Miten voisin lopettaa ihastumasta vain vaarallisiin "jännämiehiin" kun en vain tunne vetoa niihin hyviin mutta tylsiin tapauksiin?

Vierailija kirjoitti:

Tämä kaikki liittyy tuohon aiempaan tarinaan sillä tavoin, että mies on onnellinen miehenä ja nainen naisena,  

Tämä ei pidä millään tavalla paikkaansa, jos viittaat tutkimukseen, jonka mukaan naisten onnellisuus on laskenut, kehoitan katsomaan ihmisten yleistä onnellisuutta nykyaikana, kaikki ihmiset kokee onnellisuuden laskeneen nykyajan stressin myötä, se ei liity mitenkään sukupuolirooleihin, vaan elektroniikkaan, talouteen jne.

Naiset on aina voineet huonosti ns. perinteisen naisen roolissa, vielä 50-luvulla mielisairaalat oli täynnä kotiäitejä, jotka voi niin huonosti kotiäitinä, että ne vain yksinkertaisesti murtui ja sekosi täysin. Monet oli riippuvaisia heroiinista, rauhoittavista ja yrittivät sillä jaksaa.

Tuon viimeisen kotiäiti sukupolven naisisista monet oli huume/alkoholiriippuvaisia elämänsä loppuun asti, monet teki itsemurhan, useiden elämä loppui sinne mielisairaalaan.

Voit esim. lukea (jos haluat) kirjan sisialaisten naisten elämästä 60-80-luvuilta (erittäin perinteiset sukupuoliroolit), niistä iso osa teki itsemurhan, koska se perinteisen naisen elämä oli niin kauheaa.

Mieti sitäkin, että suomessa raiskaus on ollut laiton avioliitossa vasta 90-luvulta alkaen, mieti oikeasti mitä se tarkoittaa naisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aina voineet huonosti ns. perinteisen naisen roolissa, vielä 50-luvulla mielisairaalat oli täynnä kotiäitejä, jotka voi niin huonosti kotiäitinä, .

Tähän liittyen muuten ruotsi on ottanut ns. tasa-arvoisen lähestymisen lastenhoitoon, miehet ovat isyyslomalla, miesten työnantaja osallistuu kuluihin lomista jne. ruotsissa miehet osallistuu tosi paljon lastenhoitoon verrattuna suomeen.

Suomi otti erilaisen linjan, ns. perinteisen ja naisia tuetaan jäämään yksin kotiin vauvan kanssa, miehen työnantaja ei osallistu kuluihin, monet suomalaiset miehet ei osallistu mitenkään lastenhoitoon.

Lopputuloksena se, että suomessa syntyvyys laskee ja ruotsissa nousee (se nousee kantaväestöllä vaikka ei laskettaisia maahanmuuttajia mukaan). Itse vietän aikaa molemmissa maissa, ja ruotsalaiset perheet voi huomattavasti paremmin.

Tutkimusten mukaan myös työssä käyvä äiti voi paremmin psyykkisesti ja fyysisesti kuin kotiäiti, ja jopa lapset hyötyvät työssä käyvästä äidistä, niillä menee myös paremmin.

Kiitos tuosta sisilialainen kotiäiti kirjavinkistä. Uskon kirjoittamaasi aika pitkälle, sitä että ennen miehet ja naiset ovat voineet huonosti. Mutta, nyt tarkkana, onko sitä tutkittu että se johtuu miehen ja naisen roolista, vai muuten vaan yhteiskunnallisesta tilanteesta? Entäpä 70-90 -luvuilla? Eikös silloin vielä perinteisemmät roolit olleet voimissaan? Enkä tarkoita tällä sitä, että naiset ovat kotona. Tottakai naisen siirtyminen työelämään on ollut hyvä asia, mutta sitä on ollut täässä maassa jo kauan ennen 70-lukua. Suomi on ollut hyvin edistyksellinen maa lähes kaikilla mittareilla mitä tulee naisen asemaan.

Argumenttini on se, että tietty vapaus tekee onnelliseksi, mutta liiallinen vapaus missään nimessä ei. Ja nyt viimeisten 20 vuoden aikana olemme eläneet tässä yltäkylläisyyden ja vapausrietastelun mallissa, joka ei missään nimessä ole hyvä.

