Miehen mielestä lasta ei saa auttaa läksyissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa pitää tarvittaessa, muttei tehdä niitä läksyjä lapsen puolesta. Opettajalle on paljon arvokkaampi viesti se, että läksyt ovat välillä väärin, kuin että ne ovat vanhempien korjauksen jäljiltä aina oikein.

Myöskin läksyjen tarkastus kotona on vähän niin ja näin - osa vetää sen ihan överiksi ja piirtelee hymynaamoja ja oikeinmerkkejä lapsensa läksyihin, vaikka esimerkiksi käsiala ei olisi edes luettavissa tai asia olisi kirjassa opetettu eri tavalla kuin silloin äidin tai isän kouluaikana. Yritä siinä sitten selittää lapselle, että miksi paha opettaja sanoo, ettei vastaus ole oikein/siitä ei saa selvää, jos vihkossa on jo valmiiksi äidin/isän piirtelemät oikeinmerkit ja kukkaset. 

/ope

Miksi ne sitten pitää kotona tarkistaa joka v*un ilta ja kuitata omalla nimmarilla, että näin on tehty? Jos siis niitä ei korjata samalla? Mitään kukkia ja hymynaamoja en kyllä piirtele. Koska se, että mä tarkistaisin vaan sen, että lapsi on siihen läksykohtaan jotain riipustellut sisältöä tarkastamatta, on sitten mun mielestä yksi lysti.

Tottakai läksyjen tarkastaminen on tärkeää, mutta oleellista on se miten sen tekee. Jos mukula on raapustellut harakanvarpailla jotain huttua paperille, ei sitä olisi kovin järkevää palkita hymynaamoin. Sun tyyli kuulostaa just hyvältä - tarkastat tehtävät sisältöineen päivineen ja ohjaat tekemään korjauksia. Parasta olisi, jos vanhemmat eivät itse antaisi kuitenkaan sitä oikeaa vastausta suoraan "apteekin hyllyltä".

/ope

Mikä ihme oletus sinulla on, että tehtävän uudelleen tekeminen on oikean vastauksen antaminen apteekin hyllyltä?

Jos sinulla on kyseistä ongelmaa luokassasi, ehkä olisi syytä ottaa asia puheeksi ko. vanhempien kanssa.

Mä olen tässä 15 vuoden aikana nähnyt aika monen lapsen läksyt, joten ihan siihen perustuu oletukseni. On aika jännä nähdä, miten esimerkiksi kuluneen viikon kotitehtäviä käsittelevä pistokoe menee ihan penkin alle lapsella, jolla on aina kuitenkin viimeisen päälle oikein tehnyt läksyt.  

/ap

Eli minälainen määrä on prosentuaalisesti kyseessä?

En ymmärrä tuollaista toimintaa vanhemmilta, mutta toisaalta en pidä asenteestasi niitä vanhempia kohtaan, jotka yrittävät ihan oikeasti _auttaa_ lasta läksyissä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta olisi todella hyvä, jos vanhemmat eivät ainakaan korjaisi läksyjä oikein. Auttaa voi, jos lapsi ei esim. ymmärrä tehtävää, mutta lapsen omat virheet pitäisi jäädä läksyissä näkyviin.

Jos kaikkien lasten läksyt ovat oikein, ei opettaja saa mistään tietää, ettei asia olekaan osattu ja ymmärretty. Silloin mennään vaan rivakasti eteenpäin ja voi seuraavakin asia jäädä ymmärtämättä. 

No, jos mä näen, että lapsi ei selkeästi tajua jotain asiaa, laitan kyllä opelle siitä viestiä, mutta esim tokaluokkalaisen, jolle lukeminen on tosi hankalaa, kanssa käyn kirjoitustehtävät läpi sana sanalta, tavu tavulta. Koulussa tämä ongelma on tiedossa, mutta opella on liian iao ryhmä, 28 oppilasta, ni ei ehdi paneutua yhden ongelmiin, ni me sit tehdään vähän enemmän kotona, ettei toka luokkakin mene ihan hukkaan, ku eka jo meni. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta olisi todella hyvä, jos vanhemmat eivät ainakaan korjaisi läksyjä oikein. Auttaa voi, jos lapsi ei esim. ymmärrä tehtävää, mutta lapsen omat virheet pitäisi jäädä läksyissä näkyviin.

