Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa kun mies ei ole mistään onnellinen
25.08.2016 |
Meillä on kaikki periaatteessa hyvin. Rahaa sen verran että selvitään laskuista ja saadaan hyvää ruokaa kaupasta ja voidaan vähän reissatakin. Kohtuullien asunto, ei mikään unelma mutta menettelee. Ei ole erimielisyyksiä mistään isoista asioista, ei luottamuspulaa, molemmat kantaa kortensa kekoon. On ystäviä jne.
Mutta mies ei osaa olla onnellinen tästä. Suree sitä, ettei sen kaikki unelmat toteudu kun niihin ei ole rahaa. Suree sitä kun se ei saa unelmiensa työpaikkoja, vaan on tuossa samassa ok työpaikassa vaan. Suree sitä että elämässä ei tapahdu isoja uusia juttuja riittävästi, ei saa kaikkea haluamaansa, kokee että epäonnistuu kun toiveensa ei toteudu. Sillä on jotenkin jatkuva paha mieli siitä, että se ei onnistu täyttämään haaveitaan. Kuka onnistuisi? Ja sitten jos asiat ei helposti tai pienellä yrittämällä heti onnistu se lyö hanskat tiskiin eikä yritä taistella niiden eteen. Saattaisi jopa onnistua, jos kunnolla yrittäisi, mutta ei, kun suree vaan. Mitä voisin tehdä? Haluaisin että se olisi onnellinen. Yritän auttaa parhaani mukaan, mutta kun ei se aina riitä.
Kommentit (33)
Olin 3v miehen kanssa jonka naama oli aina norsun vitulla. Tein minä mitä tahansa yllätyksiä niin koskaan ei ollut Teemulle hyvä. Niinpä jätin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sun miehelläkin jokin ikäkriisi. Tunnistan nuo kaikki itsestäni, ja omalla kohdalla luulen tämän olevan jotain kolmenviidenkriisiä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sun miehelläkin jokin ikäkriisi. Tunnistan nuo kaikki itsestäni, ja omalla kohdalla luulen tämän olevan jotain kolmenviidenkriisiä.
No miten se kriisi ratkeaa?
Yleensä se auttaa, kun kääntää huomion pois itsestään. Tutkitusti vapaaehtoistyö toimii monella. Voisikohan miehesi tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, sellaistahan se on, haaveissa asiat tapahtuu niin helposti ja todellisuudessa joutuu pakertamaan niiden asioiden eteen ja yrittämään uudestaan. Juveniilin ihmisen kavun paikka. Pidä huolta, ettet itse vajoa mukaan surkutteluun, vaan olet hyvällä mielellä ilman omantunnontuskia.
Yritän mutta se on vaikeaa kun toinen koko ajan valittaa siitä miten asiat ei toteudu tai haaveet ei tapahdu ja surkuttelee sitä että ei saa mitään. Ihan kuin positiivinen ajattelu olisi täysin hukassa siltä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sun miehelläkin jokin ikäkriisi. Tunnistan nuo kaikki itsestäni, ja omalla kohdalla luulen tämän olevan jotain kolmenviidenkriisiä.
No miten se kriisi ratkeaa?
Minäkin tahtoisin tietää.
Olen siis tuo kriiseilijä. Itse suunnittelen jatko-opintoja (joiden myötä ehkä harjoittelua ulkomailla), alan vaihtoa, maalle muuttoa.
Mutta sitten en uskalla kuitenkaan ja mietin, että mitäpä jos vaan joudunkin ojasta allikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se auttaa, kun kääntää huomion pois itsestään. Tutkitusti vapaaehtoistyö toimii monella. Voisikohan miehesi tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä?
Tää vois olla hyvä. Pitäis vain keksiä joku kohde mikä sitä kiinnostaisi. Nytkin se lähti yksin ajelulle suremaan sitä että mikään mikä sitä kiinnostaa ei ole mahdollista ja mikään joka taas on mahdollista ei sitä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sun miehelläkin jokin ikäkriisi. Tunnistan nuo kaikki itsestäni, ja omalla kohdalla luulen tämän olevan jotain kolmenviidenkriisiä.
