Lue keskustelun säännöt.
Pelkään menettäväni järkeni
30.08.2016 |
Tiedän, ettei tämä ole välttämättä paras paikka tulla purkamaan tämäntyyppistä asiaa, mutta haluan puhua anonyymisti.
Olen 25-vuotias nainen ja käyn kaksi kertaa viikossa psykoterapiassa masennuksen takia. Olen käynyt jo puolitoista vuotta. En osaa puhua terapiassa näistä kaikkein synkimmistä asioista, koska en osaa muotoilla sanoiksi kaikkia niitä omituisia ajatuksia ja tuntemuksia, joita mulla on.
En ole mikään ihan täysi sosiaalitapaus, olen käynyt töissä monta vuotta. Nyt tosin olen alkanut vähän kyseenalaistamaan työkykyni, koska sihteerinä joudun tekemään paljon asiakaspalvelua ja olen huomannut, etten aina kykene olemaan täysin asiallisesti asiakkaiden kanssa.
Olen sairastanut masennusta niin kauan kuin muistan, joten sinänsä univaikeudet ja sosiaaliset vaikeudet eivät ole mitään uutta, mutta nyt lähiaikoina (ehkäpä n. puolen vuoden aikahaarukalla) tuntuu, että kaikki "oireeni" ovat moninkertaistuneet; huomaan eristäytyväni ihmisistä entistä enemmän. En ole käynyt edes ruokakaupassa muutamaan viikkoon, koska en pysty. Töissä pärjään kun menen ns. "automaattiohjaukselle" ja yritän robottina tehdä kaiken rutiininomaisesti niin ettei mun tarvitse oikeasti olla mukana ja läsnä. Syön puuroa ja pakasteesta wokkivihanneksia ellei sitten joku käy kaupassa puolestani.
En nuku kovin hyvin. Olen jatkuvasti väsynyt, mutta pystyn nukkumaan vain enintään tunnin pätkiä, koska heräilen jatkuvasti. Olen saanut univaikeuksiini melatoniinia, circadinia, mirtazapiinia ja ketipinoria, mutta ne eivät auta. Nukun ehkä vähän pidempään, mutta uni on pinnallista ja "keinotekoisen" tuntuista enkä tunne oloani levänneeksi.
Kaikkein pahinta ovat harhaisuuteni ja lisääntyneet väkivaltaiset ajatukseni. Tuntuu, että nykyään on paljon vaikeampi erottaa missä menee raja todellisuuden ja ajatusteni välillä. Peilaan ajatuksiani mm. asiakkaisiini ja luulen tietäväni mitä he ajattelevat, minkä takia mun on vaikea joskus suhtautua sellaisiin, joiden ajattelen pitävän mua jotenkin naurettavana tai vihaavan mua (vaikka tiedän, ettei ole mitenkään loogista, että joku tuntematon asiakas vihaisi mua). Harhaisuuteen liittyy myös näköhäiriöt, tänään näin punaisen, pitkäjalkaisen olennon kiipeävän verhojani ja säikähdin kunnolla, se osoittautui harhaksi vasta kun menin ikkunaan ja heiluttelin verhoja, koska halusin sen putoavan pois.
Mua ahdistaa lukea uutisista vaikka kun oli tuo Tuusulan surma, jossa skitsofreniaa sairastava mies puukotti satunnaisen pikkujouluista palailevan naisen. Kaikkialla puhutaan miten hänkin oli työelämässä, mutta alkoi taantua ja syrjäytyä yhtäkkiä, kunnes ei enää juuri pyörinyt ihmisten ilmoilla. Mä näen itseni siinä, vaikka en voisi kuvitella tekeväni mitään tuollaista. Mutta pystyikö hänkään ennenkuin sairastui?
Mä olen omasta mielestäni hyvinkin empaattinen, tunnollinen ja ajattelevainen ihminen enkä halua edes puhua terapeutilleni tästä asiasta, koska en halua, että mua aletaan pitää jonkunlaisena sekopäänä tai potentiaalisena murhaajana, mutta mitä jos mä pimahdan? Mitä jos tää kaikki on vasta alkua ja kohta pyörin psykoosissa tuolla puukon kanssa? Eihän tarvitse kuin kerran napsahtaa pahemmin ja se on menoa, eikä sitä varmaan voi edes ennakoida. Toisaalta ajattelen niin, että mulla on ihana ja läheinen perhe sekä paljon ystäviä, jotka pitävät musta huolta ja pitävät mut ehkä myös tavallaan järjissäni. Niin kauan kuin mulla on tällainen piiri niin mä en voi syrjäytyä ihan täysin. JA toisaalta en tiedä miten paljon nuo univaikeudet, vähäinen syöminen ja muutenkin epäsäännölliset elämäntavat vaikuttavat oireisiini tai jopa aiheuttavat niitä.