Joku kirjoittaja nosti esiin Ruotsin maana. Toivoisin, että kukaan sivistynyt ja maailmasta perillä oleva ihminen ei viittaisi millään tavalla Ruotsiin. Ruotsi on totaalisen itsemurhan partaalla, se on oppikirja esimerkki maasta ja kulttuurista, jolla vielä 50-70 luvuilla meni hyvin mutta joka on onnistunut tuhoamaan täysin oman identiteetin ja kulttuurin. Suomalaisetkin muuttavat jo sieltä pois vielä kun ehtivät.

Ruotsia ei pidä seurata missään nimessä. Siellähän on niitä hulluja lastentarhoja jossa ei tunnusteta sukupuolta ollenkaan, huh mitä sairautta...

Muuten vielä Sisiliasta ja Italiasta. Tuohan on juuri sellainen maa, jossa perinteinen sukupuoli-identiteetti on vielä valloillaan! Erityisesti naiset ovat hyvin naisellisia, tykkäävät laittaa ruokaa ja kotia, pukeutua NAISELLISESTI ja pitkiin hiuksiin jne. Ja miehet...no ne nyt ovat niitä mukamas-machoja, mutta tyylikkäitä...

Kiva kun tulit karuna koviksena jatkamaan diskurssia :)

Viitatessani Arskaan otin tällaisen karrikoidun esimerkin hyvin fyysisestä ja maskuliinisen näköisestä miehestä, joihin naisten väitetään käyvän heikkoina, koska heidän ajatellaan olevan hyvää isäainesta lapsille (ei siis välttämättä lasten kasvattajina). Itse en tällaista viehtymystä jaa edes puhtaan pinnallisessa mielessä, vaan katselen mieluummin hentorakenteisempia miehiä. Pidän toki suoraselkäisyyttä ja tietynlaista "ylpeyttä" (eli siis sitä, että on oma itsensä, eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan) myös hyvinä piirteinä. Mutta liian pitkälle vietyinä niistä tulee pelkkää itsetietoista härkäpäisyyttä. Unelmamieheni on valmis myöntämään virheensä ja hyväksymään sen, ettei hän tiedä kaikesta kaikkea. Minusta se ei ole "naisistuneen yhteiskunnan pompoteltavana oloa" - joskaan en ole varma, mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitit - vaan nimenomaisesti tervettä itsetuntoa, jota ei tarvitse paikkailla öykkäröinnillä tai toisten mitätöimisellä.

(Jos et lassukka-käsitettä tunne, niin hyvä niin :D Se viittaa Henry Laasaseen ja hänen oppipoikiensa näkemyksiin.)

Naisten aseman muutoksista sitten, että olen siitä samoilla linjoilla nro 41:n kanssa. Toki olet siinä mielestäni oikeassa, että yhteiskuntamme on kehittynyt ennennäkemättömän nopeasti, elämme entistä pidempään ja täysin erilaisissa olosuhteissa kuin mihin olemme lajina ehtineet sopeutua. Niin sukupuoliroolit kuin koko globalisoitunut yhteiskunta ovat meille jotain aivan uutta ja luonnollisesti siitä on seurannut erilaista hämminkiä. Ehkä etenkin miehille on ollut siinä enemmän pureskeltavaa ja osalla voi olla aluksi vaikeuksia löytää paikkaansa modernissa maailmassa. Silti nykyisiäkään rooleja ei mielestäni voi varsinaisesti pitää "luonnonvastaisina". Länsimaissa emme yksinkertaisesti ole enää niin karun selviytymispelin uhreja kuin aiemmin, ja siksi lapsia ei ole pakko synnyttää tusinaa, jotta edes jotkut selviäisivät aikuisuuteen asti. Nykyään meillä on paremmat mahdollisuudet olla sitä mitä haluamme, eivätkä elämänvalintamme ole enää samoissa määrin pakon sanelemia kuin aiemmin.

