Tunnetko ketään yliopisto-drop-outtia? Mitä tekee nyt?

Heiii! Missä te olette, mitä teette? Vieläkö haaveilette valmistumisesta? 

Kohta lähetään kimpassa Tillikkaan, nääs.

Meni yliopisto-opinnot aivan päin persettä ysärin alussa. Tein työuran teollisuuden kunnossapidossa, nyt elän säästöillä, makaan kotona opiskellen "takautuvasti" verkossa ja yritän korjata mitä korjattavissa on. Viimeisin noista lähinnä omaa vitutusta pienentääkseni. 

Ex-puoliso on gradua vaille valmis, ollut johtotehtävissä matkailualalla jo iät ja ajat. Työt veivät jo siinä kohtaa, kun olisi pitänyt naputella gradu kasaan.

Samaa alaa opiskellut kaverini lähti parin vuoden tauon jälkeen opiskelemaan terveydenhoitajaksi. Lapsuudenkaveri lähti opiskelemaan agrologiksi ja pyörittää nyt omaa tilaa. Yksi joutui lopettamaan kesken kun päihteet maistui liikaa eikä kyennyt enää opiskelemaan. Häntä näen aina välillä pyörimässä epämääräisissä narkkiporukoissa, ei näytä voivan kovin hyvin. Joi paljon jo ennen yliopistoakin.

Ollaan nyt noin 30v kaikki. 

Tunnen itseni. Opiskelin pari vuotta filosofiaa, siirryin siitä taidealan ammattiopintoihin ja kun leipää ei sitten taidealalta lopulta irronnut, niin päädyin töihin teollisuuteen. Olen ihan tyytyväinen nykyiseen elämääni, vaikka "mitä jos" toki käy välillä mielessä. Toki maisterin tutkinto filosofiasta ei ole kovinkaan kuumaa kamaa työmarkkinoilla.

Olen jostakin saanut käsityksen, että alkossa on paljon melkein-maistereita, pitääkö paikkaansa?

Sehän vois sikäli sopia hyvin, jos ajatellaan että monella opinnot hyytyy liialliseen bilettämiseen. Niin siinä yhteydessä tulee paljon tietoa juomista. Luonteva siirtyminen suorastaan.