Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa kun mies ei ole mistään onnellinen
25.08.2016 |
Meillä on kaikki periaatteessa hyvin. Rahaa sen verran että selvitään laskuista ja saadaan hyvää ruokaa kaupasta ja voidaan vähän reissatakin. Kohtuullien asunto, ei mikään unelma mutta menettelee. Ei ole erimielisyyksiä mistään isoista asioista, ei luottamuspulaa, molemmat kantaa kortensa kekoon. On ystäviä jne.
Mutta mies ei osaa olla onnellinen tästä. Suree sitä, ettei sen kaikki unelmat toteudu kun niihin ei ole rahaa. Suree sitä kun se ei saa unelmiensa työpaikkoja, vaan on tuossa samassa ok työpaikassa vaan. Suree sitä että elämässä ei tapahdu isoja uusia juttuja riittävästi, ei saa kaikkea haluamaansa, kokee että epäonnistuu kun toiveensa ei toteudu. Sillä on jotenkin jatkuva paha mieli siitä, että se ei onnistu täyttämään haaveitaan. Kuka onnistuisi? Ja sitten jos asiat ei helposti tai pienellä yrittämällä heti onnistu se lyö hanskat tiskiin eikä yritä taistella niiden eteen. Saattaisi jopa onnistua, jos kunnolla yrittäisi, mutta ei, kun suree vaan. Mitä voisin tehdä? Haluaisin että se olisi onnellinen. Yritän auttaa parhaani mukaan, mutta kun ei se aina riitä.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin pikemminkin sitä mieltä, että miehesi ei ole vieläkään kasvanut aikuiseksi, sillä hänen suhtautumisensa asioihin ja reaktionsa muistuttavat enemmänkin teini-ikäistä kollia kuin aikuista miestä. Onko esiliinannauhat edes katkaistu?
Joo siis mieshän on 39 vuotta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ex-mieheni oli tuollainen. Elämän suurin vääryys oli se, ettei ollut syntynyt tai tullut niin rikkaaksi että olisi voinut lakata työnteon. Tämä ei ollut ainoa eroon vaikuttanut asia, mutta on se todellakin raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei ole mihinkään tyytyväinen vaan aina pahalla päällä. Eli valitettavasti ei minullakaan ole juuri vinkkejä jotka miestä voisivat muuttaa tai saada sinut hyväksymään että hän on tuollainen. Mutta kannattaa ainakin tsekkauttaa ettei mies ole masentunut ja sen takia koe elämäänsä noin vääränlaiseksi.
Ikävää jos kokee vääränlaiseksi. Työpaikkansa ja työtehtävänsä on itse valinnut. Nykyisen asuinpaikkakuntamme ja asuntommekin mies on valinnut, ajattelin että hänen vuoro tällä kertaa saada omansa näköistä elämää. Edellisen kodin valinnassa minulla oli isompi sana. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ex-mieheni oli tuollainen. Elämän suurin vääryys oli se, ettei ollut syntynyt tai tullut niin rikkaaksi että olisi voinut lakata työnteon. Tämä ei ollut ainoa eroon vaikuttanut asia, mutta on se todellakin raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei ole mihinkään tyytyväinen vaan aina pahalla päällä. Eli valitettavasti ei minullakaan ole juuri vinkkejä jotka miestä voisivat muuttaa tai saada sinut hyväksymään että hän on tuollainen. Mutta kannattaa ainakin tsekkauttaa ettei mies ole masentunut ja sen takia koe elämäänsä noin vääränlaiseksi.
Mistä se oli saanut päähänsä että hänen olisi kuulunut olla niin rikas?
Melkein kuin meillä. Asiat ovat paremmin kuin koskaan taloudellisesti. Juuri alkukesästä miehen tilanne taloudellisesti parani huimasti. Palkka hänellä ok, viime vuonna osinkoja taisi tulla yli 60 000, autot, asunto, sjoitusasuntoja. Mies vain tuskailee rahojen kanssa. Ei ole onnellinen, pihistetään, kituutetaan. Ainakin kaikessa mikä liittyy perheeseen. Osakekurssit menevät aina väärään suuntaan. Minä paljon pienempivaraisena yritän huolehtia lapsille vähän käyttörahaakin, kivoja vaatteita. Itse kuljen kirpparirytkyissä ja leikkaan itse hiukseni.
Ajattelin, että mies olisi nyt tyytyväinen tilanteeseensa ja rauhoittuisi. Ei. Ei sitä rahaa ole koskaan tarpeeksi. Surettaa, kun hän ei osaa nauttia elämästään ja esim. siitä, että ilahduttaisi läheisiään vaikka viemällä lapset edes kerran farkkuostoksille... Hän palvelee rahaa, raha ei häntä.
Olin niin onnellinen kun näin kuinka lapset iloitsi meidän ostosretkestä ennen koulujen alkua. Säästin kuitit. Aina kun alkaa ottaa päästä vilkaisen kuitteja ja olen hyvällä tuulella. Itse en halua muuta kuin sen, että voin olla apuna jos joskus apua kaipaavat. Säästän sitä varten, että voin auttaa heitä aikanaan opinnoissa, elämän yllätyksissä. Se minulle ei ole selvinnyt mihin mies omat varansa jemmaa. Elämään sitten joskus?