Maailmassa on silti tänäkin päivänä kulttuureja, joissa miesten ja naisten roolit ovat tiukan perinteiset. Niissä yhteiskunnissa ei mene oikeastaan millään mittarilla mitattuna hyvin. Minusta länsimaiden menestys niin tieteissä, elinolosuhteissa jne. johtuu nimenomaisesti siitä, että olemme päässeet jokapäiväistä elämää ja ajattelua tiukasti rajoittavan ideologian kahleista (eli vanhoillisen ja kyseenalaistamista suvaitsemattoman uskonnon) ja olemme onnistuneet vapauttamaan kansalaisiamme elämään, opiskelemaan ja työskentelemään omien kykyjensä ja kiinnostustensa mukaisesti. Kun katsoo elintasoamme ja erilaisia mahdollisuuksiamme, niin minusta se on aivan selvästi ollut meille kaikille yhteiseksi hyväksi. Joskin onhan siinä kääntöpuolensakin, kuten vaikka yleinen juurettomuus ja tukiverkkojen katoaminen (mikä osaltaan lisää mt-ongelmia), kun ihmiset muuttavat paikkakunnalta toiselle opiskelujen ja töiden perässä. Mutta enemmän onnettomuutta aiempi systeemi mielestäni aiheutti. Joka tapauksessa yksi syy tuolle mainitsemallesi merkityksellisyyden ja identiteetin puutteelle, mikä eittämättä vaivaa osaa ihmisistä, on mielestäni seurausta kristinuskon monokulttuurisen aseman murentumisesta. Toki uskontoon ja sen asemaan liittyy myös sukupuoliroolit ja -asemat, mutta kaiken kaikkiaan kyse on kuitenkin hyvin monitahoisesta ilmiöstä eikä sille voi jäljittää vain yhtä ainoaa "syntipukkia".

Jatkan vielä hiukan lisää, anteeksi tämä puheripuli :D

Yleisesti ottaen naisten ja miesten tasa-arvo on vain yksi osa suurempaa yhteiskunnallista tasa-arvoa, sillä onhan ihmeellistä sekin, että täällä on periaatteessa kaikkien varallisuuteen, syntyperään tai sukupuoleen katsomatta mahdollisuus kouluttautua ja siirtyä eteenpäin elämässä. Minä en tarvitse holhoojan lupaa tai seuraa matkustaakseni ulkomaille, jonne voin lähteä koska tahansa, koska minulla on koulutuksesta johtuen matkustamiseen tarvittavat tiedot ja taidot, sekä mahdollisuus tienata omaa rahaa. Äitini sukupolvi oli varmaankin ensimmäinen Suomessa, jossa naisella kuin naisella oli mahdollista tehdä näin. Mutta yhtä lailla myös pienituloisille ja alempien sosiaaliluokkien miehille on avautunut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia yleisen ja yhtäläisen peruskoululaitoksen myötä  - tosin saas nähdä, mihin senkin tarjoama sivistys on nyt menossa :/

Siitä vielä sananen, että en oikein ymmärrä, mitä tekemistä naisten ja miesten vapautumisella on tuon mainitsemasi loukkaantujien kulttuurin kanssa? Itsekään en arvosta lainkaan tuollaista käytöstä, että oikein etsimällä etsitään syitä vetää herne nenään. Totta kai toista pitää kunnioittaa ihmisenä eikä katsoa vain tämän sukupuolta tai syntyperää, mutta totta kai hänet pitää laittaa myös vastuuseen tekemisistään, jos sille aihetta on. Aate kuin aate on äärimmilleen vietynä vahingollista, ja tämä pätee myös yksilöiden henk.koht. vapauksiin, mutta ei ääri-ihmisten takia pidä tietenkään koko aatetta heittää romukoppaan.

Hyvin kirjoitit ja hyvin perustelit. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit sillä swarzeneggerjutulla, silti halusin vähän laimentaa kärjistystä. Kommentoin muutamilla jutuilla, niistäkin ehkä käy ilmi että olemme yllättävän paljon samoilla linjoilla - aina tiettyyn pisteeseen asti :D.

