Opettakaa niille koirillenne, ettei tuntemattomien jalkoihin säntäillä!

Vierailija kirjoitti:

Monet tälläkin palstalla tuntuu ihmettelevän sitä, miksi nykyään moni lässyttää koirallensa, antaa nukkua sohvalla/sängyssä ja muutenkin me koiraihmiset pidämme koiriamme lapsinamme. Ihmetellään ja kauhistellaan, miksi sille koiralle pitää ostaa sitä 60euron koiranruokaa kun kaupasta saa ihan Pirkka nappulaakin.

Mua taasen ihmetyttää se, miksi joidenkin mielestä koiran paikka on vaan lattialla ja pois ihmisten jaloista, useasti pihalla vaan päivät pitkät remmin päässä huutamassa tai häkissä. Annetaan halvinta koiranruokaa koska "sama se mitä se syö, se on koira, se voi syödä mitä vaan".

Käydään nurkan takana käyttämässä tarpeillaan ja takas sisälle.

Monille koira on vain pelkkä hyödyke esim metästykseen. 

Kyllä minusta vaan tuntuu, että enemmän on tälläisiä koiranomistajia jotka viis veisaa koirastaan. Koira on sellasille ihan vaan koira, pelkkä tavara, koriste, lasten lelu. Joku sellainen vaan, joka otetaan ettei tarttis ihan olla yksin tai että ois lapsille lelu retuutettavana.

 

Ikäänkuin tässä olisi ainoat vaihtoehdot. Meillä koirat on ihan vaan koiria. Eivät saa oleilla sohvilla, pitää olla pois ihmisten jaloista. Lenkkeilevät paljon ja reippaasti mutta eivät saa häiritä ihmisiä. Meillä on kunnon johdonmukainen kuri. Silti (tai ehkä juuri siksi!) olen varma, että koirani viettävät onnellista koiran elämää.

Mä olen töissä liikkeessä ovi oli auki kun on lämmin. Yht äkkiä sisään säntää irrallinen koira ilman hihnaa.Sitten ilmestyy nainen kynnykselle, (sillä on toinen koira hihnassa) kutsuu sitä koiraansa mutta mitä se usko. Koira juoksee asiakkaiden luo ja haistelee joka paikkaa. Nainen vaan huutelee kynnyksellä ja koira ei välitä mitään. Onneks mä olin tiskin takana. 😁Mä sanoin sitten sille että tule ottamaan tuo koira kiinni, ei se näy tottelevan Johan mulkaisi nainen pahasti ja kopisteli tarpeettoman kovaa kengillä hakemaan eläimensä. Sillä ei ollut sille mitään hihnaa, Se meinasi karata takasin kun ne pääsi ulos.

Tampereen Pyynikin pururata on myös vapaana liikkuvia koiria täynnä. Jaksaa moinen urpous ihmetyttää, alueella kun on ihan erityinen tiukempi kiinnipitoasetus suojelualueen vuoksi. Joskus mies sanoi juostessaan perään nyökkäävän (ei sentään hyökkäävän) sakemannin omistajalle että saisi olla koira kytkettynä, niin emäntä pätevänä vastasi vaan että "aina ennenkin ollut auki". Just. Se onkin sit ok. Kiva varmaan myös kytkettyjen pikkukoirien omistajille väistellä nyökkijää.

Asun Helsingissä lähellä merenrantaa lenkkipolkujen läheisyydessä, kaupungin vuokrataloalueella. Vähintäänkin joka toisella asukkaalla on koira tai kaksi, ja tuntuu, ettei kovinkaan moni ole jaksanut koiraansa kouluttaa :/ Rapussa koirat murisee ja haukkuu, päivisin saa kuunnella eroahdistuksesta kärsivän rekun ulinaa ja auta armias, kun lähdet lenkkipolulle! Jotkut pitää siellä koiriaan vapaana, ja totta kai koirat tulee ihan into pinkeänä tervehtimään, kun näkee jonkun juoksevan kohti/vierestä.. Ja vaikka olisivatkin hihnassa, niin yrittävät heti juosta perään tai haukkuvat jumalattomasti. Omistaja joko polttelee tupakkaa välinpitämättömän näköisenä tai räplää puhelintaan, ja on silleen "no no, äläs ny kultamussu tuollalailla"..  Kerran pyysin yhtä miestä keräämään koiransa jätökset siitä lenkkipolulta, niin vastaus oli että "eihän se nyt täällä metän keskellä ketään haittaa!". No ei haittaiskaan, jos se ois ollu siellä metsän puolella, eikä keskellä polkua.. :( (ja tiiän et osa koiranomistajista on ihan fiksua porukkaa, jostain kumman syystä tälle alueelle on pesiytyny ne mätämunat..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tälläkin palstalla tuntuu ihmettelevän sitä, miksi nykyään moni lässyttää koirallensa, antaa nukkua sohvalla/sängyssä ja muutenkin me koiraihmiset pidämme koiriamme lapsinamme. Ihmetellään ja kauhistellaan, miksi sille koiralle pitää ostaa sitä 60euron koiranruokaa kun kaupasta saa ihan Pirkka nappulaakin.

