ÄLÄ KYSY surevalta "miten voit"!
Sanoo Vuokko Hovatta lehdessä miehen menetettyään. Nyt alkaa mennä liian pitkälle nämä "Älä sano sitä, älä sano tätä"-jutut. Kaikki surevat ottavat jostain nokkiinsa ja sitten ihmetellään, kun ihmiset kaikkoavat surevan ympäriltä. Kaikkoaminen johtuu siitä, ettei ihminen osaa sitten oikein muuta kuin jättää rauhaan, kun kaikki sanominen, voinnin tiedustelu ja lohdutuksen yritykset koetaan verisenä loukkauksena. Tietysti kysyjän velvollisuus on osoittaa hienotunteisuutta ja vilpittömyyttä.
Sekään nyt ei ihan toimi, kun sanotaan, että "Voit vain kuunnella", kun yleensä se kuunteeminen aloitetaan esimerkiksi juuri voinnin kyselyllä. Jos ei vastaaja halua sen syvällisemmin ko hlö:n kanssa jutella, sanokoon vaikkapa "Kiitos, kyllä se siitä pikkuhiljaa".
Sureva kärsii toki ehkä todella voimakasta ahdistusta, mutta omaa taakkaansa ja suruaan hän sillä lisää, jos suhtautuu jokaiseen aidosti hyvää tarkoittavaan ihmiseen kyynisen vihamielisesti.
T. Itsekin läheisensä menettänyt
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava kirjoitus ap!
Olen niin täynnä näitä sääntöjä mitä keksitään milloin mistäkin aiheesta..
'älä tee sitä, älä sano sitä, yritä lohduttaa, välilä on parempi kun et yritä lohduttaa' jne ..jne..
Eikö sitä vaan jokainen saisi oman parhaansa mukaan olla surevan tukena, vaikka tulisikin surevan mielestä väärä kysymys.. Millainen semmoinen ihminen ylipäätään mahtaa olla se joka mielessään ihmettelee toisen kysymyksiä jos ne ei miellytä?
Minä menetin kuukausi sitten erittäin rakkaan ihmisen ja minä en siunaile kenenkään kysymyksiä joilla tarkoitetaan kuitenkin hyvää ja hengessä elämistä.
Tismalleen samaa mieltä. Olen menettänyt kaksi perheenjäsentä vajaan vuoden sisällä, hyväksyn kaikenlaisen osanoton muodossa esitetyn, kukaan ei varmasti tarkoita pahaa sanoillaan.
Varmasti tarkoittaa. En viitsi kertoa mitä minulle sanottiin kun lapseni kuoli.
Ymmärrän Vuokko Hovattaa:riippuu kysyjästä, miten on vointia kysynyt.Voi olla välinpitämätön , jotain sanoakseen ilman empatiaa.? Ei voi oikein tietää, mitä tuohon liittyy.???
Ei surevatkaan ole mikään yhtenäinen joukko, johon pätee samat säännöt. Minua ei haitannut miten voit, oletko kunnnossa kysymykset. Olin kyllä niin sumussa, etten muista puoliakaan kävijöistä. Jotain toista voi haitata, mutta mielestäni aina saa toivottaa osanottonsa ja kysyä miten toinen jaksaa. Kyllä useimmat sen jaksavat.
Ok
Kysyn sitten, "mites margariinit?".
Joo, en sano sureville nykyään muuta kuin että 'otan osaa' ja 'kerro, jos tarvitset apua jossain'. Vähän sama juttu raskaana olevien kanssa. En enää edes onnittele, kun siitäkin on onnistuttu loukkaantumaan.
"Miten voit?" on ihan hyvä kysymys.
Seuraavakin on nähty ja kuultu:
'Ääh, mitä sä nyt sitä enää suret, oli jo aika mennä (ihmisestä, lemmikistä).
"Mitä tosta sä oot / te ootte vielä nuori(a), tehkää uus (keskenmeno).
"Näin oli tarkoitettu"
"Lopeta, jo, elämä jatkuu"
Siinä muutama empaatisten suomalaisten myötäelävä kommentti. "Miten voit?" on enemmän kuin ok.
Älä ole yhteydessä surevaan - sureva suuttuu!
Ole puhelimitse yhteydessä surevaan - sureva suuttuu!
Kysy surevan vointia kirjeellä - sureva suuttuu!
Lähetä kyyhkynen surevalle - sureva suuttuu!
Ajan henki, kaikesta joku saattaa pahoittaa mielensä, niin munankuorilla kävelystä tuli normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava kirjoitus ap!
Olen niin täynnä näitä sääntöjä mitä keksitään milloin mistäkin aiheesta..
'älä tee sitä, älä sano sitä, yritä lohduttaa, välilä on parempi kun et yritä lohduttaa' jne ..jne..
Eikö sitä vaan jokainen saisi oman parhaansa mukaan olla surevan tukena, vaikka tulisikin surevan mielestä väärä kysymys.. Millainen semmoinen ihminen ylipäätään mahtaa olla se joka mielessään ihmettelee toisen kysymyksiä jos ne ei miellytä?
Minä menetin kuukausi sitten erittäin rakkaan ihmisen ja minä en siunaile kenenkään kysymyksiä joilla tarkoitetaan kuitenkin hyvää ja hengessä elämistä.
Tismalleen samaa mieltä. Olen menettänyt kaksi perheenjäsentä vajaan vuoden sisällä, hyväksyn kaikenlaisen osanoton muodossa esitetyn, kukaan ei varmasti tarkoita pahaa sanoillaan.
Varmasti tarkoittaa. En viitsi kertoa mitä minulle sanottiin kun lapseni kuoli.
"Ei kahta ilman kolmatta"? Koiran ja lapsen kuoleman jälkeen! Näin tutulleni on sanottu...
Jäin leskeksi juuri ennen covidia, vieläkään kukaan ei ole kysynyt miten voin. Sen verran on kysytty että saanko leskeneläkettä. Muuta en kyllä odottanutkaan.
Tismalleen samaa mieltä. Olen menettänyt kaksi perheenjäsentä vajaan vuoden sisällä, hyväksyn kaikenlaisen osanoton muodossa esitetyn, kukaan ei varmasti tarkoita pahaa sanoillaan.