Ilman muuta karu ja maskuliininen mies voi myöntää virheensä, oikealla miehellä on siihen 'varaa', eli itsetuntoa. Tarkoitin sillä, että ei lähde pompotuksien mukaan sitä, että Mies ei seuraa pinnallisia trendejä, ei laita itseään tuntitolkulla jonkun väliaikaisen muotioikun perään, hän on klassinen, aina ajassa mukana. Ja tiedostaa oman itsensä, eli sen mistä on tullut, mitä on ja mikä on tärkeää elämässä. Tämäkin on hieman hukassa ison osan kohdalla, koska ei tavallaan tarvitse. Yhteiskunta hyysää niin paljon ja helposti.

Eräs asia, jonka olemme nähneet viimeisten viiden-10 vuoden aikana, on tuo median puolueellisuus. Mies ymmärtää maailmaa eikä usko kaiken maailman vasemmistolaisen median harhoja. Koska sitä se on täynnä.

Mutta sitten, kirjoitit että miehet ovat tavallaan yhteiskunnan muutoksen 'kärsijöitä'. Tuo oli huono termi osaltani mutta ymmärrämme ehkä mitä tarkoitan. Itse asiassa kaikki ovat kärsijöitä, osa tajuaa ja kokee sen vasta myöhemmin. Naiset eivät kärsi, koska heillä on enemmän mistä vapautua. Kaiken lisäksi jos olet kuullut, niin länsimaissa on menossa ilmiö, jossa nainen pariutuu yhteiskunnan kanssa. Koska valtio, miehen rakentama, korvaa naiselle kaiken. Ei nainen tarvitse periaatteessa miestä mihinkään. Omalla kohdallani tämä ei ole ollut koskaan ongelma, aina on jotain tarvetta ollut :D. Mutta tuo on demograafisesti älyttömän säilymätöntä ja todellakin vastakkain asettelee.

Sitten on myös sellainen asia, että nykyajan yritys- ja liiketoimintakulttuuri on niin abstraktia, siinä ei näe juurikaan työnsä jälkeä. Poislukien rakennusala ja duunariala. Tunnet varmasti akateemisen alan, sehän on täysin naisistunut kulttuurillisesti.

Eli, kun kirjoitin aiemmin, että olemme samaa mieltä tiettyyn pisteeseen asti. Niin se tietty piste, eli ero on siinä, mikä on riittävä vapautuminen ja kehittyminen. Mun mielestä se post-millenium aika, eli viimeiset about 15 vuotta ovat tehneet todella pahaa jälkeä. Sitä edelliset 10-20 vuotta olivat kaikista laadukkainta.

En pyri olemaan väkisin eri mieltä kanssasi, mutta oletko ajatellut tuota tasa-arvon käsitettä? Sellainen ilmiö on täysin epätosi, mahdottomuus. Sekä lähtökohtien tasa-arvo että tavotteiden. Voimme leikitellä, ja suurella rahalla ja energialla koittaa pitää yllä sitä iluusiota yhteiskunnassa, mutta siltikin jatkuvasti näemme sen epäonnistumisen ihan arkipäivän esimerkeissä.

Mutta, kiitos hyvistä ajatuksista ja kirjoituksista. Niitä oli mukava lukea. Jaa niin se Henri Laasanen, kyllä sen tiedän. En tosin ole teorioihinsa tutustunut, mutta uskon kyllä eräällä tavalla eri pariutumismekanismeihin, mielestäni ne vaan ovat ihan sitä evoluutiopsykologiaa ja biologiaa

Kiitos itsellesikin kirjoituksistasi, kanssasi on ollut mukava jutella ja vaihtaa näkemyksiä.

En ole eri mieltä kanssasi erilaisten pompotusten seuraamisen järkevyydestä tai mediatalojen sokeasta uskomisesta, mutta sanoisin että sama, mikä pätee karuihin maskuliinisiin miehiin näissä asioissa, pätee myös yhtä lailla fiksuihin ja itsenäiseen ajatteluun kykeneviin naisiin. Ehkei heitä ole kuitenkaan syytä kutsua karuiksi ja maskuliiniksi?  :D Itse vähän vierastankin termejä 'maskuliininen' ja 'feminiininen', koska näin ylimalkaisesti sanoisin, että mitä tahansa hyvää piirrettä voi odottaa sekä mieheltä että naiselta, ja mikä tahansa huono piirre on tuomittava, esiintyi se sitten miehellä tai naisella. Tätäkin osaltaan tarkoitin, kun aiemmin puhuin siitä, että olisi hyvä, jos näkisimme toisemme ensisijaisesti ihmisinä, eikä naisina ja miehinä.