Onko kenelläkään samoja kokemuksia, neuvoja, mitään?
Tuntuu kyllä jo ihan kivalta päästä avaamaan tuntemuksiaan, joita on pyöritellyt päässään niin pitkään. Kiitos.
Kommentit (12)
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Nyt hankit itsellesi kunnon hoitoa, ennen kuin menet johonkin psykoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on varmaan ocd? Pakkoajatuksia..aivan vitun ahdistavia.
Tarviit ihan kunnon päälääkkeet. Suosittelen seronilia. Ota saikkua ja aloita lääkitys. Jos on ahdistusta, lisäksi rivatrilit.
Pakkoajatuksia on ollut niin kauan kuin masennustakin. Mua mm. ahdistaa parittomat luvut ja kaikkea pitää olla parillinen määrä...
Mulle on masennuslääkkeitä, kuten Seronilia, määrätty ensimmäisen kerran vuosia sitten, mutta en ainakaan siihen aikaan kokenut saavani siitä minkäänlaista hyötyä irti, vaikka söin sitä kärsivällisesti ehkä noin puolisen vuotta. Sen jälkeen kokeiltiin vielä paria muutakin masennuslääkettä (mm. escitalopram), mutta mä en oikein lähtökohtaisesti ole lääkkeisiin suuntautunut ihminen. En mikään lääketeollisuuden vastustaja tai mitään, mutta olen aina kokenut, että parempi ns. "kärsiä luomuna" kuin parantua keinotekoisesti... Onko sulla kokemusta rivatrilistä? Onko se auttanut hyvin?
Mulla on muutoin samoja mutta mitään harhoja en ole nähnyt. Opiskelen ja koulussa käyminen on yhtä tuskaa, olen niin paljon pois kun vain voi. Yritän koko ajan ryhdistäytyä mutta mutta... Tämä kuulostaa nyt ihan kauhealta mutta haluaisin että mulle tulis kunnon psykoosi niin silloin olisin oikeasti sairas enkä tälläisessä karmeassa välimaastossa jossa multa odotetaan että selviän niin kuin muut vaikka mulla ei oikein enää ole niitä edellytksiä mitä muilla. On vaikea esim nyt kuvitella että millaisessa työssäkään oikein voisin olla, mutta tuskinpa edes saisin mitään kun olen vain humanistiksi lukeva.
Rivatril on ollut mulle paras rauhoittava. Niiden kanssa sellainen "normaali" olo. Ja seronil on ollut paras noihin pakkoajatuksiin.. sullako ei auttanut ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutoin samoja mutta mitään harhoja en ole nähnyt. Opiskelen ja koulussa käyminen on yhtä tuskaa, olen niin paljon pois kun vain voi. Yritän koko ajan ryhdistäytyä mutta mutta... Tämä kuulostaa nyt ihan kauhealta mutta haluaisin että mulle tulis kunnon psykoosi niin silloin olisin oikeasti sairas enkä tälläisessä karmeassa välimaastossa jossa multa odotetaan että selviän niin kuin muut vaikka mulla ei oikein enää ole niitä edellytksiä mitä muilla. On vaikea esim nyt kuvitella että millaisessa työssäkään oikein voisin olla, mutta tuskinpa edes saisin mitään kun olen vain humanistiksi lukeva.
Mä voin samaistua sun tekstiisi ja toivon todella paljon, että sulla asiat selviää. Muistan omat kouluaikani ja ne olivat yhtä helvettiä, olin myös jatkuvasti pois ja sitten lopulta hävetti mennä, koska olin jo ollut niin paljon pois ja jäljessä kaikesta, että olin vielä senkin takia pois...
Mäkin tavallaan toivon, että tulisi oikein kunnon burn-out niin voisi olla töistä pois vähän aikaa. Toisaalta musta tuntuu, että tää nyt sit on se burn-out, mutten vaan osaa puhua terapeutilleni, lääkärille enkä läheisillenikään niin miten mä muka jotakin sairaslomaa saisin? Ellen sitten lopulta pimahda töissä ja mut pakotetaan jäämään, mutta sitten työminäni kärsii kyllä aikamoisen lommon. Psykoosia en toivo, koska pelkään todella paljon mitä teen...