Mua taasen ihmetyttää se, miksi joidenkin mielestä koiran paikka on vaan lattialla ja pois ihmisten jaloista, useasti pihalla vaan päivät pitkät remmin päässä huutamassa tai häkissä. Annetaan halvinta koiranruokaa koska "sama se mitä se syö, se on koira, se voi syödä mitä vaan".

Käydään nurkan takana käyttämässä tarpeillaan ja takas sisälle.

Monille koira on vain pelkkä hyödyke esim metästykseen. 

Kyllä minusta vaan tuntuu, että enemmän on tälläisiä koiranomistajia jotka viis veisaa koirastaan. Koira on sellasille ihan vaan koira, pelkkä tavara, koriste, lasten lelu. Joku sellainen vaan, joka otetaan ettei tarttis ihan olla yksin tai että ois lapsille lelu retuutettavana.

 

Ikäänkuin tässä olisi ainoat vaihtoehdot. Meillä koirat on ihan vaan koiria. Eivät saa oleilla sohvilla, pitää olla pois ihmisten jaloista. Lenkkeilevät paljon ja reippaasti mutta eivät saa häiritä ihmisiä. Meillä on kunnon johdonmukainen kuri. Silti (tai ehkä juuri siksi!) olen varma, että koirani viettävät onnellista koiran elämää.

Niin, mikä idea tuollasessa koiran pidossa oikein on? Pitää olla pois ihmisten jaloista, eivätkä saa häiritä ihmisiä? Tarkoitatko, että koiran pitää maata nurkassa hiljaa suurimman osan päivästä, mutta ainoastaan kun pääsee lenkille, saa silloin koira ns. "näkyä"? Kun tullaan lenkiltä, koiran pitää mennä omiin oloihinsa ja olla pois ihmisten silmistä?

Eipä vaan tunnu miltään rakkaudelta koiraa kohtaan tuollanen. Kyllä meillä koira saa näkyä ja kuulua. Jos teen keittiössä ruokaa, yks koirista saa tulla keittiöön, koska se osaa olla nätisti. Se istuu hiljaa paikallaan ja katselee kun touhuan. Muut koirat eivät saa, koska häsläävät kokoajan.

Jos istun katsomassa telkkaria tai surffailen netissä, koirat saa tulla vaatimaan rapsutuksia ja niitä myös rapsutan. Mutta ne osaavatkin lähteä jo hetken päästä pois, kaipaavat vain muutaman silityksen aina silloin tällöin ja sitten menvät maate. Toki kieltäisin silloin häiritsemästä, jos koira vaan puskee päätänsä ja häslää, eikä ymmärrä lopettaa, etenkin jos koitan keskittyä johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Lähes päivittäin lenkillä törmää koiranulkoiluttajiin, joiden (löysässä hihnassa olevat) koirat säntäävät yhtäkkiä luokseni, tulevat jotain nuuskuttelemaan ja jotkut -onneksi harvat- jopa rähisemään.

Ja juuri koskaan omistaja ei pahoittele tai reagoi mitenkään, löntystelee vaan flegmaattisena puhelintaan tuijotellen!

Tajuatteko, ettei tuntemattomia automaattisesti kiinnosta p*skaakaan teidän kuolaavat karvaläjänne, etenkään lenkillä juostessa?!

Liikenteessä voi olla myös pahasti koirakammoisia ja koirien satuttamia ihmisiä, joille yhtäkkiä jalkoihin ilmestyvä koira on oikeasti _todella_ pelottava kokemus.