Onhan se fakta, että syntyvyys on kääntynyt Suomessa laskuun, ja että sinkkumiehet ja -naiset elävät niin erilaisissa maailmoissa että he eivät kohtaa, mutta en ole varma, kuinka suuresta ongelmasta puhumme. Ainakin maailman kannalta väkiluvun lasku on hyvä asia, etenkin kun se tapahtuu suuren kulutuksen länsimaissa. Ihmisiä on aivan liikaa maapallon resursseihin nähden. Mutta toki henkilökohtaiset tragediat ovat aina tragedioita, enkä toivo kenellekään yksinäisyydessä ja kurjuudessa rypemistä.

Siltikin osalle yksinolo on oma ja toivottu valinta. Välillä minulle on tullut sellainen tunne, että vanhoja aikoja ja pariutumiskoodeja haikailevat oikeastaan ajattelevat parisuhdetta eräänlaisena keskinäisen riippuvuuden suhteena - en ole varma, onko sinulla jotain tällaista mielesssä? Mies tuo leivän pöytään ja odottaa vaimon hoitaneen sillä välillä kodin, koska moinen ei häneltä luonnistu eikä se oikeastaan häntä kiinnostakaan. Vaimo puolestaan pitää huolen kodista ja lapsista, eikä hänen tarvitse murehtia työelämää ja sen paineita. Tilanne on toki win-win niin kauan kuin he molemmat haluavat toimia niin. Minä kuitenkin näen ihanneparisuhteen eräänlaisena kahden itsenäisen ja itsellisen ihmisen vapaaehtoisuuteen nojaavana liittona. Kumpikin pärjää hyvin omillaan, mutta koska toisen seura ja kumppanuus on niin nautinnollista, niin siksi he ovat tehneet valinnan laittaa hynttyyt yhteen. Voihan sellainenkin suhde kehittyä "perinteisemmän" suhteen kaltaiseksi, mutta ainakin silloin se on heidän oma valintansa, eikä yhteiskunnan odotusten luoma pakko.

Täyden tai liki täyden tasa-arvon saavuttamisen mahdottomuudesta en ole aivan varma. Sen toki uskon, että tasapäistäminen ei johda mihinkään hyvään. Miehillä ja naisilla on perustavanlaatuisia fyysisiä eroja, ja niin kauan kuin esimerkiksi lisäännymme niin kuin biologiamme sanelee, on aivan mahdotonta kohdella äitejä ja isiä täsmälleen samalla tapaa. Asia on ehkä eri joskus vinhassa tulevaisuudessa, jossa lapset kehittyvät lasialtaissa tai mitä nyt nämä scifistit keksivätkään :D Minäkin uskon periaatteessa evoluutiopsykologiaan ja biologiaan, mutta lassukat (ja jotkut muutkin alan harjoittajat) kunnostautuvat mielestäni lähinnä tarkoitushakuisessa ja yksinkertaistavassa versiossa niistä sikäli kun olen heidän argumenttejään nähnyt.

Miesten ja naisten henkisistä eroista en uskalla liikoja väittää, koska oma naisen pääni on ainoa, minkä tunnen varmasti. Uskon kuitenkin että sukupuolten sisällä on enemmän vaihtelua kuin sukupuolten välillä keskimäärin.

Jakaako joku oikeasti miehet noin karkeasti kahteen ryhmään? Minä ainakin näen miehet omina persooninaan ja yksilöinä.

Jatketaan vielä muutamasta mielenkiintoisesta asiasta...

Olen täysin samaa mieltä, että on asioita, joita tulee odottaa molemmilta sukupuolilta. Sivistys voisi olla mielestäni yksi sellainen asia. Mutta oletko muuten huomannut, että sivistys on asia, jolla ei ole tänä päivänä enää paljoa arvoa? Sen näkee aivan loistavasti ja parhaiten tästä forumista ja näiden keskustelujen tasosta :D.

