Onnellisin perhe on perhe, jossa on kaksi tyttöä
http://parenting.blogs.nytimes.com/2011/04/07/the-perfect-family/
BENEFITS OF HAVING TWO GIRLS:
1. Rarely noisy
2. Help around the house
3. Very few fights and arguments
4. Quite easy to reason with
5. Play together nicely
6. Rarely ignore each other
7. They confide in you
8. Very well behaved
9. Rarely try to wind each other up
10. Really like each other
Olen samaa mieltä. Meillä vielä sattuu olemaan kaksi tyttöä jotka tykkäävät kaikesta hiljaisesta puuhastelusta. lukemisesta, askartelusta jne. Ei meillä ole koskaan meteliä, harvoin mitään riitojakaan. Ikäeroa 2 v.
Kommentit (13)
Rarely noisy (ja monet muutkin kohdat) AS IF! Ei päde meillä ainakaan vaikka onnellisia kyllä ollaan.
Poikien perheissä on usein kova meteli mutta olisiko myös niin että pojille sallitaan vauhdikkaampi meno ja tyttöjä taas kannustetaan rauhallisempiin puuhiin?
Vierailija kirjoitti:
http://parenting.blogs.nytimes.com/2011/04/07/the-perfect-family/
BENEFITS OF HAVING TWO GIRLS:
1. Rarely noisy
2. Help around the house
3. Very few fights and arguments
4. Quite easy to reason with
5. Play together nicely
6. Rarely ignore each other
7. They confide in you
8. Very well behaved
9. Rarely try to wind each other up
10. Really like each otherOlen samaa mieltä. Meillä vielä sattuu olemaan kaksi tyttöä jotka tykkäävät kaikesta hiljaisesta puuhastelusta. lukemisesta, askartelusta jne. Ei meillä ole koskaan meteliä, harvoin mitään riitojakaan. Ikäeroa 2 v.
Ootapas sitten kun tytöt on teinejä. Oon huomannu et pojat monesti teineinä paljon helpompia.
Onnellisin taitaa olla lapseton perhe.
Kyllä tämä toisaalta on paljolti myös luonne kysymys. Mulla tyttö ja poika. Tyttö ei koskaan kotona, aina kavereiden kanssa. Ihan pienestä ollu samanlainen. Aina saanu soitella perään.
Poika tulee aina sovittuun aikaan kotiin, lähtee mun mukaan usein kylään tai kaupoille. Ei koskaan mitään vääntämistä asioista.
On sitä villejä tyttöjäkin, ei kaikki "askartele" hiljaisina huoneessaan.
Tunnen ihmisen joka oli päättäny hankkivansa vain poikia, koska se nyt vaan on vakavasti otettavampaa, Nyt hänellä on vain tyttäriä, arvaatkaapa mikä on nykyään hänen mielestään paras mahdollinen perhekokoonpano sukupuolten suhteen?
Naurettavia tällaiset. Jos onnellisuus tulee lasten sukupuolesta, niin eipä ole kummoista onnellisuutta.
Vanhempien pitää saada vähintään yksi poika. Isän kuoltua vanhimmasta pojasta tulee perheen pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://parenting.blogs.nytimes.com/2011/04/07/the-perfect-family/
BENEFITS OF HAVING TWO GIRLS:
1. Rarely noisy
2. Help around the house
3. Very few fights and arguments
4. Quite easy to reason with
5. Play together nicely
6. Rarely ignore each other
7. They confide in you
8. Very well behaved
9. Rarely try to wind each other up
10. Really like each otherOlen samaa mieltä. Meillä vielä sattuu olemaan kaksi tyttöä jotka tykkäävät kaikesta hiljaisesta puuhastelusta. lukemisesta, askartelusta jne. Ei meillä ole koskaan meteliä, harvoin mitään riitojakaan. Ikäeroa 2 v.
Ootapas sitten kun tytöt on teinejä. Oon huomannu et pojat monesti teineinä paljon helpompia.
No enpä sanois. Pojilla on ainakin enemmän koulussa ongelmia ja useammin joutuvat virkavallan kanssa tekemisiin kuin tytöt.
yläkoulun ope
Mun omassa perheessä oli 3 tyttöä lapsuudessa. Itse sain kaksospojat. Pojat tuntui tunnin oudolta mutta huomasin heti minulle sopivan poikien äitiys. Helpot ihanat lapset. Nyt aikuiset. En vaihtaisi mihinkään poikia.
Ei mene kaikilla noin. Meillä on rauhallinen 9-vuotias poika ja villi 3-vuotias tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitää saada vähintään yksi poika. Isän kuoltua vanhimmasta pojasta tulee perheen pää.
Meillä on kaksi perheen päätä, minä ja mies. Elämme katsos ihan tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Mutta joo, minä ja reilua vuotta nuorempi siskoni oltiin pitkään perheen ainoat lapset. Ja äitini jaksaa edelleen muistella kauhulla niitä vuosia. Oltiin äänekkäitä, onnettomuusaltiitta ja tapeltiin lähes tulkoon koko ajan. Ja kun emme tapelleet, keksimme kaikenlaisia jäyniä varsinkin äidille. Isäni kutsuikin pikkusiskoani Vaahteramäen Eemeliksi.
Yhteistä säveltä emme löytäneet vasta kuin aikuisina, olemme edelleen todella erilaisia luonteiltamme ja kiinnostuksen kohteetkin ovat kuin yö ja päivä.
Varmaan onni tuleekin ulkoisista tekijöistä..
Loppupeleissä on ihan sama, mitä sieltä kotoa löytyy, oli kyse lapsista tai materiasta. Onni löytyy korvien välistä.
Hmmm....meillä kyllä siskon kanssa tapeltiin niin, että oli pahimmillaan aivotärähdyksiä ja mustelmia, ei tosiaankaan hiljaista....teininä siis, varmaan luonteesta kiinni enemmän kuin sukupuolesta?
Pari oveakin saatiin riikki, eli talokaan ei välttynyt meidän tuholta, ja jo lapsena tuhottiin mm. tapetteja ja kaikkea muuta.