Mieskaveri lapselle. Kokemuksia?
Olen harkinnut, pitäisikö hakea lapselle mieskaveria (googlettakaa, jos ei sano mitään). Lapsi näkee isäänsä harvoin eikä suhdetta oikein ole, eikä elämässä ole muitakaan läheisiä miehiä. Olisi hyvä saada luotua suhde johonkin luotettavaan mieheen.
Mutta. Miten ikinä voi luottaa käytännössä tuntemattomaan ihmiseen? Toki tutustutaan pari kertaa, mutta mitäs sitten? Ikävä kyllä tuollainen toiminta kuulostaa pedofiilin unelmalta. :( Okei, tiedostan tässä myös omat ennakkoluuloni, koska vastaavia ajatuksia ei varmasti olisi jos kyseessä olisi naiskaveri.
Onko kenelläkään kokemuksia mieskaveritoiminnasta?
Kommentit (77)
Perhetutun pojalla on "mieskaveri" MLL: n. kautta ja uskoakseni on ollut hyvä juttu.
Minä olen mieskaveri. Omia lapsia ei ole, tai olisi tavallaan, mutta hän asuu pysyvästi Honkanummen 40x -korttelissa. Siksi olen mukana toiminnassa. Ja kyllä, olen kuullut ihan tarpeeksi monta pedofilikommenttia sekä vihjailuja YH-mammojen deittipalvelusta. Heitän herjaa aiheesta itsekin, kun ei jaksa vain kuulla muka-hassuja kommentteja aiheesta.
Tapaan nyt seitsevuotiasta poikaa pari kolme kertaa kuussa. Aktiviteetit ovat liikunnallisia, vaikka poika haluaisi ruutuaikaa mahdollisimman paljon. Jalkapallon potkintaa, leikkipuiston telineissä kiipeilemistä, käymme uimassa ja muuta vastaavaa. Seuraavaksi ajattelin kokeilla boulderointia, mutta oma kömpelyys hieman hirvittää. Toisaalta pojalle on tärkeä vertailla meitä, ja parempi kiipeilytaito voisi olla mannaa hänen itsetunnolleen. Kaikenlainen fyysinen nujuaminen tuntuu myös olevan mieluista ja hän tykkää kun heittelen ilmaan tai roikotan nilkoista.
Museoita ja kulttuurijuttujakin ajattelin kokeilla. Ilmailumuseo Vantaalla oli suuri menestys ja poika oli oikein riemuissaan selittänyt äidilleen suihkumoottorin palokammion toimintaa. Oopperaan en ehkä heti vie, mutta moderniin taiteeseen pikkulapsi voisi suhtautua vilpittömän innostuneesti.
Kahvakuula: nostan hattua. Sinunlaisia suurin osa mieskavereista varmasti on. Hienoa, että vielä löytyy rohkeita ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Olen yksinhuoltaja ja muutama vuosi sitten hain pojalleni mieskaveria. Pitkänä odotusaikana poikani muutti mieltään eikä halunnutkaan juttuun mukaan, joten kokemuksia ei ole. Pieni ennakkoluulo on normaalia, kun on lapsista kyse.
Kiitokset kaikille vapaaehtoisille, jotka tekevät työtätoosten hyväksi.
Levander kirjoitti:
Kahvakuula: nostan hattua. Sinunlaisia suurin osa mieskavereista varmasti on. Hienoa, että vielä löytyy rohkeita ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Olen yksinhuoltaja ja muutama vuosi sitten hain pojalleni mieskaveria. Pitkänä odotusaikana poikani muutti mieltään eikä halunnutkaan juttuun mukaan, joten kokemuksia ei ole. Pieni ennakkoluulo on normaalia, kun on lapsista kyse.
Kiitokset kaikille vapaaehtoisille, jotka tekevät työtätoosten hyväksi.
Kaveritoiminnassa ei ole miehiä läheskään tarpeeksi.Valitettavasti miehen kannalta hyöty ja mielenkiinto on vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Kaveritoiminnassa ei ole miehiä läheskään tarpeeksi. Valitettavasti miehen kannalta hyöty ja mielenkiinto on vähissä.
Omalla kurssillani oli neljä miestä ja edellinen peruutettiin osallistujapulan vuoksi :(
Hyötyähän on. Mieskaveri saa nauttia pikkulapsienergiasta, mutta sopivissa annoksissa. Äiti "joutuu" kasvattamaan, minä olen se kiva setä jonka kanssa painitaan, kiivetään puuhun ja tehdään lumilinna. Tietysti aikuisena laitan rajoja ja olen vastuussa lapsesta, mutta onhan se eri asia kuin jokapäiväien kasvatus. Kun lapsi hakee kontaktia ja siihen saa vastata, niin kyllä se lämmittää mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Riski on yksinkertaisesti liian suuri, en ainakaan uskaltaisi ryhtyä moiseen. Liian paljon on tuollaisia tapauksia eikä koske pelkästään mieskavereita. Lisäksi minulle ei oikein ole vielä selvinnyt että miksi sen pitäisi olla juuri nimenomaan MIESkaveri? Eikö riittäisi että kyseessä on joku luotettava aikuinen joka toimii lapsen ystävänä ja kaverina? Miksi sen juuri nimenomaan mies pitäisi olla?