Ja muistutan, että kun pohdimme ihmisyyttä, niin meidän on melkein pakko ajatella massoja ja verrata ryhmään, aina on jotain poikkeuksia mutta niitä analysoimalla on vähän vaikea ymmärtää kokonaisuutta.

Sitten tärkeä asia, se, että me puhumme maskuliinisesta ja feminiinisestä, tai helpommin ehäk miehestä ja naisesta, on tietyllä tavalla välttämätöntä. Siksi, jotta voimme ylipäätään määritellä asioita. Se ei onnistu, ellei meillä ole jotain universaaleja tai konkreettisia 'toimijoita'. Lisäisin tähän, että niin kauan kun mies ja nainen ovat maan päällä olleet, on ollut tiettyjä mittareita miehisyydelle ja naiseudelle. Miehellä näitä ovat ainakin fyysinen voima ja rohkeus. Muita en nyt tähän hätään osaa sanoa, ehkä se että on paljon naisia. Missään kulttuurissa taas ei olla pidetty hyveellisenä, jos naisella on paljon miehiä. Tähän on ihan taas kerran evoluutiopsykologisia syitä, eikä aina riitä perusteeksi että no se on sitä vanhaa aikaa. Meidän maailmamme on muuttunut niin radikaalisti ja nopeasti, että tietty vapautuminen perinteisistä normeista ei ole yhteiskunnan kannalta hyvä vaihtoehto.

Mutta toisaalta, kuten olen tuonut ilmi, tämä yhteiskuntahan on jo täysin menetetty!! Me olemme täysin velkaantuneet, priorisoimme aivan käsittämättömiä asioita, ympäristö on retuperällä, kulttuurit taistelevat todella rajusti keskenään. Ja tämän haluan ehdottomasti tuoda esiin kun hyvin mainitsit tuon väenpaljouden: se on aivan selvä asia, että väkeä on täysin liikaa. Mutta tuleeko sinulle mieleen, että mistä se johtuu? Se ei todellakaan johdu länsimaista, vaan se johtuu täysin kolmansista maista ja heidän jatkuvista vuosisatoja kestäneistä ongelmista. Se, että ne kulttuurilliset ongelmat siirtyvät ihmisten mukana täysin vapaasti ja kontrolloimatta Eurooppaan, ei todellakaan poista syntyvyysongelmaa vaan päinvastoin lisää sitä.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että menneessä on ikävä kyllä ollut kenties vääriä syitä ja motivaatiota olla yhdessä. Mutta toisaalta tämä nykyaikainen tapa, jossa sekä yhteenmeno ja eroaminen ovat tehty niin helpoiksi, en ole varma senkään toimivuudesta. Jälleen kerran haen sitä tiettyä keskitietä, joka mielestäni on lähimenneessä, ei kuitenkaan 50-luvulla.

Olen samaa mieltä tuosta, että millainen parisuhde olisi onnellinen. Luulen kuitenkin, että osana on se, ettei tiedetä itsekään ketä ollaan, toisin sanoen ollaan sekaisin tästä yhteiskunnan nopeasta murroksesta ja trendeistä. Etenkin ne heikommat, jotka siihen lähtevät mukaan niin helposti...

Mitä tulee sellaiseen ilmiöön kuin mies- ja naisviha, niin en usko sellaiseen enkä pidä sitä hyvänä, että tänä päivänä vastakkainasetellaan niin paljon. Mutta eräs suurin ongelma vastakkainasetteluun on moderni feminismi. Tai kenties mikä tahansa feminismi, mutta ainakin tuo moderni. Se on luonteeltaan hyvin vihamielinen ja provokatiivinen. En pidä sitä ainoana ongelmana, mutta yhtenä syynä. Ehkä ymmärrämme molemmat, että emme kumpikaan aja tätä ideologiaa tietyllä tavalla menneeseen, itse vaan näen nämä modernit länsimaissa esiintyvät yhteiskunnalliset ongelmat ja ilmiöt todella, todella huolestuttavina. Eivätkä itse asiassa ainakaan Suomen johtavat yhteiskuntatieteilijätkään osaa lainkaan sanoa, mistä tässä maailman menossa on kysymys. Tai jos yrittävät, niin voin sanoa satavarmasti että etsivät ratkaisuja ja ongelmia aivan vääristä paikoista...

