Miten pitkään potkut pysyy mielessä?

Kolme v 2 kk 4 pv 12 h.

Flashbackeja tulee edelleen vaikka lähdin itse joskus keväällä 2013, lähinnä jo helpotuksen huokaisuja työoloshuhteiden, palkan ym suhteen.

Saisi kyllä jo unohtua koko pulju!

Omat potkut hoidettiin niin vittumaisesti, että vielä neljä vuotta myöhemmin raivostuttaa. Toisaalta se paikka oli niin kamala, pomot niin vittumaisia, ja ilmapiiri niin myrkyllinen, että parempi on että pääsin pois. Sieltä on sairaseläkkeellekin lähdetty "uupumuksen" takia ja moni sairastunut paniikkihäiriöön, masennukseen jne.

Mieluummin vaikka työttömänä kuin siellä.

Taidat/taisit kuvitella olevasi aika paljon parempi kuin oletkaan kun se noin paljon vieläkin kaihertaa?

2000 sain potkut koeajalla ja ketuttaa vieläkin, vaikken paikasta erityisemmin pitänytkään. Ketuttaa se, että se on musta tahra siinä, että mua on aina kehuttu ja pidetty hyvänä työntekijänä. Tuossa paikassa suurin vikani oli olla väärää sukupuolta ja se, että lähintä esimiehestäni ei otettu mukaan valintaan - hän olisi luultavasti valinnut miehen. Oli käsittääkseni katkera siitä, että hänet sivuutettiin. Tai tavallaan ei ollut edes esimieheni, vaan sen yksikön esimies, missä työpisteeni oli, mutta itse olin hallinnon yksikössä ja mulla oli pomo tavallaan ihan eri tyyppi, vaikka käytännössä tuo yksi sitten oli esimies, vaikkei paperilla ollutkaan. Se ketuttaa, että olen saanut potkut koeajalla, vaikka olen ahkera, nopea oppimaan ja asikkailtakin - myös tuossa paikassa - kehuja saanut. 

Palaa välillä mieleen, mutta nyt jo 7 vuoden jälkeen vain harvemmin.

Nyt itse ymmärtänyt että olin väärässa paikassa töissä silloin. Nyt on parempi työpaikka ja olen itseasiassa nyt parempi työntekijä kuin aikaisemmin. Eli jos joskus tulee mieleen niin enemmän pohdin miksi en lähtenyt aikaisemmin pois sieltä.

Ekat potkut vituttaa, toiset oli aivan varmaa. Emmie tiiä. Nykyään, jos duunin saan, niin potkut on varmaa!

Vaki duuni? V*ttuilexämulle?

Vieläkin muistan elävästi miten tökerösti potkut hoidettiin vuonna 2002. Meitä lähti 5 samalla kertaa ja 3 meistä tavataan edellleen säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Taidat/taisit kuvitella olevasi aika paljon parempi kuin oletkaan kun se noin paljon vieläkin kaihertaa?

Taisin/taidan uskoa ammattitaitooni enemmän kuin työnantaja. En haikaile sitä työpaikkaa. Potkut vaan vituttaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat/taisit kuvitella olevasi aika paljon parempi kuin oletkaan kun se noin paljon vieläkin kaihertaa?

Taisin/taidan uskoa ammattitaitooni enemmän kuin työnantaja. En haikaile sitä työpaikkaa. Potkut vaan vituttaa. -ap

Minäkin sain heti paljon paremman ja varsinkin parempipalkkaisen työpaikan, ihme kommentteja täälläkin... t. tuo 2013 keväällä lähtenyt

Kohta tulee pari vuotta potkuista ja edelleen tunnen vitutusta. Sain paremman työn, mukavat työkaverit ja loppupeleissä irtisanominen oli onnenpotku. Silti tunnen suurta ketutusta kun ajattelenkin sitä firmaa ja tyyppejä siellä 😡

Vierailija kirjoitti:

Kenkää tuli yt-neuvotteluissa vuosi sitten. Nyt oon ihan muualla töissä, mutta nää potkut tulee v*tutuksena mieleen lähes päivittäin. Kohtalotovereita? Kauanko teillä muilla on "toipuminen kestänyt"?

Kerran tuli potkut ja vitutusta kesti niin kauan, kunnes löysin paremman paikan.

Sinkkumies

23v jälkeen sain potkut. Vitutti noin pari viikkoa, ehkä hieman vähemmän.

Mielestäni, jos vituttaa enemmän kuin pari kuukautta niin päässä on jotain vikaa

Vierailija kirjoitti:

2000 sain potkut koeajalla ja ketuttaa vieläkin, vaikken paikasta erityisemmin pitänytkään. Ketuttaa se, että se on musta tahra siinä, että mua on aina kehuttu ja pidetty hyvänä työntekijänä. Tuossa paikassa suurin vikani oli olla väärää sukupuolta ja se, että lähintä esimiehestäni ei otettu mukaan valintaan - hän olisi luultavasti valinnut miehen. Oli käsittääkseni katkera siitä, että hänet sivuutettiin. Tai tavallaan ei ollut edes esimieheni, vaan sen yksikön esimies, missä työpisteeni oli, mutta itse olin hallinnon yksikössä ja mulla oli pomo tavallaan ihan eri tyyppi, vaikka käytännössä tuo yksi sitten oli esimies, vaikkei paperilla ollutkaan. Se ketuttaa, että olen saanut potkut koeajalla, vaikka olen ahkera, nopea oppimaan ja asikkailtakin - myös tuossa paikassa - kehuja saanut. 