Jos kaikkien lasten läksyt ovat oikein, ei opettaja saa mistään tietää, ettei asia olekaan osattu ja ymmärretty. Silloin mennään vaan rivakasti eteenpäin ja voi seuraavakin asia jäädä ymmärtämättä. 

Öö, eli laäksyjä ei siis kannata tarkistaa?

Eikö opettajalla ole kuitenkin muitakin oppimisen mittareita kuin läksyt?

Kannattaa tarkistaa, mutta siten, että katsoo, onko kaikki tehtävät tehty huolellisesti ja selkeitä virheitä havaitessaan pyytää lasta vielä tarkemmin miettimään tietyn tehtävän ratkaisua. Se ei palvele ketään, että vanhempi korjaa lapsen läksyt tai merkitsee valmiiksi, että nämä ovat oikein. Ne kun ei tosiaan aina ole äidin/isän "tarkastuksesta" huolimatta oikein (vrt. iltapäivälehtien matikkapähkinöiden vastausjakauma...)

Ja läksyt eivät tosiaan ole ainoa mittari lapsen opettamisen arviointiin, mutta tuossa käy helposti niin, että puolella luokalla on vanhemmat korjannut tehtävät ja puolet ovat tajunneet ratkaisun itse ja ope kuvittelee, että hieno homma, kaikki saa kokeesta hyvän arvosanan näillä tiedoilla, ei tarvi kerrata tätä enää. 

/ope

Siis ei kai läksyjen korjaus tarkoita automaattisesti sitä, että vanhempi tekee ne? Luotan siihen, että osaan tarkastaa vielä tokaluokkalaisen läksyt. Ja mielestäni on tehokkaampaa, että lapsi  tekee tehtävän uudelleen niin, että aikuinen ohjaa.

Tai toisaalta, kun huomaan virheen voinko siis vaatia, että lapsi korjaa tehtävän opettajan ohjauksella?

Ei aina, mutta valitettavan usein. Ja tietenkin on suotavaa, että aikuinen ohjaa lapsen pohtimaan uudelleen väärin menneitä tehtäviä ja auttaa tarvittaessa. Mutta mikäli aikuinen ei sitä välttämättä osaa tehdä, on parempi jättää läksyt niin, että siellä näkyy lapsen oma pohdinta ja sitä voi sitten koulussa verrata läksyjen läpikäymisen yhteydessä oikeaan vastaukseen. 

/ope

Oletko ohjeistanut luokkasi vanhempia, että älkää missään tapauksessa auttako lapsia läksyissä?:D

Minulle ei nyt edelleenkään aukea logiikkasi; kun ne läksyt nyt on tarkistettava, niin mitä niiden virheiden kanssa tehdään? Mitä apua on kertoa lapselle, että tässä on virhe, mutta älä vain korjaa sitä?

Ja usko pois, vanhemmissa on myös niitä jotka aivan varmasti hallitsevat peruskoulun asiat.

Tottakai ne virheet saa korjata, mikäli auttaa samalla lasta ymmärtämään, mikä tässä on väärin, miksi se on väärin ja miten sen voisi saada oikein. Se ei auta, että vanhempi korjailee yöllä lapsensa mentyä nukkumaan läksypaperit sellaisiksi, että lapsi voi hyvillä mielin olla luokassa tassu pystyssä jokaisen läksykysymyksen kohdalla, vaikka ei itse ole ihan ymmärtänytkään, miksi tässä on tällainen vastaus.

Ja kyllä, suurin osa vanhemmista on valtavan fiksuja ja osaa paljon enemmän kuin itsekään osaan - se ei vaan auta sitä ekaluokkalaista, joka on äitinsä/isänsä avustuksella piirrellyt kirjainharjoitukset täyteen vanhan mallisia kirjaimia, saaden paperiinsa kotona palkinnoksi tarran ja joka kuitenkin joutuu läksyjen tarkastuksen yhteydessä kumittamaan kaikki kirjaimensa pois ja tekemään ne uudestaan...

