Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuudesta kärsivän ystävän kanssa ei voi jutella rehellisesti kuulumisista
25.08.2016 |
Tämä ystävä on yrittänyt jo jonkin aikaa saada lasta, mutta yrityksistä huolimatta sitä ei kuulu. Itselläni taas on jo lapsia.
Tuntuu, että en voi vastata rehellisesti siihen, mitä kuuluu. Harvemmin valitan lapsistani, ja olen muutenkin tyytyväinen elämääni, mutta en voi esimerkiksi kertoa, jos lapsella on jokin vaikeampi kehitysvaihe menossa (esim. vaikka huonosti nukkuva koliikkivauva tai todella temperamenttinen uhmaikäinen) ja olen väsynyt. En ilmeisesti ystävän mielestä koskaan saisi sanoa negatiivisesti mistään, kun olen kerran lapsia saanut ongelmitta. Tämä johtaa siihen, että juttelu voi olla joko vain pintapuolista tai vain hänen ongelmiensa puimista.
Mitenköhän tästä pääsisi eteenpäin?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mun vuosia lasta yrittänyt (ex-)ystävä katkaisi välit ilman mitään selityksiä, kun kerroin raskaudestani. Vauvan isän olin tavannut puoli vuotta aiemmin. Raskaus ei ollut suunniteltu (tätä en kertonut ystävälle), mutta toivottu.
Muka parempikin ystävä... pah! Toki olin iloinen vauvasta, ja saattoi onnellisuus minusta näkyä, kun kerroin tulevasta pienokaisesta. Mutta oikeasti, olisiko pitänyt jättää kertomatta vai pyytää jopa anteeksi, kun mulla ei ollut lisääntymisongelmaa?
En tajua miten se muka on mun (tai mun lapsen) vika, että monisairas miehensä tuottaa vähän ja huonolaatuisia siittiöitä, ja kaverilla on munasarjakystia. Yhteisten tuttujen kautta olen perillä siitä, ettei ole vieläkään tärpännyt. Katkera on, mun lapsi on pian 4... ei sanaakaan kuulunut tuon jälkeen, kun vauvauutinen tuli ilmi!