Miten voisin lopettaa ihastumasta vain vaarallisiin "jännämiehiin" kun en vain tunne vetoa niihin hyviin mutta tylsiin tapauksiin?
Haluan nostaa käteni ylös ja myöntää, että minä taidan olla malliesimerkki tästä nettipalstojen "lassukoiden" vihaamasta ja parjatusta, yleistetystä naistyypistä. Minulla ei pitäisi olla mitään vaikeuksia saada miestä, mutta olen silti ollut sinkku jo monta vuotta yhden selkeän syyn takia: Olen fiksu, kaunis ja lahjakas nainen, mutta romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä silti samaan aikaan niin idiootti, että kiinnostun ainoastaan älykkäistä mutta aina jollain tapaa vaarallisista ja hämäristä "alfa"-miehistä. Olen mukamas haluavinani hyvän ja kiltin miehen, mutta oikeasti jännittävyys, karisma ja viihdyttävyys painaa kupissa kunnollisuutta ja jopa rehellisyyttä enemmän. Tiedän, mikä tarkoitus tällä taipumuksella on ns. evoluution ja biologian kannalta mutta oikeasti tämä alkaa jo todella risomaan itseäni sillä en haluaisi olla mikään "biologian orja" ja toistaa tätä samaa kaavaa, jossa saan aina lopulta emotionaalisesti turpaan ja päädyn hyvinvointiani uhkaavaan tilanteeseen, jonka jälkeen jään yksin.
Tiedän myös, että moni haluaisi tulla tässä kohtaa huutelemaan tänne vain sitä heikkoa idioottia. Oma kokemukseni kuitenkin on, että tämä ei suinkaan ole vain tyhmien naisten ja "elämänkoululaisten" taipumus vaan että sama kuvio toistuu vähän joka piireissä. Avainsanana "jännittävyydelle" ei siis todellakaan ole maskuliinisuus, fyysisyys tai karskius, vaan ehkä ennemminkin "valta". Siinä missä joku näkee karismaa ja vaikutusvaltaisuutta niissä överi-maskuliinisissa väkivaltaisissa juopoissa tai linnakundeissa (fyysinen valta), jonkun toisen "jännä ja vaarallinen" voi olla vaikka androgyyni tietokonehakkeri tai plösö pörssijohtaja (älyllinen valta), salaperäinen taiteilija (luovan ja sosiaalisen älykkyyden valta) tai huumeparoni (valtavaltavalta).
Periaatteessa on siis täysin ymmärrettävää, mistä tämä johtuu ja miksi omia luonnollisia "himojaan" (voi olla, että sekoitan nimenomaan himon ja rakkauden päässäni keskenään) on vaikea taistella vastaan. Mutta haluaisin tietää, fiksuuntuuko sitä jotenkin iän myötä maagisesti niin, että niitä pehmeämpiä piirteitä (rehellisyys, luotettavuus, kunnollisuus, kiltteys) alkaa oikeasti arvostaa niin paljon enemmän että ne näkee viehättävämpinä VAI kasvaako sitä vain järkeä päähän niin että osaa olla antamatta vähemmän arvoa sille ns. alkukantaisemmalle vetovoimalle? Suomeksi kysyn siis: voinko iän myötä "opetella" ihastumaan hyviin miehiin ja nallekarhuihin, jos en osaa kiinnostua heistä tällä hetkellä yhtään?
Toivoisin kerrankin oikeasti asiallista ja syvällistä keskustelua aiheesta. Mielestäni tässä ei ole olennaista haukkua niitä poikkeuksellisen "esimerkin mukaisia" naisia jotka vapaaehtoisesti ottavat päihdeongelmaiselta oman elämänsä Nykäseltä joka toinen päivä turpaan, vaan ennemminkin pohtia, mikä tekee tällaisen suhteen vetovoimasta niin voimakkaan että nainen jää usein tällaiseen suhteeseen oman hyvinvointinsa uhalla. (Hyvänä esimerkkinä tämä uusi Johnny Deppin keissi, joka liippaa aihetta vähän liiankin läheltä: miksi Amberin kaltaiset laatunaiset jäävät noin sairaaseen suhteeseen? Ja miksi minä olen yksi niistä Johnny Deppin ihailijoista, eli niistä idiooteista jotka oudolla tavalla haluaisivat asettaa itsensä vapaaehtoisesti yhtä sairaaseen tilanteeseen?)
Tarkoitukseni ei ole yleistää tai väittää että kaikki naiset (ei onneksi todellakaan) olisivat kaltaisiani, mutta olisi mukava kuulla jos täällä olisi kohtalotovereita tai uusia näkökulmia aiheeseen. Vai onko tämä sellainen ikuinen universaali dilemma?
Kommentit (56)
Voin lohduttaa: pystyt ihastumaan myös kunnon miehiin, mutta vain harvoihin heistä, joten niitä ei ehkä vuosittain tule vastaan. Kunnon miehillä on myös omat puutteensa. Kun suhde arkipäiväistyy, tulee suuri houkutus perua kaikki ja ryhtyä taas suhteeseen jännämiehen kanssa.