/ap

Vaikutat vaikealta ihmiseltä. Onneksi lapseni luokkaa opettaa juuri päinvastainen opettaja kuin sinä.

Kyllä, olen tosi vaikea ihminen, kun toivoisin, että vanhemmat tukisivat lapsen oppimista ihan oikeasti eikä vain sillä tasolla, että on kiva mennä annettujen oikeiden vastauksien kanssa oppitunnille. Minä mieluummin auttaisin siellä tunnilla lasta ymmärtämään paremmin, miksi hän ei ole saanut matikantehtäväänsä oikeaa vastausta ja miten hän voisi ajatella tehtävää eri kannalta, jotta onnistuisi jatkossa. Minun on kuitenkin mahdotonta tehdä niin, mikäli kotona on korjattu lapsen tehtävä silmänlumeeksi auttamatta lasta ymmärtämään näitä asioita. Jos kotona on yhteisen pohtimisen avulla saatu lapsi ymmärtämään, mikä tehtävässä on ollut väärin ja miten se voidaan korjata, se on tosi hienoa ja ihan varmasti kenen tahansa opettajan mielestä hyvä juttu, mutta vaikka se sinun kotonasi toteutuukin, niin se ei toteudu kaikkien kotona. Ja sen vuoksi osan vanhemmista olisi parempi vain tarkastaa, että tehty on, mikäli itseä ei kiinnosta sitoutua sen enempää lapsen oppimiseen. 

/ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa pitää tarvittaessa, muttei tehdä niitä läksyjä lapsen puolesta. Opettajalle on paljon arvokkaampi viesti se, että läksyt ovat välillä väärin, kuin että ne ovat vanhempien korjauksen jäljiltä aina oikein.

Myöskin läksyjen tarkastus kotona on vähän niin ja näin - osa vetää sen ihan överiksi ja piirtelee hymynaamoja ja oikeinmerkkejä lapsensa läksyihin, vaikka esimerkiksi käsiala ei olisi edes luettavissa tai asia olisi kirjassa opetettu eri tavalla kuin silloin äidin tai isän kouluaikana. Yritä siinä sitten selittää lapselle, että miksi paha opettaja sanoo, ettei vastaus ole oikein/siitä ei saa selvää, jos vihkossa on jo valmiiksi äidin/isän piirtelemät oikeinmerkit ja kukkaset. 

/ope

Miksi ne sitten pitää kotona tarkistaa joka v*un ilta ja kuitata omalla nimmarilla, että näin on tehty? Jos siis niitä ei korjata samalla? Mitään kukkia ja hymynaamoja en kyllä piirtele. Koska se, että mä tarkistaisin vaan sen, että lapsi on siihen läksykohtaan jotain riipustellut sisältöä tarkastamatta, on sitten mun mielestä yksi lysti.

Tottakai läksyjen tarkastaminen on tärkeää, mutta oleellista on se miten sen tekee. Jos mukula on raapustellut harakanvarpailla jotain huttua paperille, ei sitä olisi kovin järkevää palkita hymynaamoin. Sun tyyli kuulostaa just hyvältä - tarkastat tehtävät sisältöineen päivineen ja ohjaat tekemään korjauksia. Parasta olisi, jos vanhemmat eivät itse antaisi kuitenkaan sitä oikeaa vastausta suoraan "apteekin hyllyltä".

/ope

Mikä ihme oletus sinulla on, että tehtävän uudelleen tekeminen on oikean vastauksen antaminen apteekin hyllyltä?

Jos sinulla on kyseistä ongelmaa luokassasi, ehkä olisi syytä ottaa asia puheeksi ko. vanhempien kanssa.