No miten se kriisi ratkeaa?
Minäkin tahtoisin tietää.
Olen siis tuo kriiseilijä. Itse suunnittelen jatko-opintoja (joiden myötä ehkä harjoittelua ulkomailla), alan vaihtoa, maalle muuttoa.
Mutta sitten en uskalla kuitenkaan ja mietin, että mitäpä jos vaan joudunkin ojasta allikkoon.
Miksi et uskalla? Onko liikaa pelissä? Vai pelkäätkö, ettei alan vaihto tai maalle muutto kuitenkaan oikeasti tekisi sinua onnelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jätin kans yhden Jussin kun onnellisuuden etsinnässään hurahti johonkin kulttiin ja rupes meditoimaan tuntikausia ja yöt läpi jotain mantroja. Huh..
Ja mikään arkielämän asia ei tehnyt onnelliseksi; ei terveet lapset, nätti koti, ok työpaikka.. ei. Huoh.
Niin ja naimisiin on menty pari vuotta sitten ja suhteessa sinänsä menee muuten hyvin, jos sillä nyt on tämän keskustelun kannalta jotain väliä. Parisuhde vaan ei oikein kenelläkään kai riitä pelkäksi elämän sisällöksi. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sun miehelläkin jokin ikäkriisi. Tunnistan nuo kaikki itsestäni, ja omalla kohdalla luulen tämän olevan jotain kolmenviidenkriisiä.
No miten se kriisi ratkeaa?
Minäkin tahtoisin tietää.
Olen siis tuo kriiseilijä. Itse suunnittelen jatko-opintoja (joiden myötä ehkä harjoittelua ulkomailla), alan vaihtoa, maalle muuttoa.
Mutta sitten en uskalla kuitenkaan ja mietin, että mitäpä jos vaan joudunkin ojasta allikkoon.
Miksi et uskalla? Onko liikaa pelissä? Vai pelkäätkö, ettei alan vaihto tai maalle muutto kuitenkaan oikeasti tekisi sinua onnelliseksi?
Enpä oikein tiedä mitä pelkään. varmaan tämän tietyn elintason katoamista. Ja joutuisin myöskin olemaan erossa perheestäni, jos lähtisin.
Vierailija kirjoitti:
Joo jätin kans yhden Jussin kun onnellisuuden etsinnässään hurahti johonkin kulttiin ja rupes meditoimaan tuntikausia ja yöt läpi jotain mantroja. Huh..
Ja mikään arkielämän asia ei tehnyt onnelliseksi; ei terveet lapset, nätti koti, ok työpaikka.. ei. Huoh.
Raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan miehesi piirteitä itsessäni. Kun sain joskus päähäni, että minulla olisi realistinen mahdollisuus tiettyyn menestykseen, on katkeraa huomata että en onnistunutkaan ja vaikeaa tyytyä vähempään. Tunsin ankaraa häpeää, kun en saavuttanut tavoitettani. Tämän ymmärsin vasta luettuani Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot (netissä esim. http://www.voihyvin.fi/artikkeli/itsetuntemus-avain-hapeaan). Yrittämisen ja sinnikkyyden puuttumiseen havahduin luettuani Carol Dweckin Mindset-kirjan, josta tunnistin minulla olevan fixed mindset (esim. http://www.moderni-idiootti.fi/viivyttelin-koska-pelkasin-epaonnistuvan…). Ehkä näihin tutustuminen auttaa sinua ja miestäsi ymmärtämään tilannettanne.
Yksi idea olisi listata kaikkia mahdollisia haaveita myös pieniä mitä teillä on paperille. Kumpikaan ei arvostele niitä tai mieti ettei mahdollista. Kirjoitatte vaan ylös. Sitten valitsette yhden tai kaksi pikkuhaavetta ja päätätte toteuttaa ne. Ja teette sen. Ehkä se auttaisi miestä ? Jos vaikka haaveilee syömisestä tosi hyvässä ravintolassa tai rakastelusta jossain erikoisemmassa paikassa niin teette. Sitten voi miettiä jotain isompiakin asioita jos saa toteutettua ensin pienempiä haaveita.