Lähistöllä on jopa valopäitä, jotka antavat koiriensa syödä lenkillä toisten ihmisten omenakoreista (jotkut keräävät pihaltaan ylimääräiset omenat nätisti koriin ja laittavat portille tarjottavaksi ohikulkijoille) ja vieläpä niin, että kuolamonsterin annetaan ITSE ottaa korista itselleen omena - HYI!

Olipa joku antanut koiransa syödä koko ison omenakorin ja naureskeli tapahtuneelle kuvien kera naapurustoryhmässä. Käsittämättömän sivistymätöntä ja noloa häneltä.

Koiranomistajien itsekkyys tuntuu vain ottavan uusia -ja laajempia- mittasuhteita päivä päivältä, joten olisiko aika ajatella hieman muitakin ja muistuttaa itselle, ettei se oma rakas karvainen perheenjäsen kiinnosta kaikkia ja jotkut pitävät sitä jopa ällöttävänä tai epäpuhtaana?

Yrittäkää ymmärtää, että jopa meillä Suomessa elää erilaisia ihmisiä ja eri kulttuureita - muitakin kuin se koiria yli-inhimillistävä nuorten naisten vela-mielinen kupla.

Kiitos!

(Ja kyllä, tiedän teitä fiksuja ja normaalejakin koiranomistajia olevan; tämä ei ole teille, joten ei tarvitse puolustella ja kertoa kuinka te ette toimi näin. Kiitos teille kun olette.)

Omistan kaksi koiraa ja olen ihan samaa mieltä. Harmittaa, kun nämä idiootit pilaavat kaikkien koirien ja koiranomistajien maineen ajattelemattomuudellaan. Koiran hankkimiseen pitäisi vaatia pakollinen ajokorttimainen tutkinto, ettei ihan joka toope sitä koiraa itselleen hankkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tälläkin palstalla tuntuu ihmettelevän sitä, miksi nykyään moni lässyttää koirallensa, antaa nukkua sohvalla/sängyssä ja muutenkin me koiraihmiset pidämme koiriamme lapsinamme. Ihmetellään ja kauhistellaan, miksi sille koiralle pitää ostaa sitä 60euron koiranruokaa kun kaupasta saa ihan Pirkka nappulaakin.

Mua taasen ihmetyttää se, miksi joidenkin mielestä koiran paikka on vaan lattialla ja pois ihmisten jaloista, useasti pihalla vaan päivät pitkät remmin päässä huutamassa tai häkissä. Annetaan halvinta koiranruokaa koska "sama se mitä se syö, se on koira, se voi syödä mitä vaan".

Käydään nurkan takana käyttämässä tarpeillaan ja takas sisälle.

Monille koira on vain pelkkä hyödyke esim metästykseen. 

Kyllä minusta vaan tuntuu, että enemmän on tälläisiä koiranomistajia jotka viis veisaa koirastaan. Koira on sellasille ihan vaan koira, pelkkä tavara, koriste, lasten lelu. Joku sellainen vaan, joka otetaan ettei tarttis ihan olla yksin tai että ois lapsille lelu retuutettavana.

 

Ikäänkuin tässä olisi ainoat vaihtoehdot. Meillä koirat on ihan vaan koiria. Eivät saa oleilla sohvilla, pitää olla pois ihmisten jaloista. Lenkkeilevät paljon ja reippaasti mutta eivät saa häiritä ihmisiä. Meillä on kunnon johdonmukainen kuri. Silti (tai ehkä juuri siksi!) olen varma, että koirani viettävät onnellista koiran elämää.

Niin, mikä idea tuollasessa koiran pidossa oikein on? Pitää olla pois ihmisten jaloista, eivätkä saa häiritä ihmisiä? Tarkoitatko, että koiran pitää maata nurkassa hiljaa suurimman osan päivästä, mutta ainoastaan kun pääsee lenkille, saa silloin koira ns. "näkyä"? Kun tullaan lenkiltä, koiran pitää mennä omiin oloihinsa ja olla pois ihmisten silmistä?

Eipä vaan tunnu miltään rakkaudelta koiraa kohtaan tuollanen. Kyllä meillä koira saa näkyä ja kuulua. Jos teen keittiössä ruokaa, yks koirista saa tulla keittiöön, koska se osaa olla nätisti. Se istuu hiljaa paikallaan ja katselee kun touhuan. Muut koirat eivät saa, koska häsläävät kokoajan.

