Jos et rakasta itseäsi, et voi rakastaa ketään muutakaan
Tämän lauseen kuulee/lukee usein eri yhteyksissä. Koetko että se on totta? Itsestäni tuntuu tältä. Ja se on surullista... Oletko ajatellut näin ja saanut asian korjattua kun olet oppinut pitämään itsestäsi?
Kommentit (14)
Näin se taitaa olla. Ei voi antaa sitä, mitä itsellä ei ole.
Kaikki alkaa siitä, että ei tuomitse ja hauku itseään. Jos tulee itseinho, niin katselee itseään ulkopuolisena, ei mene tunteeseen mukaan. Jahas, nyt minä-ressukka taas sätin itseäni.
Tätä kautta oppii hyväksymään itsensä kaikki puolet. Olen tyhmä välillä, mutta se on ok.
Ja kun opin hyväksymään itseni, myös huonot puolet, niin opin hyväksymään muutkin ihmiset puolineen kaikkineen.
Sen jälkeen voimme jatkaa keskustelua itsensä rakastamisesta.
En pysty rakastamaan itseäni, mutta rakastan silti äitiäni, parasta ystävääni ja poikaystävääni.
Minun kohdallani tuo on siis ainakin ollut vale.
Mä oon sairastunut masennukseen ja siksi on vaikea rakastaa ketään, koska ei ole voimia. Masennus johtuu pitkästä tapahtumaketjusta elämässäni, jolle en voi mitään. Sen jälkeen lihoin vielä, niin tunnen itseni ihan arvottomaksi.
En taida tietää mitä rakkaus edes on :(
Kyllä se ainakin voi olla tavallaan totta.
Toi on niin ärsyttävä ja epätosi sanonta, et oikeesti vihastuttaa. Ihan sama kun sanottaisiin "jos et tykkää mansikkajäätelöstä, et voi tykätä vaniljajäätelöstä" argh
kumman paljon täällä on kriittisiä. Ilmeisesti ihmisen psykologiset perusteet ovat vaikeita.
Monet sekoittavat läheisriippuvuuden rakkauteen.
Kyllä voin. Mutta en voi kuvitella että joku rakastaisi minua.