Yllättävän monella lukioikäisille pojalla ei ole tyttöystävää : O tää oli mulle yllätys. Ja ihan normaaleja kivannäköisiä poikia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ovat tainneet tulla nirsommiksi.

Itse kävin lukion vuosituhannen vaihteessa. Tytöt olivat nirsoja jo silloin. Pieni osa pojista pyöritti enemmistöä tytöistä

Omasta lukiosta on aikaa 8 vuotta, mutta hyvin harva silloin seurusteli. Ei ollut järkeä, kun lukion jälkeen olisi tiet kuitenkin eronneet jatko-opiskeluiden takia.

Mun pojalla koulu, urheiluharrastus ja kaverit vie kaiken ajan.

"Mietin vaan kun moni poika tuntuisi kuitenkin kaipaavan tyttöystävää. Poikakavereiden kanssa ei puhuta syvällisiä, vanhemmille ei haluta kertoa mitään."

- - "Taisin juuri löytää taas sisällä olevan tytön. - Kyllä me pojat puhumme syvällisiä sekä muiden poikien kanssa, että osa -kiuten minä myös-  joidenkin tyttöjen kesken."

" -  -  - Mutta sinähän ootki gay"

Olen vieraista kielistä saanut kokeista yleensä vain ysejä , joten voi olla, että tiedät gay:lle jonkun sellaisen merkityksen jota minä en tiedä, mutta niillä kielillä, mitä hieman hallitsen en tiettävästi ole. - Miksi niin luulet?  Luulempa, että sinulla opinnot jäivät keskenjääneeseen yläkouluun; eikä vain siksi että  vieraitten kielten sanoja opetellessa olisi ollut hyvä, jos olisi oppinut myös niiden merkityksen, edes auttavasti. Se voi toki olla vaikeaa, ellei tunne tai käsitä suomalaisenkaan  käännöksen merkitystä.    

Tuon ikäisiä tyttöjä kyydittää vanhemmat miehet, ja nykyisin on tietysti tulleet turvapaikanhakijat mukaan kuvioon. Käypä katsomassa kenen tahansa 16-v tytön sosiaalista mediaa, niin se on täynnä ällöimeliä sydämiä ja nalleja paikallisilta turvapaikanhkaijoilta

Moni lukioikäinen poika ei tahdo tyttöystävää, eikä tytötkään moni halua seurustella. Itse olen tyttö, mutta kaverit on poikia (koska heidän kanssaan osuu kiinnostukset yksiin). Omista kavereista ei ainakaan kukaan halua seurustella. Abeja ollaan, niin melko lailla kaikki tuntuu ajattelevan että hoidetaan nyt kirjoitukset kunnialla, eikä haaskata aikaa seurusteluun kun korkeakouluun mennessä olisi todennäköisesti ero edessä joka tapauksessa.

Toki on niitäkin poikia (ja tyttöjä!) jotka eivät saa tyttöystävää/poikaystävää. Toki kyse voi olla siitäkin että ihastutaan sellaisiin jotka ovat hirveän suosittuja, vaativia yms. vaan kun omaa ihastumista ei pysty kontrolloimaan.

Lukiotytöt seurustelee yleensä itseään vanhempien poikien kanssa ja omanikäiset saa tyytyä hakkaamaan hanskaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni lukioikäinen poika ei tahdo tyttöystävää, eikä tytötkään moni halua seurustella. Itse olen tyttö, mutta kaverit on poikia (koska heidän kanssaan osuu kiinnostukset yksiin). Omista kavereista ei ainakaan kukaan halua seurustella. Abeja ollaan, niin melko lailla kaikki tuntuu ajattelevan että hoidetaan nyt kirjoitukset kunnialla, eikä haaskata aikaa seurusteluun kun korkeakouluun mennessä olisi todennäköisesti ero edessä joka tapauksessa.