Jännämiehessä parasta on se, ettei häntä voi omistaa. Suhde ei siis koskaan ole niin varma, että siihen kyllästyisi, eikä yhdessäoloa niin paljon, että se ahdistaisi. Jännämies huolehtii puolestasi etäisyydestä välillänne, niin että saat nautintoa omista haaveistasi. Oikeasti et haluaisi jännämiestäkään, mutta jännämies tietää tämän ja pitää varalla muitakin naisia. Sillä hän ei halua jäädä yksin, sitä hän ei kestä. Naiselle yksinolo ei ole kovin problemaattista. Yhdestä miehestä riittää näin siis useammalle, eikä tilanteessa välttämättä ole sen suurempaa ongelmaa kuin muissakaan suhteissa.
Esittämäni esimerkki on siis jännämiehestä, joka ei ole koskaan uskollinen eikä yhden naisen mies. Väkivaltainen mies ei minulle voisi koskaan olla se oikea, sellaiseen en tunne viehätystä. En myöskään renttuun, joka juo tai muutoin haihattelee, sillä arvostan vakaita puitteita ja hyvää toimeentuloa.
Meillä kaikilla on omat päähänpinttymämme, ja niistä on vaikea päästä eroon. Mahdollista se kuitenkin on, mutta vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, tahtoa ja vähän onneakin. Jatka yrittämistä.
Haluaisin miehenä nousta jonkun isäsuhteestaan kärsivän itsetunnottoman jännityshakuisen naisen tasolle. Kuinka voisin nostaa tasoani, jotta olisin samanlaista ihmiskunnan eliittiä hänen kanssaan?
T: Epätietoinen alempitasoinen mies
Näin miehen näkökulmasta, AP:n kirjoitus oli tosi ajankohtainen ja muutenkin vilpittömän hyvin kirjoitettu. Mutta vastaus on hieman karumpi, et voi taistella biologiaa vastaan. Vaikka yhteiskunta tai mikä tahansa yrittäisi opettaa sinulle tai meille asioita, niin valiettavasti olemme tässä pisteessä sen takia, että kauan sitten jännämiehet lisääntyivät naisten kanssa. Se on osana meidän dna:ta, geenejä, eikä siihen mikään koulussa opittu pysty vaikuttamaan.
Tässä on myös eräs asia teille naisille, mitä luulette millaisista naisista miehet viehättyyvät? Eivät todellakaan mistään trendikkäistä silikonifitnesmuijista, vaan oikeista naisista! Sellaisista kuin Kirsi Ranto, Marita Taavitsainen, Satu Silvo jne. Naiset, jotka ovat naisellisia, mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää.
Sitten kun te kuitenkin kommentoitte, että minähän en ala miestä miellyttämään ja miehillä on vain huono itsetunto ja että kuka peräkammarin poika tuollaisen kotinaisen haluaa jne. jne., ette ole ilmeisesti ymmärtäneet todellista pointtia. Nainen vetoaa mieheen naiseudella, ei millään kovuudella tai poikamaisuudella tai miesmäisyydellä. Mitä kovempi ja karumpi mies on, sitä useammin hän haluaa hellän, rakastavaisen ja osaavan naisen! Osaavalla tarkoitan sellaisia piirteitä, mitä naiset vielä ennen osasivat. Kotityöt, ruoanlaiton, villasukat, hoivaamisen ja huolehtimisen taidon...
Monihan luulee, että jännämies on joku jätkä porukan pöydässä ääntä pitävä mulkku, mutta oikea jännämies on mysteerinen ja ''outo'', jopa yksinäinen susi. Vähän niinkuin taru sormusten herrasta sormuksen saattue elokuvassa tavernassa huppupäässä piippua polttava aragorn.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehen näkökulmasta, AP:n kirjoitus oli tosi ajankohtainen ja muutenkin vilpittömän hyvin kirjoitettu. Mutta vastaus on hieman karumpi, et voi taistella biologiaa vastaan. Vaikka yhteiskunta tai mikä tahansa yrittäisi opettaa sinulle tai meille asioita, niin valiettavasti olemme tässä pisteessä sen takia, että kauan sitten jännämiehet lisääntyivät naisten kanssa. Se on osana meidän dna:ta, geenejä, eikä siihen mikään koulussa opittu pysty vaikuttamaan.
Tässä on myös eräs asia teille naisille, mitä luulette millaisista naisista miehet viehättyyvät? Eivät todellakaan mistään trendikkäistä silikonifitnesmuijista, vaan oikeista naisista! Sellaisista kuin Kirsi Ranto, Marita Taavitsainen, Satu Silvo jne. Naiset, jotka ovat naisellisia, mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää.