Tuokin on itse asiassa vähän epäselvä juttu, että mitkä ovat universaaleja mittareita miehille ja naisille. Meillähän on hyvin rajoitetusti tietoa, miten ihmiset ovat ajatelleet eri ajoissa ja paikoissa. Monesti jäljellä on vain sirpaloituneita pätkiä yläluokkalaisten ja oppineiden miesten tuottamista kirjoituksista. Jos vaikka joku keskiaikainen ritari kerskuikin voimallaan ja nopeudellaan jossain turnajaisannaalissa tai vastaavassa, niin mistä me tiedämme, jakoivatko keittiöpiiat (tai tallipojat) hänen näkemyksensä? Näin naisena sanoisin, että ainakin nykyaikana miesten lihaksilla pullistelu tuntuu olevan enemmän toisia miehiä varten kuin naisia (mille on toki myös nähtävissä biologiset perustelut). Ja vaikka on kosolti naisia, jotka pitävät miehistä lihasmassaa hyvinkin viehättävänä, niin ainakin näissä melko turvallisissa länsimaissa ylivoimaisen vahva kumppani saattaa olla naiselle suurempi potentiaalinen uhka kuin turvan tarjoaja.

Niin ikään naisille asetetuista perinteisistä hyvetoiveista monet tuntuvat kietoutuvan juurikin hoivaavuuden ja siveyden ympärille, ts. hyvä nainen on miehelle taloudenhoitaja ja tämän - ja vain tämän - lasten kasvattaja.

Sen sijaan tuo mainitsemasi sivistys, kuten myös jotkut aiemmat keskustelussa olleet hyveet, ja vaikka rehellisyys, ahkeruus yms. ovat sellaisia, mitä ei ole mitään järkeä olla odottamatta molemmilta sukupuolilta. Ainakaan jos halutaan elää edistyvässä yhteiskunnassa, jossa ihmiset saavat vapaasti valita. En usko, että tuota keskiaikaista keittiöpiikaa kannustettiin opiskelemaan tai ajattelemaan itse, koska hänen haluttiin pysyvän nöyrästi omassa asemassaan ja tekemään tehtävänsä turhia haihattelematta.  

Mistä pääsemmekin kehitysmaihin ja niiden ongelmiin. Kaikki ovat varmaan yksimielisiä siitä, että kyseessä on hemmetinmoinen sotku, jolle ei ole helppoa ratkaisua. Olisi äärimmäisen tärkeää saada väestönkasvu siellä kuriin, koska ylimääräisestä väestöpaineesta aiheutuu kaikenmoisia levottomuuksia, jonka vaikutukset näkyvät sitten täälläkin. Niin ikään ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen tulevat todennäköisesti aiheuttamaan entistä pahemman pakolaisaallon, kun laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi.

Itselläni ei tietenkään ole tarjota mitään selviä vastauksia, miten kehitysmaat saataisiin jaloilleen. En tiedä, miten länsimaiden kannattaisi puuttua tai jättää puuttumatta, mutta siitä olen melko varma, että muutoksenhalun pitäisi lähteä heistä itsestään. Koska uskon sekularismin hyvää tekevään vaikutukseen, olen sitä mieltä, että erilaisten uskontojen ja niiden halvaannuttavan vaikutuksen otetta olisi hyvä saada irrotettua. Niin ikään naisten koulutus, ehkäisyneuvonta yms. ovat käsittääkseni toimineet aina hyvin lapsiluvun pienentämisessä. Suomessakin oli vielä sata vuotta sitten hyvinkin kehitysmaameininkiä monessa asiassa, mutta täällä on ollut vanhastaan hyvä lukutaito - on tosin syytä huomauttaa, että se on luterilaisen kirkon ansiota - ja koska lähdimme onnistuneesti rakentamaan modernia yhteiskuntaa, saimme e-pillerin, päivähoitojärjestelmän, peruskoulun ja työaikalainsäädäntöä yms., mitkä kaikki mahdollistivat sen ettei ihmisten enää tarvinnut pysytellä nöyrästi omissa asemissaan ja tehdä tehtävänsä turhia haikailematta, ja siinä sivussa pyöräyttää kymmentä lasta, mikä sitoikin pariskuntien elämänkulun aika tehokkaasti kotiin keskittyväksi.