Toki on niitäkin poikia (ja tyttöjä!) jotka eivät saa tyttöystävää/poikaystävää. Toki kyse voi olla siitäkin että ihastutaan sellaisiin jotka ovat hirveän suosittuja, vaativia yms. vaan kun omaa ihastumista ei pysty kontrolloimaan.

Taidat puhua paskaa. Tai kuulut johonkin outoon hikipinkoporukkaan. Omana lukioaikana kyllä kaikki oli kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta, mutta kaikki ei vaan löytänyt itselleen tyttö/poikaystävää.

Mun mies sanoo olleensa lukiossa kiinnostunut vain kaverien kanssa pyörimisestä, bändisoitosta ja tietokonepeleistä. Kavereiden joukossa tosin oli tyttöjäkin, mutta vasta yliopistossa tytöt alkoivat varsinaisesti kiinnostaa.

Ei mua haittaisi, vaikka poikani olisi samanlainen.

"Lukiotytöt seurustelee yleensä itseään vanhempien poikien kanssa ja omanikäiset saa tyytyä hakkaamaan hanskaa."

- En tiedä onko tämä osaksi seurausta siitä, että monessa lukiossa  on huomattava tyttöjen enemmistö. - Kaikille halukkaille tytöille, joita kiinnostaa seurustelu ei yksinkertaisesti löydy omalta luokalta sitä kiinnostavaa poikakaveria. Ja niihin samaan ikäluokkaan kuuluvilla pojilla jotka jatkavat opintojaan ammattikoun puolella kiinnostuksen kohteet on tai saattavat olla aika erilaiset, jolloin yhteentörmäyksiä  ja kohtaamisia lukiolaistyttöjen ja ammattikoulukaispoikien välillä ei yksinkertaisesti, niin paljoa synny, vaikka toki poikkeuksia totta kai on.  - ihan yhtälailla on mahdollista että lukiossa opiskeleva poika seurustelee ammattikoulussa opiskelevan tytön kanssa.  

Hyvä vaan. Itse aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa 16-vuotiaana ja vuosia onkin sitten vierähtänyt. Alan olla nuoruuden ehtoopuolella.

Rakastan miestäni kovasti ja tätä arkea, jota jaamme. Kuitenkin, joskus harmaina sunnuntaipäivinä tai unettomien öiden piinaavina tunteina mielessä saattaa käydä ohikiitävän hetken ajatus, että olisiko ehkä sittenkin pitänyt kokeilla vapaampaa nuoruutta ja mennä, miten lystää. Sitten tuleekin heti sen jälkeen paha mieli siitä, että on mennyt edes sen sekunnin ajan ajattelemaan tuollaista - olenhan onnellinen ja rakastettu nytkin.

Minun kokemukseni perusteella pääsee ehkä helpommalla, kun ei pariudu liian nuorena, eipähän tarvi miettiä vaivata päätään tuollaisilla tyhmillä ja joutavilla jutuilla.

Ei ne lukiolaiset kovin paljoa seurustelleet 1970-luvulla, ei 1990-luvulla eikä näköjään 2010-luvullakaan. Niillä on kaveriporukat, harrastukset, läksyt, tulevaisuus. Seurustelemaan ehtii myöhemminkin.

Omalle pojalle opetan ettei kannata alkaa seurustelemaan kovin nuorena. Tyttöjen kanssa kannattaa pitaa hauskaa, mutta jättää ne vakavammat seurustelut myöhemmäksi. Seurustelu rajoittaa nuorta miestä liikaa ja jää moni hieno reissu kokematta.

Kun olin itse lukiossa 1999-2001, oli julkisesti yhdessä ehkä viisi paria. 

Tiesin muutaman, joilla oli seurustelukumppani toisessa koulussa, mutta valtaosa oli ihan vapaita. 

Miksi pitäisi kiirehtiä? Lapsena pitäisi saada olla lapsi. Aikuisena sitten voi seurustella ja naiskennella niin paljon kuin huvittaa.