Mä olen tässä 15 vuoden aikana nähnyt aika monen lapsen läksyt, joten ihan siihen perustuu oletukseni. On aika jännä nähdä, miten esimerkiksi kuluneen viikon kotitehtäviä käsittelevä pistokoe menee ihan penkin alle lapsella, jolla on aina kuitenkin viimeisen päälle oikein tehnyt läksyt.  

/ap

Eli minälainen määrä on prosentuaalisesti kyseessä?

En ymmärrä tuollaista toimintaa vanhemmilta, mutta toisaalta en pidä asenteestasi niitä vanhempia kohtaan, jotka yrittävät ihan oikeasti _auttaa_ lasta läksyissä.

Sanotaanko näin nyt ilman mitään kaiken kattavaa tilastointia, että eka-kolmasluokkalaisten kohdalla liikutaan siinä 40-50% tuntumassa. Sitä vanhemmilla alkaa ne tehtävät olla sen luonteisia, että näiden "puolestatekijävanhempien" määrä pienenee. 

Niitä vanhempia, jotka auttavat oikeasti lasta ymmärtämään (esim. huomaan, että asia on lapselle ekalla tunnilla tosi haastava ja sitten läksyjen jälkeen kummasti seuraavalla tunnilla ihan superhelppo) muistan kyllä kehua ihan henkilökohtaisesti :)  Ja tietty yritän ohjeistaa ja tukea näitä toisia vanhempia erilaiseen läksyjentarkastustyyliin, mutta toisille vaan tuntuu lapsen edes näennäinen suoriutuminen olevan tosi tärkeä juttu. Kokeen koittaessa vaan sitten aina surullisella tavalla paljastuvat ne lapset, jotka eivät oikeasti ymmärtäneetkään ja sitten on jo liian myöhäistä tehdä asialla mitään muun ryhmän porskuttaessa eteenpäin. 

/ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta olisi todella hyvä, jos vanhemmat eivät ainakaan korjaisi läksyjä oikein. Auttaa voi, jos lapsi ei esim. ymmärrä tehtävää, mutta lapsen omat virheet pitäisi jäädä läksyissä näkyviin.

Jos kaikkien lasten läksyt ovat oikein, ei opettaja saa mistään tietää, ettei asia olekaan osattu ja ymmärretty. Silloin mennään vaan rivakasti eteenpäin ja voi seuraavakin asia jäädä ymmärtämättä. 

No, jos mä näen, että lapsi ei selkeästi tajua jotain asiaa, laitan kyllä opelle siitä viestiä, mutta esim tokaluokkalaisen, jolle lukeminen on tosi hankalaa, kanssa käyn kirjoitustehtävät läpi sana sanalta, tavu tavulta. Koulussa tämä ongelma on tiedossa, mutta opella on liian iao ryhmä, 28 oppilasta, ni ei ehdi paneutua yhden ongelmiin, ni me sit tehdään vähän enemmän kotona, ettei toka luokkakin mene ihan hukkaan, ku eka jo meni. :(

Ei mutta tuohan on tosi hieno juttu, että oikeasti autat lasta ymmärtämään ja annat hänelle mahdollisuuden itse oivaltaa! Tässä on nyt ehkä vähän väärät vanhemmat pahoittaneet mielensä, sillä on tietty vaikea ymmärtää, miten joku tekisi lapselleen sellaisen karhunpalveluksen, että tekisi läksyt lapsensa puolesta, mutta ikävä kyllä niitä vanhempia on.

/ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta olisi todella hyvä, jos vanhemmat eivät ainakaan korjaisi läksyjä oikein. Auttaa voi, jos lapsi ei esim. ymmärrä tehtävää, mutta lapsen omat virheet pitäisi jäädä läksyissä näkyviin.

Jos kaikkien lasten läksyt ovat oikein, ei opettaja saa mistään tietää, ettei asia olekaan osattu ja ymmärretty. Silloin mennään vaan rivakasti eteenpäin ja voi seuraavakin asia jäädä ymmärtämättä. 

no juu, mutta kotona nimenomaan on usein aikaa rauhassa miettiä jokin asia niin, että lapsi itse lopulta ymmärtää ja saa esim. matikan laskun oikein.