Mutta minullakaan ei ole toiveikasta oloa, kun ajattelen, mihin maailma on menossa. Toivon kuitenkin hartaasti, että se on jokaiselle aikakaudelle tyypillinen harha ja että ihmiset aina murehtivat tulevaisuutta ja miettivät että ennen kaikki oli paremmin :D

Feminismistä vielä, että itsekään en allekirjoita läheskään kaikkia nykyfeministien teesejä. Esimerkiksi joku Tiina Rosenberg on aika hurja tapaus. Mutta en sanoisi, että feminismi on syynä nykyiseen sukupuolten väliseen vastakkainasetteluun (mikä varmaankin ilmenee nettipalstojen räyhäämisessä enemmän kuin oikeassa elämässä: kaikki henkilökohtaisesti tuntemani miehet ovat mukavia ihmisiä ja tulemme hyvin juttuun keskenämme) sen enempää kuin työelämälainsäädäntö on syyllisenä rivityöläisten ja johtajaportaan vastakkainasetteluun - ei ehkä paras mahdollinen vertaus, mutta ajatus kulkee näin perjantaiaamuna kenties hiukan hitaanpuoleisesti :D  Mielestäni kuitenkin feminismi ja naisten (ja miesten) vapautuminen on yksi tärkeimmistä selittävistä tekijöistä hyvinvointivaltion synnyssä, joten en ikinä puhu siitä kokonaisuutena pahaa, vaikka jotkut feministit ovatkin riehaantuneita. Mies-ja naisvihaa en missään nimessä hyväksy.

Ja sitten vielä sellainen pikkujuttu loppuun, että mieleeni juolahti, oletko mahdollisesti lukenut Richard Yatesin kirjaa Revolutionary Road tai katsonut sen pohjalta tehtyä elokuvaa? Se käsittelee 1950-luvun yhdysvaltalaispariskunnan elämää ja haaveita suhteessa yhteiskunnan asettamiin normeihin. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan tai lukemaan :)  

Jännämiehenä voin myöntää, että persettä pn saatu enemmän kuin vessanpönttö. Naisten arvostus on myös samalla tasolla kuin muun vessanpönttöön työnnettävän aineen.

Minkäs teet, tieto lisää tuskaa ja se viesti että poikaystävä on työmatkalla, vink vink, ei nyt hirveästi herätä luottamusta ns. kauniimpaa sukupuolta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Jakaako joku oikeasti miehet noin karkeasti kahteen ryhmään? Minä ainakin näen miehet omina persooninaan ja yksilöinä.

Näet miehet yksilöinä mutta kysyt miten he, muutaman miljardin joukkona, ajattelevat... Ai jeesus, jos et olisi nainen pitäisin sinua vähä-älyisenä.

Vierailija kirjoitti:

Jännämiehenä voin myöntää, että persettä pn saatu enemmän kuin vessanpönttö. Naisten arvostus on myös samalla tasolla kuin muun vessanpönttöön työnnettävän aineen.

Minkäs teet, tieto lisää tuskaa ja se viesti että poikaystävä on työmatkalla, vink vink, ei nyt hirveästi herätä luottamusta ns. kauniimpaa sukupuolta kohtaan.

Mulla lisää hulluna luottamusta miehiin se, että maailmanlaajuisesti 99% rikollisista on miehiä, samoin kuin massamurhaajista.

Se lisää hulluna luottamusta miehiin, vink, vink. Minkäs teet, kun tieto lisää tuskaa.

TLDR enkä jaksa monta sivua vastauksiakaan lukea, joten joku on jo saattanut sanoa tämän:

Opettele tunnistamaan seksuaalinen mielenkiinto ja parisuhdekelpoisuus. Se, että joku aiheuttaa panetuksen, ei tarkoita että sen miehen kanssa pitäisi seurustella.