ÄLÄ KYSY surevalta "miten voit"!

Vierailija kirjoitti:

Paras tähän asti on ollut jonkun läheisen menettäneen haastattelu, missä sureva kertoi kirjoittaneensa vihkoon muistiin kaikki hänen mielestään typerät ja loukkaavat asiat mitä hänelle oli asian tiimoilta sanottu. Totta kai tajuan että menetys aiheuttaa myös vihaa ja mikä olisikaan parempi kohde purkaa se kuin myötätuntoa tarjoava ihminen. Eihän hän voi edes suuttua takaisin, kun surevalla on niin rankkaa. Mutta voisi surevakin muistaa että maailmassa on muitakin ihmisiä. Sille surevalle menetys pysäyttää maailman, mutta muille ei.

Nimenomaan näin. Vaikka mun läheinen kuoli, niin arki jatkuu muilla ihan samalla lailla kuin ennenkin. Mun maailma muuttui, muiden ei. Omasta mielestäni on jotenkin tosi asiatonta suuttua näistä osaa ottavista kommenteista, että "ETHÄN SÄ EES TUNTENU SITÄ NI SÄ MISTÄÄ MITÄÄ TIIÄ!"..

-7

Kun läheiseni sai vakavan sairauskohtauksen, minusta tuntui hyvältä jutella tuttujen kanssa ihan kepeitä, arkisia asioita ja kuulla esim, että ystäväni menee naimisiin. Tuli semmoinen tunne, ettei koko maailma romahtanut, vaan seisoo, kuten ennenkin ja odottaa, jahka jaksan itse jossain vaiheessa nousta murheen alhostani takaisin meininkeihin. Kaikilla ei ole näin varmaan, mutta itselle toimi.

Kyllä aika megaluokan loukkaantuja saa olla jos otan osaa/osanottoni-sanoista loukkaantuu. Ne on juuri ne sanat, jotka voi surevalle sanoa, jos ei mitään muuta sanoja ole, ja näinhän se usein on. Itse olen saattanut sanoa myös esim. "Olen pahoillani tai "olen pahoillani että näin kävi", koska no tottahan se on, pahoillaanhan sitä on jos tuttu/ystävä on menettänyt läheisensä. Esim. Kaverin isä teki itsemurhan, mitäpä siinä olisi voinut sanoa, kuin että hemmetin kurja juttu, olen pahoillani tapahtuneesta, otan osaa suruusi. Kuinka voit on toisaalta vähän tyhjäkin kysymys, harva esim. Puolison kuoltua kovin hyvinkään voi, mutta toisaalta se on avaus keskustelulle, mikäli surutyötä tekevä keskustella haluaa. Joskushan voi sanoa myös ihan suoraan, että minä en löydä sanoja, tai en tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä jos haluat jutella.

Näinhän se juuri oli tarkoitettu. Otan osaa, että sinulla on ilmeisen vaikeaa, kun piti noin kummallisesti vastata.  On parempi olla pahoillaan, kuunnella, kysyä voiko olla avuksi. Tässä lähinnä ehkä oli puhe siitä että puolitutulta aletaan tenttaamaan vointia.