Voimia ja tsemppiä tosi paljon sulle. Oikeesti. Koitetaan pärjätä.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rivatril on ollut mulle paras rauhoittava. Niiden kanssa sellainen "normaali" olo. Ja seronil on ollut paras noihin pakkoajatuksiin.. sullako ei auttanut ollenkaan?
Mulla Seronil ei vaikuttanut mitenkään. Sitä annosta viilailtiin ja tuplailtiin pitkän aikaa, mutta se ei vaan tuntunut oikein tekevän mitään... Sen lopettaminenkaan ei aiheuttanut mitään.
Sitten toisaalta jotkut mielialalääkkeet ovat pistäneet mun pääni aivan sekaisin ja olen saattanut olla niin hermostunut ja reunalla koko ajan, että olen joutunut lopettamaan niiden käytön sen takia. Tiedän, että alussa monetkin saattavat aiheuttaa tuollaista oiretta ja että se tasoittuisi säännöllisellä käytöllä, mutta mulla ei ole varaa testailla, koska en voi olla töissä jatkuvasti hermostunut ja vihamielinen. Tai olen varmaan muutenkin nyt jollain asteella, mutta jotkut lääkkeet pistivät pään vielä pahemmin kierroksille.
Tekisi mieli ehkä kokeilla tuota Rivatrilia, jos se vaikka auttaisi pärjäämään töissä.
- AP
Monesti pitää kokeilla monia eri lääkkeitä ennen kuin oikeat löytyy. Toivottavasti saat elämäsi hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Nyt hankit itsellesi kunnon hoitoa, ennen kuin menet johonkin psykoosiin.
Olen itsekkin lukenut tuota tekstiäni nyt monta kertaa ja eihän se kuulosta. Tai siis, kyllä tiedän, ettei tilanteeni ole hyvä, mutta nyt kun näkee sen tekstinä niin itkettää.
Olen vain ihan äärettömän huono puhumaan asioita. Olisi ihanaa kun voisi vaan olla kirjeenvaihdossa lääkärin kanssa eikä tarvitsisi puhua. Pelkään, että jos menen lääkäriin niin alan itkeä. Se on pahin pelkoni. Vihaan itkemistä ihmisten edessä.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Monesti pitää kokeilla monia eri lääkkeitä ennen kuin oikeat löytyy. Toivottavasti saat elämäsi hallintaan.
Kiitos! :)
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Nyt hankit itsellesi kunnon hoitoa, ennen kuin menet johonkin psykoosiin.
Olen itsekkin lukenut tuota tekstiäni nyt monta kertaa ja eihän se kuulosta. Tai siis, kyllä tiedän, ettei tilanteeni ole hyvä, mutta nyt kun näkee sen tekstinä niin itkettää.
Olen vain ihan äärettömän huono puhumaan asioita. Olisi ihanaa kun voisi vaan olla kirjeenvaihdossa lääkärin kanssa eikä tarvitsisi puhua. Pelkään, että jos menen lääkäriin niin alan itkeä. Se on pahin pelkoni. Vihaan itkemistä ihmisten edessä.- AP
Taidatkin olla vain narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Nyt hankit itsellesi kunnon hoitoa, ennen kuin menet johonkin psykoosiin.
Olen itsekkin lukenut tuota tekstiäni nyt monta kertaa ja eihän se kuulosta. Tai siis, kyllä tiedän, ettei tilanteeni ole hyvä, mutta nyt kun näkee sen tekstinä niin itkettää.
Olen vain ihan äärettömän huono puhumaan asioita. Olisi ihanaa kun voisi vaan olla kirjeenvaihdossa lääkärin kanssa eikä tarvitsisi puhua. Pelkään, että jos menen lääkäriin niin alan itkeä. Se on pahin pelkoni. Vihaan itkemistä ihmisten edessä.- AP
Taidatkin olla vain narsisti.
Aloinkin jo ihmetellä kun oli niin asiallisia vastauksia. Kiitos panoksestasi tähän keskusteluun.
- AP
Sulla on varmaan ocd? Pakkoajatuksia..aivan vitun ahdistavia.
Tarviit ihan kunnon päälääkkeet. Suosittelen seronilia. Ota saikkua ja aloita lääkitys. Jos on ahdistusta, lisäksi rivatrilit.