Jos istun katsomassa telkkaria tai surffailen netissä, koirat saa tulla vaatimaan rapsutuksia ja niitä myös rapsutan. Mutta ne osaavatkin lähteä jo hetken päästä pois, kaipaavat vain muutaman silityksen aina silloin tällöin ja sitten menvät maate. Toki kieltäisin silloin häiritsemästä, jos koira vaan puskee päätänsä ja häslää, eikä ymmärrä lopettaa, etenkin jos koitan keskittyä johonkin.

 

Kummallinen oletus, että minun pitäisi tuntea "rakkautta koiriani kohtaan" :D

Minun rakkauteni kohdistuu vaan ihmisiin. Toki olen kiintynyt koiriini ja meillä on hyvä suhde, mikä hyödyttää molempia. Koirani eivät vaadi rapsutuksia, tai ylipäätään välitä rapsuttelusta. Itse saatan joskus pyytää ne luokseni, jos haluan silitellä niitä. T: tuo edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tälläkin palstalla tuntuu ihmettelevän sitä, miksi nykyään moni lässyttää koirallensa, antaa nukkua sohvalla/sängyssä ja muutenkin me koiraihmiset pidämme koiriamme lapsinamme. Ihmetellään ja kauhistellaan, miksi sille koiralle pitää ostaa sitä 60euron koiranruokaa kun kaupasta saa ihan Pirkka nappulaakin.

Mua taasen ihmetyttää se, miksi joidenkin mielestä koiran paikka on vaan lattialla ja pois ihmisten jaloista, useasti pihalla vaan päivät pitkät remmin päässä huutamassa tai häkissä. Annetaan halvinta koiranruokaa koska "sama se mitä se syö, se on koira, se voi syödä mitä vaan".

Käydään nurkan takana käyttämässä tarpeillaan ja takas sisälle.

Monille koira on vain pelkkä hyödyke esim metästykseen. 

Kyllä minusta vaan tuntuu, että enemmän on tälläisiä koiranomistajia jotka viis veisaa koirastaan. Koira on sellasille ihan vaan koira, pelkkä tavara, koriste, lasten lelu. Joku sellainen vaan, joka otetaan ettei tarttis ihan olla yksin tai että ois lapsille lelu retuutettavana.

 

Ikäänkuin tässä olisi ainoat vaihtoehdot. Meillä koirat on ihan vaan koiria. Eivät saa oleilla sohvilla, pitää olla pois ihmisten jaloista. Lenkkeilevät paljon ja reippaasti mutta eivät saa häiritä ihmisiä. Meillä on kunnon johdonmukainen kuri. Silti (tai ehkä juuri siksi!) olen varma, että koirani viettävät onnellista koiran elämää.

Niin, mikä idea tuollasessa koiran pidossa oikein on? Pitää olla pois ihmisten jaloista, eivätkä saa häiritä ihmisiä? Tarkoitatko, että koiran pitää maata nurkassa hiljaa suurimman osan päivästä, mutta ainoastaan kun pääsee lenkille, saa silloin koira ns. "näkyä"? Kun tullaan lenkiltä, koiran pitää mennä omiin oloihinsa ja olla pois ihmisten silmistä?

Eipä vaan tunnu miltään rakkaudelta koiraa kohtaan tuollanen. Kyllä meillä koira saa näkyä ja kuulua. Jos teen keittiössä ruokaa, yks koirista saa tulla keittiöön, koska se osaa olla nätisti. Se istuu hiljaa paikallaan ja katselee kun touhuan. Muut koirat eivät saa, koska häsläävät kokoajan.

Jos istun katsomassa telkkaria tai surffailen netissä, koirat saa tulla vaatimaan rapsutuksia ja niitä myös rapsutan. Mutta ne osaavatkin lähteä jo hetken päästä pois, kaipaavat vain muutaman silityksen aina silloin tällöin ja sitten menvät maate. Toki kieltäisin silloin häiritsemästä, jos koira vaan puskee päätänsä ja häslää, eikä ymmärrä lopettaa, etenkin jos koitan keskittyä johonkin.

 

Kummallinen oletus, että minun pitäisi tuntea "rakkautta koiriani kohtaan" :D

Minun rakkauteni kohdistuu vaan ihmisiin. Toki olen kiintynyt koiriini ja meillä on hyvä suhde, mikä hyödyttää molempia. Koirani eivät vaadi rapsutuksia, tai ylipäätään välitä rapsuttelusta. Itse saatan joskus pyytää ne luokseni, jos haluan silitellä niitä. T: tuo edellinen

Kysymys: miksi olet ylipäätään hankkinut koiria?

