Lue keskustelun säännöt.
Onko siis tosiaan ihmisiä, joilla ei ole useita ystäviä?
25.08.2016 |
Tuntuu mahdottomalta ajatukselta. En ole törmännyt erakkoihin mutta kuullu heistä.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole oikeastaan yhtään ystävää. Mies ja lapset on. Miehelle en nykyään voi purkaa tuntojani kun suhde on kriisissä. Pari kaveria on joita tapaan pari kertaa vuodessa.
Hyvänpäiväntuttuja on, lähinnä lasten kautta tulleita, mutta koen olevani niin normistapoikkeava tämän pikkukaupungin piireissä etten edes uskalla kunnolla ruveta vääntämään ystävyyttä näiden ihmisten kanssa joita tahtomattani katson vähän ylöspäin. Ja kaikilla tämän ikäisillä on jo ne vakiintuneet ystävät joiden kanssa shoppaillaan ja illastetaan... Siihen on paha änkeä väliin, näin vitun epäsosiaalisena mörkönä varsinkin.
Se siinä onkin ristiriitaista. Mua ei varsinaisesti voi kuvailla sosiaaliseksi, mutta haluaisin sitä sosiaalista elämää todella kipeästi. Mutta sitten taas toisaalta, kun en jaksa panostaa parisuhteeseenkaan niin en luultavammin jaksaisi sitä ystävyyttäkään pyörittää osaltani. Parempi säästää kaikilta vaiva ja möllöttää yksin :)
Voi kun sattuikaan, just viime päivinä miettinyt ihan samat asiat. Kaipaisin kovasti naispuolista YSTÄVÄÄ jonka kanssa jakaa asioita (miehelle ei voi enää puhua, 20v tehnyt tehtävänsä ja kriisissä ollaan) mutta samalla olen pettynyt ihmisiin (luottamus mennyt) ja sitten ajattelen että parempi olla yksin - vaikkei se kellekkään parempi ole JOS ja KUN kai niitä oikeitakin ja hyviä ihmisiä on, tai ainakin tosilla näkyy olevan. Mä olen todella kateellinen ihmisille joilla on oikeasti hyviä, lojaaleja YSTÄVIÄ. Mutta kun tässä on jo päälle 40v niin eipä niitä uusia enää saa. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että ap on tässä se erakko, jollei ole ikinä törmännyt erilaisiin ihmisiin kuin hän itse.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus paljon kavereita. Sitten sairastuin ja en jaksanut pitää yhteyksiä, nykyään elän erakon eämää. Viimesen 2 viikon aikana olen jutellut siskoni kanssa, naapurin kanssa rappukäytävässä muutaman sanan ja kaupan kassalle sanon lähes päivittäin terve ja kiitos. Mut huom minä olenkin psyykkisesti sairas eli tiedän etten ole normaali erakko koska ennen sairautta olin tosi sosiaalinen ja kaipasin ihmisten seuraa. En voi käydä edes töissä. Viikon päästä pääsenkin rupattelemaan soskutädin kanssa niitä näitä ja jo nyt mietin mitä olen "puuhaillut "viime aikoina kun ei kehtaa suoraan sanoa että oon kotona 24/7
Niin ja ikää on 24
sairasta.. Eikö kannattaisi hakeutua hoitoon? Mieti jos kuolet kotiisi! Lojut siellä kuukausia ja kukaan ei kaipaa :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus paljon kavereita. Sitten sairastuin ja en jaksanut pitää yhteyksiä, nykyään elän erakon eämää. Viimesen 2 viikon aikana olen jutellut siskoni kanssa, naapurin kanssa rappukäytävässä muutaman sanan ja kaupan kassalle sanon lähes päivittäin terve ja kiitos. Mut huom minä olenkin psyykkisesti sairas eli tiedän etten ole normaali erakko koska ennen sairautta olin tosi sosiaalinen ja kaipasin ihmisten seuraa. En voi käydä edes töissä. Viikon päästä pääsenkin rupattelemaan soskutädin kanssa niitä näitä ja jo nyt mietin mitä olen "puuhaillut "viime aikoina kun ei kehtaa suoraan sanoa että oon kotona 24/7
Niin ja ikää on 24
sairasta.. Eikö kannattaisi hakeutua hoitoon? Mieti jos kuolet kotiisi! Lojut siellä kuukausia ja kukaan ei kaipaa :D :D
Eikö kannattaisi sinunkin? Vaikka tunnet paljon ihmisiä, tuskin kovin moni jää sinuakaan kaipaamaan. ":D :D".
Miksi oi miksi on niin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisiä jotka eivät kovinkaan ihmisseuraa kaipaa. Minulla on tuttuja, joita näen mahdollisimman harvoin velvollisuudentunteesta. Yksi hyvä ystävä, jota näen mahdollisimman harvoin vaikka meillä onkin mukavaa silloin harvoin kun näemme. Mieluummin kirjoittaisin kirjeitä hänen kanssaan. Minulla on puoliso, jota rakastan. Hän täyttää kumppanuuden tarpeeni. En tarvitse enkä jaksa enempää. Viihdyn parhaiten yksin. Miksi en saa olla erakko ja hyväksytty sellaisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy miksi et tapaa/tiedä yhtään erakkoa on juurikin se että he ovat erakkoja. Ei heitä tapaa missään. Netissä, kuten tässä keskustelussakin saattaa "törmätä" heihin
Onko tosiaan ihmisiä jotka ovat noin tietämättömiä kuin ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Karsiintunut/karsittu pois. Miksi on perusoletus, että kaveireita halutaan ja kaivataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Karsiintunut/karsittu pois. Miksi on perusoletus, että kaveireita halutaan ja kaivataan?