Mitä tulee open havainnointikykyyn, niin tunneilla tehdään todella paljon harjoituksia, esim. nyt matikassa yleensä aukeamallinen tehtäviä, jotka usein luokassa käydään tarkistuttamassa opella -> tässä kohtaa opettaja hyvin helposti näkee, onko tunnin alussa opetettu asia mennyt jakeluun... 

Kotona nimenomaan kannattaa auttaa lasta, jos hänellä on jokin kysymys, joka askarruttaa, koska opettaja ei ehdi selittämään jokaiselle rauhassa asioita. 

terve. toinen ope

Täälläkin yksi alkuopettaja, joka on samaa mieltä tästä. Itse näen, että läksyjen tehtävä on ennen kaikkea opettaa vastuuta ja omista asioista huolehtimista. Ja että pikkuoppilaita kyllä saa ja joskus pitääkin auttaa. Tunnolliset oppilaat voivat kokea stressaavana tulla kouluun tekemättömien läksyjen kanssa, jos kotona ei ole pyynnöistä huolimatta autettu.

Asioiden varsinainen oppiminen tapahtuu tässä vaiheessa vielä koulussa. Itse 26 ekaluokkalaisen opettajana (ei avustajaa) arvostan suuresti, kun näen, että vanhemmat ovat auttaneet ja tarkistaneet tehtävät kotona. Kyllä sen osaamisen tason näkee koulutunneilla ihan varmasti. Olen kuullut, että jotkut alkuopettajat ihan pyytävät vanhempia tarkistamaan tehtävät kotona ja kuittaamaan ne tehdyksi läksykorttiin tms. Tähän en kuitenkaan itse ole kehdannut alkaa vanhempia velvoittamaan, koska tiedän, että kaikki vanhemmat eivät siihen ryhtyisi.

Tämä kommentti ketään arvostelematta - jokainen opettaja toimikoon tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

No ellei ole ihan imbesilli niin en auttaisi. Se ei kehitä lapsen vastuunottokykyä tai ongelmanratkaisukykyä jos vanhempi vieressä neuvomassa

T. Kympin oppilas, jota ei ole koskaan autettu läksyissä ja jonka läksyjen tekoa ei ole vahdittu

Muitakaan ei saa auttaa, koska sinä jäit yksin tehtäviesi kanssa?

Äidilläni oli sama periaate. Arvatkaa vaan oliko kivaa jäädä muista jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli sama periaate. Arvatkaa vaan oliko kivaa jäädä muista jälkeen.

Miksi et opiskellut itsenäisesti?

Tuon takia haittasin muiden oppimista kouluaikoina koska omaani yritettiin parantaa.

Mitä enemmän minua autetaan sitä enemmän käytän opittuja asioita aseina

Lapsen pitää käyttää kaikki kognitiivinen kapasiteettinsa ennen kuin vaatistaso nousee. Lapsen pitää tehdä kaikki mahdolliset virheet jotka hän on tekemäisillään jotta oppii niistä. Sen sijaan käskisin lasta tarkistamaan tehtävät ennen kuin pakkaa kirjansa.

Monet unohtavat, että lapset ovat yksilöitä niin persoonallisuudeltaan, älykkyydeltään kuin oppimistavoiltaankin. Itselläni on kolme lasta ja yksi heistä oli nopea oppija ja täysin itseohjautuva eikä juuri koskaan kaivannut apua kouluhommissa. Yksi puolestaan oli kova puurtaja, mutta tarvitsi tukea. Yksi taas oli sellainen, että teki aina kaikessa vain minimin ja oppiminen jäikin aina puolitiehen. Jos olisin kohdellut heitä samanlaisina oppijoina, kaksi kolmesta olisi kompuroinut opin tiellä. 

Ku yritin mennä kyselemään, lapsi sanoi, että älä tule siihen niskaan puhaltamaan. Ainoastaan lukioaikana keskustelivat isänsä kanssa fysiikan tehtävistä. Helppo oli olla vanhempi.