16 vuotta? Miten sukupuolesi vaikutti asiaan? Vaikea uskoa, ellet ollut mies myyjä naisten vaateosastolla.

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee pari vuotta potkuista ja edelleen tunnen vitutusta. Sain paremman työn, mukavat työkaverit ja loppupeleissä irtisanominen oli onnenpotku. Silti tunnen suurta ketutusta kun ajattelenkin sitä firmaa ja tyyppejä siellä 😡

En ymmärrä logiikkaasi. 

"Virkasuhteen muuttamisen freelance-pohjaiseksi yhteistyöksi" eli laittoman irtisanomisen jälkeen on v***ttanut reilut kymmenen vuotta ja tuntuu siltä, että vaikka muisto ei tulekaan enää kuin veitsenisku selkään, potkut eivät unohdu koskaan. Eivätkä vanhene koskaan, sillä täynnä valheita olevan yhdeksäsivuisen vastineen käsittelyyn kirjoittanut ex-kollega - joka sai oman työpaikkansa yksinomaan minun ansiostani - saa läimäytyksen avokämmenellä, jos vastaan tulee. Se, että sain ison korvauksen, ei tee läimäytyksestä yhtään keveämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2000 sain potkut koeajalla ja ketuttaa vieläkin, vaikken paikasta erityisemmin pitänytkään. Ketuttaa se, että se on musta tahra siinä, että mua on aina kehuttu ja pidetty hyvänä työntekijänä. Tuossa paikassa suurin vikani oli olla väärää sukupuolta ja se, että lähintä esimiehestäni ei otettu mukaan valintaan - hän olisi luultavasti valinnut miehen. Oli käsittääkseni katkera siitä, että hänet sivuutettiin. Tai tavallaan ei ollut edes esimieheni, vaan sen yksikön esimies, missä työpisteeni oli, mutta itse olin hallinnon yksikössä ja mulla oli pomo tavallaan ihan eri tyyppi, vaikka käytännössä tuo yksi sitten oli esimies, vaikkei paperilla ollutkaan. Se ketuttaa, että olen saanut potkut koeajalla, vaikka olen ahkera, nopea oppimaan ja asikkailtakin - myös tuossa paikassa - kehuja saanut. 

16 vuotta? Miten sukupuolesi vaikutti asiaan? Vaikea uskoa, ellet ollut mies myyjä naisten vaateosastolla.

Erikoistehtävä naisvaltaisella osastolla, en halua tarkkaan sanoa, ettei tunnisteta. Aina ennenkin siinä oli ollut mies. Mulla on nykyään ollut vakityö jo monta vuotta, mutta tuo tahra on omassa päässäni, ei siitä moni edes tiedä. On aika haukuttu työpaikka noin yleensäkin. 

Minut irtisanottiin 1v 2 kk sitten ja nyt organisaatiossa on tulossa avoimeksi paikka, jota silloin hoidin. YT:t kadotti työt ja nyt ne putkahtivat esiin. Aion tietenkin hakea, vaikka olen toisen työnantajan palveluksessa. Haluan nähdä entisen esimiehen kiemurtelua hänen kuullessaan, että kun edellisestä irtisanomisesta sain jo 3 kk palkan korvauksena niin miten olisi, mahdanko viedä tämän valinnan valitusprosessiin. Valtiollapa tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minut irtisanottiin 1v 2 kk sitten ja nyt organisaatiossa on tulossa avoimeksi paikka, jota silloin hoidin. YT:t kadotti työt ja nyt ne putkahtivat esiin. Aion tietenkin hakea, vaikka olen toisen työnantajan palveluksessa. Haluan nähdä entisen esimiehen kiemurtelua hänen kuullessaan, että kun edellisestä irtisanomisesta sain jo 3 kk palkan korvauksena niin miten olisi, mahdanko viedä tämän valinnan valitusprosessiin. Valtiollapa tietenkin.

Ei kai ne nyt sentään loppuelämää sulle paikkaa varaa. Muistaakseni meidän TES lukee, että puolenvuoden sisään, jos otetaan uusi, niin vanhalla irtisanotulla olisi etuoikeuspaikka.

Vuosi sitten sain potkut koska varastin. Todellinen syy oli, että pidin liian kovaa ääntä epäreilusta ja TESin vastaisesta toiminnasta, otin yhteyttä koko puljun johtajaan. Sain valita allekirjoitanko tunnustuslapun ja lähden, vai hoidetaanko juttu poliisin kautta. Vieläkin kiehahtaa ajatellessa, vaikka olen jo toisaalla töissä.