Miten tutustua ihmiseen, joka puhuu suu vaahdossa taukoamatta?
Tai pikemminkin, miten saada hänet tutustumaan itseeni?
Tapaamiset (3 kpl) kun ovat menneet joka kerta kutakuinkin näin:
A: Mitäs teille kuuluu?
B: Ihan hyväähän meille vaan, ei oikeastaan ihmeempiä, entäs teille?
A: n. kahden tunnin mittainen kertomus siitä, mitä hänelle kuuluu ilman mahdollisuutta sanoa itse sanaakaan väliin
Tuon pari tuntisen jälkeen sitten uuvuttaakin jo niin, ettei jaksaisikaan enää kertoa tarkemmin niistä omista kuulumisista, parasta alkaa lähteä kotiin. Tavallaan mukavan tuntuinen ihminen, johon olisi kiva tutustua kaikin puolin paremmin, mutta kuinka ihmeessä se on mahdollista? Onko teillä ollut koskaan samanlaista lievästi sanottuna puheliasta tuttavaa?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ystävälläsi ei ole ketään muuta joka kuuntelisi. Itse aina pulpatan taukoamatta kun näen uusinta ystävääni ja jälkeenpäin mietin että jyräsinkö ystäväni aivan totaalisesti ja pelkään ettei hän enää jaksa minua tavata kun en anna suun vuoroa. Anteeksi Niina (jos luet tätä), tahdon olla kunnollinen ystävä!67
Olisipa nimeni Niina :D
Ap
Ps. Mitä, jos sanoisit tuon oikeasti uudelle ystävällesi? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseiseltä ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot, joten vastavuoroinen ystävyys tuskin onnistuu. Kuuntelijaksi kelpaat. Mitä itse tuolta tutustumisilta haet?
Kaveria, ystävää.
Ap
Varmaan huomaat jo omista kirjoituksistasi, ettei se tule onnistumaan.
Oletko erityisen nuori, kun et ole aiemmin kohdannut ihmisiä, jotka vaikuttavat kiinnostavilta - koska ovat koko ajan äänessä ja heillä tuntuu olevan paljon juttuja kerrottavanaan, lisäksi saattavat muutenkin olla ns. karismaattisen oloisia? Mutta eivät piittaa pätkääkään muiden asioista saatika jaksa kuunnella muita. Sellaisia kutsutaan ENERGIASYÖPÖIKSI. Huomaat olevasi uupunut, kun olet tunnin verran, pahimmillaan kauemminkin kuunnellut tuollaista mukakiinnostavaa henkilöä ja yrittänyt välillä aloittaa itsekin keskustelua. Sama kuin puhuisit kuuroille korville. Voit kuulla kuinka äänesi kimpoaa takaisin hänen tärykalvoistaan ja hän jatkaa päättymätöntä pajatustaan.
Ei aikuista ihmistä saa muuttumaan eikä kaikki "ihan oikeesti" olekaan mukavia ja vastavuoroisia kun heihin "tutustuu". Joudut likaämpäriksi ja faniklubin jäseneksi jos alat tuppautua seuraan. Anna olla, ap.
Vierailija kirjoitti:
Löytyy tämän tyyppinen minä-minä-kaveri. Ei koskaan nykyään kysy esim. parisuhteestani tai ylipäänsä kuulumisia..monesti olen turhautunut tapaamisten jälkeen. Toisaalta hän on on myös auttavainen jos tarvitsen jeesiä jossain mutta rajansa itsessä puhumisessakin..Mikä sua kiehtoo siinä uudessa tuttavuudessa AP, mitä yhteistä teillä on?
Yllättävän paljonkin, muutakin kuin yhteinen harrastuksemme (joka liittyy foorumiin, jossa tutustuimme). En nyt viitsi tarkemmin eritellä. Kyseinen henkilö ei vaan tosiaan itsekään tiedä, miten paljon yhteistä meillä on, kun ei juuri anna minulle puheenvuoroja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseiseltä ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot, joten vastavuoroinen ystävyys tuskin onnistuu. Kuuntelijaksi kelpaat. Mitä itse tuolta tutustumisilta haet?
Kaveria, ystävää.
Ap
Varmaan huomaat jo omista kirjoituksistasi, ettei se tule onnistumaan.
