Työtön, jolla lapset koulussa

Muka siivoan mutta oikeasti istun koneella ja syön.

Nukun paljon. Välillä pesen pyykkiä.

Siinähän se päivä menee.

Nukun. Itken. Nukun lisää. Syön ehkä. Kerran kuussa saan ehkä haettua töitä mitä en kuitenkaan saa.. En jaksa enää edes käydä terveyskeskuksessa valittamassa masennusta koska apua en saa.

Vierailija kirjoitti:

Nukun. Itken. Nukun lisää. Syön ehkä. Kerran kuussa saan ehkä haettua töitä mitä en kuitenkaan saa.. En jaksa enää edes käydä terveyskeskuksessa valittamassa masennusta koska apua en saa.

Hali sulle. Ymmärrän täysin.

Mä en aina edes syö ennen kuin lapset tulevat koulusta.

Haen töitä. Työtön hakee aktiivisesti työtä. Muussa tapauksessa on jättäytynyt työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaikka saisikin korvauksia.

Käytännössä tietysti myös täytän pesukonetta, siivoan, olen avlla, yritän motivoida itseäni suunnittelemalla ihania matkoja, käyn lenkillä, käyn lounaalla tai kahvilla ystävien tai äidin kanssa, olen kaikkien varaventtiili, joka voi mennä, hakea tai odottaa, kun on päivisin vapaana.

Opiskelen ammattikoulussa

Siivoilen, leivon, luen ja pidän kodin kunnossa. Kuskaan lapsia, palstailen.Ei kummempia, pitkästyttävää on.

Mun lapset on alakoulussa joten päivät on heillä lyhyitä. Yleensä käyn koiran kanssa lenkillä, pesen pyykkiä ja siivoilen. Joskus leivon, teen ruokaa, käyn salilla.

Olen työtön vain osan viikosta, työpäiviä viikossa 2-4. Ne päivät kun mulla ei ole töitä, menevät ihan tavallisten kotitöiden parissa, pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa, leipomista, pihatöitä, lukemista. Ei kyllä tule koskaan aika pitkäksi, aina on jotakin tekemistä.

Aamulla saattelen ekaluokkalaisen kouluun ja jatkan siitä kävelylenkille.  Haen töitä,  siivoan, opiskelen. Ekaluokkalaisella on lyhyet päivät, niin ei näille omille hommille liikaa jää aikaa.