä kulkoo :-)

Niin viikonlopusta vielä. Käytiin tosiaan kattoos moottoripyörää, mutta oli onneksi niin kallis että vanhaa täytyy korjailla, halvemmaksi tulee. Sit samalla minä pääsin shoppailemaan ja löysin vauvalle potkupuvun ja itselle imetysliivit. Otin hieman suuremman koon, mutta aika passelit ne on kyl nytten jo.

Tänään taas asioita suureen kaupunkiin jahka mies tulee töistä. Ni meinaan Lindeksiltä kattoo toisia imetysliivejä ja täytyy ne vauvanvaatteetkin katsastaa siinä ohimennen... ainiin ja vaippoja meinatiin ny ostaa. Ettei sit tarvi miehen niit heti ensimmäiseksi ehtiä kun tarvetta on...

Täytyy lähteä ulkoilemaan ja putsaan kissaherran pissa-astia.... sillä jotain masu ongelmia vissiin... käynyt nyt n.10 minsan sisään 3 kertaa raapiis hiekkalaatikolla ja juoksentelee hassusti pitkin taloa. Huolta mammalle nuista karvavauvoistakin :-)



Paukku rv.37+2