Oletko erityisen nuori, kun et ole aiemmin kohdannut ihmisiä, jotka vaikuttavat kiinnostavilta - koska ovat koko ajan äänessä ja heillä tuntuu olevan paljon juttuja kerrottavanaan, lisäksi saattavat muutenkin olla ns. karismaattisen oloisia? Mutta eivät piittaa pätkääkään muiden asioista saatika jaksa kuunnella muita. Sellaisia kutsutaan ENERGIASYÖPÖIKSI. Huomaat olevasi uupunut, kun olet tunnin verran, pahimmillaan kauemminkin kuunnellut tuollaista mukakiinnostavaa henkilöä ja yrittänyt välillä aloittaa itsekin keskustelua. Sama kuin puhuisit kuuroille korville. Voit kuulla kuinka äänesi kimpoaa takaisin hänen tärykalvoistaan ja hän jatkaa päättymätöntä pajatustaan.
Ei aikuista ihmistä saa muuttumaan eikä kaikki "ihan oikeesti" olekaan mukavia ja vastavuoroisia kun heihin "tutustuu". Joudut likaämpäriksi ja faniklubin jäseneksi jos alat tuppautua seuraan. Anna olla, ap.
Kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli töihin tuommoinen prinsessa joka tykkäsi puhua itsestään. Ei ole kolmeen kuukauteen edes kysynyt mun perhesuhteistani/taustoistani vaikka työskennellään samassa porukassa. Nyt en edes halua olla missään kontaktissa ko. ihmiseen lukuun ottamatta pakollisia työkuvioita.
Minusta taas utelemattomat ihmiset ovat mukavia työkavereita.
Tod näk hänen lukuisat ystävyyssuhteensa ovat suurimmalta osin juuri tuota samaa, eikä hän itse tajua sitä yksipuolisuutta.
Tai sitten hän on tutustumisen alussa aina puhelias papupata, (siinä missä joku toinen on ujo ja hiljainen) mutta myöhemmin kun alkaa omat jutut hiipua, antaa tilaa myös toisen kertomuksille.
Pitäkää vain yhteyttä sen forumin kautta, jos se sinulle sopii. Minulla on yksi puhelias ystävä, jonka kanssa tullaan normaalisti ihan hyvin juttuun, mutta muutama vuosi sitten hänellä oli kriisi päällä omassa elämässään, ja hän halusi aina purkautua minulle. Hän saattoi soittaa ja puhua tauotta pari tuntia. En saanut suun vuoroa ja jos sain jotain sanottua väliin, se vain lisäsi vettä myllyyn. Yleensä nämä maratonpuhelut ja huoli ystävästäni veivät myös minulta yöunet, vaikka ei yöllä puhuttukaan. Minullakin olisi ollut joskus sanottavaa asiaan, mutta en uskaltanut kommentoida puhelimessa, ettei puhelu veny lisää, kun itsellä oli nälkäiset lapset odottamassa ruokaa. Lähetin monesti jälkeen päin esim tekstiviestejä tai sähköpostia, niin sain ne omat ajatukseni sanottua. Muutenkin olen parempi ilmaisemaan itseäni kirjallisesti kuin suullisesti.
Nykyään nähdään melko harvoin, mutta viestitellään usein. Kun tavataan, pystytään juttelemaan ihan normaalisti, kun elämä on normalisoitunut. En sitten tiedä mitä ystäväni pitää minun romaanin pituisista viesteistäni.
Miksi et saa suutasi auki? Varmaan aika tylsää sille toisellekin höpistä koko ajan. Itselläni on taipumus täyttää hiljaiset kohdat puheella, koska en pidä hiljaa möllöttämisestä, jos toinen siis ei osallistu keskusteluun mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et saa suutasi auki? Varmaan aika tylsää sille toisellekin höpistä koko ajan. Itselläni on taipumus täyttää hiljaiset kohdat puheella, koska en pidä hiljaa möllöttämisestä, jos toinen siis ei osallistu keskusteluun mitenkään.
Ymmärsitkö lukemaasi ollenkaan???
Ap, minusta sinun kannattaa kokeilla reilusti, mitä tuleman pitää. Jokainen ystävyyssuhde on uniikki, eikä muiden ystäväkokemuksista ole minusta paljonkaan hyötyä, koska he puhuvat kuitenkin eri ihmisestä kuin sinä. Voithan jatkaa tapaamista ja katsoa mitä teistä tulee. Itse en heittäisi ystäväsuhdetta menemään ennenkuin olisin ihan varma.
Ok. Siinä tapauksessa ymmärrän aloituksesi. Tosin ainakin itseltä menisi mielenkiinto, mikäli tapaamiset kuluisivat toisen tajunnanvirtamonologeja kuunnellessa.