Meillä koirat saavat olla sohvalla kainalossa ja nukkuvat sängyssä keskellämme, ovat ihania perheenjäseniä, en ymmärrä miten se joidenkin persettä niin kaivelee miten jonkun toisen kodissa eletään?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tälläkin palstalla tuntuu ihmettelevän sitä, miksi nykyään moni lässyttää koirallensa, antaa nukkua sohvalla/sängyssä ja muutenkin me koiraihmiset pidämme koiriamme lapsinamme. Ihmetellään ja kauhistellaan, miksi sille koiralle pitää ostaa sitä 60euron koiranruokaa kun kaupasta saa ihan Pirkka nappulaakin.

Mua taasen ihmetyttää se, miksi joidenkin mielestä koiran paikka on vaan lattialla ja pois ihmisten jaloista, useasti pihalla vaan päivät pitkät remmin päässä huutamassa tai häkissä. Annetaan halvinta koiranruokaa koska "sama se mitä se syö, se on koira, se voi syödä mitä vaan".

Käydään nurkan takana käyttämässä tarpeillaan ja takas sisälle.

Monille koira on vain pelkkä hyödyke esim metästykseen. 

Kyllä minusta vaan tuntuu, että enemmän on tälläisiä koiranomistajia jotka viis veisaa koirastaan. Koira on sellasille ihan vaan koira, pelkkä tavara, koriste, lasten lelu. Joku sellainen vaan, joka otetaan ettei tarttis ihan olla yksin tai että ois lapsille lelu retuutettavana.

 

Ikäänkuin tässä olisi ainoat vaihtoehdot. Meillä koirat on ihan vaan koiria. Eivät saa oleilla sohvilla, pitää olla pois ihmisten jaloista. Lenkkeilevät paljon ja reippaasti mutta eivät saa häiritä ihmisiä. Meillä on kunnon johdonmukainen kuri. Silti (tai ehkä juuri siksi!) olen varma, että koirani viettävät onnellista koiran elämää.

Niin, mikä idea tuollasessa koiran pidossa oikein on? Pitää olla pois ihmisten jaloista, eivätkä saa häiritä ihmisiä? Tarkoitatko, että koiran pitää maata nurkassa hiljaa suurimman osan päivästä, mutta ainoastaan kun pääsee lenkille, saa silloin koira ns. "näkyä"? Kun tullaan lenkiltä, koiran pitää mennä omiin oloihinsa ja olla pois ihmisten silmistä?

Eipä vaan tunnu miltään rakkaudelta koiraa kohtaan tuollanen. Kyllä meillä koira saa näkyä ja kuulua. Jos teen keittiössä ruokaa, yks koirista saa tulla keittiöön, koska se osaa olla nätisti. Se istuu hiljaa paikallaan ja katselee kun touhuan. Muut koirat eivät saa, koska häsläävät kokoajan.

Jos istun katsomassa telkkaria tai surffailen netissä, koirat saa tulla vaatimaan rapsutuksia ja niitä myös rapsutan. Mutta ne osaavatkin lähteä jo hetken päästä pois, kaipaavat vain muutaman silityksen aina silloin tällöin ja sitten menvät maate. Toki kieltäisin silloin häiritsemästä, jos koira vaan puskee päätänsä ja häslää, eikä ymmärrä lopettaa, etenkin jos koitan keskittyä johonkin.

 

Kummallinen oletus, että minun pitäisi tuntea "rakkautta koiriani kohtaan" :D

Minun rakkauteni kohdistuu vaan ihmisiin. Toki olen kiintynyt koiriini ja meillä on hyvä suhde, mikä hyödyttää molempia. Koirani eivät vaadi rapsutuksia, tai ylipäätään välitä rapsuttelusta. Itse saatan joskus pyytää ne luokseni, jos haluan silitellä niitä. T: tuo edellinen

Kysymys: miksi olet ylipäätään hankkinut koiria?

Koska pidän koirista. Rakastan niiden kouluttamista ja kilpailen monessa lajissa. Tykkään lenkkeillä koirien kanssa. Onko nämä päteviä syitä?