Sitten kun te kuitenkin kommentoitte, että minähän en ala miestä miellyttämään ja miehillä on vain huono itsetunto ja että kuka peräkammarin poika tuollaisen kotinaisen haluaa jne. jne., ette ole ilmeisesti ymmärtäneet todellista pointtia. Nainen vetoaa mieheen naiseudella, ei millään kovuudella tai poikamaisuudella tai miesmäisyydellä. Mitä kovempi ja karumpi mies on, sitä useammin hän haluaa hellän, rakastavaisen ja osaavan naisen! Osaavalla tarkoitan sellaisia piirteitä, mitä naiset vielä ennen osasivat. Kotityöt, ruoanlaiton, villasukat, hoivaamisen ja huolehtimisen taidon...
Kerrotko vielä näkemyksistäsi sen verran, että pitäisikö tämän kovan ja karun miehen myös osata laittaa ruokaa, tehdä kotitöitä, hoivata ja huolehtia? Meinaan, biologiaamme ajatellen tällainen mies turvaisi parhaiten jälkikasvunsa hengissäpysymisen. Nainen ja vastasyntynyt lapsi voivat olla pitkäänkin heikossa kunnossa, joten jos paikalla olisi mies antamassa heille hoivaa ja suojelua (ei kai siihen metsästykseen tai marjojen keräilyyn koko päivää mene?), niin heidän selviämisensä olisi paljon todennäköisempää. Ja jos meinasit asian niin, että kova ja karu mies käy vain siittämässä lapsen ja luottaa siihen että pehmomies kasvattaa sen sitten omanaan, niin miksi kovis sitten kaipaisi naiselta villasukkia ja hoivaa, koska eihän hän itse niistä olisi nauttimassa?
Itse tykkään vain hyvin pukeutuvista, koulutetuista ja hyvännäköisistä miehistä. Suomessa tuollainen mies on aina paskiainen ja ylimielinen narsisti. Ratkaisuksi osoittautui mies ulkomailta. (Valkoinen, länsimaalainen Skandinaavi.) tuollainen mies ei muissa Pohjoismaissa ole mikään harvinaisuus, joten miehissä on nöyryyttä. Koen, että vihdoinkin löytää tasokkaita miehiä jotka myös tasapainoisia ja hyviä kumppaneita.
Toki eri asia jos oikeasti pitää niistä jotka kohtelee sinua huonosti. Tällöin sanoisin että ongelma oma heikko itsetuntosi ja se että etsit vanhemman rakkautta miehistä ja koitat saada heitä rakastamaan itseäsi, kuten lapsi on vailla vanhemman rakkautta. (Jonkun psykologisen teorian mukaan vanhempien kiintymyssuhde sinuun määrittelee pitkälti millaisiin suhteisiin eksyt aikuisena.) mutta oma ongelmani oli tosiaan vaan se että Ne kiltit miehet ei usein miellytä silmääni. Kiltti&komea mies on täydellinen yhdistelmä.
Kerron. Tottakai jokaisen itseään kunnoittavan miehen tulee osata tehdä ruokaa, tehdä kotitöitä ja auttaa tarvittaessa. Mutta on eri asia mennä sille tasolle, että mies viettää aikaa jonkun älyttömän master chef -ohjelman parissa. Mutta naisen ja miehen tarpeet ja kehittyneet roolit ovat täysin erilaiset. Yhdistät nyt hieman liikaa vanhat ajat ja uudet ajat tuossa viitteessäsi metsästys- ja keräilykulttuuriin. Totean asian näin: miehillä tulisi olla sellaisia osaamisia, jotka ovat perinteisiä ja pitkän linjan kautta miehekkäitä, ja naisilla päinvastoin. MIehen tulee pystyä puolustamaan itseään ja naista fyysisesti, eli omata fyysistä voimaa ja osaamista. Vaikka tässä atk/nörttiyhteiskunnassa niitä ei olla tarvittu vuosikymmeniin, niin mitä luulet että millaisia piirteitä esimerkiksi tämän pakolaisuuden ja kulttuurillisen vaihdon myötä tulee nousemaan tärkeiksi?
En todellakaan tarkoita, että kova ja karu mies käy VAIN siittämässä naisen, tuossa vedät hieman liian pitkälle. Totean vaan, että miehet haluavat naista ja naiset miestä. Se, että miehen ja naisen roolit ovat muuttuneet näin radikaalisti, ei tee hyvää kenellekään, valitettavasti. Mies pitää ajatuksesta, että nainen tulee toimeen lasten kanssa, osaa tavallaan käsitellä heitä, on empaattinen miestä kohtaan, eikä ole jatkuvasti häntä vastaan ja kilpaile ns. miehisillä piirteillä.
Nainen saa miehen riippuvaiseksi itsestään olemalla nainen perinteisemmällä tavalla. Sekä naiselta että mieheltä on viety täysin merkitys pois, sen takia me olemme vähän hukassa tässä modernissa yhteiskunnassa. Nainen haluaa tuntea olevansa nainen ja mikä onkaan parempi tähän kun miehekäs mies joka sen näyttää. Ja täysin päinvastoin, mies tuntee olonsa miehekkääksi naisellisen naisen kanssa.