Onko mies muuten aina nähnyt puolillaan olevan lasin puolityhjänä ???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sun miehelläkin jokin ikäkriisi. Tunnistan nuo kaikki itsestäni, ja omalla kohdalla luulen tämän olevan jotain kolmenviidenkriisiä.
No miten se kriisi ratkeaa?
Minäkin tahtoisin tietää.
Olen siis tuo kriiseilijä. Itse suunnittelen jatko-opintoja (joiden myötä ehkä harjoittelua ulkomailla), alan vaihtoa, maalle muuttoa.
Mutta sitten en uskalla kuitenkaan ja mietin, että mitäpä jos vaan joudunkin ojasta allikkoon.
Miksi et uskalla? Onko liikaa pelissä? Vai pelkäätkö, ettei alan vaihto tai maalle muutto kuitenkaan oikeasti tekisi sinua onnelliseksi?
Enpä oikein tiedä mitä pelkään. varmaan tämän tietyn elintason katoamista. Ja joutuisin myöskin olemaan erossa perheestäni, jos lähtisin.
Eli jäät junnaamaan paikallesi ja olemaan onneton?
Vierailija kirjoitti:
Yksi idea olisi listata kaikkia mahdollisia haaveita myös pieniä mitä teillä on paperille. Kumpikaan ei arvostele niitä tai mieti ettei mahdollista. Kirjoitatte vaan ylös. Sitten valitsette yhden tai kaksi pikkuhaavetta ja päätätte toteuttaa ne. Ja teette sen. Ehkä se auttaisi miestä ? Jos vaikka haaveilee syömisestä tosi hyvässä ravintolassa tai rakastelusta jossain erikoisemmassa paikassa niin teette. Sitten voi miettiä jotain isompiakin asioita jos saa toteutettua ensin pienempiä haaveita.
Onko mies muuten aina nähnyt puolillaan olevan lasin puolityhjänä ???
On se meidän tuntemisajan ollut vähän tuollainen pessimisti, kuulemma aiemminkin jo.
On hyvä idea listata haaveita. Ainoa on, että kaikki sen haaveet on kamalan kalliita tai vaatii jonkun uuden koulutuksen tms. Pieniä haaveita ei ole ilmennyt koskaan. Ap.
Minä olisin pikemminkin sitä mieltä, että miehesi ei ole vieläkään kasvanut aikuiseksi, sillä hänen suhtautumisensa asioihin ja reaktionsa muistuttavat enemmänkin teini-ikäistä kollia kuin aikuista miestä. Onko esiliinannauhat edes katkaistu?
Willy Loman kirjoitti:
Tunnistan miehesi piirteitä itsessäni. Kun sain joskus päähäni, että minulla olisi realistinen mahdollisuus tiettyyn menestykseen, on katkeraa huomata että en onnistunutkaan ja vaikeaa tyytyä vähempään. Tunsin ankaraa häpeää, kun en saavuttanut tavoitettani. Tämän ymmärsin vasta luettuani Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot (netissä esim. http://www.voihyvin.fi/artikkeli/itsetuntemus-avain-hapeaan). Yrittämisen ja sinnikkyyden puuttumiseen havahduin luettuani Carol Dweckin Mindset-kirjan, josta tunnistin minulla olevan fixed mindset (esim. http://www.moderni-idiootti.fi/viivyttelin-koska-pelkasin-epaonnistuvan…). Ehkä näihin tutustuminen auttaa sinua ja miestäsi ymmärtämään tilannettanne.
Kuulostaa tutultu, pitää katsoa nuo kirjat. Ap.
Alue: Aihe vapaa
No, sellaistahan se on, haaveissa asiat tapahtuu niin helposti ja todellisuudessa joutuu pakertamaan niiden asioiden eteen ja yrittämään uudestaan. Juveniilin ihmisen kavun paikka. Pidä huolta, ettet itse vajoa mukaan surkutteluun, vaan olet hyvällä mielellä ilman omantunnontuskia.