Miehesi on ansainnut onnettomuutensa. Kaikki on näin ollen kunnossa, ei ole tapahtunut vääryyttä. Tämä on huojentava uutinen (tosin miehesi ei todennäköisesti osaa arvostaa sitäkään).
Parasta, mitä hänelle voisi sattua, on esim. vammautuminen onnettomuudessa tai sairaudessa, kuoleman lähellä käyminen tai jokin suuri menetys tms., koska silloin hän varmaan järkyttyisi ja saattaisi ruveta arvostamaan sitä kaikkea siunausta, mitä elämässänne nyt on. Mutta olisiko miehesi valmis ottamaan vastaan parhaan, mitä hänelle voisi tapahtua? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on ansainnut onnettomuutensa. Kaikki on näin ollen kunnossa, ei ole tapahtunut vääryyttä. Tämä on huojentava uutinen (tosin miehesi ei todennäköisesti osaa arvostaa sitäkään).
Parasta, mitä hänelle voisi sattua, on esim. vammautuminen onnettomuudessa tai sairaudessa, kuoleman lähellä käyminen tai jokin suuri menetys tms., koska silloin hän varmaan järkyttyisi ja saattaisi ruveta arvostamaan sitä kaikkea siunausta, mitä elämässänne nyt on. Mutta olisiko miehesi valmis ottamaan vastaan parhaan, mitä hänelle voisi tapahtua? Tuskin.
Olen viestin 25 kirjoittaja. Olen usein miettinyt, että pitäisi ottaa henkivakuutus, kohtuullinen sellainen ja laittaa mies edunsaajaksi. Noinkohan ilahtuisi edes hetkellisesti jos minulle jotain sattuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen, 34-v. nainen.. Asun ulkomailla, olen vaihtanut alaa, opiskelen jatkuvasti uutta, matkustelen, minulla on kiehtovia harrastuksia... Ja silti eksistentialistinen tyhjyys ja ahdistus.
Ehkä matka kehitysmaahan aukaisisi miehen silmiä, että miten silmittömän rikas hän onkaan ja miten monia mahdollisuuksia hän on saanut verrattuna muihin ihmisiin.
Itsensä tutkiskelua pitäs harrastaa, jotta oppisi olemaan tyytyväinen niihin asioihin joita tällä hetkellä on.
Facebookissa oli joskus piirretty ihmisen kateudesta: Kävelijä kadehti pyöräilijän pyörää. Pyöräilijä autoilijan autoa. Autoilija jonkun muun hienompaa autoa. Rikas autoilija kadehti vielä rikkaamman helikopteria.
Helikopterin miljonääri kadehti sitä kävelijää, jolla oli rauhassa aikaa vaan kävellä, muista välittämättä.
Aina jollain on paremmin ja enemmän, ja sitten ajatellaan, että jos on tuota tai tätä, niin sitten on onnellinen. Kun se onnellisuus kannattaisi löytää tämän hetkisistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditaatiomantra sinulle: "I can't make you happy. I can't make you happy"
Minun exä oli tuollainen. Oli hieno koti hienolla paikalla, rahaa suht hyvin, molemmilla ok työpaikat, vilkas sosiaalinen elämä, kesämökki, kiva auto, korkeat koulutukset, hyvät suhteet lähisukuun, harrastuksia, paljon matkoja ja kaikkea mahdollista. Mutta se ei ollut mistään onnellinen. Oli kuulemma tyhjä olo, mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään, kaikki päämäärät hukassa. Ei unelmia. Kiukkuili minulle että elämä ei tunnu miltään. Sitten se alkoi dokaamaan tuohon suruunsa ja ahdistukseensa. Ja erohan siinä tuli, en kestänyt kun aiemmin hyvä mies asui yhtäkkiä vaan baareissa ja makasi krapulaansa sitten arkipäivätkin. Mutta jälkikäteen tajuan, että pahasti masentunuthan se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex myös tuollainen. Kaikki oli aina huonosti, vaikka oli unelmien työ, terveet lapset, koti, kohtalaiset tulot, vaimo joka piti arjen asiat kunnossa. Sitten alkoi tulla sivusuhteita ja alkoholi kuvaan mukaan. Tuli ero, alkoholismi, mielenterveysongelmat ja potkut. Nyt hän on pa, asuu huonossa lähiössä ja yrittää selviytyä. "Oli ne asiat kuitenkin hyvin", toteaa nyt.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin ex-mieheni oli tuollainen. Elämän suurin vääryys oli se, ettei ollut syntynyt tai tullut niin rikkaaksi että olisi voinut lakata työnteon. Tämä ei ollut ainoa eroon vaikuttanut asia, mutta on se todellakin raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei ole mihinkään tyytyväinen vaan aina pahalla päällä. Eli valitettavasti ei minullakaan ole juuri vinkkejä jotka miestä voisivat muuttaa tai saada sinut hyväksymään että hän on tuollainen. Mutta kannattaa ainakin tsekkauttaa ettei mies ole masentunut ja sen takia koe elämäänsä noin vääränlaiseksi.