Korjaus edelliseen tekstiin, kun kirjoitin että miehellä tulee olla pitkän linjan miehekkyyttä, niin tarkoitin että naisilla samoin, eikä päinvastoin...
Vierailija kirjoitti:
Kerron. Tottakai jokaisen itseään kunnoittavan miehen tulee osata tehdä ruokaa, tehdä kotitöitä ja auttaa tarvittaessa. Mutta on eri asia mennä sille tasolle, että mies viettää aikaa jonkun älyttömän master chef -ohjelman parissa. Mutta naisen ja miehen tarpeet ja kehittyneet roolit ovat täysin erilaiset. Yhdistät nyt hieman liikaa vanhat ajat ja uudet ajat tuossa viitteessäsi metsästys- ja keräilykulttuuriin. Totean asian näin: miehillä tulisi olla sellaisia osaamisia, jotka ovat perinteisiä ja pitkän linjan kautta miehekkäitä, ja naisilla päinvastoin. MIehen tulee pystyä puolustamaan itseään ja naista fyysisesti, eli omata fyysistä voimaa ja osaamista. Vaikka tässä atk/nörttiyhteiskunnassa niitä ei olla tarvittu vuosikymmeniin, niin mitä luulet että millaisia piirteitä esimerkiksi tämän pakolaisuuden ja kulttuurillisen vaihdon myötä tulee nousemaan tärkeiksi?
En todellakaan tarkoita, että kova ja karu mies käy VAIN siittämässä naisen, tuossa vedät hieman liian pitkälle. Totean vaan, että miehet haluavat naista ja naiset miestä. Se, että miehen ja naisen roolit ovat muuttuneet näin radikaalisti, ei tee hyvää kenellekään, valitettavasti. Mies pitää ajatuksesta, että nainen tulee toimeen lasten kanssa, osaa tavallaan käsitellä heitä, on empaattinen miestä kohtaan, eikä ole jatkuvasti häntä vastaan ja kilpaile ns. miehisillä piirteillä.
Nainen saa miehen riippuvaiseksi itsestään olemalla nainen perinteisemmällä tavalla. Sekä naiselta että mieheltä on viety täysin merkitys pois, sen takia me olemme vähän hukassa tässä modernissa yhteiskunnassa. Nainen haluaa tuntea olevansa nainen ja mikä onkaan parempi tähän kun miehekäs mies joka sen näyttää. Ja täysin päinvastoin, mies tuntee olonsa miehekkääksi naisellisen naisen kanssa.
Kiitos vastauksestasi. En itse ole niin suuri evoluutiopsykologian fani kuin monet täällä kirjoittelevat lassukkatieteilijät, joten aina kun puhutaan miehekkäistä miehistä ja naisellisista naisista biologisessa kontekstissa, niin en ole varma, kuinka yksinkertaistetun ja tarkoitushakuisen biologian kanssa kirjoittaja oikein operoi. Siksi kysyin täsmennystä ja on hyvä kuulla, että edustat maltillisempaa kantaa.
Myönnän toki auliisti, että en itse edusta kovinkaan naisellista naista tai pidä erilaisia schwarzeneggereitä kovinkaan viehättävinä, joten en voi sanoa tietäväni, mitä sellaisten ihmisten päässä liikkuu kun he hakevat kumppania. Sen toki tiedän, ettei minun tarvitse hätistellä erilaisia komistuksia kimpustani, joten voimme varmaan päätellä, etten ole sitä mitä he itselleen etsivät.
En kuitenkaan täysin ymmärrä ajatteluasi. Olen iloinen siitä, että mielestäsi jokainen itseään kunnioittava mies osaa kokata ja tehdä kotitöitä jne. (koska olen samaa mieltä kanssasi siitä :D), mutta en ole varma, puhutko enää varsinaisesti "karskeista ja kovista" miehistä. Niin ikään olen sitä mieltä, että naisen on hyvä osata puolustaa fyysisesti itseään (ja läheisiään mahdollisuuksien mukaan) eikä vain luottaa ja nojata miehen tarjoamaan turvaan. Mutta se lienee myös ristiriidassa tämän pitkän linjan naisellisuuden kanssa, vai? Niin ikään minusta on hyvin tärkeää, että elämänkumppaneilla on heille sopivan työnjaon lisäksi henkinen yhteys ja se vaatii uskoakseni sen, että naiset ja miehet tunnistavat ja hyväksyvät ihmisen toisissaan, eivätkä ajattele toisiaan ensisijaisesti vastakkainasettelun kautta miehinä ja naisina. Minä esimerkiksi pidän tietokonepeleistä, ja unelmakumppanini iloitsisi siitä yhteisenä harrastuksena eikä ajattelisi minun kilpailevan häntä vastaan miehisillä piirteilläni.
