Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteitä kaivataan: Onko raskauteni ollut helppo, normaali vai vaikea?
29.08.2016 |
Kysyn siksi että olen kokenut raskauteni (ensimmäinen) suhteellisen vaikeana mutta vanhemman sisareni mielestä olen päässyt helpolla.
Viikot 6-13 kärsin rajusta pahoinvoinnista joka ei tuntunut vatsassa vaan enemmänkin kurkussa. En pystynyt viikkoina 6-8 olemaan muualla kuin makuuhuoneessa ja ainut ruoka mikä meni alas oli voileipäkeksit hyvin hitaasti nakerreltuina.
Mieheni partavesi oksetti, ilmanraikastimet oksettivat; en päästänyt miestäni huoneeseen ennen kuin hän oli riisunut takkinsa jossa tuntui hänen autonsa haju. En pystynyt katsomaan tiettyjä värejä kohti ilman kovaa pahoinvointiaaltoa. Koska olen oksennuskammoinen, en kuitenkaan oksentanut kuin kahdesti. Viikot 13-16 kärsin lähes jatkuvasta kurkunpään kouristelusta joka myös aiheutti yökkäilyä. Siihen päälle sain rannekanavaoireyhtymän molempiin käsiin ja sivutyöni pianistina on kärsinyt, koska olen joutunut perumaan kaikki esiintymiseni tältä vuodelta. Oikea käteni on osittain tunnoton ja kyynärpäät kuin tulessa pienestäkin rasituksesta.
...
Samalla iski masennus ja ahdistus. Olin miehelleni täysi hirviö, halusin tappaa itseni, vihasin kaikkea ja kaikkia. Olo oli kuin olisin ollut jumissa painajaisessa. Tämä kaikki onneksi helpotti 20. viikon tienoilla, mutta sitten iski täysi voimattomuus ja väsymys jota kesti 23. viikolle asti, jolloin kuvaan tuli lantion alueen kiputila ("systhymic pubis dysfunction" täällä Englannissa). Pahimmillaan kipu esti kääntymästä sängyssä ja seisomaan nouseminen sai itkemään tuskasta. Tuntui kuin lantioon olisi tuikattu veitsi. Kipu helpotti viikon jälkeen mutta tilalle tuli entistä kovempi väsymys ja kovahko selkäkipu.
...
Nyt viikkoja on 26 ja liikkuminen on hankalaa, pahoinvointi on tehnyt paluuta ruuan jälkeen tuntuvana kuvotuksena, väsymys on niin kokonaisvaltaista että hyvä kun jaksan kävellä 10min kauppaan ja takaisin - mutta luojan kiitos se hirvittävä hajuherkkyys on helpottanut! Ja masennus on vaihtunut onnellisuudeksi vauvasta ja en malta odottaa synnytystä.
...
Onko tämä mielestänne ollut ihan normaali raskaus vai valitanko turhasta? Onko siskoni oikeassa sanoessaan että muilla on varmasti vaikeampaa? Kiitos vastauksesta, ja anteeksi pitkä vuodatus!! N31
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea. Helppo raskaus on semmoinen ettei sitä huomaa. Normaalissa jotain kremppaa mutta pystyy elään. Tää on vaan mun mielipide, mutta mielipiteitä kaipasit.
Kiitos kommentistasi! Jotenkin mulla on ollut sellainen kuva että vaikea raskaus on aina verenvuotoa, sairaalareissuja ja muuta... Ja mikä tahansa muu raskaus on sitten helppo. Unohtui mainita tuossa vuodatuksessani että olen myös joutunut antamaan ylimääräisiä pissanäytteitä kun lääkäri huolestui kovasta turvotuksesta käsissä ja jaloissa. Pre-eklampsiaa ei onneksi löytynyt! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa vaikealta myös minunkin mielestäni
Mun raskaudessa vaikeinta oli kun lapsella oli loppuvaiheessa usein hikka ja se tuntui vähän ällöltä. Todellakin sun raskaus kuulostaa vaikealta.
