Löytyisikö sinulle 6 arkunkantajaa?

Mulla sama kun 17:llä, varaosiks kaikki mikä irtoaa ja loput uuniin.

Veli, veljen poika, oma poikapuoli, kolmen tyttären miehet, paras miespuolinen kaverini. Oma mies ei kykene kantamaan, on invalidi.

Tosin tässä nuoressa polvessakin on selkävikoja, että ei tiedä sitten. Ollaan kyllä tyttärien kanssa juteltu että kai naisetkin voi arkkua kantaa. Ehkä mä voisin kantaa omat vanhempani, ja sitten mun kaks tytärtä olis siinä myös kantamassa. Veli vois olla arkun toisella puolella, ja hänen poika sitten ja ehkä vanhempien kummipoika haluais olla yhtenä myös.

Olis. Isä, mies, 20-vuotias esikoinen, isoveli, miehen siskon puoliso, ja 18-vuotias kummipoikani.

Jos joku noista olisi estynyt tai ei haluaisi löytyisi vielä serkkua, naapuria, setää ym.

Joten eiköhän pärjättäis ilman srk-väkeä

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän nämä "ei tarvitse kun tuhkataan" kuvittelevat hautaustoimituksen tapahtuvan?

Meinaatko, että pitää silloinkin olla 6 henkeä kärräämässä uuniin? No joo, en kuulu kirkkoon enkä aio siellä pötkötellä, että tarvitsisi roudata joka paikkaan.

Isä, veli, avomies, appiukko ja molemmat kummisedät.

Ei, mutta ei tarvitakaan. En kuulu kirkkoon, joten hautaustoimisto toimittaa arkun ruumishuoneelta suoraan krematorioon. Ehkäpä mies ja/tai lapsi ne tuhkat käy omaan metsään kippaamassa.

Minä olen nainen ja kannoin isäni arkkua. Tuo hetki ja "tehtävä" oli minulle todella merkityksellinen. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta se oli suorastaan kunniatehtävä. Mikäli joskus ollaan samassa tilanteessa äitini, mieheni, veljeni, lasteni (jos niitä siunaantuu) kohdalla, tartun epäröimättä uudestaan kantoliinaan.

Kuusi kantajaa löytyisi minullekin, joskin osa kantajista ei olisi kyllä kovin läheisiä. Eri asia sitten, jos esimerkiksi naispuoliset ystäväni haluaisivat osallistua arkkuni kantamiseen.

Löytyisi, moniakin, mutta jos nyt kuolisin, arkkuani kantaisivat todennäköisesti: veljeni, veljeni, isäni, pappani, kummisetäni, kummisetäni

Ei tarvitse kuutta henkilöä kantamaan mun hiillosta 😊

Vierailija kirjoitti:

Hirveä rituaalijäänne tuo arkin kanto. Uuniin vaan ja sillä saletti!

Minusta se on todella kaunis tapa, liikuttavimpia hetkiä aina hautajaisissa. Itse ajattelin juuri mummoni hautajaisissa, että tuolla lailla olisi hieno lähteä pitkän elämän päätteeksi. Hänen rakkaat poikansa, pojanpoikansa ja sisarenpoikansa, joista kaikista hän oli hyvin ylpeä, saattamassa arvokkaasti viimeisellä matkalla. Turvalliset, luotettavat miehet pitämässä viimeisen kerran huolta heiveröisestä ja hauraasta rakkaasta, niin kuin he viimeisinä vuosinakin pitivät, kun mummon omat jalat eivät kunnolla kantaneet. Sitten vaan lasketaan hellästi maan poveen lepäämään, sieltä palautuen hiljalleen takaisin luonnon kiertokulkuun vaikkapa kauniina kukkana.

Ei. Surullista ajatellakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän nämä "ei tarvitse kun tuhkataan" kuvittelevat hautaustoimituksen tapahtuvan?

Ei tarvitse kuvitella kun tiedän. Terveisin. "ei tarvitse kun tuhkataan". Siis tottakai silloin kannetaan jos niin halutaan, mutta en näe syytä sille, etenkään omassa tapauksessa. Arkku sairaalan/yms kylmiöstä polttoon, hautaustoimisto hoitaa, sitten siunauspaikkaan jos siunauksen haluaa (minulle ei tule) ja siitä yksi ihminen kantaa uurnan maahan. Tai senkin voi laittaa alan ihmiset hoitamaan jos haluaa tulla sijoitetuksi muistolehtoon, jolloin loppusijoittaminen tapahtuu salassa.