Siitä olen vahvasti eri mieltä, että naisten ja miesten roolien raju muutos on ollut haitaksi. Minä uskon vakaasti siihen, että parhaassa mahdollisessa yhteiskunnassa jokainen saa olla sellainen kuin haluaa niin kauan kuin ei vahingoita muita. Vanhat sukupuoliroolit ovat hyvin ahtaita ja jäykkiä, ja ne ovat aiheuttaneet paljon pahoinvointia ja epätoivoa niin miehille kuin naisille. Niistä on vielä edelleen negatiivista vaikutusta nähtävissä. Toki sekään ei ole hyvä, että pullantuoksuiset kotiäidit tai töissä käyvät isät demonisoidaan, mutta toivon sen olevan vain väliaikaista vastareaktiota, joka menee aikanaan ohi.
Minä tunnen selittämätöntä vetoa ns pahoihin poikiin. Menin naimisiin sellaisen kanssa ja vaikka hän ei ole sellainen holtittomasti riehuva väkivaltainen tyyppi, niin on narsistinen, käyttää henkistä väkivaltaa ja kontrolloi ja valehtelee. Häilyn koko ajan eroan-en voisi koskaan erota-ajatusten välillä.
Nyt on se vaihe, että en edes muista, miksi mietin vakavasti eroa 3 viikkoa sitten. Eilen nukkumaan mennessä, mies nukahti ensin, tuijotin hänen leukaansa, siis sellainen todella miehekäs dominoivapiirteinen leuka, ja oikeasti kiihotuin niin älyttömästi, että piti hoidella itseni. Pelkkä hänen katseensa ja kosketuksensa saa mut aivan heikoksi. En tiedä mikä on syynä.
Tosiaan en ole koskaan pystynyt seurustelemaan tavallisen miehen kanssa. Aika moni tämänkin miehen on halunnut, on hänelle todella mones vakava suhde. Lyhyitä nyt ei pysty edes laskemaan. Toivottavasti nyt ne huonot puolet paransivat ja jäisi vain ne hyvät puolet... :)
N46
Vierailija kirjoitti:
Monihan luulee, että jännämies on joku jätkä porukan pöydässä ääntä pitävä mulkku, mutta oikea jännämies on mysteerinen ja ''outo'', jopa yksinäinen susi. Vähän niinkuin taru sormusten herrasta sormuksen saattue elokuvassa tavernassa huppupäässä piippua polttava aragorn.
Niin, sanoisin, että se ei ole mies, joka yrittää iskeä kaikkea mikä liikkuu ja yrittää puhua naisen pyörryksiin ja naurattaa naista.
Se on hiljainen mies, joka odottaa että naiset tulevat juttelemaan ja jonka nainen yrittää hurmata puhumalla ja saada miehen viihtymään niin, ettei lähtisi pois. Ja joka hyväntahtoisen huvittuneena naurahtaa naisen jutuille.
Vierailija kirjoitti:
Itse pystyn jollain tasolla arvostamaan näitten "jännämiesten" itsevarmuutta ja rentoutuneisuutta (ja tietysti muitakin hyviä ominaisuuksia, kuten huumorintajua ja älykkyyttä, jos heille niitäkin on siunaantunut), mutta jos kyseinen tyyppi on tosiaan myös väkivaltainen, itserakas, kohtuuton, yms. kusipäinen pettäjä, niin nämä vastenmieliset piirteet ylittävät sen viehtymyksen jota mahdollisesti tunnen häntä kohtaan.
Tottakai sitä toki myös katselee mielellään komeaa miestä, mutta esimerkiksi tuo Johnny Depp on jo aika rupsahtaneessa kuosissa eikä enää tarjoa paljoa silmäniloa. Viihdemaailman mahtimiehiä hän toki on edelleen, mutta en itse ole pitänyt häntä enää pitkään aikaan viehättävänä. En tarkoita tällä sanoa, etteivätkö vanhemmat miehet voisi joissain tapauksissa olla edelleen charmantteja, mutta Deppin olemus on viime aikoina henkinyt enemmän epätoivoista nuoruuden ja cooliuden tavoittelua, joten se laskee pisteitä. Hän ei vaikuta enää olevansa sinut niin itsensä kuin maailman kanssa. En siis kykene uskomaan tuohon valta-teoriaasi viehättävyyden selittäjänä :) Sikäli se on tietty relevanttia, että monet ihmiset, joilla on valtaa, ovat myös itsevarmoja.
Ihan OT, mut en olisi uskonut et Depp, joka on ammatillisesti kulkenut rohkeasti omia polkujaan aina, jäisi näin koukkuun nuoruusihannointiin. Tai oikemmin cooliusihanteeseen. Paljon puhuva on Nortonin talkshow ( https://www.youtube.com/watch?v=BX--c_iio8U ), jossa esiintyi Depp ja tuleva supertähti Benedict Cumberbatch. Voiko enää konkreettisemmin näkyä se, että eilistä on jo Deppin kohdalla. Ei ole selvinpäin, on ahdistuneen oloinen, peittelee hampaitaan, näyttää Benedictin rinnalla ylimaalatulta ja -painoiselta transulta jne jne
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. En itse ole niin suuri evoluutiopsykologian fani kuin monet täällä kirjoittelevat lassukkatieteilijät, joten aina kun puhutaan miehekkäistä miehistä ja naisellisista naisista biologisessa kontekstissa, niin en ole varma, kuinka yksinkertaistetun ja tarkoitushakuisen biologian kanssa kirjoittaja oikein operoi. Siksi kysyin täsmennystä ja on hyvä kuulla, että edustat maltillisempaa kantaa.