Jos ei tarvitse mies olla yh-äiti voi hoitaa kaverihomman ihan itse. Tarkoitus on että isähahmo olisi mutta eihän siellä ole minkäänlaisia miehiä saatavissa kun tuollainen ei miehiä kiinnosta.
Oulussa ainakaan ei lapselle mieskaveria saa jos biologinen isä elossa. Näin minulle vastattiin kun asiasta keskusteltiin vuosi sitten. Lapseni ( nyt 3v) ei näe isäänsä kun isä ei pidä yhteyttä, ei vastaa viesteihin jne. Oulussa on muutenkin maan huonoimmat sosiaalipalvelut.
Tänään Ylellä mainostetaan mieskaveritoimintaa ja joku nuorimies siinä kertoo lyhyesti omasta ajatuksestaan tästä toiminnasta. Kiva ajatushan se on ja joku yh äidin ehkä vähävaraisen perheen lapsi saa jotain muutakin elämää kuin kotona ruudun tuijottamista. Erittäin hyvä hänelle, mutta yllätyin todella miten avoimesti tuo tyyppi tv:ssä sanoi tekemisensä motivaation kuitenkin olevan itsekeskeinen lähtökohta eli oman (lapsekkaan leikki) tarpeen tyydyttäminen. Auts.
En sano sitä etteikö tuo kombinaatiokin voi toimia ja sehän on vin vin tilanne, molemmat hyötyy, mutta ehkei aikuisen pitäisi tässä tapauksessa asettaa omaa tahtotilaa motiiviksi noin voimakkaasti.
Mieskaveritoiminnan varjopuoli on se että yh äidit alkaa pokata sitä miestä itselleen joka on tietysti ihan luonnollista ja siinä ehkä lapseton mies voisi saada kaipaamansa perheen ja yh äiti kumppanin. Mutta on myös todella kiusallista ja toiminta loppuu siihen kun tämä hyvää tarkoittava toiminta muodostuukin yritykseksi saada mies.....tai mieheltä jotain muitakin palveluita kuin lapsen kanssa kalassa käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Mieskaverit käyvät 16h koulutuksen ja heidät haastatellaan. Ja rikosrekisteri tarkistetaan. Tämän verran sain irti paikalliselta järjestäjältä.
Käytännössähän 16h on aivan olematon määrä, kahden päivän intensiivikurssi. Haastatteluissa voi loruilla mitä tahansa.
Toki suurin osa miehistä on ihan tavallisia ja varmaan ihan vilpittömin mielin tuolla. Mietin vain, että mikä on miehen motiivi lähteä tuollaiseen mukaan? Perheelliset tuskin, koska heillä on lapsia omastakin takaa.
En tiedä. Taitaa jäädä väliin ainakin toistaiseksi, koska lapseni on sen verran pieni ettei varmaan osaisi kertoa jos jotain väärää tapahtuu. :( olisi vain kiva saada lapselle terve ihmissuhde edes johonkin miespuoliseen henkilöön.
Motiivit on samat kuin muussakin vapaaehtoistyössä. Eli auttaa ja olla hyvä ihminen, ainakin valtaosalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan pojalla on mieskaveri, vaikka vanhemmat asuu yhdessä. Isällä vaan se isyys jitenkin hakusessa eikä suhdetta poikaansa - ei se isä-lapsisuhde synny automaattisesti, vaikka näkisi toisen joka pöivä ja saman katon alla asuneet aina.
Mieskaveritoiminnan miehet käy tiukan seulan läpi, ei siihen mukaan vaan ilmoittamalla pääse. Käyvät pojan toiveiden mukaan potkimassa palloa, uimassa, elokuvissa, milloin mitäkin. Poika kasvanut tuon toiminnan myötä paljon, jotenkin miehistynyt, jos pikkupojasta noin voi sanoa. Jotenkin en edes osannut ajatella tuollaisessa jitain pedofiliauhkaa. Ymmärtääkseni psykologi tutkii sekä miehen että lapsen ennen toiminnan alkua - tai miehen ainakin?
Kyllä se isä-lapsi suhde nimenomaan syntyy automaattisesti, kun oman lapsensa kanssa asuu saman katon alla. Ihan outo kuvio.
Luulisin että ainoastaan homopedofilit haluavat alkaa ystäväksi vieraille pojille.
Itseäni ei ainakaan miehenä kiinnostaisi penniäkään tehdä yhtään mitään kenenkään poikien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan pojalla on mieskaveri, vaikka vanhemmat asuu yhdessä. Isällä vaan se isyys jitenkin hakusessa eikä suhdetta poikaansa - ei se isä-lapsisuhde synny automaattisesti, vaikka näkisi toisen joka pöivä ja saman katon alla asuneet aina.