Niin totta, mitäpä sitä ystävillä tekisi?
Tässäkin ketjussa mainittu kuinka ystävät "vaan katosivat". Ei siis vaan viitsitty pitää ystävyyssuhteista huolta? Te ansaitsette olla yksinäisiä.
Miehelläni ei taida peli- ja työkavereitaan lukuunottamatta olla ystäviä. Oma veli ja yksi lapsuudenystävä. Kokee väsyttävänä sosiaaliset tilanteet ja pitää huonosti yhteyttä kehenkään. Ei hän silti erakko ole, vaan varsin mukavaa seuraa😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Eipä ole "niitäkään". Mitä nyt yleensä lapsuudenkavereille käy? Sitä kasvetaan erilleen, ikinä kuullut moisesta? Vitun idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttuja on sekä lukioaikainen ystävä, joka asuu toisella puolella maata ja on aivan liian kiireinen lorviaksen netissa. samassa luokassa olevia en viitsi lokeroida millään tavoin "kavereiksi"
kaiken lisäksi yksinään saa tehdä mikä itseä kiinnostaa. isossa porukassa ahdistaa aiheet ovat sellaisia ettei vois vähempää kiinnostaa ja tavallisesti ihmiset eivät edes huomaa minua saati huomioi. somesta on ihan turha sanoa minulle yhtään mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Karsiintunut/karsittu pois. Miksi on perusoletus, että kaveireita halutaan ja kaivataan?
Niin totta, mitäpä sitä ystävillä tekisi?
Tässäkin ketjussa mainittu kuinka ystävät "vaan katosivat". Ei siis vaan viitsitty pitää ystävyyssuhteista huolta? Te ansaitsette olla yksinäisiä.
En minä ole yksinäinen koskaan. Minulla on minut ja omat rakkaat ajatukseni ja asiani. En kaipaa ystäviä. Yksin mutten yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Oikeassa olet, ihan itse olen valinnut kaverittomuuden.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Kun mä olin lapsi niin me muutettiin usein. Pisin aika minkä oon elämäni aikana asunut samassa osoitteessa on 4v ja kolme kuukautta. Kun muuttaa usein niin lapsena piti hankkia aina uudet kaverit ja minä onnistuin siinä hyvin koska mulla oli aina paljon kavereita. Opiskeluaikanakin mulla oli kavereita niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Mutta kun vaihtaa maisemaa lapsena usein niin niistä lapsuudenkavereista ei kerkeä tulla ystäviä jotka säilyisi aikuisuuteen. Muistan kuinka lapsena aina itkin paljon kun piti muuttaa ja hyvästellä kaverit, vanhempien mielestä ei tietenkään ollut hyvä pitää yhteyttä niihin vaan etsit uusia. Kerran pääsin toiselta puolelta suomea lapsena käymään kaverin luona entisellä paikkakunnalla. En kärsi yksinäisyydestä vaikka ei ole kavereita, ihan oma valinta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs teidän lapsuudenkavereille kävi? Vai eikö teillä ollut niitäkään? Yleensä ihan omaa syytä jos ei ole kavereita.
Eipä ole "niitäkään". Mitä nyt yleensä lapsuudenkavereille käy? Sitä kasvetaan erilleen, ikinä kuullut moisesta? Vitun idiootti.
Kasvetaan erilleen? Mitä tarkoitat?
Minulla nyt on monta kaveria joilla on eri kiinnostuksen kohteet, eri palkkaluokka ja hyvin erilaiset aatteet. Silti rakkaita kavereita kaikki joita näen säännöllisesti vaikka joidenkin kanssa on välimatkaa. Mistä kiikastaa?
Mulla ei ole ystäviä tai kavereita. En kärsi tilanteesta, koska mulla on mun perhe, paljon harrastuksia (ns. yksilölajeja) ja viihdyn hyvin yksinkin. En mä silti vastaan pistä, jos joskus yhden ystävän saisin. Se tuntuu vain vähän mahdottomalta löytää samanhenkinen ystäväehdokas, varsinkin kun olen ujohko ja hitaastilämpeävä introverttityyppi ja koen olevani aina ihan eri taajuudella kuin suurin osa muista ihmisistä.
Mun paras ystävä asuu toisella puolella suomea joten nähdään kerran tai kaksi vuodessa. Toinen kaveri asuu samassa kaupungissa ja nähdään ehkä parin kuukauden välein. Muita ei ole, mutta tää riittää mulle :) Mua ahdistaisi suunnattomasti jos pitäisi nähdä ihmisiä joka päivä tai edes viikoittain.