Myönnän toki auliisti, että en itse edusta kovinkaan naisellista naista tai pidä erilaisia schwarzeneggereitä kovinkaan viehättävinä, joten en voi sanoa tietäväni, mitä sellaisten ihmisten päässä liikkuu kun he hakevat kumppania. Sen toki tiedän, ettei minun tarvitse hätistellä erilaisia komistuksia kimpustani, joten voimme varmaan päätellä, etten ole sitä mitä he itselleen etsivät.
En kuitenkaan täysin ymmärrä ajatteluasi. Olen iloinen siitä, että mielestäsi jokainen itseään kunnioittava mies osaa kokata ja tehdä kotitöitä jne. (koska olen samaa mieltä kanssasi siitä :D), mutta en ole varma, puhutko enää varsinaisesti "karskeista ja kovista" miehistä. Niin ikään olen sitä mieltä, että naisen on hyvä osata puolustaa fyysisesti itseään (ja läheisiään mahdollisuuksien mukaan) eikä vain luottaa ja nojata miehen tarjoamaan turvaan. Mutta se lienee myös ristiriidassa tämän pitkän linjan naisellisuuden kanssa, vai? Niin ikään minusta on hyvin tärkeää, että elämänkumppaneilla on heille sopivan työnjaon lisäksi henkinen yhteys ja se vaatii uskoakseni sen, että naiset ja miehet tunnistavat ja hyväksyvät ihmisen toisissaan, eivätkä ajattele toisiaan ensisijaisesti vastakkainasettelun kautta miehinä ja naisina. Minä esimerkiksi pidän tietokonepeleistä, ja unelmakumppanini iloitsisi siitä yhteisenä harrastuksena eikä ajattelisi minun kilpailevan häntä vastaan miehisillä piirteilläni.
Siitä olen vahvasti eri mieltä, että naisten ja miesten roolien raju muutos on ollut haitaksi. Minä uskon vakaasti siihen, että parhaassa mahdollisessa yhteiskunnassa jokainen saa olla sellainen kuin haluaa niin kauan kuin ei vahingoita muita. Vanhat sukupuoliroolit ovat hyvin ahtaita ja jäykkiä, ja ne ovat aiheuttaneet paljon pahoinvointia ja epätoivoa niin miehille kuin naisille. Niistä on vielä edelleen negatiivista vaikutusta nähtävissä. Toki sekään ei ole hyvä, että pullantuoksuiset kotiäidit tai töissä käyvät isät demonisoidaan, mutta toivon sen olevan vain väliaikaista vastareaktiota, joka menee aikanaan ohi.
Nyt tulikin sen verran akateemista ja tieteellistä tekstiä, että näinköhän karuna ja kovana miehenä pystyn lainkaan osallistumaan diskurssiin....Mutta kokeillaan.
Ensimmäisenä, olen täysin samaa mieltä kanssasi, että myös naisen tulee ehdottomasti pystyä puolustamaan itseään, edes jollain tavalla. Vahvuus ja kovuus ovat aivan eri asioita. Nainen voi olla myös mentaalisesti vahva siten, että huomioi ja tiedostaa tilanteen missä liikkuu ja 'operoi'. Sekin on eräänlaista vahvuutta. Mutta itsepuolustus on erittäin hyödyllistä ja tänä päivänä tarpeellista molemmille sukupuolille. Vaikkakin harva nainen pystyy pärjäämään miespuoliselle hyökkääjälle voimassa.
Toiseksi, en halua kuulostaa tylyltä, mutta en ymmärrä mitä tarkoitat näillä Swartzeneggereillä? Kun puhun voimakkaasta, kovasta, karusta, maskuliinisesta miehestä niin se ei tarkoita bodaajaa. Se tarkoittaa miestä, jolla on fyysistä voimaa, joka kantaa itseään selkä suorana ja ylpeänä, ei ole muiden ihmisten tai etenkään naisistuneen yhteiskunnan pompoteltavissa, vaan on mies. Sellaisia miehiä, jotka rakensivat Suomen erääksi maailman parhaista maista sotien jälkeen.
Tuo, mitä sanoit miehen ja naisen vastakkainasettelusta, on erittäin hyvä huomio. Tiedätkö sinä, mikä ilmiö ja jatkumo on aiheuttanut tämän ennennäkemättömän vastakkainasettelun miehen ja naisen välillä erityisesti länsimaisissa yhteiskunnissa? Se on yhteiskunnan liberalisoituminen, teknologian kehitys ja globalisaatio. Siinä vaiheessa, kun molemmat sukupuolet ovat menettäneet perinteisen merkityksellisyyden työelämässä, perheessä ja erityisesti sukupuoli-identiteetissä, se johtaa väistämättä vastakkainasetteluun.