Eli voin hyvällä omallatunnolla levätä ja ottaa rennosti? Kaikkialla kehotetaan odottavia äitejä jumppaamaan ja liikkumaan mutta en vaan jaksa. Tänään kävelin miehen kanssa lähikauppaan ja olen sen jälkeen ollut makuulla selkäkivun ja uupumuksen takia. Töitä teen tällä hetkellä kotoa koska 20min työmatka kävellen uuvuttaa ja sattuu liikaa. Ennen raskautta kävelin ongelmitta parikin tuntia joka päivä. Onkohan tämä tätä perisuomalaista omien vaikeuksien vähättelyä..? Ap
Oletko pystynyt keskittymään raskauden aikana mihinkään muuhun, kuin noihin negatiivisiin tuntemuksiin? Vaikealta kuulostaa, mutta toisaalta tunnut analysoivan ja havainnoivan todella tarkasti pienetkin kolotukset kehossasi. Oletko aina kipeänä samanlainen? Tunnistatko itsessäsi erityisherkän persoonan piirteitä? Vauvahan ilmeisesti kasvaa ja voi hyvin? Olen aina mieltänyt, että vaikeassa raskaudessa on pelko sikiön selviämisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun raskaudessa vaikeinta oli kun lapsella oli loppuvaiheessa usein hikka ja se tuntui vähän ällöltä. Todellakin sun raskaus kuulostaa vaikealta.
Miltä vauvan hikka tuntuu? Mun tyttöni kyllä potkii paljon mutta se ei ainakaan vielä ole tuntunut epämukavalta, päinvastoin :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko pystynyt keskittymään raskauden aikana mihinkään muuhun, kuin noihin negatiivisiin tuntemuksiin? Vaikealta kuulostaa, mutta toisaalta tunnut analysoivan ja havainnoivan todella tarkasti pienetkin kolotukset kehossasi. Oletko aina kipeänä samanlainen? Tunnistatko itsessäsi erityisherkän persoonan piirteitä? Vauvahan ilmeisesti kasvaa ja voi hyvin? Olen aina mieltänyt, että vaikeassa raskaudessa on pelko sikiön selviämisen puolesta.
Sinäkö täällä alapeukutat? Joo, olen tavallista herkempi. En kylläkään ole tässä liioitellut oireitani vaan kaikki mitä kirjoitin on 100% totta. Mutta varmaankin jos olisin vahvempi tyyppi, ei raskaus tuntuisi näin pahalta. Vauvalla on kaikki hyvin ultrien ja sydänäänten perusteella. Luotan vaistooni tässä asiassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea. Mulla oli tokassa ihan samoja juttuja, ilman noita että olisin itseni halunnut tappaa. Mutta pahinta oli se kuukausien pahoinvointi; kun aamulla on jäätävä krapulaolo, joka kestää iltaan asti, vaikeuttaa nukahtamista ja yöllä herättää taas uudestaan. Siis ihan 24/7. Ja ihan jo värit ällötti ja esim suihkussa veden valuminen silmäluomille sai oksentamaan. Se on kyllä jotain käsittämättömän sairasta... Olen siitä myös katkera että en saanut nauttia raskaudesta niinkuin "kuuluu". Loppuaika pyörrytti (verenpaineet oli niin alhaalla), ja oli rampauttavat liitoskivut ja supistukset. Vauva myös venytteli ja potki niin että alapää tuntui repeävän.
Esikoisen raskaus oli vähän helpompi, ei ollut liitoskipuja eikä huimauksia ja vauva oli toooodella rauhallinen. Mutta se jäätävä pahaolo oli silloinkin viikot 7-13.
Väsymystä toki oli molemmissa, mutta se ei mielestäni ole sellainen paha oire niinkään, koska sen yli voi nukkua ( eikä tarvi kärsiä niinkuin pahoinvoinnin kanssa mikä ei helpota millään-hetkeksikään!!. ) Sit pitää vaan nukkua ja levätä oikeutetusti. :)
Itsellä oli ela raskaus melkolailla tuommoinen. Kövin silti töissä ja oksentelin roskikseen asiakkaiden välissä. Oksentaminen kuotenkin aina helpottaa sitä vointia, voin kuvitella että jos olisin koittamu pidätellä pksennusta niin lopputulos olisi ollut samanlainen kuin sulla. Nukuin kyllä noin 12-13 tuntia vuorokaudessa ja sen turvin jaksoin töissä.
Seuraavissa raskauksissa sit ei ole ollu sitä luksusta että vois olla maate kun liitoskivut tai pahoinvointia tai väsymys vaivaa kun ne olemassaolevat mukulat on kuiteski hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahden äiti kirjoitti:
Vaikea. Mulla oli tokassa ihan samoja juttuja, ilman noita että olisin itseni halunnut tappaa. Mutta pahinta oli se kuukausien pahoinvointi; kun aamulla on jäätävä krapulaolo, joka kestää iltaan asti, vaikeuttaa nukahtamista ja yöllä herättää taas uudestaan. Siis ihan 24/7. Ja ihan jo värit ällötti ja esim suihkussa veden valuminen silmäluomille sai oksentamaan. Se on kyllä jotain käsittämättömän sairasta... Olen siitä myös katkera että en saanut nauttia raskaudesta niinkuin "kuuluu". Loppuaika pyörrytti (verenpaineet oli niin alhaalla), ja oli rampauttavat liitoskivut ja supistukset. Vauva myös venytteli ja potki niin että alapää tuntui repeävän.