Itse myönnän olevani kusipää rakkien omistaja! Omat ärsyttävät rotat (chihut) vinkuvat kaikille ei niiden kanssa voi ulkoilla kuin pimeällä klo 3 aikaan yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tälläkin palstalla tuntuu ihmettelevän sitä, miksi nykyään moni lässyttää koirallensa, antaa nukkua sohvalla/sängyssä ja muutenkin me koiraihmiset pidämme koiriamme lapsinamme. Ihmetellään ja kauhistellaan, miksi sille koiralle pitää ostaa sitä 60euron koiranruokaa kun kaupasta saa ihan Pirkka nappulaakin.

Mua taasen ihmetyttää se, miksi joidenkin mielestä koiran paikka on vaan lattialla ja pois ihmisten jaloista, useasti pihalla vaan päivät pitkät remmin päässä huutamassa tai häkissä. Annetaan halvinta koiranruokaa koska "sama se mitä se syö, se on koira, se voi syödä mitä vaan".

Käydään nurkan takana käyttämässä tarpeillaan ja takas sisälle.

Monille koira on vain pelkkä hyödyke esim metästykseen. 

Kyllä minusta vaan tuntuu, että enemmän on tälläisiä koiranomistajia jotka viis veisaa koirastaan. Koira on sellasille ihan vaan koira, pelkkä tavara, koriste, lasten lelu. Joku sellainen vaan, joka otetaan ettei tarttis ihan olla yksin tai että ois lapsille lelu retuutettavana.

 

Ikäänkuin tässä olisi ainoat vaihtoehdot. Meillä koirat on ihan vaan koiria. Eivät saa oleilla sohvilla, pitää olla pois ihmisten jaloista. Lenkkeilevät paljon ja reippaasti mutta eivät saa häiritä ihmisiä. Meillä on kunnon johdonmukainen kuri. Silti (tai ehkä juuri siksi!) olen varma, että koirani viettävät onnellista koiran elämää.

Niin, mikä idea tuollasessa koiran pidossa oikein on? Pitää olla pois ihmisten jaloista, eivätkä saa häiritä ihmisiä? Tarkoitatko, että koiran pitää maata nurkassa hiljaa suurimman osan päivästä, mutta ainoastaan kun pääsee lenkille, saa silloin koira ns. "näkyä"? Kun tullaan lenkiltä, koiran pitää mennä omiin oloihinsa ja olla pois ihmisten silmistä?

Eipä vaan tunnu miltään rakkaudelta koiraa kohtaan tuollanen. Kyllä meillä koira saa näkyä ja kuulua. Jos teen keittiössä ruokaa, yks koirista saa tulla keittiöön, koska se osaa olla nätisti. Se istuu hiljaa paikallaan ja katselee kun touhuan. Muut koirat eivät saa, koska häsläävät kokoajan.

Jos istun katsomassa telkkaria tai surffailen netissä, koirat saa tulla vaatimaan rapsutuksia ja niitä myös rapsutan. Mutta ne osaavatkin lähteä jo hetken päästä pois, kaipaavat vain muutaman silityksen aina silloin tällöin ja sitten menvät maate. Toki kieltäisin silloin häiritsemästä, jos koira vaan puskee päätänsä ja häslää, eikä ymmärrä lopettaa, etenkin jos koitan keskittyä johonkin.

 

Kummallinen oletus, että minun pitäisi tuntea "rakkautta koiriani kohtaan" :D

Minun rakkauteni kohdistuu vaan ihmisiin. Toki olen kiintynyt koiriini ja meillä on hyvä suhde, mikä hyödyttää molempia. Koirani eivät vaadi rapsutuksia, tai ylipäätään välitä rapsuttelusta. Itse saatan joskus pyytää ne luokseni, jos haluan silitellä niitä. T: tuo edellinen

Olet kyllä todella outo. Säälittää koirasi, kun ovat sulle pelkkiä hyötykappaleita. Kyllä on täysin luonnollista ja normaalia tuntea rakkautta eläimiäkin kohtaan. Minun mielestä ihminen on jotenkin tunne elämältään epätasapainossa, jos ei tunne rakkautta, edes niitä omia lemmikkejä kohtaan. 

Pienet on pahimpia, naapurin eukko kävelyttää pientä puudeliaan narussa ja voi juma sitä rähinää, kun polkaisen pyörällä ohi, söisi varmaan renkaat alta jos pääsisi irti.

No mitä omistaja sanoo...ei mitään.

Mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä enemmän tulijoita🤨eikö olisi kannattanut jättää menemättä "ihmispaljouteen" totuttamaan😄

Tämä provo ei menestynyt vuonna 2016 siksi, että aloitus on liian pitkä.