Valitettavasti käsityksesi siitä, että ideaaliyhteiskunnassa jokainen saa olla mitä haluaa, kunhan ei vahingoita muita, on täysin mahdotonta eikä siihen pitäisi missään tilanteessa pyrkiä. Tuohan on juurikin lähes täydellistä liberalismia. Otetaan esimerkkinä rasismi. Me emme voi elää sellaisessa loukkaantujien kulttuurissa, jossa jokainen loukkaantuu ja kaikki vaativat yksilöllistä palvelua ja oikeuksia. Ennen oli jokaiselle selvää, mitä rasismi on. Nykyään keskustelua ja ilmapiiriä pyritään muokkaamaan kaiken maailman termien muutoksilla ja uusiotermeillä, jotka eivät tarkoita yhtään mitään! Mutta mikä pahinta, niiden alkuperä ei myöskään perustu mihinkään todelliseen.
Lopuksi, minäkin pidän siitä että naiset pelaavat tietokonepelejä, sehän on monella tavalla hyvää ajanvietettä ja mielikuvitusta ja kielitaitoa kehittävää. Mutta en valitettavasti tiedä mitä tarkoitat tuolla 'lassukkatieteilijä' sanalla. Voitko avata sitä vähän? Onko se joku vässykkämies vai epäkelpo tieteilijä?
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa miestä, jolla on fyysistä voimaa, joka kantaa itseään selkä suorana ja ylpeänä, ei ole muiden ihmisten tai etenkään naisistuneen yhteiskunnan pompoteltavissa, vaan on mies.
Sellaisia miehiä, jotka rakensivat Suomen erääksi maailman parhaista maista sotien jälkeen.
Mulla naurattaa tällainen suunnattomasti.
Nuo sun ihailemat miehet ei olleet tuollaisia, mulla on erittäin läheinen suku ja täynnä sotaveteraaneja.
Onko sulla aavistustakaan millaisia niiden vaimot, äidit ja siskot oli? Voin kertoa ettei noi miehet tosiaankaan tehneet "mitä huvitti" :)
Ne tuon ajan naiset oli superkovia, ja ne miehet ei toimineet oman päänsä mukaan missään asiassa - koskaan. Ja voin kertoa, että mun pappa, vaari yms. tuon ikäiset miehet on hoitaneet lapsia esim. ihan samalla tavalla kuin niiden vaimot, ja ne oli paljon "pehmeämpiä" ja enemmän naisia arvostavia kuin nykyajan redpillit, jotka suunnilleen ripuloi joka suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olet malliesimerkki lassukasta, joka yrittää esiintyä naisena, mutta ei oikein vaan osaa.....
Saatat olla oikeassa sillä eihän kukaan nainen koskaan olisi niin rehellinen, että tunnustaisi naisten jahtaavan lähinnä jännämiehiä.
Lisään vielä tuohon pitkään kirjoitukseen erittäin tärkeän huomion. Olet sitä mieltä, että vanhanaikaiset roolit ovat ahtaita ja jäykkiä ja aiheuttavat pahoinvointia ja epätoivoa niin miehille ja naisille. Tuo on suurinta paskaa mitä maailma kantaa päällään. Asia on täysin päinvastoin. Ensinnäkin, nuo sukupuoliroolit ovat osana perinnettä, kehitystä ja ne ovat luonnollisesti aikansa ilmentymä. Näillä nykyajan rooleilla ei oltaisi pärjätty yhtäkään päivää sata tai pari sataa vuotta sitten. Ja huomio tämä, koko ihmisen historiassa tämä kulttuurillinen muutos on tapahtunut vain noin 50 vuoden aikana, se on todella lyhyt aika.
Tilanne on täysin päinvastoin, ihminen ei ole kone joka pystyy näin nopealla aikavälillä luovuottamaan itsestään pitkään historiassa kulkeneet piirteet. Minähän kirjoitin, että juuri tämä merkityksellisyyden ja identiteetin puute aiheuttaa tuhat kertaa pahempia mielenterveysongelmia, tavallaan näitä 'ensimmäisen maailman ongelmia'.
Kukaan, ei edes änkyräkonservatiivi oleta, että meidän tarvitsee elää tänä päivänä missään niissä rooleissa, mitä tarkoitat. Mutta eivät ne suinkaan ole jäykkiä tai ahtaita, ne ovat juuri niitä joilla tämä maailma on rakennettu tähän pisteeseen, että sinulla tai minulla on hyvä olla. Tai en ole lainkaan varma, että onko hyvä olla :).