Esikoisen raskaus oli vähän helpompi, ei ollut liitoskipuja eikä huimauksia ja vauva oli toooodella rauhallinen. Mutta se jäätävä pahaolo oli silloinkin viikot 7-13.
Väsymystä toki oli molemmissa, mutta se ei mielestäni ole sellainen paha oire niinkään, koska sen yli voi nukkua ( eikä tarvi kärsiä niinkuin pahoinvoinnin kanssa mikä ei helpota millään-hetkeksikään!!. ) Sit pitää vaan nukkua ja levätä oikeutetusti. :)
Kiitos rehellisestä selostuksesta ja myötätunnosta! Tottakai olen miettinyt josko olen kuvitellut tämän kaiken, mutta esim. juuri rannekanavaoireyhtymää on vaikea kuvitella kun kädet eivät vaan toimi... Odotin innolla raskauden toista kolmannesta ja kohonnutta energisyyttä, mutta energiaa ei vaan ole. Äidilläni oli muuten sama hajuherkkyys mutta ei näitä kovia kipuja eikä masennusta, vaikka hänellä olikin synnytyksen jälkeinen masennus. Sitä pelkään aika lailla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ela raskaus melkolailla tuommoinen. Kövin silti töissä ja oksentelin roskikseen asiakkaiden välissä. Oksentaminen kuotenkin aina helpottaa sitä vointia, voin kuvitella että jos olisin koittamu pidätellä pksennusta niin lopputulos olisi ollut samanlainen kuin sulla. Nukuin kyllä noin 12-13 tuntia vuorokaudessa ja sen turvin jaksoin töissä.
Seuraavissa raskauksissa sit ei ole ollu sitä luksusta että vois olla maate kun liitoskivut tai pahoinvointia tai väsymys vaivaa kun ne olemassaolevat mukulat on kuiteski hoidettava.
Olet selvästi vahva tyyppi, hyvät sinulle! :) Olen aina kadehtinut oksennuskammottomien elämää, kun tähän ei oikein ole muuta hoitoa kuin aika ja siedätys. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea raskaus. Omalla kohdallani esikoisen raskaus oli helppo... Muutama viikko pahoinvointia, mutta ihan siedettävää, sellaista kuvotusta vain. Toista raskauttani pidon jo jonkin verran vaikeana... Kolme viikkoa aivan järkyttävä pahoinvointi mutta ei kuin yksi oksennus koska olen myös oksennuskammoinen, lisäksi karmea päänsärky alkuraskaudessa. Loppuraskaudessa taas pahoinvointia ja verenpaineen nousua niin että jouduin muutamaksi päiväksi pakkolepoon. Silti selvisin paljon helpommalla kuin sinä tähän asti. Eli kyllä tuo on vaikea raskaus, tsemppiä ja onnellista loppuodotusta!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea raskaus. Omalla kohdallani esikoisen raskaus oli helppo... Muutama viikko pahoinvointia, mutta ihan siedettävää, sellaista kuvotusta vain. Toista raskauttani pidon jo jonkin verran vaikeana... Kolme viikkoa aivan järkyttävä pahoinvointi mutta ei kuin yksi oksennus koska olen myös oksennuskammoinen, lisäksi karmea päänsärky alkuraskaudessa. Loppuraskaudessa taas pahoinvointia ja verenpaineen nousua niin että jouduin muutamaksi päiväksi pakkolepoon. Silti selvisin paljon helpommalla kuin sinä tähän asti. Eli kyllä tuo on vaikea raskaus, tsemppiä ja onnellista loppuodotusta!
Kiitos!! Vielä pitää se reilut 3kk jaksaa... Onneksi tulee syksy ja ilmat viilenee niin helpottaa myös tämä hikoilu. Mulla on ollut myös se onni että mieheni on ollut uskomattomana tukena alusta asti, ja on yhtä lailla innostunut vauvan tulosta ja kaikkeen siihen liittyvästä. En tiedä miten olisin pärjännyt yksin tai välinpitämättömämmän miehen kanssa. Ap
Alue: Aihe vapaa
Vaikea. Helppo raskaus on semmoinen ettei sitä huomaa. Normaalissa jotain kremppaa mutta pystyy elään. Tää on vaan mun mielipide, mutta mielipiteitä kaipasit.