Mieskaveritoiminnan miehet käy tiukan seulan läpi, ei siihen mukaan vaan ilmoittamalla pääse. Käyvät pojan toiveiden mukaan potkimassa palloa, uimassa, elokuvissa, milloin mitäkin. Poika kasvanut tuon toiminnan myötä paljon, jotenkin miehistynyt, jos pikkupojasta noin voi sanoa. Jotenkin en edes osannut ajatella tuollaisessa jitain pedofiliauhkaa. Ymmärtääkseni psykologi tutkii sekä miehen että lapsen ennen toiminnan alkua - tai miehen ainakin?
Isän ja pojan väleissä on jotain kummallista jos asuvat yhdessä, mutteivat pysty edes käymään leffassa tai potkimassa palloa. Tähän olisi tärkeää puuttua.
Vai
Tottakai se vaikuttaa. Mutta ei se puuttuminen, perheterapia tai muu auta jos isä ei itse tee muutosta. Meillä on juuri tällainen tilanne, isän on muuttunut keski-ikäistymisen myötä vielä entistäkin passiivisemmaksi, ja kun lapset ei enää ole niin jatkuvasti vahdittavia ja hoidettavia, niin isä ei vain osaa olla lapsen kanssa eikä kiinnostu. Yritetty on kaikkea, myös lastenpsykiatrialla. Nyt pojalla on MLL:n tukihenkilö joka näyttää mallia että mies voi tehdä muutakin kuin istua sohvalla puhelimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan pojalla on mieskaveri, vaikka vanhemmat asuu yhdessä. Isällä vaan se isyys jitenkin hakusessa eikä suhdetta poikaansa - ei se isä-lapsisuhde synny automaattisesti, vaikka näkisi toisen joka pöivä ja saman katon alla asuneet aina.
Mieskaveritoiminnan miehet käy tiukan seulan läpi, ei siihen mukaan vaan ilmoittamalla pääse. Käyvät pojan toiveiden mukaan potkimassa palloa, uimassa, elokuvissa, milloin mitäkin. Poika kasvanut tuon toiminnan myötä paljon, jotenkin miehistynyt, jos pikkupojasta noin voi sanoa. Jotenkin en edes osannut ajatella tuollaisessa jitain pedofiliauhkaa. Ymmärtääkseni psykologi tutkii sekä miehen että lapsen ennen toiminnan alkua - tai miehen ainakin?
Isän ja pojan väleissä on jotain kummallista jos asuvat yhdessä, mutteivat pysty edes käymään leffassa tai pot
Lastenpsyktiatrilla? Eiköhän tuo mies itse ole psykiatria vailla?
Vierailija kirjoitti:
Tänään Ylellä mainostetaan mieskaveritoimintaa ja joku nuorimies siinä kertoo lyhyesti omasta ajatuksestaan tästä toiminnasta. Kiva ajatushan se on ja joku yh äidin ehkä vähävaraisen perheen lapsi saa jotain muutakin elämää kuin kotona ruudun tuijottamista. Erittäin hyvä hänelle, mutta yllätyin todella miten avoimesti tuo tyyppi tv:ssä sanoi tekemisensä motivaation kuitenkin olevan itsekeskeinen lähtökohta eli oman (lapsekkaan leikki) tarpeen tyydyttäminen. Auts.
En sano sitä etteikö tuo kombinaatiokin voi toimia ja sehän on vin vin tilanne, molemmat hyötyy, mutta ehkei aikuisen pitäisi tässä tapauksessa asettaa omaa tahtotilaa motiiviksi noin voimakkaasti.
Vapaaehtoistyötä pitää tehdä nimenomaan itsekkäitä syistä. Siksi että se tuo itselle jotain hyvää, pääsee tekemään jotain itselle mieleistä ja saa siitä itse jotakin irti. Jos sitä tekee vain "kohdetta" varten, siihen tulee lähes poikkeuksetta kylkiäisinä joko ylemmyydentuntoa tai odotusta kiitoksesta, ja herkästi kyynisyyttä, mikä on aika tympeää palvelua saavan näkökulmasta.
Nimim. vapaaehtoistyötä tehnyt, kouluttanut, koordinoinut ja vastaanottanut
"Lastenpsyktiatrilla? Eiköhän tuo mies itse ole psykiatria vailla?"
Juu minusta olisi. Omasta mielestään ei. Vanhemmuuteen tukea voi saada lastenpsykiatrialla jos lapsi oireilee, niin kuin meillä valitettavasti kävi.
Niinpä. Toisaalta kaivataan lisää miehiä päiväkoteihin ja kouluihin töihin. Mutta jos joku mies on kiinnostunut lasten kanssa työskentelemisestä, niin herää epäilys motiivista. Tiesittekö että kaikki miehet on siinä määrin potentiaalisia pedofiileja että lentoyhtiöt ei päästä miestä istumaan yksin matkustavan lapsen viereen?
Olisikohan jo pikkuhiljaa aika avartaa käsityksiä miehistä. Tuskin on pojille hirveän kannustavaa kasvaa yhteiskunnassa, joka luokittelee miehet jo lähtökohtaisesti riskiksi muulle yhteiskunnalle. Jos et ole juoppo vaimonhakkaaja, niin itsekäs pettäjä tai pedofiili nyt kuitenkin.