Tämä kaikki liittyy tuohon aiempaan tarinaan sillä tavoin, että mies on onnellinen miehenä ja nainen naisena, noita määreitä ei voi muuttaa ihan mielin määrin sen mukaan mitä kukin yksilö vaan haluaa olla. Mikään ihmisen tai luonnon luoma elinympäristö ei toimi siten. En tietenkään tarkoita, että sinä olisit onnellinen naisena luolassa ja minä onnellinen kun saisin jahdata alastomana mammuttia. Mutta älykkäänä ihmisenä tajuat pointin, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa miestä, jolla on fyysistä voimaa, joka kantaa itseään selkä suorana ja ylpeänä, ei ole muiden ihmisten tai etenkään naisistuneen yhteiskunnan pompoteltavissa, vaan on mies.
Sellaisia miehiä, jotka rakensivat Suomen erääksi maailman parhaista maista sotien jälkeen.
Mulla naurattaa tällainen suunnattomasti.
Nuo sun ihailemat miehet ei olleet tuollaisia, mulla on erittäin läheinen suku ja täynnä sotaveteraaneja.
Onko sulla aavistustakaan millaisia niiden vaimot, äidit ja siskot oli? Voin kertoa ettei noi miehet tosiaankaan tehneet "mitä huvitti" :)
Ne tuon ajan naiset oli superkovia, ja ne miehet ei toimineet oman päänsä mukaan missään asiassa - koskaan. Ja voin kertoa, että mun pappa, vaari yms. tuon ikäiset miehet on hoitaneet lapsia esim. ihan samalla tavalla kuin niiden vaimot, ja ne oli paljon "pehmeämpiä" ja enemmän naisia arvostavia kuin nykyajan redpillit, jotka suunnilleen ripuloi joka suuntaan.
On mulla aika hyvin aavistusta. En missään nimessä tarkoita, että miehet tekivät mitä huvitti. Perustelin vain, että kova, karu ja maskuliininen mies on sellainen, joka ei annan naisistuneen yhteiskunnan pompotella häntä. Siitä olen tosin samaa mieltä kanssasi, että nykyajan miehet eivät ole miestä nähneetkään, nehän ovat näitä kaiken maailman hipstereitä ja metroseksuelleja kloppeja, jotka eivät pärjää edes oikeissa töissä saati ilman yhteiskuntaa. Mikä on redpilli? Helvetti kun ei noista teidän termeistä ota selvää...
Ja tottakai mies hoitaa ja on läheinen lapselle. Mutta ei mikään tällainen nykyajan pehmoisä...
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen selittämätöntä vetoa ns pahoihin poikiin. Menin naimisiin sellaisen kanssa ja vaikka hän ei ole sellainen holtittomasti riehuva väkivaltainen tyyppi, niin on narsistinen, käyttää henkistä väkivaltaa ja kontrolloi ja valehtelee. Häilyn koko ajan eroan-en voisi koskaan erota-ajatusten välillä.
Nyt on se vaihe, että en edes muista, miksi mietin vakavasti eroa 3 viikkoa sitten. Eilen nukkumaan mennessä, mies nukahti ensin, tuijotin hänen leukaansa, siis sellainen todella miehekäs dominoivapiirteinen leuka, ja oikeasti kiihotuin niin älyttömästi, että piti hoidella itseni. Pelkkä hänen katseensa ja kosketuksensa saa mut aivan heikoksi. En tiedä mikä on syynä.
Tosiaan en ole koskaan pystynyt seurustelemaan tavallisen miehen kanssa. Aika moni tämänkin miehen on halunnut, on hänelle todella mones vakava suhde. Lyhyitä nyt ei pysty edes laskemaan. Toivottavasti nyt ne huonot puolet paransivat ja jäisi vain ne hyvät puolet... :)
N46
Ymmärrän sinua ja pystyn samaistumaan tähän. Tosin en ymmärrä viimeistä naiivia lausetta, olen sinua yli 20 vuotta nuorempi ja minäkin tiedän että ei ne huonot puolet siitä mihinkään parane... Mutta olisi kiva kuulla minkä luulet itselläsi olevan oma syysi tuollaiseen "kierteeseen"? Millainen on oma isäsuhteesi tai vanhempien kiintymyssuhde ylipäätään? Kysyn ihan tosissani, kiinnostaa onko meidän taustoissa kenties jotain yhteistä. AP
Mielestäni ongelmasi on se, että lasket vain jännämiehet ja sitten kiltit miehet. Itse en pidä kummastakaan, vaan siltä väliltä. Tiedän, että kilttejä miehiä ei jaksa, sellaisia jotka ovat liian innokkaita, hymiötä hymiön perään ja kehuja joka väliin. Kyllä heidän kanssaan on ihan kiva jutella, mutta mitään kemiaa ei synny, koska ovat liiian varovaisia. Sitten nämä jännämiehet vasta rasittavia ovatkin, eikö itseäsi ärsytä kun näät heidän pääsevän lähemmäksi ja lähemmäksi tempuillaan?
Itse pidän oikeasri perhekeskeisistä neutraaleista miehistä. He ovat turvallisia ja eivätkä yritä kusettaa silmään. Arvostan ehkä itseäni niin paljon, etten halua tulla ikinä kusetetuksi.
Suosittelisin kääntämään kelkan ajattelun avulla.